Milloin on hyvä muistaa lemmikkivälitteisen zoonoosin mahdollisuus?
• Moni zoonoosi voi tarttua lemmikkieläimen ja ihmisen välillä.
• Lemmikkieläinkontakteista voi olla hyödyllistä kysyä esimerkiksi iho-oireiden, gastroenteriittien ja yleisinfektioiden yhteydessä.
• Vakavimmat lemmikkivälitteiset zoonoosit, rabies ja Capnocytophaga canimorsus -sepsis, vaativat välittömiä toimia.
• Lääkärien ja eläinlääkärien yhteistyö suojelee yhteistä terveyttä.
Vuonna 2016 kolmanneksessa suomalaisista kodeista asui lemmikki (1), ja määrä on COVID-19-pandemian aikana kasvanut (2). Eläinten, ihmisten ja ympäristön yhteinen terveys – One Health – on aiempaakin ajankohtaisempi. One Health -lähestymistapaa noudattamalla suojelemme yhteistä terveyttä ja voimme osaltamme ehkäistä patogeenireservoaarien syntyä.
Zoonoosit voivat tarttua molempiin suuntiin – eläin voi olla ihmisen tartunnan lähde ja ihminen eläimen. Ihmisten tunnetuista infektiotaudeista 60 % ja uusista taudeista vielä suurempi osuus on eläinperäisiä (3,4). Ilmastonmuutoksen, matkailun ja eläintuonnin vuoksi uusia zoonoottisia patogeeneja voi päätyä Suomeen ja nykyisin satunnaisesti tavattavat patogeenit saattavat yleistyä.
Yleisesti tavattavien ja uusien zoonoosien ohella tulee muistaa kotiarjessa lemmikeistä mahdollisesti tarttuvat taudit. Tämä katsaus esittelee Suomessa työskentelevälle lääkärille oleellisia esimerkkejä (taulukko 1).
Lemmikkivälitteisten zoonoosien oirekirjo on laaja: niin ihmisellä kuin eläimelläkin voidaan todeta esimerkiksi yleis-, ruoansulatuskanava-, iho-, hengitystie-, silmä- tai hermosto-oireita (5). Immuunipuutteisilla yksilöillä on suurempi riski saada vaikea taudinkuva zoonoosi-infektion seurauksena.
Ihmisen ja eläimen oireet eivät aina ole samanlaisia; esimerkiksi lemmikin salmonelloosi voi olla oireeton. Zoonooseja voikin olla vaikea epäillä kliinisen kuvan perusteella ilman eläinkontaktianamneesia ja sen ohjaamaa näytteenottoa ja diagnostiikkaa. Zoonoosia epäillessään lääkärin on syytä kysyä, onko potilaalla lemmikkiä (5).
Zoonooseihin ja niiden epäilyyn liittyy lakisääteisiä ilmoitusvelvollisuuksia lääkärien ja eläinlääkärien välillä. Yleisvaarallisten ja ilmoitettavien tautien lisäksi säädökset velvoittavat lääkärin ilmoittamaan tietyistä zoonooseista (taulukko 2) ja niiden epäilyistä kunnan tartuntataudeista vastaavalle lääkärille, joka ilmoittaa niistä eläinlääkintäviranomaiselle (6,7). Puolestaan eläinten taudeista, joista voi aiheutua vaaraa ihmiselle, velvoittaa eläintautilaki (8) eläinlääkäreitä ilmoittamaan virkaeläinlääkärille, ja tämä ilmoittaa niistä kunnan tartuntataudeista vastaavalle lääkärille.
Lemmikkien terveydenhuolto turvaa ihmisten terveyttä
Lemmikkien terveydestä tulee pitää huolta myös ihmisten terveyden säilyttämiseksi – omistajan ja lemmikkieläimen terveys ja yhteinen ympäristö kytkeytyvät tiiviisti yhteen. Moni ympäristössä, ruoassa ja vedessä mahdollisesti esiintyvä zoonoottinen taudinaiheuttaja voi tarttua sekä lemmikkeihin että ihmisiin.
Osa lemmikkien terveydenhuollosta suojaa ihmisiä suoraan (9), esimerkkeinä rabies- ja leptospirarokotukset, ja osa epäsuorasti, esimerkiksi vähentämällä mikrobilääkkeiden käyttötarvetta (10). Lemmikkien puutiaislääkityksen voidaan katsoa suojaavan ihmisiä puutiaisilta (5,11) ja siten puutiaisvälitteisiltä taudeilta (12), lemmikkien sisäloistartuntojen ehkäisy ja hoito ovat tärkeitä esimerkiksi suolinkaisten (Toxocara spp., larva migrans) zoonoottisuuden vuoksi, ja maahan saapuvien koirien ekinokokkihäätö vaaditaan ihmisten suojelemiseksi alveolaariselta ekinokokkoosilta (Echinococcus multilocularis) (13).
Resistentit bakteerit
Mikrobilääkkeille resistenttejä, esimerkiksi laajakirjoisia beetalaktamaaseja (ESBL) tuottavia bakteerikantoja voi esiintyä kotioloissa, erityisesti jos lemmikkiä ruokitaan raakaruoalla (14) tai jos se on tuotu ulkomailta (15) (taulukko 1). Niitä voi kehittyä myös, jos kissaa tai koiraa on lääkitty paljon antibiooteilla. Myös lemmikin omistaja voi tartuttaa esimerkiksi metisilliinille resistentin Staphylococcus aureus -bakteerin (MRSA) lemmikkiinsä (16).
Iho-oireet
Iho-oireet ovat yleisiä sekä ihmisillä että lemmikkieläimillä. Osa aiheuttajista on yhteisiä (5) (taulukko 1) ja osa on ympäristövälitteisiä – esimerkiksi Mycobacterium marinum voi tarttua ihmisen ihoon akvaariovedestä (17).
Zoonoottiset silsat (esim. Microsporum canis ja Trichophyton mentagrophytes) ovat eläimillä yleisiä (5). Ihmisen ihosilsan lemmikkiperäinen tartuntalähde on usein kissa (18,19) ja joskus jyrsijä (20).
Ulkoloisista koiraa, kissaa ja marsua infestoiva Cheyletiella-hilsepunkki on kohtalaisen yleinen Suomessa ja voi aiheuttaa ihmiselle papulovesikulaarista dermatiittia (21). Harvinaisempi eläinten vaiva on syyhypunkkien (Sarcoptes scabiei var. canis ja var. vulpes) aiheuttama zoonoottinen kapi, joka oireilee voimakkaasti kutisevana, hilseilevänä, hyperkeratoottisena ja karvan lähtöä aiheuttavana ihotautina (5). Ihmisen syyhypunkki (S. scabiei var. hominis) voi vastaavasti tarttua eläimeen (21). Ruskea koiranpuutiainen (Rhipicephalus sanguineus) sekä koiran ja kissan kirput (Ctenocephalides spp.) ovat toistaiseksi Suomessa harvinaisia (21).
Ulkoloiset voivat toimia myös vektoreina: esimerkiksi kirput voivat levittää kissanraapimatautia (Bartonella henselae) (5) ja Dipylidium caninum -heisimatoa (21). Leishmania on esimerkki zoonoottisesta, hietasääskivälitteisestä patogeenista, jota esiintyy tuontikoirilla Suomessa, mutta vektorin puuttuessa riski ihmisille on toistaiseksi rajallinen (15). Dirofilaria repens on ihonalaiskudoksessa viihtyvä sukkulamato, joka voi tarttua Suomessa esiintyvien hyttysten välityksellä koirista ihmisiin (22).
Kissan, koiran tai jyrsijöiden välityksellä voi saada lehmärokon (23,24,25). Eksoottisten lemmikkien välityksellä on maailmalla tarttunut apinarokkoa (26). Vuonna 2022 sitä todettiin kymmenissä maissa tunnettujen endeemisten alueiden ulkopuolella, ja on tärkeää muistaa, että virus voi tarttua lemmikkeihin (27,28).
Gastroenteriitit
Moni ihmisen gastroenteriitin aiheuttaja on zoonoottinen, joskin valtaosa kotimaisista gastroenteriiteistä on peräisin ihmisten välisistä tartunnoista (29). Matkailija saa tartunnan tyypillisesti elintarvikkeesta tai juomasta (29) ja voi tartuttaa zoonoottisen vatsataudin lemmikkiin.
Lemmikkien raakaruokintaan liittyy huomattavia tartuntariskejä (taulukko 1): kotimaisessakin, pakastetussa raakarehussa on todettu shigatoksiinia tuottavia Escherichia coli -bakteereita (STEC), ESBL- tai AmpC-β-laktamaasientsyymiä tuottavia E. coli -bakteereita ja kampylobakteereita (14). Raa´assa lihassa voi olla myös esimerkiksi Yersinia- (30) ja Salmonella-bakteereita (31) ja toksoplasmaloisia. Kissa, jonka sallitaan metsästää, voi saada esimerkiksi Salmonella-tartunnan (31). Sammakkoeläimet ja matelijat kantavat usein salmonellaa normaalimikrobistossaan (5,20,32). Lemmikin salmonellalähde voi olla myös ihminen.
Zoonoottiset kryptosporidialkueläimet, kuten Cryptosporidium parvum ja C. felis, voivat aiheuttaa ripulia sekä eläimille että ihmisille (33).
Puremat ja rabies
Suomessa on arvioitu tapahtuvan kymmeniätuhansia lemmikin puremia vuodessa (34,35). Purematapauksissa tulee arvioida profylaktisen mikrobilääkityksen, tetanustehosteen ja rabieksen estohoidon tarve (36,37). Haavan paikallishoidolla voidaan pienentää rabiesriskiä jopa 90 % (38): haavaa huuhdotaan välittömästi 15 minuuttia saippuavedellä ja se desinfioidaan sen jälkeen 70-prosenttisella alkoholilla, kuten käsihuuhteella (39).
Rabies on zoonooseista vaarallisin. Sitä esiintyy Suomessa kotoperäisenä lepakoissa, mutta ei lemmikeissä (40,41) (taulukko 1). Koirien ja kissojen tuonnin lisääntyminen on kasvattanut rabiesriskiä (15).
Jos taustaltaan epämääräisen tai poikkeavasti käyttäytyvän nisäkkään sylkeä päätyy ihmiseen pureman, naarmun tai limakalvojen kautta, on arvioitava rabiesriski eläinlääkärin kanssa ja tarvittaessa käynnistettävä vuorokauden sisällä altistuksen jälkeinen estohoito (39). Ihmisen estohoidosta voi tarvittaessa konsultoida kunnan tartuntataudeista vastaavaa lääkäriä tai päivystysaikana Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tai Tampereen yliopistollisen sairaalan infektiopäivystäjää.
Ukrainasta tuodut lemmikit muodostavat ajankohtaisen riskin, sillä niitä saa tietyin ehdoin poikkeuksellisesti tuoda maahan rokottamattomina (42). Suomessa tuontilemmikille annettu rokotus ei estä eläimen aiemmin saaman tartunnan etenemistä.
Pasteurella multocida voi siirtyä lemmikin normaalimikrobistosta ihmiseen ja aiheuttaa vakavia infektioita (20,43) (taulukko 1). Toisen eläinten suun mikrobin, Capnocytophaga canimorsus -bakteerin, tartunnat ihmiseen ovat yleistyneet (44): Suomessa varmistuu vuosittain 17–39 tapausta (45), tappavuus on 5 %:n luokkaa (46).
Lemmikkijyrsijän puremasta voi siirtyä zoonoottisia rotanpuremakuumeen aiheuttajia, Spirillus minus ja Streptobacillus moniliformis -bakteereita (20).
Hengitystieinfektiot
Eläimillä ja ihmisillä on monia yhteisiä hengitystiepatogeeneja, esimerkiksi tietyt A-influenssan tyypit ja mykobakteerit (20,47) (taulukko 1). Lemmikkikontaktissa merkittäviä ovat kissan, fretin, hamsterin ja satunnaisesti koiran ihmisperäinen SARS-CoV-2-tartunta (48) sekä häkkilinnuista ihmiseen tarttuva Chlamydia psittaci (49) ja lemmikkikanojen patogeenit (5,50).
Muut
Eksoottisiin lemmikkeihin liittyviä mahdollisia vakavia riskejä ovat Borna-enkefaliitti lemmikkioravista (51) ja sikiölle vaarallinen lymfosyyttinen koriomeningiitti jyrsijöistä (20,52) (taulukko 1).
Osa streptokokeista (etenkin Lancefieldin ryhmissä B, C ja G) on zoonoottisia: lemmikkieläimistä voivat tarttua S. canis ja S. equi subsp. zooepidemicus (53). Leptospiroosi voi tarttua monesta lemmikkilajista (5,20,54). Ekinokokkiloiset voivat aiheuttaa loisrakkuloita esimerkiksi keuhkoihin ja maksaan; Suomessa esiintyy hirviekinokokkia (Echinococcus canadensis) (55).
Valtaosa ihmisten Toxoplasma gondii -infektioista on vähäoireisia, mutta loinen voi aiheuttaa vakavan toksoplasmoosin, erityisesti immuunipuutteiselle ja sikiölle. Toksoplasma voi tarttua ihmiseen tartunnan saaneiden kissojen erittämillä ookystilla saastuneesta ruoasta, vedestä tai maaperästä tai riittämättömästi kypsennetystä, kudoskystia sisältävästä lihasta. Kissojen tartuntoja voi ehkäistä antamalla niille lihaa vain hyvin kypsennettynä ja sallimalla niiden ulkoilla vain valvotusti (56). Kissan vessa tulee siivota päivittäin, koska ulosteessa mahdollisesti olevat ookystat muuttuvat infektiivisiksi 1–5 päivässä.
Milloin lemmikki ei ole tartuntalähde?
Nielutulehduksen tärkein aiheuttajabakteeri on ihmisen oma A-ryhmän streptokokki (57), ja se voi joskus harvoin tarttua koiraan (53).
Luteet, täit ja satiaiset eivät tartu ihmisen ja eläimen välillä (5), joskin ihmisten täit voivat harhautua koiraan esimerkiksi samassa vuoteessa nukuttaessa (21). Myös kihomadot ovat yleensä hyvin lajispesifisiä (5).
Kliininen merkitys Suomessa
Lemmikkiperäisten tartuntojen yleisyydestä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa: tartunnan lähde varmistuu harvoin eikä tapauksia tilastoida. Esimerkiksi salmonelloosi, kampylobakterioosi, yersinioosi, kryptosporidioosi, giardioosi, silsa ja toksoplasmatartunta ovat melko yleisiä ja kliinisesti tärkeitä (29,30,31,33), mutta on vaikea arvioida, kuinka usein ne tarttuvat lemmikistä. Sama koskee moniresistenttien bakteerien kantajuutta. Suomessa esiintyville zoonoottisille patogeeneille altistumisen todennäköisyyttä ja seurausten vakavuutta on arvioitu työterveysnäkökulmasta (58).
Koirien ja kissojen aiheuttamista puremahaavoista löytyy yleisimmin Pasteurella (36). Capnocytophaga canimorsus -septikemia on harvinainen, mutta mahdollinen hengenvaarallinen seuraus altistumisesta koiran syljelle (45,46). Rabiesinfektio johtaa aina kuolemaan; riskiryhmien rokotukset ja altistuksen jälkeinen estohoito on toteutettava ohjeiden mukaisesti (39).
Moni lemmikkiperäinen infektio on harvinainen. Erotusdiagnostisesti on kuitenkin hyvä muistaa esimerkiksi ekinokokkoosi (50), leptospiroosi, kissanraapimatauti ja suolinkaisinfektio.
Lopuksi
Karttuva tutkimustieto osoittaa lemmikkien olevan hyödyksi ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle (59). Lemmikkeihin liittyvän zoonoosiriskin hallinnassa lemmikkien asianmukainen ruokinta, alkuperä, terveydenhoito ja hyvä hygienia ovat tärkeitä. Immuunipuutteisen on hyvä välttää kontaktia eksoottisiin eläimiin (60).
Zoonoosin osuessa kohdalle lemmikistä ei yleensä tarvitse luopua – eläinlääkärin pakeille ohjaaminen riittää (5). Myös zoonoosiepäilyä pohtiessa voi konsultoida lääkärikollegoiden lisäksi muita yhteisen terveyden ammattilaisia.
Kiitämme LL Antti Kinnusta arvokkaista kriittisistä kommenteista käsikirjoitusta laadittaessa.
Paula M. Kinnunen: Työsuhde (MSD Animal Health Oy).
Ville Holmberg: Apurahat (Finska läkaresällskapet, Stiftelsen Perkléns minne).
Pikka Jokelainen: Työsuhde (Statens Serum Institut, Estonian University of Life Sciences). Suomen Epidemiologian Seura pj, asiantuntijalausuntoja opinnäytetöistä, kansallisista tutkimusrahoitushakemuksista, asiantuntijaraporteista. Laitokselle One Health EJP EU-rahoitus.
- 1
- Tilastokeskus. Lähes joka kolmannessa kotitaloudessa oli lemmikki vuonna 2016. (siteerattu 28.5.2022). www.stat.fi/til/ktutk/2016/ktutk_2016_2020-04-20_tie_001_fi.html
- 2
- Tuhkanen A. Koronavirus jopa tuplasi lemmikkien myynnin – hamsteria voi joutua jonottamaan useita viikkoja, koiraa kaksi vuotta. (siteerattu 15.5.2022). https://yle.fi/uutiset/3-11369127
- 3
- Woolhouse ME, Gowtage-Sequeria S. Host range and emerging and reemerging pathogens. Emerg Infect Dis 2005;11:1842–7. doi: 10.3201/eid1112.050997
- 4
- Jones KE, Patel NG, Levy MA ym. Global trends in emerging infectious diseases. Nature 2008;451:990–3. doi: 10.1038/nature06536
- 5
- Day MJ. Pet-related zoonoses. Am Fam Physician 2016;94:794–802
- 6
- Tartuntatautilaki 21.12.2016/1227. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2016/20161227
- 7
- Valtioneuvoston asetus tartuntataudeista 9.3.2017/146. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2017/20170146
- 8
- Eläintautilaki 15.1.2021/76. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2021/20210076
- 9
- Gibson AD, Yale G, Corfmat J ym. Elimination of human rabies in Goa, India through an integrated One Health approach. Nat Commun 2022;13:2788. doi: 10.1038/s41467-022-30371-y
- 10
- Micoli F, Bagnoli F, Rappuoli R ym. The role of vaccines in combatting antimicrobial resistance. Nat Rev Microbiol 2021;19:287–302. doi: 10.1038/s41579-020-00506-3
- 11
- Bødker R. How can ticks be prevented in gardens. Videohaastattelu. (siteerattu 2.5.2022). www.protectourfuturetoo.com/fi/asiantuntijoiden-haastatteluja/
- 12
- Hytönen J. Tiesitkö tämän puutiaisten levittämistä taudeista? Duodecim 2016;132:1260–8.
- 13
- European Food Safety Authority. Annual assessment of Echinococcus multilocularis surveillance reports submitted in 2020 in the context of Commission Delegated Regulation (EU) 2018/772. EFSA J 2021;19:e06382. doi: 10.2903/j.efsa.2021.6382
- 14
- Ruokavirasto. Lemmikkien raakaruokien mikrobiologinen laatu ja antibioottiresistenttien bakteerien esiintyminen (päivitetty 3.12.2021). www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/lemmikki--ja-harraste-elaimet/lemmikkielainten-ruoka/lemmikkien-raakaruokien-mikrobiologinen-laatu-ja-antibioottiresistenttien-bakteerien-esiintyminen/
- 15
- Ruokavirasto. Zoonoottiset taudinaiheuttajat tuontikoirissa. Ruokaviraston tutkimuksia 2/2019. www.ruokavirasto.fi/globalassets/tietoa-meista/julkaisut/julkaisusarjat/tutkimukset/riskiraportit/2019_2_zoonoottiset-taudinaiheuttajat-tuontikoirissa.pdf
- 16
- Weese JS, Dick H, Willey BM ym. Suspected transmission of methicillin-resistant Staphylococcus aureus between domestic pets and humans in veterinary clinics and in the household. Vet Microbiol 2006;115:148. doi: 10.1016/j.vetmic.2006.01.004
- 17
- Kušar D, Zajc U, Jenčič V ym. Mycobacteria in aquarium fish: results of a 3-year survey indicate caution required in handling pet-shop fish. J Fish Dis 2017;40:773–84. doi: 10.1111/jfd.12558
- 18
- Moriello KA. Feline dermatophytosis. Aspects pertinent to disease management in single and multiple cat situations. J Feline Med Surg 2014;16:419–31. doi: 10.1177/1098612X14530215
- 19
- Airola K. Vartalon ja päänahan silsa (sieni-infektio) (päivitetty 5.3.2020). Lääkärikirja Duodecim. www.terveyskirjasto.fi/dlk00837
- 20
- Johnson-Delaney CA. Safety issues in the exotic pet practice. Vet Clin North Am Exot Anim Pract 2005;8:515–24. doi: 10.1016/j.cvex.2005.05.001
- 21
- Saari S, Näreaho A, Nikander S. Elinympäristönä koira – koiran loiset ja loissairaudet, 1. painos. Tampere: Fennovet Oy 2016.
- 22
- Pietikäinen R, Nordling S, Jokiranta S ym. Dirofilaria repens transmission in southeastern Finland. Parasit Vectors 2017;10:561. doi: 10.1186/s13071-017-2499-4
- 23
- Pelkonen PM, Tarvainen K, Hynninen A ym. Cowpox with severe generalized eruption, Finland. Emerg Infect Dis 2003;9:1458–61. doi: 10.3201/eid0911.020814
- 24
- Campe H, Zimmermann P, Glos K ym. Cowpox virus transmission from pet rats to humans, Germany. Emerg Infect Dis 2009;15:777–80. doi: 10.3201/eid1505.090159
- 25
- Kinnunen PM, Holopainen JM, Hemmilä H ym. Severe ocular cowpox in a human, Finland. Emerg Infect Dis 2015;21:2261–3. doi: 10.3201/eid2112.150621
- 26
- Hutson CL, Lee KN, Abel J ym. Monkeypox zoonotic associations: insights from laboratory evaluation of animals associated with the multi-state US outbreak. Am J Trop Med Hyg 2007;76:757–68. doi: 10.4269/ajtmh.2007.76.757
- 27
- European Centre for Disease Control. Monkeypox multi-country outbreak. Rapid risk assessment 23.5.2022. www.ecdc.europa.eu/sites/default/files/documents/Monkeypox-multi-country-outbreak.pdf
- 28
- Seang S, Burrel S, Todesco E ym. Evidence of human-to-dog transmission of monkeypox virus. Lancet 2022;400:P658–9. doi: 10.1016/S0140-6736(22)01487-8
- 29
- Vatsatauti ja ripuli (päivitetty 15.3.2022). Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00059
- 30
- Ruokavirasto. Yersiniabakteerit (päivitetty 19.12.2019). www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikkeiden-turvallisen-kayton-ohjeet/ruokamyrkytykset/ruokamyrkytyksia-aiheuttavia-bakteereja/yersiniabakteerit/
- 31
- Ruokavirasto. Salmonella lemmikeillä (päivitetty 5.10.2021). www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/lemmikkielaimet/koirat/salmonella-lemmikeilla/
- 32
- Mughini-Gras L, Heck M, van Pelt W. Increase in reptile-associated human salmonellosis and shift toward adulthood in the age groups at risk, the Netherlands, 1985 to 2014. Euro Surveill 2016;21:30324. doi: 10.2807/1560-7917.ES.2016.21.34.30324
- 33
- Ryan U, Fayer R, Xiao L. Cryptosporidium species in humans and animals: current understanding and research needs. Parasitology 2014;141:1667–85. doi: 10.1017/S0031182014001085
- 34
- Vuento R. Eläinten purema tai raapima - tarvitaanko antibiootti? Suom Lääkäril 1996;51:2131–2.
- 35
- Kinnunen PM, Matomäki A, Verkola M ym. Veterinarians as a risk group for zoonoses: exposure, knowledge and protective practices in Finland. Saf Health Work 2022;13:78–85. doi: 10.1016/j.shaw.2021.10.008
- 36
- Seppänen M. Eläinten puremat. Duodecim 2000;116:1073–81.
- 37
- Saarelma O. Puremahaavat (päivitetty 28.4.2022). Lääkärikirja Duodecim. www.terveyskirjasto.fi/dlk00321
- 38
- Dean DJ, Baer GM, Thompson WR. Studies on the local treatment of rabies-infected wounds. Bull World Health Organ 1963;28:477–86.
- 39
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Toimenpideohje ihmisen rabiestartuntojen torjumiseksi (päivitetty 16.6.2022). https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/rabies-eli-vesikauhu/toimenpideohje-ihmisen-rabiestartuntojen-torjumiseksi
- 40
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Rabies eli vesikauhu (päivitetty 3.12.2019). https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/rabies-eli-vesikauhu
- 41
- Ruokavirasto. Rabies (päivitetty 3.9.2021). https://www.ruokavirasto.fi/teemat/zoonoosikeskus/zoonoosit/virusten-aiheuttamat-taudit/rabies/
- 42
- Ruokavirasto. Arvio Ukrainan sodan vuoksi Suomeen saapuvien lemmikkien aiheuttamasta rabies- ja myyräekinokokkiriskistä. Raportti 5.4.2022. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/yhteisot/riskinarviointi/ukrainasta-saapuvien-lemmikkien-aiheuttama-rabies--ja-myyraekinokokkiriski.pdf
- 43
- Wilson BA, Ho M. Pasteurella multocida: from zoonosis to cellular microbiology. Clin Microbiol Rev 2013;26:631–55. doi: 10.1128/CMR.00024-13
- 44
- Ruokavirasto. Miksi koiran tai kissan purema voi olla vaarallinen (päivitetty 20.10.2021). www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/lemmikkielaimet/usein-kysyttya-lemmikkien-taudeista/
- 45
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Veriviljelyt, kaikki ikäryhmät 2011–2020. https://thl.fi/documents/533963/7590511/%C2%A0Veriviljelyt+kaikki+ika%CC%88ryhma%CC%88t_2020.pdf/81ab592f-ad7c-12ee-aa6b-13ee7d592474?t=1623079112979
- 46
- Hästbacka J, Hynninen M, Kolho E. Capnocytophaga canimorsus bacteremia: Clinical features and outcomes from a Helsinki ICU cohort. Acta Anaesthesiol Scand 2016;60:1437–43. doi: 10.1111/aas.12752
- 47
- Ruokavirasto. Romaniasta Suomeen tuodussa koirassa todettu ihmisperäinen tuberkuloosi. (siteerattu 28.5.2022). www.ruokavirasto.fi/laboratoriopalvelut/ajankohtaista-laboratoriopalveluista/romaniasta-suomeen-tuodussa-koirassa-todettu-ihmisperainen-tuberkuloosi/
- 48
- Maailman eläintautijärjestö WOAH. Cases of SARS-Cov-2 infection in animals reported to WOAH since March 2020 (päivitetty 27.9.2022). https://www.woah.org/en/what-we-offer/emergency-preparedness/covid-19/#ui-id-3
- 49
- Balsamo G, Maxted AM, Midla JW ym. Compendium of measures to control Chlamydia psittaci infection among humans (psittacosis) and pet birds (avian chlamydiosis), 2017. J Avian Med Surg 2017;31:262–82. doi: 10.1647/217-265
- 50
- Ruokavirasto. Muistilista kesä- ja harrastekanojen pitäjälle (päivitetty 1.3.2022). www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/lemmikki--ja-harraste-elaimet/usein-kysyttya-harraste-elainten-pidosta/muistilista-kesa--ja-harrastekanat/
- 51
- Eisermann P, Rubbenstroth D, Cadar D. Active case finding of current Bornavirus infections in human encephalitis cases of unknown etiology, Germany, 2018–2020. Emerg Infect Dis 2021;27:1371–9. doi: 10.3201/eid2705.204490
- 52
- Barton LL, Mets MB, Beauchamp CL. Lymphocytic choriomeningitis virus: Emerging fetal teratogen. Am J Obstet Gynecol MFM 2002;187:1715–6. doi: 10.1067/mob.2002.126297
- 53
- Spickler AR. Zoonotic streptococcosis (päivitetty 30.9.2020). www.cfsph.iastate.edu/DiseaseInfo/factsheets.php.
- 54
- Liimatta L, Laurila HP, Spillmann T, Virtala A-M. Koiran leptospiroosi Suomessa ja naapurimaissa - kirjallisuuskatsaus ja kartoitus leptospiroosiepäilyistä Yliopistollisessa eläinsairaalassa 2006–2014. Suom Eläinlääkäril 2017;123:549–57. http://hdl.handle.net/10138/329743
- 55
- Hämäläinen S, Kantele A, Arvonen M ym. An autochthonous case of cystic echinococcosis in Finland, 2015. Euro Surveill 2015;20:30043. doi: 10.2807/1560-7917.ES.2015.20.42.30043
- 56
- Must K, Hytönen MK, Orro T, Lohi H, Jokelainen P. Toxoplasma gondii seroprevalence varies by cat breed. PLoS One 2017;12:e0184659. doi: 10.1371/journal.pone.0184659
- 57
- Vuento R. Nielutulehdus (päivitetty 27.10.2020). Lääkärikirja Duodecim. www.terveyskirjasto.fi/dlk00309
- 58
- Virta A, Jokelainen P, Kinnunen PM, Reijula K. Zoonoosit eläinlääkärin työssä. Työterveyslääkäri 2021;39:10–4.
- 59
- Pet Alliance Europe. Why #PetPower matters? (siteerattu 28.5.2022). https://pet-power.eu/pet-benefits/
- 60
- Kotton CN. Zoonoses in solid-organ and hematopoietic stem cell transplant recipients. Clin Infect Dis 2007;44:857. doi: 10.1086/511859
Do you have a domestic animal? When a general practitioner needs to think about pet-transmitted zoonoses
In Finland, as well as in other countries, there are several zoonoses that can be transmitted between pets and humans. Along with new and severe zoonoses, it is necessary to remember that some relatively common diseases can be acquired from pets. This review presents examples relevant to a medical doctor working in Finland.
Asking about pet contacts may be useful, for example, when a patient presents with dermatological symptoms, gastroenteritis or generalized infection. Moreover, respiratory and neurological diseases may have been acquired from pets, and resistant bacteria can be transmitted between humans and animals. The most severe pet-transmitted zoonoses, rabies and Capnocytophaga canimorsus sepsis, require immediate action.
Appropriate feeding and health care of pets helps to ensure human health. Medical doctors and veterinarians have a legal obligation to notify each other about certain zoonoses in Finland. In addition, other kinds of collaboration between these professionals protect One Health, i.e. mutual health of humans, animals and the environment.
Paula M. Kinnunen, Ville Holmberg, Pikka Jokelainen
Paula M. Kinnunen
Adjunct Professor of Zoonotic Microbiology, Specialist Veterinarian of Infectious Animal Diseases
University of Helsinki
Technical Veterinary Manager, MSD Animal Health, Espoo
