Mielenterveyttä etänä?

Neljäsosa ihmisistä hakee internetin kautta tietoa mielenterveysongelmista (1), ja viime aikoina verkkopalvelujen rinnalle on tullut erilaisia mobiililaitteiden etähoitosovelluksia. Hoidon lisäksi etäyhteyksiä voidaan hyödyntää erilaisissa konsultaatioissa, hoivapalveluissa ja kuntoutuksen seurannassa.

Reaaliaikaisessa hoidon saaja ja sitä antava ovat samanaikaisessa yhteydessä toisiinsa etäyhteyden, kuten matkapuhelimen tai tietokoneen avulla. Ajasta riippumattomassa hoidossa taas hyödynnetään valmiita oppimisympäristöjä, joita voi käyttää milloin tahansa. Sen lisäksi hoitoa antava seuraa hoidon etenemistä ja tukee sitä säännöllisten palauteviestien välityksellä. Lisäksi kumpaa tahansa voidaan sekoittaa osaksi tavanomaista, fyysisesti samassa tilassa tapahtuvaa eli tavanomaista hoitoa. Hoitojen lisäksi etäyhteyksiä voidaan käyttää erilaisissa koulutuksissa.

Psykoterapia etähoitona

Reaaliaikaiset etähoidot toteutettiin aluksi teknisesti raskaiden videoneuvottelulaitteiden avulla, mutta tekniikan hankaluus ja ammattilaisten kielteiset asenteet haittasivat niiden yleistymistä (2,3). Backhausin ym. katsauksessa (4) käytiin läpi 65 vuosina 1996–2010 julkaistua tutkimusta, ja niiden perusteella videovälitteiset hoidot ovat käyttökelpoinen ja vaikuttava menetelmä psykoterapian toteuttamiseen. Hoitoa toteuttavien ammattilaisten ja sitä saavien potilaiden tyytyväisyys on osoitettu hyväksi (5). Myös terapiasuhde näyttää kehittyvän yhtä hyväksi kuin kasvokkain tapahtuvassa terapiassa (5). Reaaliaikaiset etäterapiat ovat kustannustehokkaampia kuin tavanomaiset terapiat, kun otetaan huomioon matkakulut ja käytetty aika. Edes huonolaatuisen kuvayhteyden ei ole todettu heikentävän terapiasuhteen laatua, kliinisen arvioinnin tarkkuutta tai hoidon vaikuttavuutta (4). Joissakin tutkimuksissa reaaliaikaisen etäterapian on osoitettu nopeuttavan masennusoireiden lievenemistä (6) ja asiakkaiden olevan aktiivisempia kuin tavanomaisessa terapiassa (7). Suomessa videovälitteistä etähoitoa on toteutettu erityisesti pitkien etäisyyksien alueilla (Pohjanmaa, Pohjois- ja Itä-Suomi sekä saaristoalueet), mutta tieteellistä tutkimusta aiheesta ei meillä juurikaan ole.

Reaaliaikaisten etähoitojen rinnalle lukuisiin häiriöryhmiin on kehitetty terapeutin tukemia strukturoituja, osin automatisoituja psykoterapeuttisia oppimisympäristöjä, joita kutsutaan verkkovälitteisiksi terapioiksi tai lyhemmin nettiterapioiksi. Niissä psykoterapiasisältöön on lisätty tietoteknisiä esitys- ja opetussisältöjä ja terapeutti tukee potilaan etenemistä eri tavoin, esimerkiksi viestien avulla. Menetelminä terapiaohjelmat sisältävät yleensä vaikuttaviksi todettuja kognitiivisen psykoterapian hoitomenetelmiä, kuten empatiaa, yhteistyösuhteen ja motivaation vahvistamista, itsereflektion tukemista, ajatusten uudelleenmuotoilua, käyttäytymisen aktivointia, turvakäyttäytymisen estämistä ja käyttäytymiskokeita.

Nettiterapioita pidetään laajan tutkimusnäytön ja käytännön toiminnan perusteella toimivina hoitoina, ja ne on otettu mukaan esimerkiksi masennuksen Käypää hoito -suositukseen. Suomessa nettiterapioita tuottaa toistaiseksi vain Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS), jonka masennuksen, paniikkihäiriön, yleistyneen ahdistuneisuuden, pakko-oireiden, alkoholin liikakäytön tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoihin voi hakeutua lääkärin lähetteellä. Potilaalle HUS:n nettiterapiat ovat Suomessa ilmaisia. Terapiaa tukee terapeutti, sinne kirjaudutaan pankki- tai mobiilitunnuksilla ja yhteydenpito ja terapiasta jäävät dokumentit ovat tietosuojattuja.

Suomessa on myös verkkopalveluja, jotka tukevat kansalaisia ja strukturoivat ammattilaisia mielenterveystyössä (taulukko 1). Näistä sisällöllisesti laajin ja käytetyin on valtakunnanlaajuinen Mielenterveystalo.fi-verkkopalvelu, jossa ovat mukana kaikki Suomen sairaanhoitopiirit. Mielenterveystalo.fi sisältää koko maan laajuisen palveluun ohjauksen ja ison määrän omahoito-ohjelmia ja tietosisältöjä sekä linkkejä pienempiin verkkopalveluihin kuten Depisnet (http://www.edumental.fi/index.php/palvelut/depisnet) tai mielenterveyden edistämiseen tähtäävä Oiva-hyvinvointiohjelma, josta on olemassa verkkoversio ja mobiilisovellukset (www.mielenterveysseura.fi/oiva).

Masennus ja ahdistus

Eniten tutkimuksia on masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden etähoidoista. Tuoreessa katsauksessa (8) arvioitiin lähinnä masennuksesta tai ahdistuksesta kärsiville nuorille aikuisille (n = 20–283) suunnattuja tietotekniikkaa hyödyntäviä interventioita, joista valtaosa perustui kognitiiviseen viitekehykseen. Noin puolessa tutkimuksista havaittiin ainakin yksi merkitsevästi positiivinen muutos vertailuryhmiin nähden. Laajemman ikäryhmän meta-analyysissä (9) kognitiivispohjaiset nettiterapiat todettiin tehokkaiksi depressio- ja ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa verrattuna muihin interventioihin ja odotuslistoihin. Tämän katsauksen mukaan henkilökohtainen ohjaus ei vaikuttanut tuloksiin, toisin kuin aiemmin oli raportoitu (10).

Tasokkaiden ja laajojen tutkimusten ja meta-analyysien valossa hoidot näyttävät tuottavan internetin välityksellä samankaltaisia tuloksia kuin kasvokkain toteutettuina ja olevan lisäksi kustannustehokkaita (9,11,12,13,14,15,16,17,18). Esimerkiksi Son ym. (19) systemaattinen meta-analyysi, joka sisälsi 16 vertailua ja 2 807 potilasta, osoitti nettiterapioilla aikuisten masennuksessa saavutettavan hoitotuloksen olevan samaa luokkaa (hyödyn efektikoko kohtalainen) kuin yleisesti eri tutkimuksissa on havaittu.

Suomessa varsinaisia nettiterapioita on yleistyneeseen ahdistuneisuuteen, paniikkihäiriöön, sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja pakko-oireiseen häiriöön (nettiterapiat.fi). Käytössä on myös HUS:n tuottama kaksisuuntaisen mielialahäiriön nettiterapia.

Psykoosi

Psykooseihin, erityisesti skitsofreniaan kuuluu oireina aistiharhojen, harhaluulojen ja hajanaisuuden lisäksi eristäytymistä, toimintakyvyn heikkenemistä ja kognitiivisia häiriöitä. Erilaiset tietokonepohjaiset menetelmät ovat tulossa osaksi pitkäkestoisten psykoosien hoitoa ja kuntoutusta. Lisäksi psykoosin ja psykoosiriskin tutkimuksissa käytetään paljon tietokonepohjaisia neuropsykologisia testejä.

Kognitiivisen remediaation (cognitive remediation therapy, CRT) tavoitteena on parantaa potilaiden tiedollisia toimintoja ja toimintakykyä muun kuntoutuksen ohessa. Useimmat ohjelmista tai yksittäisistä harjoitteista ovat käytössä erilaisten neurologisten tai neuropsykiatristen häiriöiden kuntoutuksessa, mutta niiden hyödyllisyydestä psykoosien ja esimerkiksi skitsofrenian hoidossa on saatu yhä enemmän tutkimustietoa. Englannissa, Yhdysvalloissa ja Saksassa on kehitetty lukuisia sovelluksia, joista suomeksi on käännetty esimerkiksi ohjelmat CogMed ja RehaCom. Meta-analyysin mukaan tietokoneavusteinen kognitiivinen remediaatio paransi yleistä kognitiota, sanallista muistia, työmuistia, tarkkaavaisuutta ja prosessointinopeutta (20).

Satunnaistetussa tutkimuksessa tietokoneavusteinen kognitiivinen terapia vaikutti parantavan myös skitsofreniaa sairastavien ongelmanratkaisukykyä, elämänlaatua ja itsetuntoa (21). Vaikka kognitiivisten kuntoutumisohjelmien tulokset ovat ainakin osin olleet lupaavia, hoitomuoto on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa, eikä se toistaiseksi kuulu rutiinikäyttöön (22). Työkuntoutukseen yhdistettynä tietokonepohjaisen kognitiivis-behavioraalisen ryhmämenetelmän (23) ja tietokonepohjaisen tiedollisten toimintojen kuntoutuksen (neurokognitiivisen kuntoutuksen) on havaittu edistävän työllistymistä (24).

Mielenkiintoinen interaktiivinen tietokonetta hyödyntävä kokeellinen sovellus psykoosien hoidossa on keinotekoisesti luotua hahmoa eli ns. Avatarta hyödyntävä terapia. Siinä terapeutti ja potilas luovat yhdessä virtuaalisen hahmon, joka edustaa esimerkiksi potilaan kuulemia ääniä. Terapeutti keskustelee potilaalta saamansa tiedon avulla virtuaalihahmon kautta potilaan kanssa ja auttaa potilasta ymmärtämään ja hallitsemaan hahmon kautta ilmi tulevia psykoottisia kokemuksia. Alustavasti lupaavalta vaikuttava menetelmä on tarkoitettu hoidoksi pitkäkestoiseen psykoosiin, jossa on lääkeresistenttejä kuuloharhoja. Kehitteillä on myös muita psykoottisia kokemuksia mallintavia virtuaalitodellisuusohjelmia, joiden avulla voidaan opetella oireiden hallintaa (25).

Psykoosien hoidossa omaisten merkitys on tärkeä. Niinpä esimerkiksi Yhdysvalloissa toimii skitsofreniaan sairastuneiden henkilöiden omaisten suljettuja, terveydenhuollon ammattilaisten tukemia keskustelufoorumeita. Omaiset ovat kokeneet tällaisen ajasta ja paikasta riippumattoman keskustelumahdollisuuden ja vertaistuen erittäin hyväksi. Etähoitomenetelmiä voidaan hyödyntää myös psykoedukaatiossa, jossa tarjotaan potilaille ja heidän läheisilleen tietoa sairaudesta, sen hoidosta ja sen kanssa selviytymisestä (26).

Sähköisten kommunikaatiovälineiden kehittäminen on tärkeä osa-alue psykoosipotilaiden hoidossa (27). Osalle potilaista liikkuminen kodin ulkopuolella on haastavaa ja he saattavat jäädä pois hoitotapaamisista tai eristäytyä. Esimerkiksi Hyvinkään sairaanhoitopiirin alueella ja HUS:ssa Vantaan alueella on kokeiltu psykoosipotilaiden hoidon osana palvelua, jossa työntekijät ja potilaat kommunikoivat mobiililaittein kuvapuhelujen kautta paikasta riippumatta.

Itsetuhoisuus

Monet itsemurhan tehneistä eivät koskaan olleet hakeneet apua itsetuhoisuuteensa; esimerkiksi amerikkalaistutkimuksissa vain 10–20 % osallistujista, joiden arvioitin olevan itsemurhariskissä, suostui hakemaan apua (28). Sähköiset työkalut tarjoavat uuden mahdollisuuden tavoittaa itsemurhavaarassa olevia.

Itsemurhariskiä voidaan seuloa joko käsin tai tekstinlouhinnalla esimerkiksi sosiaalisesta mediasta, kuten Durkheim-projektissa (http://www.durkheimproject.org/). Myös yksittäisiä itsetuhoisuuden vähentämiseen tähtääviä itsehoitosovelluksia on kehitetty (29). Kontrolloituja tutkimuksia seulonnan vaikuttavuudesta ei ole. Eurooppalaisen kartoituksen (30) mukaan vain noin puolet käytössä olevista tietokonepohjaisista itsemurhien ehkäisyyn tähtäävistä sovelluksista ovat tutkimusnäyttöön perustuvia.

Depression hoitoon tarkoitetuissa nettiterapioissa ei itsetuhoisten ajatusten vähentymistä ole voitu osoittaa (29), mutta itsetuhoisten ajatusten vähentämiseen tähtäävän nettiterapian on yhdessä satunnaistetussa kokeessa todettu olevan vaikuttava (31) ja ohjelman avulla on arvioitu voitavan säästää hoidon kustannuksia (32).

Suomessa itsemurhariskin seulontasovelluksia ei ole käytössä. Viiltelystä irti pääsemiseen tarkoitettu omahoito-ohjelma on Mielenterveystalo.fi-verkkopalvelussa. Suomen Mielenterveysseura ja Suomi24-yhteisömedia ovat käynnistäneet yhteistyön itsemurhariskiin viittaavien viestien tunnistamiseksi ja käyttäjien ohjaamiseksi Mielenterveysseuran tarjoamiin tukipalveluihin verkossa tai kasvokkain: vuonna 2014 Suomi24.fi-sivustolla ohjattiin käyttäjiä Mielenterveysseuran palveluihin 63 kertaa. Taustalla oli yleensä kirjoitettu viestiketju, jossa on selostettu joko jo tehty itsemurhayritys tai suunnitelma itsemurhasta ja ilmaistua toivottomuutta.

Kriisiauttaminen

Kriisiauttaminen on ehkäisevää mielenterveystyötä, jonka tarkoituksena on varhaisella keskustelutuella ehkäistä kielteisten elämäntapahtumien laukaisemien reaktioiden kehittymistä terveydenhuollon palveluja vaativiksi. Suomessa kriisiauttamiselle on ominaista, että ammatilliset kriisityöntekijät ja koulutetut vapaaehtoiset tekevät työtä rinnakkain. Apua saa myös nimettömänä tai paperittomana. Suomessa kriisiapua verkossa on saatavilla sekä Suomen Mielenterveysseuran verkkokriisikeskuksesta että oma-apuohjelmasta.

Verkkokriisikeskus Tukinettiin (www.tukinet.net) tulee vuosittain yli 8 000 viestiä. Valtaosa (86 %) yhteydenotoista tulee naisilta, erityisesti nuorilta. Vaikka itsetuhoisuus on yhteydenoton syynä 7 %:ssa kontakteista, akuutit hätätilanteet ovat verkkoauttamisessa harvinaisia. Vuoden 2014 aikana yhteydenoton seurauksena tilattiin ambulanssi kolme kertaa, tehtiin yksi lastensuojeluilmoitus ja yksi ilmoitus poliisille. Asiakkaiden palaute verkkoauttamisesta on ollut valtaosin kiittävää ja vain pieni osa (4 %) kielteistä.

Oma-apuohjelma Selma (www.mielenterveysseura.fi/selma) on kriisityöteoriaan perustuva, ilmainen 8 viikon verkkopohjainen sovellus aikuisille. Ohjelma on tarkoitettu kriisin jälkikäsittelyyn, ja se suositellaan aloitettavaksi aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua järkyttävästä tapahtumasta. Ohjelma etenee ohjatusti ja asteittain, ja siinä käsitellään järkyttänyttä tapahtumaa tekstisisältöjen sekä erilaisten kirjoitustehtävien ja kehollisten harjoitusten avulla. Yleisin syy ohjelmaan hakeutumiseen on ollut läheisen äkillinen järkyttävä kuolema (esimerkiksi itsemurha) tai parisuhteen päättyminen. Alkuvuosina asiakkaan soveltuvuuden arvioi kriisityöntekijä, ja tämä muodosti kynnyksen ohjelman käyttöön. Vuodesta 2015 ohjelma on ollut käytettävissä ilman kirjautumista. Selmasta on kehitetty nuorille suunnattu avoin versio Toivo, joka on julkaistu HUS Mielenterveystalossa (www.mielenterveystalo.fi/toivo).

Turvallinen viestinvälitys

HUS:n tuottamat nettiterapiat ovat ulkopuolisen auditoimia tietoturvallisia ympäristöjä, ja niiden käyttö on turvallista. Reaaliaikaisen hoidon toteuttamiseen sinänsä sopivaa teknologiaa on saatavilla paljon, ja esille nouseekin käytön kätevyyden lisäksi käytön tietoturvakysymykset. Suomessa tietoturvallisuusauditointeja voivat tehdä viestintäviraston (FIOCA) sertifioimat auditoijat.

Videoneuvotteluissa käytettävät IP-puhetekniikkaan (Voice Over Internet Protocol) ja SIP-tietoliikenneprotokollaan (Session Initiation Protocol) perustuvat tietokoneohjelmat ovat mahdollistaneet sen, että videoneuvottelun järjestäminen ei vaadi enää erillistä laitteistoa. Tavalliselta työasemalta, jossa on kamera ja mikrofoni, voidaan ottaa videopuheyhteys sopivaa ohjelmaa käyttäen. Salaamaton yhteys on mahdollista vaikkapa yleisen maksuttoman Skypen tai Adoben Connection Pro -ohjelmien avulla. Salaamatonta yhteyttä ei kuitenkaan voida käyttää potilastyössä, sillä tällaisen yhteyden kaappaaminen ja kuuntelu on mahdollista; sama koskee yleisiä sosiaalisen median videopuhelinsovelluksia. Videoneuvottelujen toteuttamisesta potilastyössä säädetään tavanomaisten terveydenhuollon toimintaan liittyvien lakien ohella henkilötietolaissa ja laissa yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta (33).

Salattua yhteyttä käyttävät ohjelmat hyödyntävät salattua ns. Ipsec-tietoliikenneprotokollaa (Internet Security Architecture), mikä mahdollistaa virtuaalisen erillisverkon muodostamisen (Virtual Private Network, VPN). Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä videoneuvottelulaitteisto (Polycom) (34) on sijoitettu psykiatrian osaston ja poliklinikan yhdelle työasemalle, joka on tietoturvallisessa erillisverkossa. Saman sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatriassa on käytössä lisäksi Anvian toimittama Helppo Nappi -ohjelma, jonka potilas voi ladata omalle koneelleen (35). Kummatkin ohjelmat ovat tietoturvallisia ja sopivat siten suoraan yhteydenpitoon potilaiden kanssa tai henkilökunnan keskinäiseen yhteydenpitoon potilasasioissa. Käytännössä Polycomin järjestelmää on käytetty ainoastaan osastojen ja poliklinikoiden henkilökunnan tai esimerkiksi ensiapupsykiatrian työntekijöiden keskinäisiin neuvotteluihin. Helppo Nappi -ohjelma on säännöllisessä, noin viikoittaisessa käytössä. Sen on koettu helpottavan erityisesti yhteistyötä perheiden kanssa. Järjestelmien tekniseen toimivuuteen on oltu tyytyväisiä, vaikkakin käyttäjät kertovat yhteyden katkeilevan ajoittain.

Erilaisia helppokäyttöisiä, tietoturvallisia ja tavanomaisiin mobiililaitteisiin sopivia ohjelmistoja alkaa olla yhä enemmän, ja niiden avulla erilaisia etäkokouksia ja etävastaanottoja on yhä helpompi järjestää. Sosiaali- ja terveysministeriö on lokakuussa 2015 linjannut, että etäpalvelut ovat verrannollisia perinteisiin vastaanottokäynteihin.

Pelien mahdollisuudet

Tietokone- tai mobiilipelejä on tavallisesti tarkasteltu niiden mahdollisten haittojen näkökulmasta. Pahimmillaan haitallinen pelaaminen saattaa viedä suurimman osan valveillaoloajasta, häiritsee unirytmiä, johtaa arkiasioiden laiminlyöntiin ja aiheuttaa käyttäytymisen lamaantumista (36). Viime vuosina pelejä on kuitenkin tutkittu myös terveyden edistämisessä, masennuksen hoidossa, aivojen plastisiteetin kehittämisessä ja toisaalta niiden yhteydestä kognitiivisiin toimintoihin.

Australiassa depression vuoksi apua hakeneita nuoria satunnaistettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai psykoterapeuttista tukea koulutetuilta ammattilaisilta ja toinen käytti apunaan kognitiivisia menetelmiä hyödyntävää, virtuaalihahmoihin perustuvaa SPARX-peliä. Huomattavasti useampi toipui masennuksesta SPARX:n avulla kuin tavanomaisessa hoidossa, ja tulokset säilyivät seurannan aikana (37).

Super Mario -videopelien päivittäisen puoli tuntia kestävän pelaamisen on havaittu vaikuttavan aivojen joustokykyyn kasvattamalla merkitsevästi oikean puolisen hippokampuksen, oikean dorsolateraalisen prefrontaalikorteksin ja molemmin puolin pikkuaivojen harmaan aineen tilavuutta (38).

Pelien hyödyntämistä on testattu myös toiminnanohjauksen kohentamiseen vanhuksilla, mutta pelien hyödyntäminen terveystarkoituksissa on vielä lapsenkengissään. Tutkimustietoa on vähän ja aineistot ovat pieniä. Käytön miellyttävyys, nopea palaute suorituksista ja automaattinen tasolta toiselle edistymisen mahdollisuus houkuttelevat kuitenkin kehitystyöhön. Pelejä voidaan myös kehittää täsmällisten toimintojen kehittämistä varten.

Tulevaisuuden näkymät

Mielenterveyteen kohdistuvien palveluportaalien tai nettiterapioiden lisäksi tarjolle on tullut kohdennettuja mobiililaitteissa toimivia sovelluksia eli applikaatioita tai appseja. Nähtäväksi jää, missä määrin näitä voidaan käyttää osana tavanomaisia hoitoprosesseja tehostamaan ja parantamaan hoitovastetta, mutta alustavasti ne vaikuttavat monin osin soveltuvilta (39).

Useiden sovellusten huono puoli on se, että niissä käyttö jää valvomatta käyttäjän vastuulle ja sovellukset itsessään harvoin ohjaavat käyttäjää riittävästi. Niinpä ne usein jäävät alkuvaiheen innostuksen jälkeen vähemmälle käytölle. Kehitystyön keskeinen haaste onkin sovellusten rakentaminen sellaisiksi, että ne sopivat palveluprosesseihin. Irralliset ja muuhun hoitoon integroitumattomat kapea-alaiset sovellukset voivat pahimmillaan lisätä joidenkin mielenterveyshäiriöstä kärsivien jo ennestäänkin lyhytjänteistä, hajanaista tai ajelehtivaa toimintatyyliä. Sen takia erilaisia sovelluksia tuleekin mieluummin käyttää osana hoitosuhdetta, jolloin ne voisivat kiinnostavuutensa ja pelimäisyytensä takia tukea hoitoon kiinnittymistä ja hoitosuhdetta, samalla kun hoitosuhde vastavuoroisesti vahvistaa sovellusten systemaattista käyttöä.

Mielenterveyden häiriöiden hoitoon ja mielenterveyden vahvistamiseen tarkoitetut terapiaohjelmat ja sovellukset ovat oikein käytettyinä erinomaisia apuvälineitä sekä aikuisten että lasten ja nuorten psykiatrisessa hoidossa. Lapset ja nuoret ovat selvästi valmiimpia näiden käyttöönottoon kuin hoitavat henkilöt. Toistaiseksi käyttöä on rajoittanut eniten se, että sovelluksia on käännetty tai tuotettu suomen kielellä vain vähän. Tekniikan ja tiedonlouhinnan kehittyessä saadaan yhä merkittävämpiä apuvälineitä mielenterveyden häiriöiden hoitoon, osa täysin kielestä riippumattomia. Uusia mahdollisuuksia voivat tarjota suurista tekstimassoista jäsentynyttä kuvaa muodostavat tekstinlouhintamenetelmät, joilla jopa kunkin kirjoittajan semanttinen viesti saadaan jäsennettyä ja analysoitua.

Perinteisen väittämän mukaan hoitosuhde on se, joka parantaa. Nyt erilaisissa automatisoiduissa mutta hyvin toimivissa etähoidoissa ei kaikissa edes ole perinteistä hoitosuhdetta tai se voi olla osin automatisoitu, mutta silti paraneminen on yhtä hyvää kuin kasvokkain toteutetuissa hoidoissa. Tämä herättää kysymyksen, voiko yleistä hoitosuhdetta lopulta erottaa itse menetelmästä vai onko niin, että ne muodostavat toisiaan tukevan, erottamattoman kokonaisuuden? Esimerkiksi dialektisessa käyttäytymisterapiassa on hoitosuhteen lisäksi selkeä potilaan oireilua ja terapeutin tai terapian vasteita säätelevä runko ja agenda, kuten useimmissa nettipohjaisissakin hoidoissa.

Kiitämme kollega Lauri Huomania ja Lars Lindholmia sekä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin syömishäiriöyksikön henkilökuntaa käsikirjoituksen valmisteluvaiheessa saamistamme arvokkaista käytännön tiedoista. Samoin kiitämme PsM Ville Ritolaa arvokkaasta avusta tekstin työstövaiheessa.