Aikuisiän autismikirjo, syömiskäyttäytyminen ja ravintolisien vaikutus oireisiin

Autismikirjon häiriö on laaja neurobiologinen kehityshäiriö, jonka syntyyn vaikuttavat useat erilaiset geneettiset ja immunologiset sekä ympäristötekijät (1). Autistisilla henkilöillä on vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kaavamaisia kiinnostuksen kohteita ja käytösmalleja (1) sekä yli- tai aliherkkyyksiä ympäristöstä tuleville ärsykkeille (2).

Vaikka autismikirjoa on sekä miehillä että naisilla, miehillä diagnoosi tehdään yleensä aiemmin (3). Naisilla sen sijaan autismi jää usein kokonaan diagnosoimatta tai oireet tulkitaan väärin (3). Tämä voi johtua siitä, että autismin piirteet ilmenevät monesti naisilla eri tavoin kuin miehillä (3,4). Autististen naisten sosiaaliset taidot ovat usein parempia ja he osaavat jäljitellä toisia sosiaalisissa tilanteissa peittäen näin autismin piirteitään (4). Diagnoosin myöhästymisen on kuvattu vaikuttavan kielteisesti autististen naisten elämänlaatuun (3).

Autistiset henkilöt ovat monesti valikoivia syömäänsä ruokaa kohtaan (1,5,6). Yhdessä aistisäätelyn herkkyyden kanssa se saattaa altistaa heidät rajoittuneille ja puutteellisille ruokavalioille (1). Lisäksi erilaiset mielenterveyden häiriöt ovat keskimääräistä yleisempiä autistisilla henkilöillä (7), mikä voi vaikuttaa negatiivisesti ruokatottumuksiin. Ravitsemukselliset ongelmat voivat johtaa uusiin terveydellisiin ongelmiin, kuten ylipainoon, sydän- ja verisuonisairauksiin ja diabetekseen (8).

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, miten aikuisiän autismikirjo vaikuttaa syömiskäyttäytymiseen ja onko ravintolisien käytöstä apua oireiden hallinnassa. Katsauksen lopussa käydään läpi myös, miten ravitsemusohjausta voidaan kohdentaa juuri autistisille henkilöille sopivaksi. Tiedonhaku toteutettiin PubMed-tietokannassa käyttäen muun muassa hakutermejä "autism spectrum disorder", "autistic", "adult","eating", "obesity", "overweight", "nutrition", "dietary" "health care", "intervention", "supplement" ja "dietary intake".

Aikuisiän autismikirjo ja syömiskäyttäytyminen

Autismikirjon vaikutusta syömiskäyttäytymiseen on tutkittu paljon lapsilla, mutta aikuisten kohdalta tutkimuksia on niukasti (1,9,10). Lisäksi tutkimusten otoskoot ovat olleet pieniä. Tässä kappaleessa käsitellään tyypillisiä syömiseen liittyviä ongelmia autistisilla henkilöillä ja syömiskäyttäytymisen vaikutusta kehonkoostumukseen.

Syömiseen liittyvät ongelmat autistisilla henkilöillä

Syömisongelmia esiintyy tyypillisesti lapsuudessa, ja jotkut syömisongelmat näyttäisivät jatkuvan aikuisuuteen (10). Autististen aikuisten on esimerkiksi havaittu olevan haluttomampia maistamaan uusia ruokia (5). Aistiherkkyyden vuoksi on tavallista, että henkilö voi kokea tietyt ruoat, ruoan rakenteen tai värit vastenmielisiksi (5,10), mikä voi johtaa ruokavalion kaventumiseen. Autistisilla aikuisilla on kuvattu olevan myös syömiseen liittyviä motorisia ja toiminnallisia vaikeuksia, kuten pureskeluongelmia tai kakomista (6) tai vaikeuksia tunnistaa kylläisyys- ja nälkätuntemuksia (12). Samoin on havaittu keskimääräistä enemmän erilaisia suolisto-ongelmia, kuten ärtyneen suolen oireyhtymää ja ummetusta (7). Myös erilaisia syömistilanteisiin liittyviä ongelmia voi ilmetä.

Esimerkiksi Kinnairdin ym. (2019) kuvailevassa tutkimuksessa tutkittavat kertoivat välttelevänsä julkisia ruokailupaikkoja niiden kovan metelin vuoksi tai sosiaalisen häpeän pelossa (6). Lisäksi autististen henkilöiden on havaittu tunnistavan happamia, karvaita ja makeita makuja verrokkiryhmää huonommin (13).

Edellä mainittujen syömisongelmien lisäksi myös kliinisten syömishäiriöiden, erityisesti laihuushäiriön, yleisyys on suurempaa autistisilla henkilöillä kuin normaaliväestössä (14). Varsinkin autististen naisten joukossa syömishäiriöt ovat yleisiä. Ei kuitenkaan vielä tiedetä, johtuuko tämä mahdollisista yhteisistä geneettisistä mekanismeista sairauksien taustalla vai ovatko sairauksien oireet vain samankaltaisia. Molempiin sairauksiin liittyy esimerkiksi joustamatonta suhtautumista ruokaan (14).

Syömiseen liittyvistä ongelmista huolimatta autististen aikuisten ruokavalion laatua on tutkittu vain vähän. Panossianin ym. (2020) tutkimuksen perusteella kuitenkin tiedetään, että niiden nuorten aikuisten, joilla on enemmän autismiin liittyviä kaavamaisia käytösmalleja ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia, ruokavalio oli lapsuudessa yksipuolisempi ja ruokavalion laatu heikompi kuin niillä, joilla näitä piirteitä oli aikuisuudessa vähemmän (11).

Syömiskäyttäytymisen vaikutus kehonkoostumukseen

Syömiskäyttäytyminen heijastuu tyypillisesti myös kehonkoostumukseen. Enemmistö tutkimuksista puoltaa sitä, että autististen henkilöiden joukossa ylipainoisuus olisi yleistä (7,10,15,16,17). Samankaltaisia tuloksia on saatu sekä nuorista (16,17) että aikuisista (7). Esimerkiksi australialaisen tutkimuksen mukaan 35 % autistisista nuorista on ylipainoisia/lihavia, kun yleisyys lasten ja nuorten joukossa on keskimäärin 20–25 % (15). Amerikkalaisessa tutkimuksessa 15–45-vuotiaista autistisista henkilöistä jopa 41 % oli lihavia (painoindeksi > 30 kg/m²) (18).

Gilmoren ym. (2020) tutkimuksessa havaittiin, että autistisilla henkilöillä, joilla ei ollut kehitysvammaa, ylipainoisuus ja siihen liittyvät liitännäissairaudet, kuten sydän- ja verisuonisairaudet, olivat yleisempiä kuin autistisilla henkilöillä, joilla oli kehitysvamma (19).

Tutkimuksissa on myös havaittu, että kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla ylipainoisuus olisi yleisempää kuin väestössä keskimäärin (20). Ylipainon on havaittu olevan yhteydessä muun muassa asumismuotoon (20,21) ja sukupuoleen (20). Esimerkiksi kehitysvammaiset naiset saattavat olla suuremmassa ylipainon riskissä kuin miehet ja itsenäisesti asuvat aikuiset suuremmassa riskissä kuin laitoksissa tai palvelukodeissa elävät (20). On kuitenkin huomioitava, että kaikki autistiset henkilöt eivät ole kehitysvammaisia, vaan esimerkiksi Saqrin ym. (2018) tutkimuksessa noin puolella (49 %) autistisista henkilöistä oli kehitysvamma (18). Ei voida siis sanoa, päteekö tämä kaikkiin autistisiin henkilöihin vai vain niihin, joilla on kehitysvamma.

Autistisilla naisilla on kuitenkin havaittu olevan suurempi riski sydän- ja verisuonisairauksiin ja esidiabetekseen kuin miehillä (22). Tämä voisi viitata siihen, että ylipainoisuus olisi yleisempää sekä kehitysvammaisilla että ei-kehitysvammaisilla autistisilla naisilla, sillä ylipainolla ja sydän- ja verisuonisairauksilla on havaittu olevan vahva yhteys (23).

Ravintolisien käyttö ja niiden vaikutus autismikirjon oireisiin

Ravintolisien mahdollista vaikutusta autismikirjon oireisiin on tutkittu ensisijaisesti lapsilla, mutta tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi. Lin ym. (2018) katsaukseen koottiin yhteensä 15 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta (24). Katsauksen mukaan D-vitamiinilisä nosti seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinin pitoisuuksia lapsilla, mutta ei systemaattisesti vaikuttanut autismikirjon oireisiin. Myöskään magnesium-, B₆-vitamiini- tai omega-3-rasvahappolisiä ei suositeltu oireiden hoitoon (24). Sathen ym. (2017) systemaattisessa katsauksessa omega-3-rasvahapot eivät niin ikään vaikuttaneet autismikirjon oireisiin (25). B₁₂-vitamiinilla tai levokarnitiinilla ei myöskään ollut selviä vaikutuksia oireisiin.

Gluteeniton ja kaseiiniton ruokavalio lievensi käytösoireita vanhempien oirearvioiden mukaan, mutta aineisto oli puutteellista, joten johtopäätöksiä ei voitu tehdä. Tutkijoiden mukaan tutkimusnäyttö ei ole riittävää, jotta ravintolisiä voitaisiin suositella osana autismikirjon hoitoa (25). Myöskään kahden muun systemaattisen katsauksen mukaan gluteenittoman ja kaseiinittoman ruokavalion vaikutuksista autismikirjon oireisiin ei ole riittävää tutkimusnäyttöä (26,27). Systemaattinen katsaus omega-3-rasvahappojen vaikutuksesta päätyi samanlaiseen lopputulokseen (28). Tosin tutkimusnäyttö on vielä vajavaista. Myöskään ketogeenisen ruokavalion vaikutuksista autismikirjon oireisiin ei ole tarpeeksi tutkimusnäyttöä (29).

Sen sijaan tuoreen meta-analyysin mukaan omega-3-rasvahapot vaikuttivat positiivisesti puheen tuottamiseen ja käytökseen (30). Myös erilaiset vitamiinilisät paransivat oireita. Tutkittavien ikähaarukka oli 2–60 vuotta. Analyysissä ei eroteltu vitamiineja erikseen, vaan samaan analyysiin oli koottu B₆-, B₁₂-, C- ja D-vitamiinit, foolihappo ja foliinihappo ja niiden erilaiset yhdistelmät. Tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava, että suurimmassa osassa tutkimuksista ei huomioitu tutkittavien vitamiinitasoja lähtötilanteessa. Tutkijoiden johtopäätös analyysistä oli, että ravintolisiä ei voida nykyisen näytön perusteella suositella autismikirjon oireiden hoitoon ja että ravintolisien vaikutusta tulisi edelleen tutkia lisää (30).

Interventiotutkimukset ravintolisien vaikutuksista autismikirjon oireisiin ovat heterogeenisiä ja monesta puuttuu tietoja lähtötilanteesta (31). Esimerkiksi potilaiden oireiden vakavuus ja älyllinen toimintakyky tulisi huomioida tutkimuksissa, jotta tuloksia voitaisiin yleistää paremmin. Lisäksi useissa tutkimuksissa myös lumevalmisteella on saatu positiivisia vaikutuksia oireisiin (32).

Ravitsemusohjaus osana hoitoa

Autistisilla aikuisilla saattaa olla suurentunut riski virheravitsemukselle ja erilaisille terveysongelmille (7), mutta tästä huolimatta autististen aikuisten erityistarpeita tunnistetaan huonosti ja tutkimustietoa juuri heille kohdennetuista terveydenhoitokäytänteistä on niukasti (33). Lisäksi on havaittu, että autistiset henkilöt eivät saa riittävästi hoitoa terveydenhuollossa (34,35). Terveydenhuollon palveluiden rakenteelliset tekijät (35,36), hoitohenkilökunnan puutteelliset taidot (36) ja autismiin liittyvä stigma (35) on nostettu tutkimuksissa esille tärkeinä tekijöinä puutteellisen hoidon takana. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että terveydenhuollon ammattilaiset kokevat oman osaamisensa riittämättömäksi autististen henkilöiden hoidossa (37). Ravitsemusohjauksen toteuttamiseen tarvitaan kaikkia terveydenhuollon ammattiryhmiä, sillä ravitsemus on terveyden kannalta keskeisessä roolissa.

Ohjaustilanteessa hyödynnettäviä menetelmiä

Viestintätaitojen ja aistisäätelyn erityispiirteiden vuoksi autististen aikuisten ravitsemusohjauksessa on keskityttävä erilaisiin teemoihin kuin muun väestön kanssa (10). Lääkäri voi arvioida autistisen aikuisen ravitsemustilaa nopeasti esimerkiksi käyttämällä Mini Nutritional Assessment (MNA) -lomaketta, jonka on todettu olevan luotettava virheravitsemuksen arvioinnissa kehitysvammaisilla aikuisilla (38). Autistisen aikuisen ravitsemusohjaustilanteessa on hyvä keskustella ja ohjata varsin konkreettisella ja täsmällisellä tasolla ja välttää sananlaskuja tai kielikuvia (12). "Kyllä/ei"-kysymykset ovat yleensä potilaalle helpompia kuin laajat avoimet kysymykset. Ohjaukseen olisi myös hyvä varata normaalia enemmän aikaa, sillä potilailla saattaa kulua tavallista pidempään tiedon prosessoimisessa.

Aistiherkkyyden aiheuttamaa epämukavuutta voi vähentää pitämällä valot mahdollisimman luonnollisina ja huoneen hiljaisena. Kuvallisen ohjausmateriaalin käyttäminen voi olla avuksi ja potilaalle helpompaa ymmärtää kuin abstraktit sanalliset ohjeet. Ohjauksen lopuksi olisi hyvä myös antaa ohjeet kirjallisina mukaan (12).

Wong ym. (2015) kuvailevat kattavasti katsausartikkelissaan hoitomuotoja ja -käytäntöjä, joiden avulla interventioissa on saatu positiivisia vaikutuksia autismikirjon oireisiin lapsilla, nuorilla ja nuorilla aikuisilla (39). Artikkelissa tuodaan esille muun muassa mallintaminen, jossa henkilö oppii tietyn toimintatavan siten, että hänelle havainnollistetaan toivottua käytöstä joko kasvotusten tai videon välityksellä. Kirjallinen toiminnan käsikirjoitus tai kertomuksen muotoon kirjoitettu tarina auttaa autistisia henkilöitä ymmärtämään opetettavan asian paremmin. Artikkelin mukaan on myös hyödyllistä, jos oppiminen tapahtuu luonnollisessa ympäristössä, eli esimerkiksi ruoanlaittotaitoja opetellaan keittiössä. Voimaannuttamisen, kannustamisen ja pystyvyyden tunteen lisäämisen on havaittu olevan yhteydessä positiivisiin tuloksiin niin autistisilla henkilöillä kuin muillakin potilailla (39).

Ruoanlaittotaidot

Puutteellisten viestintätaitojen vuoksi autistiset henkilöt eivät opi ruoanvalmistukseen liittyviä taitoja samalla tavalla median, ikätovereiden tai kulttuuristen perinteiden kautta kuin muu väestö (10). Hyvät ruoanlaittotaidot voivat edesauttaa yksilön ruokavalion monipuolisuutta ja siten ravitsemustilaa ja terveyttä (40). Ruoanlaittotaitoja on pyritty parantamaan interventioissa esimerkiksi välipalan tekemisen harjoittelulla tai virtuaalisen keittiöopastuksen avulla (40).

Goldschmidt ja Song (2017) esittelevät artikkelissaan autistisille aikuisille tarkoitetun ohjelman, joka tähtää potilaiden omatoimisuuden ja keittiötaitojen parantamiseen viiden vaiheen avulla. Vaiheessa 1 opetellaan konkreettisia asioita, kuten pilkkomista, kuorimista ja muita ruoanlaitossa tarvittavia tekniikoita. Vaiheissa 2 ja 3 tutustutaan aterian valmistamiseen koneiden, kuten mikron ja uunin, avulla. Vaiheessa 4 keskitytään yksilöllisiin tarpeisiin ja vaiheessa 5 opitut asiat pyritään viemään osaksi arkea pitämällä tunti osallistujalle tutussa ympäristössä, esimerkiksi kotona. Myös huoltajat otetaan tähän vaiheeseen tarvittaessa mukaan. Ruoanlaittotaitojen opettamisella ei ainoastaan vaikuteta ruokavalion laatuun ja ravitsemustilaan, vaan sen avulla myös edistetään omatoimisuutta (40).

Lopuksi

Huomioimalla autismikirjon aiheuttamat erityispiirteet ja riskitekijät voidaan terveydenhuollossa paremmin hoitaa kyseistä potilasryhmää. Lääkäri voi esimerkiksi vastaanotolla pyytää potilasta kertomaan tarinan muodossa, mihin ongelmaan tämä kaipaa apua ja käyttää ohjauksessa hyödyksi kuvallista materiaalia. Ravitsemusterapiassa tai toimintaterapiassa voidaan tutustua kauppojen elintarvikevalikoimiin ja käydä läpi tyypillisiä suomalaisia kasviksia ja reseptejä. Ruoanlaittotaitoja voitaisiin opettaa joko keittiössä tai videoita hyödyntäen. Hoitoon sitoutumista voidaan parantaa voimaannuttamisen ja motivoivan haastattelun keinoin.

Ravintolisien vaikutusta autismikirjon oireisiin on ensisijaisesti tutkittu lapsilla (24,25,28), mutta tuloksia voidaan jollakin tasolla hyödyntää myös aikuisten hoidossa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella ravintolisiä ei voi suositella autismikirjon oireiden hallintaan, jos puutetta ei ole havaittu. Myöskään maidotonta tai muuta välttämisruokavaliota ilman todettua allergiaa ei pitäisi suositella, sillä autistiset henkilöt ovat jo valmiiksi neurobiologisten poikkeavuuksien vuoksi alttiita ruokavalion yksipuolisuudelle ja ravintoaineiden puutoksille (1).

Autististen aikuisten ravitsemustilaa tulisi arvioida säännöllisesti. Terveydenhuollon ammattilaisten olisi hyvä kiinnittää huomiota erityisesti naisiin ja itsenäisesti asuviin henkilöihin, koska heillä ylipainon riski saattaa olla suurentunut (20,21,22). Autismikirjon aiheuttamien syömisongelmien tunnistaminen ja tarvittaessa ravitsemusterapiaan ohjaaminen ovat tarpeellisia virheravitsemuksen, ylipainon ja sen liitännäissairauksien ehkäisyssä sekä elämänlaadun parantamisessa. Aiemmin sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes ja ylipaino nähtiin kuuluvan kehitysvammaisuuden aiheuttamiin oireisiin, mutta nykyään tiedetään, että näitä vaivoja voidaan hoitaa ja ehkäistä muun muassa oikeanlaisella ravitsemuksella (8).