Tyypillisesti vaihdevuodet alkavat noin 50-vuotiaana, mutta kuukautisten loppumisikä eli menopaussin ajankohta vaihtelee paljon (vaihteluväli 46–55 vuotta). Vaihdevuosiin voi liittyä työkykyä ja yleistä hyvinvointia heikentäviä oireita. Myös vakavien sairauksien riski kasvaa. 

Vaihdevuosi-ikäinen on työuransa aktiivisessa vaiheessa. Samaan aikaan perherakenteeseen ja läheisten hoivantarpeeseen voi tulla muutoksia. Elämään mahtuu kaikenlaista, eikä vaihdevuosi- ja menopaussisanoihin liitetystä jäähdyttelyn mielikuvasta ole tietoakaan.

Vaihdevuosi-ikäisellä on työuraa jäljellä noin 15–25 vuotta. Työkyvystä huolehtiminen, hyvinvoinnin edistäminen ja sairauksien ehkäisy ovat tärkeitä työssä jaksamisen varmistamiseksi.

Nykyinen hallitusohjelmakin tunnistaa vaihdevuosien merkityksen työkyvyn kannalta: ”Vaihdevuosioireiden tunnistamista ja hyvää hoitoa työterveyshuollossa edistetään hyvinvoinnin vahvistamiseksi ja virheellisten diagnoosien sekä sairauspoissaolojen vähentämiseksi” (1).

Vaihdevuodet koskettavat merkittävää väestönosaa, sillä työllisistä yli 20 prosenttia on yli 45-vuotiaita naisia (2). Tästä voidaan karkeasti arvioida, että hallitusohjelmassa puhutaan reilusti yli 500 000 työssäkäyvästä henkilöstä, joiden vaihdevuosioireiden tunnistaminen ja hoito voisi edistää työssä jaksamista.

Vaihdevuosioireet ja niiden vaikutukset

Munasarjojen toiminnan hiipuessa lähes kaikki kokevat jonkinasteisia vaihdevuosioireita. Aina ei ole selvää, mikä on vaihdevuosioire ja mikä ikääntymisoire tai useiden erilaisten oireiden yhteisvaikutuksena syntyvä kokemus.

Syy-seuraussuhdetta tärkeämpää on kuunnella ja selvittää, mikä on potilaan oma kokemus olostaan ja onko oireilla hyvinvointia ja työkykyä heikentäviä vaikutuksia.

Noin 75 prosenttia saa vasomotorisia oireita eli kuumia aaltoja ja hikoiluoireita (3). Noin puolella oireet alkavat muutama vuosi ennen kuukautisten loppumista, ovat pahimmillaan siitä vuoden ajan ja loppuvat noin neljän vuoden kuluessa. Osa kokee kuumia aaltoja vielä 11–12 vuotta kuukautisten loppumisen jälkeen (4).

Äkillisesti ilmaantuva voimakas hikoilupuuska, jota on mahdoton ennakoida tai kontrolloida, voi olla hyvin häiritsevä ja näkyvä. Se voi tuntua kiusalliselta ja haitata työn tekoa tai vapaa-ajan harrastustoimintaa.

Ilta- ja yöaikaan tulevat kuumat aallot häiritsevät nukahtamista tai keskeyttävät unen. Pahimmillaan vaihdevuosi-ikäinen voi herätä useita kertoja yössä vaihtamaan lakanoita. Lisäksi tihentynyt virtsaamisen tarve juoksuttaa vessassa.

Vaihdevuosina jopa 40–60 prosenttia kokee univaikeuksia (3). Ei kuitenkaan ole selvää, ovatko uneen liittyvät ongelmat vaihdevuosista vai vaihdevuosiin liittyvistä muista oireista johtuvia. Katkonainen uni vaikuttaa keskittymiseen ja suorituskykyyn.

Vaihdevuosiin liittyy myös negatiivisia mielialaoireita erityisesti juuri ennen postmenopaussia, ja riski aiemmin sairastetun masennuksen uusiutumiseen kohoaa (5,6).

Vaihdevuosina raportoidaan tavanomaista suurempaa mielialan vaihtelua, alakuloa, keskittymisongelmia, muistihäiriöitä ja aivosumuoireita. Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan aukottomasti tue väitteitä vaihdevuosiin liittyvästä muistin tai kognition (7) eikä mielen hyvinvoinnin (8) heikentymisestä.

Kuukautiskierron loppuminen voidaan kokea myönteisenä asiana, ja vaihdevuosiaika voi muutenkin olla myös myönteistä itsensä hyväksymisen aikaa.

Fysiologiset muutokset ja toimintakyky

Vaihdevuodet kiihdyttävät kehollisia muutoksia: Tyypillisesti lihas- ja luumassan osuus koko kehon painosta pienenee (noin 0,2–0,5 kg/vuosi), rasvakudoksen määrä kasvaa (noin 0,6–1 kg/vuosi) (9,10,11) ja lihasvoima heikkenee (noin 1,4–1,9 %/vuosi) (12). Osa muutoksista voi selittyä ikääntymisellä, osa on suoremmin hormoniriippuvaista.

Parhaiten estrogeenin rooli tunnetaan luun hajotus-uudismuodostustasapainon säätelijänä. Estrogeenivajeessa osteoporoosin riski kasvaa. Jos samaan aikaan myös lihasmassa vähenee ja iskuttavasta liikunnasta aiheutuva luukuormitus vähentyy, osteoporoosin riski kasvaa entisestään (9).

Kehon rasvoittuminen ja rasvan kertyminen erityisesti vyötärön alueelle lisäävät kardiometabolisten sairauksien riskiä. Samanaikaisesti verenkierron rasva-arvot, erityisesti HDL- ja LDL-kolesteroli, voivat kohota (13,14) ja valtimoiden seinämät jäykistyä (15).

Mikäli naisella on myös ylipainoa tai elämäntapoihin liittyviä riskitekijöitä, voi kolesterolilääkityksen aloitus tulla ajankohtaiseksi. Vaihdevuosioireista erityisesti vasomotoriset oireet on yhdistetty sydänterveyden heikentymiseen (16).

Todennäköisesti vaihdevuosivaihe, hormonaalinen tila ja ikä ovat suorempia heikentyvän valtimoterveyden riskitekijöitä kuin vaihdevuosien oirekuva. Yhdessä kehon rasvaprosentin kanssa ne kertovat sydäntapahtumien riskin suuruudesta enemmän kuin henkilön vasomotoriset oireet (17).

Urogenitaalialueella tapahtuu hormonaalisia ja rakenteellisia muutoksia vaihtelevasti. Estrogeenimäärien vähetessä emättimen ja virtsaputken limakalvot ohenevat, mikä altistaa epämiellyttäville virtsaamis- ja yhdyntätuntemuksille, tiheävirtsaisuudelle ja virtsatietulehduksille.

Jopa puolet vaihdevuosi-ikäisistä ilmoittaa jostakin lantionpohjan toimintahäiriöstä, joista yleisimpiä ovat ponnistusvirtsankarkailu sekä ummetus ja ulostamisvaikeudet (18). Epäsäännölliset työajat, matkatyö ja istuminen voivat hidastaa suolen toimintaa tai toisaalta herkistää sitä toimimaan liiallisesti.

Miten terveydenhuollon tulisi huomioida vaihdevuosi-ikäiset

Vaihdevuosioireet voivat heikentää kokemusta työkyvystä, mutta asianmukaisella hoidolla työkyky voi kohentua (19). Yli 40-vuotiaalta kannattaa kysyä kuukautisanamneesi ja pohtia vaihdevuosioireita osana erotusdiagnostiikkaa tai yhtenä selittävänä tekijänä, mikäli potilaalla on hikoilua, kuumia aaltoja, unihäiriöitä, mielialan vaihtelua, keskittymiskyvyn häiriöitä, tykytystä, päänsärkyä tai lihas- ja nivelkipuja.

Vaihdevuosioireita voi esiintyä jo perimenopaussissa. Mikäli epäily vaihdevuosioireista herää, on hyvä ohjata potilasta tutkittuun tietoon perustuvaan omahoitoon (taulukko 1) tai harkita lääkehoidon aloitusta (20).

Estrogeeni on paras lääke vaihdevuosioireisiin, mutta sen käytölle on rajoituksia. Käytännönläheisiä ohjeita löytyy muun muassa Terveysportin Lääkärin käsikirjasta. Yleis- tai työterveyslääkäri voi aloittaa potilaalle systeemisen hormonihoidon vaihdevuosioireiden lievitykseen yleisen terveydentilan ja vasta-aiheiden kartoituksen jälkeen (taulukko 2).

Yksittäinen follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) nousun mittaus ei ole välttämätön hoidon aloituksessa. Hoidon tarpeesta kertoo paremmin hikoilun tai kuumien aaltojen ilmaantuminen.

Hormonihoito aloitetaan yleensä estrogeenia ja keltarauhashormoneja sisältävällä syklisellä valmisteella, jolloin kerran kuussa tulee niin sanottu tyhjennysvuoto. Jatkuvaa estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmää voi käyttää, kun on kulunut yli vuosi omien kuukautisten päättymisestä. Useimmat pysyvät tällä hoidolla vuodottomina.

Mikäli naiselta on poistettu kohtu tai hänellä on toimiva hormonikierukka, pelkkä estrogeenihoito riittää. Valmistemuotoja ovat tabletit tai ihon kautta annosteltava laastari, suihke tai geeli.

Ihon kautta ensikierron metabolia ohittuu ja vaikutus hyytymistekijöihin, triglyserideihin ja sappihappoihin on vähäisempi (21). Epäselvissä tilanteissa, tai jos naisella on hoitoon reagoimattomia vuotohäiriöitä, tulee konsultoida gynekologia.

Hormonihoidon reseptien uusimisen voi tehdä yleis- tai työterveyslääkäri, kun hoito ei aiheuta ylimääräisiä vuotoja eikä vasta-aiheita tule esille. Oireiden helpottuminen kertoo onnistuneesta hoidosta, rintojen aristaminen liiallisesta hormonimäärästä. On suositeltavaa käyttää pienintä vaikuttavaa hoitoannosta. Hormonihoitoa käyttävien tulisi käydä joukkoseulonnan mukaisissa tarkastuksissa.

Hormonittomina vaihdevuosioireita lievittävinä lääkkeinä voi käyttää serotoniinin takaisin oton estäjiä (SSRI), joista venlafaksiinilla, sitalopraamilla ja essitalopraamilla on kohtalainen vaikutus kuumiin aaltoihin. Vaste tulee nopeammin esille kuin masennuksen hoidossa. 

Esimerkiksi venlafaksiinin aloitusannos on 37,5 mg viikon ajan. Se nostetaan 75 mg:aan toisella viikolla, jotta vältetään pahoinvointi. Gabapentiinin on todettu vähentävän kuumia aaltoja annoksella 300 mg kolmesti päivässä.

Uusimpana lääkeaineena Suomenkin markkinoille on tullut fetsolinetantti. Se estää neurokiniini B:n sitoutumista aivojen lämmönsäätelykeskukseen, mikä vähentää kuumia aaltoja ja yöhikoilua (22). Suositeltu annos on 45 mg vuorokaudessa.

Näiden hormonittomien lääkkeiden kudosvaikutuksia ei ole tutkittu samassa määrin kuin estrogeenin vaikutuksia.

Huomioitavaa työterveyshuollossa

Vaihdevuosien vaikutuksesta työkykyyn ja työssä suoriutumiseen on vielä suhteellisen vähän tutkimustietoa. European Menopause and Andropause Society (EMAS) on antanut olemassa olevan tutkimustiedon pohjalta suosituksia työpaikoille työssä pärjäämisen tukemiseksi (taulukko 3).

Työterveyshuollon työpaikkaselvityksessä on hyvä huomioida vaihdevuosioireilun aiheuttamat mahdolliset ongelmat. Tieto vaihdevuosista, oireista ja niiden vaikutuksista työ- ja toimintakykyyn voi vähentää vaihdevuosiin liittyviä ennakkoluuloja ja oireiluun liittyvää taakkaa (23,24).

Yksilöön kohdistuvassa toiminnassa työterveyden ammattilaisten on tärkeää ottaa puheeksi ja tunnistaa vaihdevuosioireet mahdollisimman varhain sekä ohjata ja hoitaa työterveyshuoltosopimuksen puitteissa, mikäli mahdollista. Sopimussisällöt vaihtelevat työnantajittain.

Terveystarkastuksissa on tärkeää selvittää etenkin yö- tai vuorotyötä tekevien unen laatu, sillä huonon unen taustalla saattavat olla vaihdevuosioireet, joita voidaan hoitaa. Työkykyä voi tarvittaessa tukea suosituksilla työaikamuutoksista.

Työuupumuksen taustatekijöiksi voivat paljastua vaihdevuosioireiluun liittyvät unihäiriöt ja mielialan vaihtelut. Työterveysneuvottelussa voidaan yhteisesti työntekijän, työnantajan ja työterveyden kanssa käydä läpi työpaikan mahdollisuuksia työkyvyn tukemiseen.

Fyysiseen työhön liittyvissä terveys- ja työkykytarkastuksissa huomiota tulee kiinnittää muun muassa lihas- ja niveloireisiin, jotka voivat olla oireilua vaihdevuosista. Esimerkiksi käden puristusvoiman mittaus kertoo epäsuorasti koko kehon lihaskunnosta (25). Sillä voi havainnollistaa potilaalle hänen lihasvoimaansa ja kannustaa lihaskunnon parantamiseen. 

Kannattaa kysyä myös virtsankarkailusta, joka vaihdevuosi-iässä yleistyy erityisesti ponnistelua vaativissa tilanteissa mutta saattaa jäädä potilaalta mainitsematta. Hyvien elintapojen, kuten terveellinen ravinto, riittävä uni ja liikunta, merkitys lisääntyy iän mukana. Niihin motivoiminen on työterveyden ammattilaisten tärkeä tehtävä.