Järviveden terveysriskit Suomessa

Vuosien 2012–17 seurantatulosten perusteella on arvioitu, että Suomen järvien pinta-alasta 87 prosenttia on erinomaisessa tai hyvässä ekologisessa tilassa (1). Suolistoperäisten enterokokkien ja Escherichia coli -bakteerin määrien perusteella myös uimarantojen vedet on luokiteltu pääosin (91,7 prosenttia vuonna 2019) erinomaiseen tai hyvään uimavesiluokkaan (2).

Pintavesien hyvän laadun takia brändityössä on jopa harkittu mainostaa Suomen järviä niin puhtaiksi, että niiden vettä voisi sellaisenaan juoda (3). Terveys- ja ympäristöviranomaiset ovat kuitenkin torjuneet ajatuksen, sillä vaikka vesi näyttäisi puhtaalta, se voi sisältää ihmisille terveysriskin aiheuttavia mikrobeja ja epäpuhtauksia (3,4).

Tässä katsauksessa tarkastellaan julkaistun tutkimustiedon pohjalta järviveden aiheuttamia terveysriskejä. Painopiste on Suomen järvissä ja eliöiden aiheuttamissa vesivälitteisissä terveysriskeissä.

Järviin voi päätyä haitta-aineita ympäröivältä valuma-alueelta ihmistoiminnan, kuten yhdyskuntien ja haja-asutuksen jätevesipäästöjen, kaivannaisteollisuuden metallipitoisten purkuvesien (5) tai onnettomuuksien päästöjen takia. Katsauksen ulkopuolelle on rajattu haitallisten aineiden terveysriskit, haitta-aineiden mahdollinen kertyminen järvien ravintoverkossa ja haittavaikutukset käytettäessä kaloja ja simpukoita ihmisravintona.

Terveysriski voi aiheutua ihoaltistuksessa haitta-aineita tai eliöitä sisältävän veden kanssa tai nieltäessä järvivettä. Vakavat terveyshaitat edellyttävät yleensä veden nielemistä tai hengittämistä höyrynä (sinilevämyrkyt) (6,7,8).

Patogeeniset mikrobit luonnonvesissä

Suurin osa Suomessa havaittavista vesivälitteisistä epidemioista aiheutuu, kun mikrobiologisesti saastunutta pohjavettä käytetään talousvetenä tai talousvesi kontaminoituu esimerkiksi putkirikon takia (8,9).

Luonnonvesissä vesiepidemioita esiintyy vähemmän. Sellainen voi syntyä, kun uimavesi järvessä likaantuu mikrobiologisesti tai kemiallisesti (8). Taudinaiheuttajamikrobit voivat päätyä pintavesiin esimerkiksi valuma-alueelta ulostekontaminaation takia piste- tai hajakuormituksen mukana tai suoraan järviveteen esimerkiksi karjan tai uimarin ulosteesta tai eläimen raadosta rantavedessä (4,10).

Taudinaiheuttajien esiintymiseen ja sen ajankohtaan vaikuttavat kontaminaatiolähde (kuten jätevedenpuhdistuslaitos) tai valumavedet maataloudesta. Vastaavasti taudinaiheuttajien kulkeutumiseen vaikuttavat järven virtausolot sekä lumensulamisjaksot, tulvat ja rankkasateet (4,10).

Uimavesiä koskeva epidemioiden ilmoitusmenettely tuli voimaan vuonna 2012. Siitä lähtien Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Ruokaviraston yhteiseen elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden ilmoitusjärjestelmään (RYMY-järjestelmä) on raportoitu 13 uimavesien epidemiaa, joissa on sairastunut arviolta 1 660 henkilöä (8,11).

Vuonna 2019 järjestelmään ei raportoitu yhtään uimavesivälitteistä epidemiaa, kun taas heinä- ja elokuussa 2014 niitä raportoitiin selvästi normaalia enemmän (12). Tuolloin 15 raportoidusta vesiepidemiasta kahdeksan voitiin varmuudella kytkeä uimavesiin. Niistä kuusi todettiin pienillä järvillä, joissa vesitilavuus oli pieni ja veden vaihtuvuus hidasta.

Kesän 2014 maha–suolitulehdusten pääasiallinen aiheuttaja oli norovirus. Sairastuneita oli yhteensä 1 453, ja yleisimmät oireet olivat oksentelu, ripuli, mahakipu ja kuume (12). Vesiepidemiat ajoittuivat lämpimään ajanjaksoon, jolloin rannoilla oli paljon uimareita. Heitä voitiin pitää pääasiallisena kontaminaation lähteenä useimmissa tapauksissa.

Noroviruksen lisäksi luonnonvesissä esiintyy muita potentiaalisia taudinaiheuttajia, jotka aiheuttavat piilevän terveysriskin, jos järvivettä esimerkiksi käytetään sellaisenaan talousvetenä. Vesiepidemioita aiheuttavien norovirusten, Campylobacter-suvun bakteerien, Giardia- ja Cryptosporidium-sukujen alkueläinten sekä ulosteperäisten indikaattorien (lämpöä kes-tävät koliformit Escherichia coli ja Clostridium perfringens) esiintymistä kartoitettiin eteläsuomalaisten jokien ja järvien pintavedessä 0,5–1 metrin syvyydeltä eri vuodenaikoina syksystä 2000 syksyyn 2001 (4,13).

Tulosten mukaan 41 prosentissa näytteistä (57/139) esiintyi vähintään yhtä tutkituista taudinaiheuttajista. Näytteistä 17,3 prosenttia sisälsi Campylobacter-suvun lajeja, kuten C. jejuni, C. lari ja C. coli. Ripulia (giardiaasi) aiheuttavia Giardia-alkueläimiä havaittiin 13,7 prosentissa näytteistä ja Cryptosporidium-alkueläimiä 10,1 prosentissa näytteistä. Vastaavasti noroviruksia esiintyi 9,4 prosentissa tutkituista näytteistä. Tutkittuja taudinaiheuttajia oli vähiten talvinäytteissä.

Jokivesien lisäksi tutkimuksessa oli mukana seitsemän eteläsuomalaista järveä. Joki- ja järvivesillä ei ollut eroa taudinaiheuttajien yleisyydessä, joskin E. coli -bakteerin lukumäärät olivat järvissä pienempiä kuin jokinäytteissä. Tutkijoiden mukaan tulokset antavat yleiskuvaa enteropatogeenien esiintymisestä ja piilevästä riskistä Suomen luonnonvesissä (4,3,14).

Sinilevien tuottamat haitalliset yhdisteet

Sinilevät eli syanobakteerit ovat luonnollinen osa järvien perustuottajayhteisöä ja ekosysteemiä. Niitä esiintyy kaikenlaisissa järvissä, mutta rehevöityminen johtaa usein sinilevien runsastumiseen ja massaesiintymiin (7,15). Runsain esiintyminen järvissä ajoittuu Suomessa tyypillisesti heinä–elokuulle (15).

Sinilevien terveysriski johtuu niiden tuottamista myrkyllisistä yhdisteistä, joista kaikkia ei vielä edes hyvin tunneta (6,7,18). Useat järvissä massaesiintymiä muodostavat sinileväsuvut kykenevät tuottamaan maksa- ja hermomyrkkyjä (6).

Maksamyrkky mikrokystiinejä esiintyy etenkin järvissä, ja niitä tuottavat muun muassa sinileväsuvut Microcystis, Planktothrix ja Dolichospermum (Anabaena) (6,7). Mikrokystiinit ovat rakenteeltaan syklisiä heptapeptidejä, ja yhdisteitä tunnetaan yli 200 erilaista (6). Oireet vaihtelevat altistumisesta riippuen. Esimerkiksi ihokosketus mikrokystiiniä sisältävän veden kanssa voi aiheuttaa ärsytystä ja allergisia oireita, kun taas vesihöyry- tai pisara-altistus voi aiheuttaa silmien ja nenän vuotamista, yskää, kurkkukipua, rintakipua, astmaoireita ja allergisia reaktiota (6).

Nieltynä mikrokystiinit voivat aiheuttaa vatsaoireita, ripulia, janon tunnetta, väsymystä, oksentelua, päänsärkyä, sydämen sykkeen muutoksia ja kuumeilua. Suuremmat annokset nieltynä tai hengitettynä voivat aiheuttaa muun muassa maksavaurioita ja ääritapauksissa kuoleman. Kroonisen altistuksen seurauksena voi kehittyä maksavauriota ja -kasvaimia (6,7).

Järvissä elävät sinilevät (Dolichospermum, Planktothrix ja Oscillatoria) tuottavat myös hermomyrkkyjä, kuten alkaloidi anatoksiini-a:ta (6) tai saksitoksiinia (Dolichospermum) (16). Sinilevien hermomyrkkyjen aiheuttamia oireita voivat olla hoipertelu, halvaantuminen, lihasten nykiminen, hengen haukkominen, epätasainen syke, kouristukset, hengityselinten halvaantuminen ja suuremmilla annoksilla kuolema. Hermomyrkyt voivat aiheuttaa samanlaisia allergisia iho-oireita kuin maksamyrkyt (6).

Lisäksi sinilevät voivat tuottaa iho-oireita aiheuttavia dermatoksiineja ja sytotoksiineja (6,7). Sylindrospermopsiini on erittäin voimakas sytotoksiini. Sitä on havaittu Suomessa vain yhdessä järvessä, jossa sitä tuotti Dolichospermum lapponica -sinilevälaji (17). Riskinä on, että ilmaston lämmetessä sylindrospermopsiinia tuottava subtrooppinen ja jo Euroopassa esiintyvä sinilevälaji Cylindrospermopsis raciborskii voi levitä Suomen järviin (18,19).

Sinilevämyrkytyksen oireet ilmenevät monilla tavoin riippuen myrkystä ja altistustavasta (6). Myös ihmisten herkkyys vaihtelee suuresti, ja samankaltaisia oireita voi ilmetä muista syistä. Sinilevämyrkkyjen esiintymisen riski on tyypillisesti sitä suurempi, mitä enemmän sinilevää vedessä esiintyy (6,7). Sinileväsolujen kuollessa niiden sisältämät myrkyt vapautuvat ympäröivään veteen, missä niitä voi esiintyä vielä näkyvän sinileväkukinnan hajottua.

Sinilevämyrkkyjen ei tiedetä aiheuttaneen ihmisten kuolemia Suomessa (6,7). Kirjoittajan tiedossa on yksi vakava sinileviin kytketty myrkytystapaus (julkaisematon). Etelä-Pohjanmaalla heinäkuussa 2014 perheenjäsenten voimakas oireilu liitettiin etenkin järviveden käyttöön löylyvetenä, kun järvellä oli erittäin runsas leväesiintymä. Sen muodostivat useat myrkyllisiä yhdisteitä tuottavat sinileväsuvut, kuten Microcystis, Dolichospermum ja Aphanizomenon. Saunomisen jälkeisenä yönä ja sitä seuraavana päivänä kolmella aikuisella ja yhdellä lapsella oli voimakkaita vatsataudin oireita ja pahoinvointia ja lisäksi kaksi perheenjäsentä sai lievempiä oireita. Saunomista seuraavana päivänä mikrokystiinipitoisuudet rantavedessä olivat 1,6–2,2 µg/l (Harri Kankaanpää, SYKE, julkaisematon tieto), kun WHO:n juomavedelle asettama raja-arvo on 1,0 µg/l. On mahdollista, että oireita saattoivat selittää muutkin sinilevistä vapautuneet levämyrkyt.

Limalevä voi aiheuttaa ihoärsytystä

Limalevä (Gonyostomum spp., Raphidophyceae) on yleinen siimallinen levä tummavetisissä humuspitoisissa järvissä ja lammissa (20). Laji voi runsaana esiintyessään muodostaa ihon pinnalle epämiellyttävältä tuntuvan, limamaisen ruskehtavan kalvon, joka kuivuessaan kiristää ja ärsyttää ihoa (21). Se voi aiheuttaa herkkäihoisille myös punoitusta ja kutinaa. Limaleväisessä vedessä uimisen jälkeen iho on syytä pestä ja kuivata huolellisesti.

Suomessa ensimmäiset limalevän aiheuttamat haitat raportoitiin vuonna 1978 (20), mutta Ruotsin uimarannoilla laji haittasi virkistyskäyttöä jo 1940-luvun lopulla ja Norjassa 1970-luvun alussa (21). Limalevän takia moni uimaranta Norjassa on menettänyt suosiotaan, ja haittoja on ehkäisty rannoille asennetuilla suihkuilla. Tietoa limalevän mahdollisesti aiheuttamista iho-oireista ei ole systemaattisesti kerätty Suomessa.

Järvisyyhy on tyypillisesti harmiton ihon ärsyttäjä

Järvisyyhyn (kerkaria-dermatiitti) aiheuttaa vesilintujen loisen, Euroopassa yleensä Trichobilharzia-sukuun kuuluvan imumadon cercaria-toukkavaihe (Trematoda, Schistosomatidae) (22,23). Täysikasvuinen imumato loisii vesilinnuissa, ja munat leviävät lintujen ulosteen mukana. Kun loisen munat päätyvät veteen, kuoriutuvat miradicium-toukat etsivät vesikotiloa väli-isännäksi. Kotilossa miradicium-toukat muuttuvat cercaria-toukiksi, jotka poistuvat kotilosta ja nousevat veden pintaan etsimään pääisäntää, vesilintua.

Järvisyyhyä pidetään yleisesti kiusallisena, mutta se on tyypillisesti vaaraton. Imumato ei lisäänny ihmisessä, ja se kuolee nopeasti (22). Ensialtistus cercaria-toukille aiheuttaa yleensä lievää kutinaa. Aiemmin altistuneilla ja imumadolle herkistyneillä ihmisillä oireet ovat kuitenkin usein voimakkaampia ja voivat aiheuttaa kuumetta, turvotusta (edeema) ja imusolmukkeiden turpoamista sekä märkimistä (23).

Hiirikokein on osoitettu, että vesilinnuissa esiintyvän Trichobilharzia regenti -imumadon cercaria-toukka on neuropatogeeninen (22,23). Se voi välttää nisäkkään immuunipuolustuksen ja saattaa väärään isäntään joutuessaan aiheuttaa hermostollisten häiriöiden riskin (22,23). Imumatoa on tavattu muun muassa Tanskassa (23).

Järvisyyhyriskiin vaikuttavat esimerkiksi uintikertojen määrä ja kesto sekä uiminen matalilla, vesikasveja kasvavilla rannoilla, jotka suosivat kotiloiden esiintymistä (22). Järvisyyhyn esiintyminen vaihtelee vuosittain. Lämpimät kesät suosivat runsasta esiintymistä. Keski- ja loppukesällä lämpimän veden aikaan toukkien määrä rantavesissä voi kasvaa niin suureksi, että järvisyyhyä esiintyy pieninä paikallisina epidemioina (22,23).

Loisen esiintyminen vaihtelee myös vuorokaudenajan mukaan. Cercaria-toukkia vapautuu kotiloväli-isännistä eniten aamun tunteina. Toukkien määrä voi vaihdella järven eri osissa. Esiintymisen alueelliset erot on liitetty muun muassa järvialueen mataluuteen ja tuulen aiheuttamiin veden virtauksiin. Suojaisilla alueilla veden huono vaihtuvuus voi pitää yllä runsasta esiintymistä.

Helpoin keino torjua järvisyyhyä on välttää uimista syyhyherkimmillä alueilla lämpimien sääjaksojen aikana keskikesällä (22). Uinnin jälkeen kannattaa peseytyä hyvin ja kuivata iho karkealla pyyhkeellä hangaten. Kovilla hiekkapohjilla järvisyyhyä ei yleensä esiinny, koska siellä ei esiinny kotiloita.

Vesihämähäkin purema kuin ampiaisen pisto?

Pienten järvien ja lampien ranta-alueella elävä vesihämähäkki Argyroneta aquatica voi ahdistettuna purra ihmistä. Pureman voimakkuudesta ja vaikutuksista on ristiriitaista tietoa, ja luotettava tutkimustieto puuttuu. Vesihämähäkin puremaa on toisinaan kuvattu melko kivuliaaksi. Sen on kerrottu aiheuttavan osalla ihmisiä paikallista tulehdusta, pahoinvointia ja lievää kuumetta, joka häviäisi muutamassa päivässä (24).

Ilmastonmuutos lisää terveysriskejä

Ilmastonmuutos luo edellytyksiä uusien haittalajien leviämiselle ja nykyisten vesivälitteisten terveysriskien runsastumiselle järvissä. Ilmastonmuutoksen takia rankkasateet, tulvat, leudot talvet ja muut sään ääri-ilmiöt yleistyvät myös Suomessa (30). Tämän arvioidaan lisäävän vesivälitteisten terveysriskien todennäköisyyttä (25). Isojen järviaineistojen tarkastelu on myös osoittanut, että kesien lämpeneminen lisää sinileväkukintojen esiintymisen todennäköisyyttä järvissä ja voi aikaistaa leväkukintojen alkamista avovesikaudella (26,27,28).

Lämpimämmät järvivedet lisäävät myös uimavesien aiheuttamien suolistoinfektioiden riskiä (12). Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesiepidemioiden esiintymiseen luonnonvesissä ei tosin vielä tunneta hyvin (29).

Sään ääri-ilmiöiden yleistyessä jätevesien ohijuoksutukset puhdistuslaitoksilla, valunta maatalousmailta sekä hulevesitulvat lisääntyvät, ja taudinaiheuttajia voi kulkeutua luonnonvesiin (9,29,30). Skenaarioiden perusteella on arvioitu, että esimerkiksi kampylobakteeri-infektioiden määrä kaksinkertaistuu Pohjoismaissa vuoteen 2080 mennessä ilmastonmuutoksen aiheuttaman lämpötilan nousun ja etenkin lisääntyvän sadannan takia (31).

Myös järvisyyhyriskin oletetaan kasvavan ilmastonmuutoksen takia, koska isännän ja loisen välinen tartuntaikkuna pitenee Keski-Euroopassa talvehtivilla vesilinnuilla. Tämä lisää loisen esiintyvyyttä ja cercaria-toukkien määrää (22).

Ympäristötietoisuus vähentää terveysriskejä

Järviveden aiheuttamia terveysriskejä pyritään ehkäisemään seurannalla, tiedottamalla ja lisäämällä kansalaisten tietoisuutta (32,33). Uimakauden aikana kunnan terveydensuojeluviranomainen arvioi uimaveden laatua vesinäytteistä, joista tutkitaan suolistoperäistä saastumista kuvaavien bakteerien määrää (32). Jos laatu luokitellaan huonoksi, EU-maan on ryhdyttävä toimenpiteisiin, esimerkiksi kiellettävä uiminen tai suositeltava uimisen välttämistä, tiedotettava asiasta yleisölle ja ryhdyttävä toimiin tilanteen korjaamiseksi. Kieltojen toimivuuden osoittivat muun muassa toimenpiteet kesän 2014 norovirusepidemian aikana (12).

Ympäristöviranomaiset seuraavat sinilevien esiintymistä ja runsautta kesäisin (32,34). Sinilevämyrkkyjen esiintymistä Suomen järvissä ei seurata systemaattisesti (7), vaan terveysviranomaiset ottavat tarvittaessa sinilevämyrkkynäytteitä uimarannoilta.

Suomen ympäristökeskus (SYKE) toteuttaa kesäisin (kesä–syyskuussa) valtakunnallista sinileväseurantaa järvillä ja Itämerellä yhteistyössä ELY-keskusten, kuntien terveysviranomaisten ja muiden yhteistyötahojen kanssa (34). Havainnot valtakunnallisessa leväseurannassa ja kansalaisten levähavainnot on tallennettu Järvi-meriwiki-verkkopalveluun (https://www.jarviwiki.fi/wiki/Levätilanne).