Miten tanssi vaikuttaa mieleen ja aivoihin?

Tutkimus taiteiden vaikutuksesta terveyteen ja hyvinvointiin on voimakkaassa kasvussa (1). Erityisen kiinnostava taidemuoto terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on tanssi (2,3). Siinä taiteiden ja luovan työskentelyn positiiviset vaikutukset yhdistyvät liikunnan laajasti tutkittuihin terveysvaikutuksiin (4,5).

Käyn läpi tanssin vaikutuksia mielen- ja aivoterveyteen sekä ehkäisevästä että kuntouttavasta näkökulmasta.

Tanssi taide- ja liikuntamuotona voi olla hyvinkin monipuolista kattaen muun muassa paritanssin, kuten kiivasrytmiset samban ja rumban sekä perinteisemmät valssin ja tangon. Toisaalta yksin tai ryhmässä tanssittavia lajeja on lukuisia baletista katu- ja nykytanssiin ja aina sisäisen maailman meditatiivista ilmaisua sisältävään butoh-tanssiin, jolla voi olla voimauttava vaikutus yksilön elämässä.

Tanssin laaja kirjo mahdollistaa sen soveltamisen erilaisille kehoille ja mielille, kuten autistisille lapsille, pitkälle edenneestä muistisairaudesta kärsiville ikäihmisille, pyörätuolia käyttäville tai pitkittyneen koronaviruksen oireiston kanssa eläville (6,7,8,9,10). 

Yhteistä tanssilajeille on kehon liike ja kehotietoisuus, tasapainon vaihtelut, luova ilmaisu ja joko kehon sisäisen, kuten hengityksen, tai ulkoisen musiikin tuottama rytmi. Useat tanssityylit sisältävät myös kognitiivista haastetta sekä toiminnanohjauksen säätelyä uusia askelsarjoja opetellessa ja yhdessä ryhmän kanssa tilassa liikkuessa. 

Yksinäisyyden vaihtuminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja sen tuottama ilo motivoivat usein aloittelevankin tanssijan palaamaan yhä uudestaan sisäisesti palkitsevan tanssiharrastuksen pariin.

Tanssikokemukset muokkaavat aivoja

Tanssin aivotutkimus pohjaa ammattitanssijoilla tehtyihin tutkimuksiin. Niissä on havaittu, että tanssiharjoittelu muokkaa aivojen rakennetta ja toimintaa (11,12,13,14). Suuntaa näyttivät 2000-luvun alun tutkimukset, joissa perehdyttiin vertailevan ja pitkittäistutkimuksen keinoin, toiminnallista magneettikuvantamista hyödyntäen ammattitanssijoiden aivotoimintaan heidän katsoessaan tanssia (15,16).

Balettitanssijoiden aivotoimintaa verrattiin capoeiran (brasilialainen rytmillinen itsepuolustuslaji) ammattilaisten aivovasteisiin, kun he katsoivat lyhyitä videoita tanssi- ja capoeiraliikkeistä. Useat liikkeen tuottamisen aivoalueet, kuten premotorinen aivokuori ja intraparietaalinen uurre, aktivoituivat, kun ammattilaiset katsoivat heille tuttuja liikkeitä verrattuna liikkeisiin, jotka eivät kuulu heidän lajinsa liikerepertuaariin (15).

Liikesarjan harjoittelun viiden viikon ajan osoitettiin muokkaavan liikkeentuottamisen aivoalueiden toimintaa ammattitanssijoilla. Erityisesti alemman päälaenlohkon ja ventraalisen premotorisen aivokuoren aktivaatio oli yhteydessä tanssijoiden omaan arvioon siitä, kuinka hyvin he osaavat tuottaa videolta katsotun liikesarjan. Mitä paremmin tanssijat kokivat osaavansa tuottaa liikesarjan, sitä voimakkaampi aktivaatio heillä oli edellä mainituilla aivojen alueilla (16).

Toisaalta tuoreemmat tanssin neurotieteen tutkimukset viittaavat siihen, että tanssiharjoittelu ei muokkaa ainoastaan liikkeen havaitsemisen ja tuottamisen aivotoimintoja vaan mahdollisesti myös korkeampia aivotoimintoja, jotka liittyvät tilan hahmottamiseen, moniaistilliseen kokemukseen tai tunteiden käsittelyyn (14).

Tutkimukset osoittavat, kuinka kokemus tanssin katsomisesta vaikuttaa liikkeentuottamisen herätevasteisiin. Eräässä tutkimuksessa raportoitiin, että kokeneiden tanssinkatsojien, joilla ei ollut omakohtaista tanssitaustaa, aivojen ja kehon yhteys oli transkraniaalisella magneettistimulaatiolla ja käden liikkeen herätevasteilla mitattuna herkempi verrattuna heihin, joilla ei ollut taustaa tanssin katsomisessa (17).

Toisaalta todellisen tanssiesityksen aikana magneettistimulaatiolla tuotetut käden liikkeen herätevasteet ovat voimakkaampia kuin videolta katsotun tanssin aikana tuotetut vasteet (18).

Nämä tulokset viittaavat siihen, että tanssin katsomista voisi soveltaa kuntoutuksessa potilasryhmillä, joilla oman kehon liikuttaminen on haastavaa. Hyviä tuloksiahan on jo aiemmin saatu musiikin kuuntelusta aivoverenkiertohäiriön varhaisen vaiheen kuntoutuksessa (19).

Tanssista apua aivosairauksiin

Aivosairauksista eniten tutkimustietoa tanssikuntoutuksesta on Parkinsonin tautia sairastavista. Heillä viikoittaisen tanssiharjoittelun on osoitettu kohentavan muun muassa kävelyä ja elämänlaatua sekä hidastavan taudin oireiden etenemistä (20,21). Dance for PD on erityisesti Parkinsonin taudin kuntoutukseen Yhdysvalloissa kehitetty tanssimuoto (22,23).

Musiikin ja liikkeen yhdistävää kuntoutusta on käytetty myös aivoverenkiertohäiriöstä toipuvilla; se nopeuttaa esimerkiksi yläraajan kuntoutumista (24). Tanssia on käytetty myös MS-taudin, aivo- ja selkäydinvammojen sekä dementian eri vaiheiden kuntoutuksessa (6,7,25).

Olen soveltanut kehittämääni WiseMotion-menetelmää edellä mainittujen potilasryhmien kuntoutuksessa muun muassa Neuroliiton, Ikäinstituutin, Aivoliiton ja Muistiliiton kautta.

Muistisairauksien ehkäisyn näkökulmasta tanssin aivotutkimukset terveillä ikäihmisillä ovat merkittäviä. Tutkimukset ovat osoittaneet viikoittaisen ohjatun tanssin positiiviset vaikutukset sekä aivojen harmaaseen että valkeaan aineeseen verrattuna monotonisempaan liikuntaan, kuten venyttelyyn, kävelyyn ja toistuvia liikkeitä sisältävään kuntoharjoitteluun (26,27).

Tulokset eivät selity vain tanssiin luonnollisesti liittyvällä sosiaalisella kanssakäymisellä, sillä myös verrokkiryhmien liikuntaharjoitteet toteutettiin ryhmämuotoisina.

Toisaalta tanssiharjoittelun kuvaillut vaikutukset aivojen valkeassa ja harmaassa aineessa saattavat selittyä aivoperäisen hermokasvutekijän seerumitasojen nousulla tanssiryhmässä verrattuna verrokkiryhmään, joka harrasti puolen vuoden ajan ohjattua toistuvia liikkeitä sisältävää kuntoilua (27).

Kognitiivisen ja fyysisen haasteen lisäksi tanssiharjoittelu saattaa tukea muistiterveyttä myös parantamalla unen laatua. Tuoreessa tutkimuksessa 16 viikon tanssiharjoittelun raportoitiin kohentaneen lievän kognitiivisen heikentymän potilailla sekä kognitiivisia toimintoja että unen laatua (28).

Kun tutkimme tanssin terveysvaikutuksia, on tärkeää valita kohderyhmälle parhaiten soveltuva tanssimuoto ottaen huomioon tanssikuntoutuksen tavoitteet sekä kyseisen yksilön tai ryhmän sairauden oireet ja aivotoiminnan häiriöt. 

Esimerkiksi muistisairauksien ehkäisyssä ja hoidossa on keskeistä kiinnittää huomiota motoriskognitiiviseen lähestymistapaan (29), kun taas Parkinsonin tai MS-taudin kuntoutuksessa tasapainoon, liikkeen sulavuuteen ja rytmiin (21,25).

Mielenterveyttä tanssin kautta

Kehotietoisuuden ja kinesteettisen empatian käsitteet toistuvat usein tanssissa ja sen tutkimuksessa. Kehotietoisuudella viitataan yksilön ymmärrykseen itsestään kehollisena olentona ja tietämykseen siitä, miten oman kehon osat toimivat erikseen ja yhtenä kokonaisuutena.

Kinesteettisellä empatialla tarkoitetaan kykyä ymmärtää toisen ihmisen kehonliikettä tai liikkeen aistikokemusta toisen näkökulmasta. Se on myös tärkeässä roolissa, kun luomme tunneyhteyden toiseen ihmiseen.

Tanssiharjoittelun on osoitettu vahvistavan kehon asennon ymmärrystä proprioseptiosta eli kehon sisäisestä aistimuksesta käsin, kun taas tanssia harrastamattomat luottavat enemmän näköaistiin (30).

Sekä kehotietoisuudella että kinesteettisellä empatialla on sovellusmahdollisuuksia terveydenhuollossa sekä potilaiden kuntoutuksessa että henkilökunnan hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen ylläpitämiseksi.

Mielenterveyden kannalta keskeisiä tanssin elementtejä kehotietoisuuden ohella ovat tunneilmaisu, hyväksyvä ja lempeä vuorovaikutus sekä turvan ja hyvänolon kokemuksien vahvistaminen. Epämiellyttävien tunteiden ilmaisu luovan liikkeen kautta voi olla vapauttavaa, sillä kehollisessa itseilmaisussa ei tarvitse löytää sopivia sanoja tunteiden ilmaisemiseksi.

Kehollinen ilmaisu voi myös helpottaa henkilön kykyä ilmaista kokemuksiaan ja tunteitaan sanallisesti. Oman kehon viesteihin ja toimintaan tutustuminen sekä pystyvyyden tuntemusten vahvistaminen voivat myös kohentaa henkilön itsetuntoa.

Lisäksi luovan liikkeen ryhmässä osallistujat voivat harjoitella sosiaalista vuorovaikutusta turvallisessa ympäristössä erilaisten ihmisten kanssa. Nämä jaetut miellyttävät tanssihetket saattavat lisätä yhteisöllisyyden tunnetta ja vähentää yksinäisyyden kokemuksia tukien osallistujien mielenterveyttä.

Tanssi-liiketerapia, joka on koulutetun terapeutin kanssa koettava ilmaisullisen terapian muoto, on suomalaistutkimuksessa osoitettu tehokkaaksi masennuksen hoidossa, kun se yhdistettiin tavanomaiseen hoitoon (31).

Lukuisat tutkimukset korostavat erilaisten tanssiharjoitteiden vaikutusta henkiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun, jotka ovat usein koetuksella myös vakavissa fyysisissä ja aivosairauksissa (21,32,33,34).

On tärkeää, että myös mielenterveyden kuntoutuksessa tanssiohjelma suunnitellaan kohderyhmälle ihanteelliseksi, kuten olemme tehneet Ruotsissa käynnissä olevassa luovan liikkeen tutkimuksessamme skitsofreniapotilaille (35).

Tutkimusta varten kehittämämme ohjelma tuo yhteen tanssi-liiketerapian, kehopsykoterapian sekä fysioterapian ja liikunnan raportoituja hyötyjä erityisesti skitsofreniapotilaiden negatiivisten oireiden, kuten apaattisuuden, tunteiden latistumisen ja epäsosiaalisuuden, lievittämiseksi.

Annostus ja loppupäätelmät

Tanssin käyttö ennaltaehkäisevänä hoitona ja kuntoutuksessa herättää kysymyksen sopivasta annostuksesta. Yleisesti ottaen sekä aivo- että mielenterveyden tutkimuksissa annostuksena on käytetty kahta tai kolmea tanssikertaa viikossa. Riittävä yhden kerran pituus on 45–60 minuuttia, kun sekä kognitiivinen että fyysinen intensiteetti on sovellettu kohderyhmälle sopivaksi.

On suositeltavaa kasvattaa harjoitteiden vaikeustasoa ja fyysistä kuormittavuutta tanssikuntoutuksen edetessä potilasta kuunnellen.

Tämä artikkeli on kattanut lukuisia tanssin positiivisia vaikutuksia mielen- ja aivoterveyteen. Useissa tutkimuksissa otoskoot ovat pieniä, joten tulevaisuudessa on tärkeää tutkia tanssin vaikutuksia myös laajoilla otoksilla satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen menetelmin.

Lisäksi julkaisuissa tanssikuntoutuksen sisältö on usein kuvailtu heikosti, esimerkiksi vain mainitsemalla, että potilaat osallistuivat viikottaiselle tanssitunnille ilman tarkempaa kuvausta siitä, millaisista harjoitteista tanssitunti koostui.

Tämä raportoinnin puutteellisuus haastaa tutkimusasetelmien toistettavuutta. Tutkimuksen ennakkorekisteröinnissä ja tutkimusprotokollan julkaisussa olisikin tärkeää kuvailla yksityiskohtaisesti, millaisista harjoitteista tanssikuntoutus koostuu ja kuinka kauan yksittäiset harjoitteet kestävät, kuten olemme tehneet skitsofreniatutkimuksemme tutkimusprotokollan julkaisussa (35).

Aivotoimintojen ja fysiologian mekanismien ymmärtäminen raportoitujen tanssin hyötyjen taustalla on vielä alkutekijöissään, mutta voimme oppia paljon jo olemassa olevasta laajasta kirjallisuudesta liikunnan ja musiikin vaikutuksista aivojen, kehon ja mielen terveyteen (4,5,36).

Tanssissa liikunta ja musiikki yhdistyvät luonnollisella tavalla tuoden mukaan myös hengityksen, kehotietoisuuden, tunneilmaisun ja sosiaalisen vuorovaikutuksen hyvinvointia edistäviä tekijöitä (37,38,39). Tanssin yhteydessä voimme siis puhua niin sanotusta rikastetusta ympäristöstä, jossa myös aikuiset aivot muokkautuvat tehokkaasti (40).

Tanssi harmonisessa aistirikkaassa ympäristössä lempeän ja kannustavan vuorovaikutuksen siivittämänä on oiva keino tuoda merkityksellisyyttä, sisäistä motivaatiota ja elämäniloa myös sairauden synkkiin hetkiin.

Lue lisää: Lääketiede tarvitsee humanismia ja taiteita

Lue lisää: Miksi musiikki on ihmiselle hyväksi?