Liikunnan vaikutus syövän ehkäisyyn ja sairastuneiden kuolleisuuteen

Syöpään sairastuu vuosittain yli 34 000 suomalaista. Kolme yleisintä syöpäsairautta ovat eturauhassyöpä (5 126 sairastunutta/vuosi), rintasyöpä (4 961) ja suolistosyöpä (3 360). Viiden vuoden suhteellinen elossaololuku on eturauhassyövässä 93 %, rintasyövässä 91 % ja suolistosyövässä noin 65 % (1).

Liikunnasta on tutkimusten mukaan kiistatonta hyötyä kaikkien kansansairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa (2). Myös syövän ehkäisyssä liikunnalla on keskeinen rooli. Syöpäsairauksien osalta tutkimustieto on pääosin perustunut kohortti- ja tapaus-verrokkitutkimuksiin. Satunnaistettujen tutkimusten määrä liikunnasta etenkin syövän hoitojen aiheuttamien haittojen lievittämisessä on lisääntynyt merkittävästi.

Tutkimusnäyttö liikunnan vaikutuksesta syöpäkuolleisuuteen ja syövän sairastaneiden kokonaiskuolleisuuteen sen sijaan on edelleen varsin vähäistä, eikä satunnaistettuja tutkimuksia liikunnan elinaikahyödystä vielä ole. Eniten tutkimusnäyttöä liikunnan hyödyistä syöpään sairastumisen jälkeen on kolmen suurimman tautiryhmän eli rinta-, eturauhas- ja suolistosyövän osalta (3).

Liikunnan vaikutus syöpäsairastuvuuteen

Ylivoimaisesti parasta ja edullisinta syövän hoitoa on sairastumisen ehkäisy. Tässä liikunnalla on tärkeä rooli ravinnon, tupakoimattomuuden, alkoholinkäyttötottumusten ja uv-säteilyltä suojautumisen ohella (4). Joka kolmas eurooppalainen aikuinen liikkuu suosituksiin nähden liian vähän. Liikunnan suojavaikutus on kiistattomin paksusuoli- ja rintasyövän osalta (5). Merkittävä osa niistä voitaisiin välttää liikuntaa lisäämällä (6,7). Paksusuolisyövässä suojavaikutus on merkittävämpi kuin peräsuolisyövässä. Miehillä vaikutus näyttää olevan hieman suurempi kuin naisilla (8,9).

Rintasyövän ilmaantuvuus on paljon liikkuvilla 10 % pienempi ja paksusuolen syövän ilmaantuvuus jopa 16 % pienempi kuin vain vähän liikkuvilla (10). Liikunnalla voidaan vähentää merkittävästi myös endometriumin syövän ilmaantuvuutta. Suuressa norjalaisessa tutkimuksessa arvioitiin, että näistä syövistä joka viides voitaisiin välttää lisäämällä liikuntaa (11). Suojavaikutuksesta on viitteitä useiden muidenkin syöpien kohdalla (10).

Liikunnan suojavaikutusten uskotaan välittyvän useilla mekanismeilla. Nykytietämyksen mukaan niistä todennäköisimpiä ovat vaikutukset insuliiniresistenssin kehittymiseen, kasvutekijöihin, adipokiineihin, steroidihormoneihin ja immuunivasteeseen (12). Suolistosyöpien osalta vaikutukset liittyvät osin myös ravinnon läpikulkunopeuteen suolessa ja siihen, miten kauan karsinogeeniset sappihapot ovat kontaktissa suolen pintaan (13,14). Liikunnan keuhkosyöpää vähentävä vaikutus taas selittyy osittain liikuntaa harrastavien muita vähäisemmällä tupakoinnilla, mutta on ilmeistä, että liikunnalla on myös itsenäinen suojavaikutus, jonka mekanismia ei tarkasti tunneta. Selityksiksi on ehdotettu mm. parantunutta keuhkokapasiteettia, karsinogeenien pienentyneitä pitoisuuksia keuhkokudoksessa, parantunutta immuunivastetta sekä vähäisempää keuhkoinflammaatiota (15,16,17).

Mooren ja kumppaneiden tekemässä meta-analyysissä selvitettiin vapaa-ajan liikunnan merkitystä syövän ehkäisyssä. Mukana oli 12 Yhdysvalloissa ja Euroopassa tehtyä kohorttitutkimusta; yhteensä 1,44 miljoonaa ihmistä. Analyysissa vertailtiin eniten liikkuvaa kymmenystä vähiten liikkuvaan kymmenykseen.

Runsaasti vapaa-ajan liikuntaa harrastavilla todettiin noin 7 % pienempi kokonaissyöpäsairastuvuus verrattuna vähiten liikkuviin. Runsaasti liikkuvilla todettiin merkittävästi pienentynyt riski sairastua ruokatorven adenokarsinoomaan, keuhkosyöpään, munuaissyöpään, mahalaukun suuosan (kardian) syöpään, endometriumin syöpään, myelooiseen leukemiaan, myeloomaan, paksu- ja peräsuolen syöpiin, pään- ja kaulan alueen syöpiin, virtsarakkosyöpään sekä rintasyöpään.

Kun tulokset vakioitiin painoindeksin (BMI, kg/m²) suhteen, tilastollinen merkitsevyys hävisi ainoastaan endometriumin, mahalaukun suuosan ja maksan syöpien osalta. Tupakoimattomuuden ja muiden verrokkeja terveellisempien elämäntapojen vaikutuksia ei kuitenkaan voida täysin sulkea pois, koska vapaa-ajan liikunnalla on usein yhteys näihin (18,19).

Melanooman ja paikallisen eturauhassyövän riski puolestaan oli suurentunut eniten liikkuvalla kymmenyksellä. Tutkijat arvioivat, että lisääntynyt eturauhassyövän ilmaantuvuus ei liittyisi liikkumiseen, vaan pikemminkin siihen, että liikuntaa harrastavat miehet hakeutuvat helpommin tutkimuksiin (PSA-mittaus) (10). Suurentuneen melanoomariskin taustalla on todennäköisesti lisääntynyt uv-altistus ja ihon palaminen auringossa.

Vaikutus kuolleisuuteen syöpään sairastumisen jälkeen

Fyysisen aktiivisuuden yhteydestä syöpäkuolleisuuteen sekä syöpäpotilaiden kokonaiskuolleisuuteen on useita kohorttitutkimuksia. Näistä on tehty katsausartikkeleita ja meta-analyysejä, jotka ovat kuitenkin koskeneet ainoastaan rinta-, suolisto- ja eturauhassyöpää. Yhtään satunnaistettua tutkimusta liikunnan ja syöpäpotilaiden kuolleisuuden yhteydestä ei vielä ole, mutta käynnissä on yksi tutkimus suolisto- ja yksi eturauhassyöpäpotilailla (3).

Fyysinen aktiivisuus pienentää kokonaiskuolleisuutta 48 % rintasyövässä, 42 % suolistosyövässä ja 37–49 % eturauhassyövässä. Tutkimusnäytön aste rinta- ja suolistosyövän osalta on B eli kohtalainen ja eturauhassyövän osalta C eli vähäinen. Fyysinen aktiivisuus pienentää syöpäkuolleisuutta 38 % sekä rinta, suolisto- että eturauhassyövässä. Tutkimusnäytön aste kaikkien osalta on B eli kohtalainen (3).

Rintasyöpä

Vuonna 2014 tehdyssä meta-analyysissä oli mukana 16 kohorttitutkimusta ja yhteensä 42 602 rintasyöpäpotilasta. Meta-analyysissä selvitettiin sekä diagnoosia edeltävän että diagnoosin jälkeisen fyysisen aktiivisuuden vaikutusta rintasyöpäkuolleisuuteen ja erikseen rintasyöpäpotilaiden kokonaiskuolleisuuteen. Keskimääräistä suurempi fyysisen aktiivisuuden määrä ennen diagnoosia vähensi 18 % rintasyöpäkuolleisuutta (RR 0,82, 95 %:n LV 0,74–0,91, p < 0,01) ja 21 % kokonaiskuolleisuutta (RR 0,79, 95 %:n LV 0,73–0,85, p < 0,01) verrattuna vähäiseen fyysisen aktiivisuuden tasoon. Diagnoosin jälkeen niillä potilailla, joiden fyysisen aktiivisuuden määrä oli suuri, oli pienempi rintasyöpäkuoleman ja kokonaiskuoleman riski verrattuna potilaisiin, joilla määrä oli pieni (20).

Vuonna 2015 tehdyssä meta-analyysissa oli mukana 22 kohorttitutkimusta ja näissä yhteensä 123 574 potilasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin elinikäisen fyysisen aktiivisuuden määrää ja verrattiin vähän tai ei lainkaan fyysisesti aktiivisia niihin, joiden fyysisen aktiivisuuden määrä oli suuri. Aktiivisilla oli merkitsevästi pienempi kokonaiskuolleisuus (HR 0,82, 95 %:n LV 0,70–0,96, p < 0,05) ja rintasyöpäkuolleisuus (HR 0,73, 95 %:n LV 0,54–0,98, p < 0,05). Sekä kokonaiskuolleisuuden että rintasyöpäkuolleisuuden havaittiin olevan merkitsevästi pienempi myös silloin, kun huomioitiin vain vähän ennen rintasyöpädiagnoosia raportoitu fyysinen aktiivisuus (HR 0,73, 95 %:n LV 0,65–0,82, p < 0,001 ja HR 0,84, 95 %:n LV 0,73–0,97, p < 0,05) samoin kuin silloin, kun huomioitiin pelkkä rintasyöpädiagnoosin jälkeinen fyysinen aktiivisuus (HR 0,52, 95 %:n LV 0,43–0,64, p < 0,01 ja HR 0,59, 95 %:n LV 0,45–0,78, p < 0,05). Fyysinen aktiivisuus sekä ennen että jälkeen diagnoosin vähensi myös rintasyövän uusiutumia (HR 0,72, 95 %:n LV 0,56–0,91, p < 0,01 ja HR 0,79, 95 %:n LV 0,63–0,98, p < 0,05) (21).

Suolistosyöpä

Vuonna 2014 tehdyssä meta-analyysissa oli mukana seitsemän kohorttitutkimusta ja yhteensä 7 522 suolistosyövän sairastanutta potilasta. Tässäkin meta-analyysissa verrattiin eniten liikkuvia vähiten liikkuviin. Ennen syöpädiagnoosia eniten liikkuneilla potilailla sekä kokonaiskuolleisuus että suolistosyöpäkuolleisuus olivat pienempiä kuin vähän liikkuneilla (RR 0,74, 95 %:n LV 0,63–0,86) ja (RR 0,75, 95 %:n LV 0,62–0,91). Diagnoosin jälkeinen runsas liikunta pienensi samoin sekä kokonaiskuolleisuutta että syöpäkuolleisuutta (RR 0,58, 95 %:n LV 0,48–0,70) ja (RR 0,61, 95 %:n LV 0,40–0,92) (22).

Eräässä kohorttitutkimuksessa oli mukana 573 suolistosyövän sairastanutta naista. Niillä potilailla, jotka diagnoosin jälkeen lisäsivät fyysisen aktiivisuuden määrää aiempaan tasoonsa verrattuna, oli 52 % pienempi riski kuolla suolistosyöpään kuin niillä potilailla, joiden fyysisen aktiivisuuden määrä ei lisääntynyt. Tulokseen ei vaikuttanut se, kuinka aktiivinen potilas oli aiemmin ollut (HR 0,48, 95 %:n LV 0,24–0,97) (23).

Eturauhassyöpä

Myös eturauhassyövässä liikunnan ja kuolleisuuden välillä on todettu käänteinen yhteys, mutta näyttö ei ole niin selkeää kuin rinta- ja suolistosyövässä (3).

Eräässä kohorttitutkimuksessa oli mukana 2 705 eturauhassyövän sairastanutta miestä. Tutkimuksessa verrattiin yli kolme tuntia viikossa reipasta liikuntaa harrastavia miehiä niihin, joiden reippaan liikunnan määrä oli alle tunnin viikossa. Paljon liikkuvilla oli 61 % pienempi todennäköisyys kuolla eturauhassyöpään kuin vähän liikkuvilla (24). Vastaavia tuloksia saatiin toisessa kohorttitutkimuksessa: yli kolme tuntia viikossa reippaasti kävelevillä eturauhassyövän sairastaneilla miehillä oli 57 % pienempi riski taudin uusiutumiseen (arvioitu PSA:n perusteella) kuin alle kolme tuntia kävelevillä (25). Tulosten luotettavuutta lisää se, että PSA suurentuu jo ennen kuin potilaalla on liikunnan määrää vähentäviä oireita.

Liikunnan muut hyödylliset vaikutukset

Syövän hoito aiheuttaa monia, usein pitkäkestoisiakin haittoja kuten kipua, lymfaturvotusta, uupumusta, elämänlaadun huononemista, vaihdevuosioireita ja kognitiivisen tason laskua (26,27,28,29). Syövän hoito lisää riskiä sairastua diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin, osteoporoosiin ja sekundaarisyöpiin (30,31,32,33,34).

Liikunnan positiivisesta vaikutuksesta syövän hoitojen aiheuttamiin haittoihin tulee jatkuvasti uutta tietoa prospektiivisista satunnaistetuista tutkimuksista. Liikunnan on todettu esimerkiksi parantavan potilaiden toimintakykyä, psyykkistä terveyttä, elämänlaatua, kehonkoostumusta, kuntoa ja hapenottokykyä sekä vähentävän uupumusta (27,28,35,36,37,38,39). Lisäksi liikunnalla on tärkeä rooli syövän hoidon aiheuttamien sairauksien ehkäisyssä (31,32,33,40).

Liikunta ja levinnyt syöpä

Suurin osa syöpäpotilaiden liikuntatutkimuksista on tehty potilailla, joiden hoito tähtää paranemiseen tai jotka ovat jo parantuneet. Vuonna 2017 julkaistun katsausartikkelin mukaan liikunta on sopivaa ja turvallista myös etäpesäkkeistä syöpää sairastaville potilaille. Tutkimuksen mukaan liikunta paransi etäpesäkkeistä syöpää sairastavien potilaiden aerobista kuntoa ja fyysistä toimintakykyä, lisäsi voimaa sekä mahdollisesti vähensi uupumusta ja paransi elämänlaatua. Liikuntaa siis voi ja kannattaa harrastaa voinnin mukaan myös silloin, jos sairastaa etäpesäkkeistä syöpää (41).

Suositukset

Vaikka satunnaistettuja tutkimuksia liikunnan vaikutuksesta syöpäpotilaiden kuolleisuuteen ei vielä ole, jo nykyisenkin tiedon perusteella voidaan sanoa, että liikunnan ja syöpäkuolleisuuden välillä on käänteinen yhteys. Liikunnasta on lisäksi selkeää hyötyä hoitojen aiheuttamien haittojen ehkäisyssä tai lieventämisessä.

Syöpäpotilaita hoitavat lääkärit tietävät, että potilaita pitäisi lepäämisen sijasta kannustaa liikkumaan, mutta lääkärit tarvitsisivat lisää koulutusta ja rohkaisua (42). Liikuntaa pitäisi suositella kaikille syöpään sairastuneille.

Liikuntasuositus syövän sairastaneille on sama kuin muillekin aikuisille (43): kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa kuten reipasta kävelyä ainakin 150–300 minuuttia viikossa tai raskasta liikuntaa, kuten juoksua 75–150 minuuttia viikossa. Minimimäärä tarkoittaa esimerkiksi kolmea reipasta, vajaan tunnin kävelylenkkiä tai lyhytkestoisempaa juoksulenkkiä viikoittain. Lisäksi suositellaan lihasvoimaa ja -kestävyyttä ylläpitävää tai lisäävää liikuntaa vähintään kahtena päivänä viikossa.