Hoitavat kuvat – kuinka taide vaikuttaa hoivaympäristöissä

Kuvataiteen sijoittamista julkisiin tiloihin on usein perusteltu vaikutuksella viihtyisyyteen (kuva 1). Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että kuvataiteesta sairaala- ja hoivaympäristöissä voi avautua muitakin mahdollisuuksia, joita ei aina ole osattu hyödyntää riittävästi (1,2,3,4,5).

2000-luvulla on tehty runsaasti empiiristä tutkimusta taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista. Tuloksia on viime vuosina esitelty laajoissa raporteissa. Niiden pohjalta on annettu toimenpidesuosituksia taiteiden hyödyntämisestä terveydenhuollossa. Osaan sairaaloista on laadittu taideohjelmia (6,7,8,9).

Tämä katsaus keskittyy kuvataiteen todennettuihin terveys- ja hyvinvointivaikutuksiin sairaala- ja hoivaympäristöissä. Päälähde on vuonna 2019 julkaistu Daisy Fancourtin ja Saoirse Finnin laatima WHO-raportti (6).

Raportti kokoaa yhteen tuloksia yhteensä yli 3 000 tutkimuksesta, joissa on käytetty erilaisia menetelmiä neurokuvantamisesta kyselyihin ja haastatteluihin, käyttäytymisen havainnointiin ja potilasasiakirjojen analysointiin.

Tutkimusten joukossa on sekä laajoja kvantitatiivisia tutkimuksia että laadullisia asetelmia, ja niissä on hyödynnetty teorioita eri aloilta.

Kokonaisuutena raportti osoittaa sekä taiteen katsomisella että sen tekemisellä olevan runsaasti terveys- ja hyvinvointivaikutuksia – niin psykologisia, fysiologisia ja sosiaalisia kuin käyttäytymiseen liittyviä.

Taide voi avata tien esteettiseen osallisuuteen, aktivoida mielikuvitusta, aisteja ja tunteita sekä tarjota kognitiivisia haasteita ja mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja fyysiseen aktiivisuuteen.

Rollins esittelee teoksessaan (10) taiteen erilaisia funktioita sairaalaympäristöissä lähtien liikkeelle rauhoittavuudesta ja lohduttavuudesta ja edeten kohti inspiraatiota, toivoa ja iloa, spirituaalisuutta ja transsendenssia eli havaintokokemuksen ulkopuolelle jääviä ilmiöitä.

Hän näkee sairaalataiteessa mahdollisuuksia identiteetin, yhteisön ja suhteiden rakentamiseen, muistamiseen, dialogisuuteen, kohtaamisiin ja viestittämiseen.

Rollins selittää sairaalataiteen vaikuttavuutta esimerkiksi uteliaisuusteorian kautta: taideteos herättää katsojan uteliaisuuden vetäen hänet mukanaan katsomisen ja kokemisen prosessiin, jolla voi olla eheyttävä voima (10).

Kuvataide lääkärien ja hoitohenkilöstön tukena

Taiteen on osoitettu vahvistavan potilaiden sitoutumista terveydenhuoltoon. Vastaanottohuoneisiin sijoitettu taide voi tukea kommunikaatiota, auttaa ymmärtämään terveysongelmien moniulotteisuutta ja kulttuurisia konteksteja.

Parhaimmillaan taiteen läsnäolo vähentää potilaiden aggressiivisuutta, liennyttää heidän kipuaan ja omaisten kokemaa ahdistusta, helpottaa mukautumista lääketieteellisiin toimenpiteisiin ja nopeuttaa toipumista (6).

Taiteen tulkitsemiseen liittyvän koulutuksen ja taidetoimintaan osallistumisen on havaittu vahvistavan lääkärien, hoitajien ja hoitoalan opiskelijoiden diagnostisia taitoja, sanallisia ja sanattomia viestintätaitoja, emootioiden tunnistamista, tunteiden hallintaa ja kykyä empatiaan.

Taidetoiminta tukee vuorovaikutusta eri ammattikuntien välillä ja parantaa tiimityöskentelyä. Taidekurssit ja yhteisölliset taideprojektit ovat vähentäneet henkilöstön uupumusta, itsetuhoisia ajatuksia ja kuolemaan liittyvää ahdistuneisuutta ja parantaneet valmiuksia tarjota emotionaalista tukea omaisensa menettäneille (6).

Kuvien keinoin on mahdollista välittää potilaille hoitoon liittyviä suunnitelmia, ja toisaalta potilaiden tekemät kuvat saattavat laajentaa lääkärien ymmärrystä oireiden, kuten kivun, kokemisesta (6).

Suomessa potilaiden tekemää taidetta on hyödynnetty pitkään arvioitaessa heidän sairautensa tilaa. Esimerkiksi Nikkilän sairaalassa oli ohjattua kuvataiteellista toimintaa taiteilija Rafael Wardin johdolla jo 1950-luvun lopulta lähtien. Toisinaan sairaalan lääkärit esittivät julkisestikin tulkintojaan mielen sairauksien ja taiteellisen ilmaisun suhteesta (11).

Tuki mielenterveyden haasteissa

Kuvataiteen vaikutuksia on tutkittu runsaasti erilaisten mielenterveysongelmien yhteydessä. Taideaktiviteettien on havaittu tukevan mielenterveyttä sekä ennen synnytystä että sen jälkeen. Raskaudenaikaiset taideohjelmat rakentavat psykologisia valmiuksia vanhemmuuteen, ja taideterapia voi liennyttää synnytykseen liittyviä pelkoja, ahdistuneisuutta ja masennusta.

Taidetoimintaan osallistuminen voi vähentää myös lasten ja nuorten ahdistusta ja masennusta lievien ja keskivaikeiden mielenterveysongelmien yhteydessä (6).

Vakavissakin mielenterveysongelmissa taiteet ovat tarjonneet tukea farmakologisille ja psykologisille hoitomuodoille. Koulutettujen terapeuttien ohjaama taiteellinen työskentely on sekä liennyttänyt potilaiden oireita että edistänyt vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä.

Kuvataideterapia ei kuitenkaan aina sovellu käytettäväksi tilanteissa, joissa ärsyketulvan rajaaminen on välttämätöntä, kuten manian ja psykoosin yhteydessä (12).

Mielenterveysongelmien yhteydessä taideterapeuttisen työskentelyn on havaittu kehittävän itsetietoisuutta, ruumiinkuvan rakentamista, sanatonta viestintää ja käsitystä sairauden symbolisista funktioista. Taideaktiviteetit ovat myös vähentäneet traumaperäisen stressihäirion (PTSD) oireita lapsilla, aikuisilla, pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla.

Taiteen tekeminen mahdollistaa kokemusten jakamisen, ja esimerkiksi piirtämisen on havaittu vähentävän traumaattisten tilanteiden vaikutuksia ja tukevan merkityksenantoa tapahtumille. Tunteiden hallintaa edistäessään taide ja taideterapia voivat tukea myös somaattisista sairauksista kärsivien mielenterveyttä (6). 

Kommunikaation ja tarkkaavaisuuden vahvistaminen

Autismikirjon häiriöiden yhteydessä taiteen tekeminen voi edistää kehollista ilmaisua vahvistaen samalla itsetuntoa ja itseluottamusta. Koska taide mahdollistaa symbolien käytön, sen kautta voi ilmaista asioita ikään kuin metaforisen suojan turvin (13).

Kuvataide ja valokuvaus tukevat myös afasiasta kärsiviä tarjoamalla vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja. Tarjotessaan sekä kognitiivisia haasteita että mahdollisuuksia sosiaaliseen osallistumiseen taideaktiviteetit edesauttavat erilaisista aivovammoista kärsivien toipumista ja kokemusta osallisuudesta (6).

Ikääntyneiden hoivakodeissa kuvataiteita on usein käytetty keskustelun apuna (kuva 2). Säännöllisten museo- ja galleriavierailuiden on havaittu hidastavan kognitiivisten kykyjen heikkenemistä ja pienentävän riskiä sairastua dementiaan.

Kuvataiteiden harjoittaminen voi parantaa myös äänien ja visuaalisten ärsykkeiden prosessointia. Käsillä tekeminen mahdollistaa pitkäaikaisemman tarkkaavaisuuden keskittämisen kuin monet aktiviteetit.

Dementiasta kärsivillä taideaktiviteettien on myös havaittu vähentävän apatiaa, aggressiota, kiihtymystä ja käyttäytymisongelmia ja vahvistavan identiteettiä, itsearvostusta, hyvinvointia, elämänlaatua, toimintakykyä ja fyysistä terveyttä (6).

Lohtua ja liennytystä

Vuonna 2023 julkaistussa WHO-raportissa (14) taiteilija Christopher Bailey kuvaa taiteen merkitystä oman syöpään liittyvän sairauskokemuksensa yhteydessä. Vaikka taiteet eivät paranna sairautta, ne hoitavat antaen ihmisen elämälle autenttisen, henkilökohtaisen merkityksen.

Kuvataiteen mahdollisuuksia syöpäsairauksien yhteydessä on tutkittu runsaasti. Syöpädiagnoosin saamisen jälkeen taiteen katsominen ja tulkitseminen on lisännyt luottavaisuutta, optimismia ja toivoa selviytymisestä.

Taide auttaa rentoutumaan, tukee tunneilmaisua, kommunikaatiota ja yhteisöllisyyttä, helpottaa potilaiden ja läheisten sairauteen liittyviä huolia, parantaa suhdetta omaan kehoon, edistää diagnoosin käsittelyä ja uusien narratiivien rakentamista.

Taideaktiviteetit vahvistavat itsetuntoa, sosiaalisia suhteita, elämänhallintaa ja sopeutumista uuteen tilanteeseen. Taiteen tekeminen voi lisätä energisyyden ja elinvoimaisuuden tunnetta hoitojen aikana ja tuoda helpotusta hoitojen haittavaikutuksiin, kuten pahoinvointiin, kipuihin, ahdistukseen, pelkoon, masennukseen, tuskaisuuteen ja uupumukseen.

Taideaktiviteettien on jopa havaittu vähentävän pahoinvointilääkkeiden tarvetta (6). 

Myös potilaiden kommunikaatio hoitohenkilöstön kanssa voi parantua taiteellisen toiminnan avulla. Taiteen tekemiseen liittyvän ei-kielellisen kommunikaation on havaittu edistävän terveysalan ammattilaisten ymmärrystä syöpään liittyvistä eletyistä kokemuksista. Piirroksia on käytetty hoitohenkilöstön apuna lasten kokemien oireiden tunnistamiseen, ja valokuvien avulla on käsitelty ahdistusta diagnoosin ja hoitojen aikana. 

Taide voi myös auttaa luomaan strategioita selviytymiseksi syöpään liittyvistä huolista ja kehittämään myöhemmässäkin arkielämässä sovellettavia selviytymiskeinoja (6).

Saattohoidon yhteydessä taiteet voivat tarjota psykologista tukea, mahdollisuuksia kommunikaatioon ja tunneilmaisuun, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, yhteisöllisyyden tunteen vahvistamiseen ja sairauskokemuksen kognitiiviseen kehystämiseen.

Taide voi liennyttää surullisuutta, masennusta ja ahdistusta ja vahvistaa tunteiden tarkoituksenmukaisuutta. Taideaktiviteeteista avautuu mahdollisuuksia parantaa suhteita ja yhteyttä perheenjäseniin ja kehittää yhteisöllisyyttä saattohoitoyksikköjen sisällä.

Taideosallistuminen voi lohduttaa ja rohkaista, vahvistaa kokemusta elämän merkityksellisyydestä ja tarjota valmiuksia hyvästelemiseen. Taidetoiminnan on havaittu liennyttävän myös fyysistä olotilaa lisäten rentoutta, säännöllistäen sykettä, helpottaen hengitystä ja vähentäen fyysisiä oireita, kipua, kiihtymystä, stressiä ja uupumusta.

Lisäksi taiteen avulla on pyritty inhimillistämään saattohoitoympäristöä, esimerkiksi sijoittamalla sinne potilaille merkityksellisiä valokuvia (6,15).

Tutkimusten näyttö ja rajoitukset

WHO-raportissa esitellyt tutkimukset tuovat runsaasti näyttöä taiteiden vaikutuksesta henkiseen ja fyysiseen terveyteen. Sairauksilla on myös sosiaalisia ja yhteisöllisiä ulottuvuuksia, ja niihin liittyy usein monimutkaisia ongelmia ja olosuhteita, joihin ei ole yksioikoisia ratkaisuja. Taide voi valottaa näitä tilanteita kokonaisvaltaisesti.

Vaikka osa taideinterventioista on osoittautunut jopa kustannustehokkaammiksi suhteessa mahdollisiin terveysinterventioihin, kustannustehokkuudesta kaivataan lisää tutkimusta (6). 

Taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksiin keskittyvää tutkimusta on kritisoitu taiteen välineellistämisestä ja sen ymmärtämisestä liian kapea-alaisesti. Humanistis-yhteiskuntatieteellinen kritiikki on painottanut, ettei määrällinen kliinisiä mittareita hyödyntävä tutkimus voi tavoittaa taiteen ja hyvinvoinnin moninaisia merkityksiä eri ihmisille eri konteksteissa. Lisäksi esimerkiksi paikalliset, alueelliset ja kansalliset kontekstit tulisi huomioida paremmin.

Myös tutkimusten koeasetelmissa ja tulosten raportoimisessa on kehitettävää. Tutkimukset ovat olleet laadullisesti kirjavia, ja tutkimusasetelmat kaipaisivat lisää läpinäkyvyyttä. Joskus tutkimusasetelmat ovat olleet liian kapea-alaisia ja sosiaalipoliittisesti tarkoitushakuisia. 

Tilaajien intressien ohjatessa tutkimustoimintaa kriittiset äänet ovat saattaneet jäädä kuulumattomiin. Lisää tutkimusta kaivattaisiin taiteen negatiivisista vaikutuksista, ja myös ”nollatulosten” julkaisu terveyttäisi alan tutkimusta (6,16,17,18,19).

Lopuksi

Sairaalat ja muut hoivaympäristöt ovat paikkoja, joissa inhimillinen haavoittuvuus murtautuu esiin. Haavoittuvuuden tunnistaminen ja tunnustaminen voi olla myös voimavara, joka auttaa kantamaan sairastumiskokemuksen yli. Tässä yhteydessä taiteella voi olla keskeinen rooli.

Kuvat avaavat väylän tunteisiin, kehollisuuteen ja ruumiilliseen tietoon silloinkin, kun sanat eivät tavoita kokemusta. Kuvat ovat olemukseltaan avoimia ja monimerkityksisiä ja toimivat siten hyvänä alustana keskustelulle, johon eri osapuolet voivat tuoda mukaan omat kokemuksensa.

Sairaaloiden ja hoivaympäristöjen henkilöstö tarvitsisi koulutusta, joka rohkaisisi heitä hyödyntämään taidetta mahdollisimman monipuolisesti sekä potilaiden hyväksi että työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Monissa suomalaisissa sairaaloissa on jo hienoja taidekokoelmia, ja olisi tärkeää, että kokoelmat tulisivat hoitotyössä aktiivisesti käyttöön. 

Ympäristössä esillä oleva taide voi myös rohkaista potilaita kertomaan omista kokemuksistaan kuvallisin keinoin. Kuvataiteellisessa työskentelyssä käytettävien materiaalien ei tarvitse olla kalliita ja hankalasti saavutettavia, vaan monesti paperi, värikynät tai potilaan omat valokuvat riittävät kommunikaation käynnistämiseksi.

Lue lisää: Lääketiede tarvitsee humanismia ja taiteita

Lue lisää: Taide ja kulttuuri edistävät terveyttä ja hyvinvointia