Lääkkeiden riskinjakosopimukset Suomen sairaaloissa – kyselytutkimus 2019
Riskinjakosopimusten kaltaiselle menettelylle kalliiden lääkkeiden käyttöönoton hallitsemiseksi on tarvetta. Tulevaisuudessa sopimuskäytäntöjä, infrastruktuuria ja sopimusosaamista tulee kuitenkin kehittää.
Lääketeollisuuden ja maksajan tai palveluntarjoajan väliset luottamukselliset sopimukset uuden lääkkeen käyttöön ottamiseksi ovat yleistyneet laajalti Euroopassa ja viime vuosina myös Suomessa (1,2). Sopimusten taustalla on tarve hallita lääkkeen käyttöönoton kustannuksia ja vaikuttavuuteen liittyviä epävarmuustekijöitä. Näin mahdollistetaan uusien lääkkeiden saatavuus niitä tarvitseville potilaille (3,4).
Luottamukselliset sopimukset (managed entry agreement MEA, risk-sharing agreement RSA) ovat talous- tai vaikuttavuusperusteisia, ja ne jaetaan alakategorioihin sopimustyypin ja sopimuksen tavoitteen mukaisesti (5). Lääkkeen lopullinen hinta ja sopimusehdot jäävät sopimusosapuolten, kuten sairaalan ja lääkeyhtiön, välisiksi (3).
Suomessa luottamuksellisia sopimuksia tehdään korvattavien reseptilääkkeiden (ehdollinen korvattavuus) ja sairaalalääkkeiden käyttöönottamiseksi. Sairaala-apteekit hallinnoivat uusien sairaalalääkkeiden käyttöönottoon liittyviä luottamuksellisia sopimuksia. Vuonna 2017 teetetystä kyselystä ilmeni, että Suomen sairaaloissa oli käytössä erityisesti prosenttiperusteisia alennussopimuksia ja vain joissakin yksiköissä oli käytössä vaikuttavuuteen perustuvia tai muun tyyppisiä sopimuksia.
Luottamuksellisten sopimusten käytöstä ja käyttökokemuksista Suomessa ei toistaiseksi ole julkaistua tutkimustietoa. Tämän kyselyn avulla selvitettiin sairaalalääkkeitä koskevia luottamuksellisia sopimuksia.
Aineisto ja menetelmät
Sopimustyyppien luokittelu ja kyselyn rakenne mukaili Morgan ym. tutkimusta vuodelta 2017 (1). Aineisto kerättiin huhtikuun 2019 aikana ja kysely toteutettiin anonyymisti.
Sähköinen kyselylomake (Liite 1 artikkelin sähköisessä versiossa, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 49/2017) lähetettiin 20 sairaala-apteekkiin. Kysely kattoi muun muassa keskussairaaloiden apteekit Ahvenanmaata lukuun ottamatta.
Monivalintakysymyksillä kartoitettiin sopimusten määrää, sopimustyyppejä ja -käytäntöjä. Sairaala-apteekkien kokemuksia riskinjakosopimusten hyödyistä ja haitoista tarkennettiin avoimilla kysymyksillä.
Tuloksia verrattiin vuonna 2017 teetettyyn vastaavaan julkaisemattomaan selvitykseen, jossa vastaajia oli 11.
Tulokset
Kyselyyn vastasi 11 sairaala-apteekkia (55 %), ja niissä kaikissa oli käytössä ainakin yksi luottamuksellinen lääkkeen käyttöönottosopimus. Kuusi vastaajaa ilmoitti sopimuksia olevan 1–9. Neljässä sairaala-apteekissa oli 10–19 luottamuksellista sopimusta ja yhdessä 20–29.
Sopimukset voidaan luokitella neljään tyyppiin: lääkkeen vaikuttavuuteen (pay for performance), käyttömääriin (volume-based) tai kiinteään alennukseen (flat discount) perustuviin sopimuksiin sekä sopimuksiin, joissa tietty hoitojakso on ilmainen (free doses). Kaikissa yksiköissä yhtä lukuun ottamatta oli sekä lääkkeen vaikuttavuuteen perustuvia sopimuksia että sopimuksia, joihin sisältyi ilmainen hoitojakso (taulukko 1). Joissakin yksiköissä oli lisäksi käytössä prosenttiperusteisia tai lääkkeen käyttötapaan tai -määrään sidottuja alennuksia.
Vuonna 2019 kyselyyn vastanneista kuusi kertoi sopimuksissa yleisimmän hinnanalennuksen olevan 20–40 %. Kaikkiaan vastaukset vaihtelivat 10 %:n ja yli 60 %:n välillä. Vuonna 2017 vastanneista viisi kertoi yleisimmin alennuksen olevan 20–40 % ja kaksi 10–20 %. Tuolloin missään yksikössä ei ollut tavallisimmin yli 50 %:n alennuksia. Molemmissa kyselyissä kaksi jätti vastaamatta kysymykseen.
Yhä useammassa sairaala-apteekissa luottamukselliset sopimukset koetaan hyödyllisiksi. Vastanneista kymmenen (91 %) arvioi luottamuksellisen sopimusmenettelyn olevan yksikkönsä kannalta erittäin tai jonkin verran hyödyllinen. Vuonna 2017 vastanneista kahdeksan (73 %) koki sopimukset vain jonkin verran hyödyllisiksi ja kaksi jopa jonkin verran haitallisiksi.
Merkittävimmäksi sopimusmenettelystä saavutettavaksi hyödyksi todettiin kustannussäästöt. Tavallisin mainittu haitta oli sopimusmenettelyn aiheuttaman lisätyö (kuusi vastaajaa) (taulukko 2).
Vain viidessä sairaala-apteekissa arvioitiin, että riskinjakosopimukset ja niiden käyttömahdollisuudet tunnetaan hyvin. Kukaan vastaajista ei kokenut, että ne tunnetaan erittäin hyvin tai erittäin huonosti. Vastanneista yhdeksän arvioi, että luottamuksellisten sopimusten käyttö lisääntyy. Sopimusehtojen mukaisesti sopimuksiin liittyviä tietoja ei yleisesti ole mahdollista luovuttaa muille kuin sopimusosapuolille tai joissakin tapauksissa viranomaisille.
Pohdinta
Sairaala-apteekeissa luottamukselliset hintasopimukset koetaan hyödyllisiksi erityisesti kustannussäästösyistä. Samanaikaisesti tunnistettiin useita sopimusten hallinnointiin ja käytännön toteutukseen liittyviä haasteita, joista merkittävin on sopimusten aiheuttama työtaakka.
Riskinjakosopimuksen kaltaiselle menettelylle on selvä tarve uusien ja innovatiivisten lääkkeiden käyttöönoton mahdollistamiseksi ja nopeuttamiseksi sekä kustannusten hallitsemiseksi. Muutoksia tarvitaan sujuvoittamaan sopimusmenettelyä: sopimuksiin liittyvää infrastruktuuria ja osaamista tulee kehittää, jotta sopimukset ovat helpommin hallittavissa eikä prosessi muodostu liian raskaaksi.
Luottamuksellisten sopimusten menettelyprosessit ovat melko uusia ja kehittymisvaiheessa. Nykyään sairaalalääkkeitä koskevat sopimukset ovat paikallistasoisia ja sopimusmenettelyissä voi näin ollen olla vaihtelua. Tulevaisuudessa tulisi selvittää, olisiko mahdollista siirtyä kansalliseen sopimusmenettelyyn paikallistasoisen käytännön sijasta. Kansallinen menettely varmistaisi potilaiden yhdenvertaisen aseman, vähentäisi sopimusmenettelyn kuormittavuutta kussakin yksikössä ja mahdollistaisi hoidon vaikuttavuuden seurannan kansallisella tasolla. Toistaiseksi sopimuskäytännöt eivät ole systemaattiset.
Sairaaloiden tietoaltaiden ja rekisterien kehittyessä arvopohjaisten sopimusten toteuttamismahdollisuudet Suomessa paranevat. Näiden mallien voi odottaa silloin lisääntyvän.
Heini Honkanen, Kalle Snicker: Konsultointipalkkiot työnantajalle (useat lääke- ja terveysalan yritykset).
Jaana Ahlamaa: Hallituksen jäsen (Medaffcon), konsultointipalkkiot työnantajalle (useat lääke- ja terveysalan yritykset).
Heini Honkanen, Kalle Snicker: Konsultointipalkkiot työnantajalle (useat lääke- ja terveysalan yritykset).
Jaana Ahlamaa: Hallituksen jäsen (Medaffcon), konsultointipalkkiot työnantajalle (useat lääke- ja terveysalan yritykset).
- 1
- Morgan S, Vogler S, Wagner A. Payers’ experiences with confidential pharmaceutical price discounts: A survey of public and statutory health systems in North America, Europe, and Australasia. Health Policy 2017;121:354–62.
- 2
- Ferrario A, Arāja D, Bochenek T ym. The implementation of managed entry agreements in Central and Eastern Europe: findings and implications. Pharmacoeconomics 2017;35:1271–85.
- 3
- Piatkiewicz T, Traulsen J, Holm-Larsen T. Risk-Sharing Agreements in the EU: A systematic review of major trends. PharmacoEconomics Open 2018;2:109–23.
- 4
- Adamski J, Godman B, Ofierska-Sujkowska G ym. Risk sharing arrangements for pharmaceuticals: potential considerations and recommendations for European payers. BMC Health Serv Res 2010;10:153.
- 5
- Garrison L, Towse A, Briggs A ym. Performance-based risk-sharing arrangements – good practices for design, implementation, and evaluation: Report of the ISPOR Good Practices for Performance-Based Risk-Sharing Arrangements Task Force. Value in Health 2013;16:703–19.
Confidential agreements on pharmaceuticals in Finnish hospitals
Background There are no publications available on the use of confidential agreements for pharmaceuticals in Finnish hospitals.
Methods A survey was conducted in April 2019 to study the experiences of hospital pharmacies regarding confidential agreements and to analyse the number and types of agreements and contractual practices. Results were compared with a corresponding unpublished survey conducted in 2017.
Results Responses were received from 11 hospital pharmacies (response rate 55%). At the time of the survey, each unit had 1–29 valid confidential agreements. The most commonly used discount rate in the agreements was 20–40%. The confidential agreements were experienced as cost-saving but as inducing extra work in pharmacies. The use of the agreements is expected to increase in the future.
Discussion There is an urgent need for confidential agreements to manage the introduction and costs of new and expensive drugs. However, contracting practices and infrastructure should be developed in the future.
