Ilmastonmuutos etenee ja sillä on monia terveysvaikutuksia (1,2). Vaikutukset voivat olla suoria tai epäsuoria, ja ne tulisi tunnistaa terveyden suojelemiseksi sekä terveydenhuollon toimintakyvyn takaamiseksi. Pohjoisten alueiden ennustetaan lämpenevän nopeammin kuin maapallon keskimäärin. Näin ollen vaikutuksia nähdään myös Suomessa, vaikka ne ovat vielä tällä hetkellä keskimäärin pienempiä kuin monessa muussa Euroopan maassa.

Ulkoilman lämpötila on ollut nousussa vuosikymmeniä. Suomessa viimeisimmän tilastollisen vertailukauden 1991–2020 keskilämpötila oli 1,3 astetta korkeampi kuin vertailujaksolla 1961–1990. Samaan aikaan hellejaksojen lukumäärässä ja voimakkuudessa on havaittu kasvua, erityisesti 2010-luvulla: vuosina 2010, 2014, 2018 ja 2021 rekisteröitiin ennätyksellisen kuumia kesiä.

Suomen vuosikeskilämpötilan arvioidaan kohoavan vielä 2–6 astetta vuosisadan loppuun mennessä (3). Lämpeneminen on voimakkaampaa talvella kuin kesällä, ja talvisin lämpötilat voivat yhä useammin vaihdella nollan molemmin puolin. Ulko-olosuhteiden onkin arvioitu yhä useammin edustavan erityisen liukkaita ”pääkallokelejä”, vaikka liukkauden esiintymisen ajanjakso voi hiukan lyhentyä (4).

Sademäärien sekä tuuli- ja myrskyolosuhteiden vuosivaihtelu on Suomessa suurta. Ilmaston muuttuessa kokonaissademäärän arvioidaan kasvavan ja kesäisten rankkasateiden voimistuvan (3).

Terveysvaikutukset

Kansallisessa riskinarvioinnissa tärkeimmiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamiksi terveyshaitoiksi Suomessa arvioitiin lisääntyneet helteet, liukastumistapaturmat, vesivälitteiset epidemiat, zoonoottiset ja vektorivälitteiset infektiot sekä rakennusten kosteusvaurioihin liittyvät haitat (3). Lisäksi allergisoivien kasvien lajisto muuttuu ja kasvukausi pitenee, ja talvien pimentyminen voi johtaa mm. kaamosoireiden yleistymiseen (kuvio 1) (5).

Suurimmat vaikutukset saattavat kuitenkin aiheutua ilmastomuutoksen käynnistämistä pakolaisvirroista ja niiden vaikutuksista kansanterveyteen ja -talouteen. Näitä vaikutuksia on vaikea ennakoida (6).

Suorat terveysvaikutukset

Äärimmäiset olosuhteet muodostavat tällä hetkellä suurimman ilmastonmuutokseen liittyvän terveysriskin Suomessa (7,8,9). Esimerkiksi pitkittyneiden, 3-4 viikkoa kestäneiden helteiden on arvioitu 2000-luvulla johtaneen 200–400 ylimääräiseen kuolemaan vuodessa (7,10). Helteisiin liittyvien kuolemien on arvioitu lisääntyvän 130–200 %, mikäli hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n keskimääräinen ilmastoskenaario (RCP4.5) toteutuu eikä muuttuviin olosuhteisiin sopeuduta lainkaan (11).

Helleaaltojen aikana kuolleisuusriski kasvaa erityisesti yli 65-vuotiaiden joukossa (12). Osa vaikutuksista selittyy hyvin huonokuntoisten henkilöiden elinajan lyhenemisellä joillakin päivillä tai viikoilla, mutta kansainvälisen tarkastelun perusteella suurin osa kuolemista vaikuttaisi ennenaikaistuvan vähintään vuodella (13).

Kuolemantapaukset lisääntyvät sekä sosiaali- ja terveydenhuollon hoitolaitoksissa että ihmisten kotona. Vuosina 2000–2014 yli puolet helleaaltoihin liittyvistä kuolemista tapahtui sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla (7,12).

Helleaallot lisäävät myös hoidon tarvetta. Vuosiin 2001–2017 pohjautuva tarkastelu osoitti pneumoniaan liittyvien sairaalakäyntien määrän lisääntyvän jopa 20 % helleaaltojen aikana. Myös sydäninfarkteihin ja aivohalvauksiin liittyvien käyntien lisääntymisestä nähtiin viitteitä (14).

Koska lämpötilan kohoaminen Suomessa on voimakkaampaa talvisin, ilmastonmuutos voi vähentää kuolleisuutta kovilla pakkasilla (8). Tästä huolimatta on ennustettu, että jatkossakin tulee ajoittain hyvin kylmiä jaksoja ja kylmään liittyvä kuolleisuus säilyy varteenotettavana terveysriskinä.

Lämpötilojen vaihtelu nollan molemmin puolin voi lisätä liukastumistapaturmia. Lumipeitteisyyden on havaittu lisäävän tapaturmia kolminkertaisesti verrattuna sulan maan aikaan, etenkin sateisina päivinä lämpötilan ollessa nollan tienoilla (15). Tämä voi lisätä terveydenhuollon ajoittaista kuormitusta sekä sairauspoissaoloja.

Lumettomat ja pilviset talvet voivat lisätä myös kaamosmasennusoireita. Esimerkiksi uni- ja mielenterveysongelmien riski voi kasvaa noin 1,3-kertaiseksi auringonsäteilyn määrän vähetessä (16).

Epäsuorat terveysvaikutukset

Lämpötilan nousu, sateiden lisääntyminen ja tulvat voivat heikentää vesistöjen ja juomaveden mikrobiologista laatua ja lisätä vesivälitteisten epidemioiden riskiä. Suomen vesihuolto voi sopeutua näihin riskeihin. Uhkana on pohjavesiä käyttävien vedenottokaivojen likaantuminen rankkasateiden aiheuttamien pintavaluntojen vuoksi. Erityinen riski liittyy vesihuollon ulkopuolella olevien yksityiskaivojen saastumiseen.

Toisaalta kesinä, jolloin hellekaudet ovat pitkiä, vesistöjen virkistyskäytön määrä uimarannoilla kasvaa. Tämä voi lisätä erityisesti noroviruksien aiheuttamia vesien likaantumistapauksia (5). Uudempi uimavesiin liittyvä uhka on Vibrio cholerae -bakteerin aiheuttamien infektioiden lisääntyminen merialueilla ilmaston lämpenemisen vuoksi (17). Tapausmäärät ovat olleet Suomessa vielä pieniä.

Lämpötilan nousu voi johtaa myös legionellabakeerien lisääntymiseen rakennetuissa vesijärjestelmissä ja lisätä sairastumisriskiä (18).

Vektorivälitteisistä taudeista puutiaisten levittämien Lymen borrelioosin ja puutiaisaivotulehduksen (TBE) ilmaantuvuudet ovat nousseet Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana (19). Lymen borrelioosin tapausmäärät ovat nousseet noin 1 500 vuosittaisesta tapauksesta yli 2 000:een (20) ja TBE-tapaukset yli kaksinkertaistuneet noin 40:stä reilusti yli sataan (21). Puutiaisen ja taigapuutiaisen populaatiot ovat levittäytyneet ja niiden ennustetaan edelleen valtaavan uusia elinalueita Etelä-Lappia myöten (22).

Sateisuuden ja tuulisuuden lisääntyminen johtaa rakennusten ulkoseinien ja tulvien lisääntyminen perustusten, lisääntyvään kastumiseen ja kosteusvaurioiden riskiin (23). Tämä on yhdistetty astmaan ja hengityselinten oireisiin (24). Samaan aikaan rakennusten energiatehokkuutta tulisi lisätä mm. seinien lisäeristyksillä. Tämä lisää seinien paksuutta ja hidastaa niiden kuivumista, mikä lisää entisestään kosteusvaurioiden riskiä. Juuri valmistuneen selvityksen mukaan valtaosa Suomessa käytössä olevista ulkoseinärakenteista toimii kuitenkin hyvin jatkossakin (23).

Keskilämpötilan noustessa kasvillisuuden muutos voi tuoda Suomeen uusia allergeenisia kasveja, kuten marunatuoksukin, siitepölykaudet voivat pidentyä ja siitepölyjen allergeenisuus lisääntyä (25,26). Voimakkaiden tuulien vaikutuksesta siitepölyt voivat myös kulkeutua pitkiä matkoja uusille alueille (25). Altistuminen allergeeneille todennäköisesti lisääntyy ja allergikkojen oireilu voi pahentua (27,28).

Merkittäviä, mutta vaikeasti ennustettavia vaikutuksia voi aiheutua lisääntyvästä pakolaisuudesta ja kansainvälisistä konflikteista (6). Näitä voivat aiheuttaa mm. sateisuuden ja lämpötilojen muutoksista johtuva kuivuus sekä mannerjäätiköiden sulamisesta johtuva merenpinnan nousu. Myös vuoristojäätiköiden sulaminen heikentää paikallisesti maanviljelyn mahdollisuuksia. Suuretkin pakolaismäärät ja vaikutukset terveydenhuoltoon Suomessa ovat mahdollisia. Konfliktit voivat aiheuttaa taloudellista epävarmuutta ja kansainvälinen kauppa voi kärsiä, ja nämä heikentävät suomalaisten hyvinvointia sekä vaikeuttavat terveydenhuollon toimintaa.

Ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen vaikutukset

Ilmastonmuutoksen suorien ja epäsuorien terveysvaikutusten ohella hillintä- ja sopeutumistoimien kokonaisvaikutukset terveyteen – sekä hyödyt että haitat – tulisi arvioida. Erityisesti tulisi etsiä keinoja, jotka hyödyttävät sekä kansanterveyttä että hillitsevät ilmastonmuutosta.

Ilmastonmuutoksen tärkein syy on fossiilisten polttoaineiden käyttö, josta aiheutuu hiilidioksidipäästöjen lisäksi merkittäviä pienhiukkaspäästöjä. Pienhiukkaset ovat yksi tärkeimmistä ympäristöterveysongelmista Suomessa (29). Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen onkin keskeistä niin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kuin pienhiukkasten aiheuttamien terveyshaittojen vähentämiseksi.

Uusiutuvien energialähteiden käyttöön voi kuitenkin liittyä myös ongelmia. Esimerkiksi puun pienpoltto aiheuttaa noin 40 % Suomen pienhiukkaspäästöistä (30), minkä lisäksi nokihiukkaset lämmittävät tehokkaasti ja nopeasti ilmastoa. On arvioitu, että Suomessa omakotitalon lämmittäminen puuta polttamalla aiheuttaa niin paljon nokipäästöjä, että ne lämmittävät ilmastoa 25 vuoden seurannassa enemmän kuin sähkö- tai kaukolämmitys (31). Puun pienpoltto ei siis näytä ilmastomuutoksen kannalta hyödylliseltä lämmitysmuodolta. Puu tulisi polttaa suurissa laitoksissa, joissa palaminen on tehokkaampaa ja pienhiukkas- ja nokipäästöt pienempiä.

Merkittäviä hyötyjä sekä kansanterveydelle että ilmastolle voidaan saavuttaa liikenteeseen ja ruokavalioon kohdistuvilla toimilla. Vähentämällä autoilua, lisäämällä kevyen liikenteen suoritteita ja siirtymällä kasvipainotteisempaan ruokavalioon voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja samalla merkittävästi edistää terveyttä (32).

Suomessa puolet alle kolmen kilometrin matkoista kuljetaan autolla (33) ja lisäksi kasvisten kulutus on alle ja punaisen lihan kulutus on yli ravitsemussuositusten (34). Lisäämällä aktiivista liikkumista, kuten kävelyä ja pyöräilyä, sekä kasvisten käyttöä voidaan vähentää ilmastopäästöjä sekä samalla vähentää ennenaikaisen kuoleman riskiä (35) ja mm. lihavuuteen liittyviä terveyshaittoja.

Terveydenhuollon rooli

Terveydenhuollolla on tärkeä rooli sekä ilmastonmuutoksen hillinnässä että siihen sopeutumisessa. Terveydenhuollon tulisi toiminnoissaan edistää taloudellisesti ja ekologisesti kestävää toimintaa vähentämällä omia hiilidioksidipäästöjään (36). Kestävyys tulisi nähdä luonnollisena osana terveydenhuollon ydintehtävää (37). Terveydenhuollon ammattilaiset ovat myös tärkeitä mielipidevaikuttajia ja ilmastonmuutoksen terveysvaikutusten asiantuntijoita.

Yksittäisistä toimenpiteistä kiireellisintä on varautuminen helteisiin. Terveyden- ja sosiaalihuollossa helteisiin varautumisen suunnitelmat tulisi tehdä tai päivittää ja saattaa tiedoksi henkilökunnalle. Jäähdytyslaitteistoja tulisi asentaa ja aktiivista jäähdytystä tulisi lisätä ensisijaisesti rakennuksissa, joissa on yli 65-vuotiaita tai kroonisista sairauksista kärsiviä, kuten sairaaloissa ja palvelutaloissa, mutta myös kotihoidon piiriin kuuluvien asunnoissa (23).

Liukastumistapaturmien ehkäisyssä väylien kunnossapidolla ja liukkaudesta tiedottamisella on tärkeä rooli. Terveydenhuollossa liukkaudesta johtuviin käyntipiikkeihin voidaan varautua työjärjestelyillä, jossa kiireettömästä hoidosta siirretään henkilökuntaa ensiapuun (38).

Vektorivälitteisten tautien terveysriskien vähentämisessä ihmisten käyttäytymisellä on tärkeä osa (5). Riskiviestintä terveydenhuollon asiakkaille esimerkiksi punkeilta suojautumisesta voi ehkäistä tautiriskiä. Lisäksi terveydenhuollossa työskentelevien tietoisuus alueen rokotusohjelman ulkopuolisista rokotussuosituksista, erityisesti TBE-rokotuksista (39), on syytä pitää ajan tasalla.

Mielenterveyden ongelmien hoitoon ja asiakaskäynteihin voidaan lisätä ajastettu kirkasvalohoito talvipäivien pimenemisestä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi (5). Myös säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio voivat auttaa kaamosoireisiin. Liikunnan ja ravitsemuksen keinoin voidaan vaikuttaa muihinkin terveysongelmiin ja samalla edistää ilmastonmuutoksen hillintää. Tätä voi käyttää yhtenä lisämotivaationa elämäntapamuutoksille.

Lopuksi

Hillintä- ja sopeutumistoiminnan konkretisoimiseksi tarvitaan päätöksiä, eikä ilmastoinvestointeja pidä arvioida lyhyellä tähtäimellä. Kuten EU:n ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategiassa painotetaan, sopeutumiseen kohdistettu rahoitus ei ole vain kustannus, vaan investointi kohti ilmastokestävämpää yhteiskuntaa (37). Koska ilmastonmuutoksen ja sen hillinnän seuraukset ovat lisääntymässä Suomessakin, on vaikutusten seuranta ja tutkimus yhä tärkeämpää (3,40).