Ilmastoystävällisen ruoan ja arkiliikkumisen terveyshyödyt

Ilmastonmuutos on yksi suurimmista maailman väestöön ja ympäristöön kohdistuvista uhkakuvista. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen vaatii nykyistä kunnianhimoisempia ilmastotoimia.

Toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi nähdään usein välttämättömänä pahana. Niillä on kuitenkin arjessa myönteisiä, jo lyhyellä aikavälillä saavutettavia terveyshyötyjä. Katsauksessa tarkastelemme arkiliikkumisen ja ilmastoystävällisen ruoan vaikutuksia ilmastonmuutokseen ja terveyteen. Ruoantuotanto ja liikenne vaikuttavat maailman elinkelpoisuuteen myös lukuisilla muilla ympäristövaikutuksilla, mutta olemme rajanneet ne tämän katsauksen ulkopuolelle.

Suomalaisten keskimääräinen hiilijalanjälki

Kotitalouksien kulutusmenoihin perustuva suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki eli kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksiditonneina laskettuna, on vuosina 2000–2016 vaihdellut 10,1 tonnista 12,6 tonniin. (1) Hiilijalanjäljestä 30 % syntyy liikkumisesta, suunnilleen saman verran asumisesta, viidesosa ruoasta ja loput eli toinen viidesosa tavaroista ja palveluista. Vuonna 2015 kotitalouksien kulutuksen päästöt muodostivat 66 % kotimaan loppukäytön aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä, josta voidaan myös käyttää nimitystä Suomen hiilijalanjälki.

Kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljelle ei ole asetettu tiettyä tavoitetasoa. Kokonaisuudessaan päästövähennysten suuruusluokkaa voidaan kuitenkin havainnollistaa 1,5 asteen päästövähennyspolun avulla. Vuonna 2017 hiilidioksidipäästöjä syntyi maailmanlaajuisesti noin 4,9 tonnia henkilöä kohden, vuonna 2030 päästöjen tulisi olla 2,9 tonnia ja vuonna 2050 enää 0,6 tonnia henkilöä kohden (2,3).

Arkiliikunta suojelee terveyttä ja ilmastoa

Viime vuosikymmenten aikana vapaa-ajan harrasteliikunta on lisääntynyt, mutta työ- ja työmatkaliikunnan vähentyminen on ollut vielä suurempaa. Seurauksena on ollut kokonaisaktiivisuuden merkittävän väheneminen. Suurimpia syitä tähän on autoistuminen ja toimistotyön lisääntyminen (4).

Yksityisajoneuvojen hankinta ja käyttö – eli pääosin henkilöautoilu – muodostivat 91 % suomalaisen keskimääräisestä liikenteen hiilijalanjäljestä vuonna 2016 (1). Suomalainen kulkee kävellen keskimäärin kilometrin ja pyöräillen alle kilometrin päivässä. Alle kilometrin matkoista reilu viidennes ja 2–3 kilometrin matkoista hieman yli puolet kuljetaan autolla. (5) Korkeintaan 5 kilometrin työmatkoista noin 40 % kuljetaan kävellen tai pyörällä mutta 5–10 kilometrin matkoista enää reilu kymmenesosa, vaikka matka-aika pyörällä olisi pisimmilläänkin vain puolisen tuntia (6). Vain 15 % kuljettujen matkojen pituudesta tehdään fyysistä aktiivisuutta lisäävillä tavoilla (taulukko 1).

Maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan liikkumattomuus on neljänneksi tärkein riskitekijä elämäntapasairauksien aiheuttamissa kuolemantapauksissa (4). Verrattuna vapaa-ajan liikuntaan hyötyliikkuminen on päivittäisempää ja vähentää siten paremmin fyysistä passiivisuutta.

Kävelyn ja pyöräilyn kielteiset terveysvaikutukset, kuten tapaturmariski ja pienhiukkasille altistuminen, ovat tutkimusten mukaan huomattavasti terveyshyötyjä vähäisemmät (7,8).

WHO:n HEAT-laskurin (9) mukaan jatkuva yhdeksän kilometrin työmatkan kulkeminen (47 viikkoa vuodessa) pyörällä auton sijaan vähentäisi 20–64-vuotiaiden kuolleisuutta kolmanneksella ja kasvihuonekaasupäästöjä 850 kg vuodessa. Tämä vastaa neljäsosaa keskivertosuomalaisen liikenteen päästöistä. Kolmen kilometrin työmatkan taittaminen kävellen auton sijaan vähentäisi 20–74-vuotiaiden kuolleisuutta myös kolmanneksella, ja saman matkan kulkeminen pyörällä pienentäisi kuolleisuutta kymmeneksellä vähentäen kasvihuonekaasupäästöjä 280 kg vuodessa (10) (kuvio 1).

Hyötyliikunta tukee kansanterveyttä myös vähentämällä fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja siten pienhiukkaspäästöjä. Vuonna 2000 Suomessa arvioitiin 800 ennenaikaisen kuoleman johtuneen nimenomaan liikenteen pienhiukkaspäästöistä (11); vertailukohdaksi voi asettaa sen, että vuonna 2016 liikenneonnettomuuksissa kuoli 192 suomalaista (12). Valtakunnallisesti kävelyn ja pyöräilyn lisääminen 20 %:lla tuottaisi Suomessa yhteensä 4,4 miljardin euron arvosta terveyshyötyjä (13).

Kaksi viidestä syö lihaa yli suositusten

Kasvava tutkimusnäyttö runsaan lihansyönnin terveyshaitoista ei ole vähentänyt lihansyöntiä. Finravinto 2017 -tutkimuksen mukaan punaisen ja prosessoidun lihan käyttösuositus, enintään 500 grammaa viikossa, ylittyi 79 %:lla miehistä ja 26 %:lla naisista (kuvio 2) (14).

Kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtyminen vähentäisi merkittävästi kansansairauksiemme riskitekijöitä. Kasvispainotteisen ruoan on todettu suojaavan verenpainetaudilta, tyypin 2 diabetekselta, useammalta syövältä, metaboliselta oireyhtymältä, aivoverenkiertohäiriöiltä sekä sydän- ja verisuonitaudeilta. Kasvisruoan ja kasvispainotteisen ruokavalion on todettu myös vähentävän kuolleisuutta (15,16).

Punainen liha sen sijaan on määritelty todennäköisesti syöpävaaralliseksi ja punainen prosessoitu liha eli lihavalmisteet (esim. leikkeleet, makkarat, lihapulat) syöpävaarallisiksi (17). Syiksi on epäilty mm. punaisen lihan hemirautaa ja prosessoitujen lihavalmisteiden nitraattia ja nitriittiä (16). Mielenkiintoista on se, että aiemmin lihaperäisen hemiraudan ajateltiin olevan parempaa kuin kasvisperäinen.

Merkittävä eläinperäisen proteiinin käytön vähentäminen vaatii huomion kiinnittämistä ravitsemuksellisten tarpeiden täyttymiseen kasvisruoan kautta, esimerkiksi proteiinien riittävään saantiin täysjyvätuotteista ja palkokasveista.

Ravitsemussuositukset ilmaston näkökulmasta

Kuluttajat yhdistävät ruoan ilmastovaikutukset usein pakkauksiin ja kuljetuksiin, vaikka ylivoimaisesti suurimmat päästöt syntyvät alkutuotannossa eli maanviljelyssä ja kotieläinten rehuntuotannossa. Ruokavaliomuutoksilla voidaan vähentää ruoan ilmastovaikutuksia tehokkaasti tuotantomenetelmien kehittämiseen verrattuna (18,19,20). Ruokaan liittyvillä valinnoilla on merkitystä, sillä ne muodostavat noin viidenneksen keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä (1).

Kasvispainotteisen ruokavalion ja ateriakokonaisuuksien ilmastovaikutukset on todettu useissa tutkimuksissa pienemmiksi kuin eläinpainotteisten (21,22,23). Mallinnettujen tulosten mukaan kasvisruokavalioon siirtyminen vähentäisi päästöjä 20–35 %, vegaaniruokavalio 25–55 % ja märehtijöiden lihan korvaaminen muulla lihalla 20–35 % verrattuna keskimääräiseen ruokavalioon (21).

Tuoreen tutkimuksen mukaan maailmanlaajuisesti arviolta 18 % ihmisen kuluttamista kaloreista ja 37 % proteiinista on peräisin liha- ja maitotuotteista, mutta maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä nämä vastaavat 60 %. Eläinperäisen ravinnon tuottamisella on monia muitakin kielteisiä ympäristövaikutuksia kasviperäiseen ravintoon verrattuna (24).

Niin kasvis- kuin eläinperäisten ruoka-aineiden kasvihuonekaasupäästöt vaihtelevat sekä tuoteryhmien välillä että niiden sisällä (24). Tietoa tuotekohtaisten hiilijalanjälkien ja muiden ympäristövaikutusten eroista voitaisiin lisätä esimerkiksi pakkausmerkinnöillä. Ruoan ilmastokuormitusta voi pienentää ruokavaliosta riippumatta vähentämällä ruokahävikkiä, painottamalla satokausituotteita ja syömällä oman energiantarpeen mukaisesti (25).

Lopuksi

Ilmastonmuutos on kenties kauaskantoisin ihmiskuntaa kohdannut uhka. Tiedeyhteisön mukaan siihen reagoidaan liian hitaasti. Ilmastopakolaisuus yleistyy, ja jo nykyisissä konflikteissa on nähtävillä muuttuvan ilmaston vaikutus.

Maailmanlaajuisesti väestön kasvu ja vaurastuminen kasvattavat lihan kulutusta entisestään. Korkean elintason maissa tulisi kohtuullistaa ruokavalion ilmastovaikutuksia, samalla kun puutteellisesta ravitsemuksesta kärsivien ruokavalion laatua tulee parantaa (20).

Ilmastoystävällinen infrastruktuuri, kuten laadukkaat kävelyn ja pyöräilyn väylät, sekä julkisin varoin tuettu ruokailu tulisi nähdä mahdollisuutena parantaa kansanterveyttä. Ilmastoystävällisissä valinnoissa on kyse myös terveyskäyttäytymisestä, ja terveyskustannusten säästöt tulee huomioida taloudellisista vaikutuksista keskusteltaessa.

Elämäntapamuutosten pitkäjänteistä tukea tulisi painottaa potilastyössä vielä nykyistä enemmän. Yksilöllisen potilastyön lisäksi keskeistä on terveydenhuollon ammattilaisten osallistuminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Suomi on ollut edelläkävijä esimerkiksi koulu- ja joukkoruokailun kehittämisessä. Kehitystyön tulee jatkua ottaen huomioon muuttuvan maailman olosuhteet. Terveellisistä ja kasvihuonekaasupäästöjä hillitsevistä toimista tulisi tehdä ensisijaisia, helppoja ja edullisia.

Artikkelin kirjoittamiseen on saatu rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöstä (IRKE-projekti).