Koronapandemian aikana työntekijän oli lupa jäädä kotiin oireiden ilmaannuttua, jotta tauti ei leviäisi. Tämä osoitti lyhyiden, työntekijän omaan ilmoitukseen perustuvien sairauspoissaolojen hyödyt (1). Toisena keinona tartuntojen ehkäisyyn suositeltiin laajamittaisesti etätyötä (2,3).

Monella työpaikalla etätyö on edelleen yleisempää kuin ennen pandemiaa. Etätyön suosio on saattanut johtaa siihen, että etätöitä tehdään myös sairaana (4,5,6). Tutkimustiedon perusteella tämä on yleistä: jopa 64 % työntekijöistä ilmoitti tehneensä töitä sairaana (7). Toisaalta sairaana työskentely lisääntyi jo ennen etätyön yleistymistä (8).

Asiantuntijatyössä etätyö pääsääntöisesti lisää työntekijöiden hyvinvointia ja tyytyväisyyttä. Seurauksena voi kuitenkin olla työn venyminen vapaa-ajalle. Toisaalta etätyössä koettu aikapaine ja stressi saattavat kasvaa. Lisäksi tuki ja kontaktit toisiin työntekijöihin voivat olla vähäisempiä (9,10).

Etätyön ohella työskentely avo- tai monitilatoimistoissa on yleistynyt. Tämä näyttäisi olevan yhteydessä sairauspoissaolojen lisääntymiseen (11,12,13). On mahdollista, että asiantuntijatyön muutokset vaikuttavat etätyön ja lyhyiden sairauspoissaolojen väliseen yhteyteen. Samalla on hyvä pitää mielessä, että lyhyiden poissaolojen yleisin aiheuttaja ovat edelleen hengityselinsairaudet (14).

Työterveyshuollon näkökulmasta etätyö ja lyhyet sairauspoissaolot ovat uusi ja kasvava osa-alue. Lyhyissä omaan ilmoitukseen perustuvissa poissaoloissa tieto tulee työpaikalle, ei työterveyteen. Tämä lisää työpaikkojen vastuuta tunnistaa toistuvat lyhyet sairauspoissaolot, jos ne eivät johda pidempiin poissaoloihin (15).

Työnantajalla on myös velvollisuus seurata sairauspoissaoloja ja ilmoittaa työterveyshuoltoon viimeistään silloin, kun työntekijän poissaolo on jatkunut yli kuukauden (16). Työntekijä ohjataan tällöin työterveyteen, jossa arvioidaan työkyky ja selvitetään mahdollisuudet jatkaa työssä.

Lyhyet sairauspoissaolot ovat yhteydessä itsearvioituun terveyteen riippumatta siitä, onko henkilöllä jokin sairaus. Lyhyillä poissaoloilla on merkitystä myös työkuormituksen tasaamisessa esimerkiksi jos palautuminen on heikentynyt liian vähäisen unen takia tai työstä on vaikea irrottautua (17,18).

Apuna varhaisen tuen mallit

Työpaikoilla on yleisesti käytössä työpaikkakohtaisia varhaisen tuen malleja. Niiden tavoitteena on havaita työkykyongelmat mahdollisimman aikaisin ja löytää ongelmiin ratkaisut.

Malleissa on tavallisesti sovittu raja-arvo sairauspoissaoloihin puuttumiselle. Raja-arvo voi olla esimerkiksi kolme lyhyttä (1–5 päivän) poissaoloa kolmen kuukauden aikana. Jos se ylittyy, esihenkilö ja työntekijä käyvät varhaisen tuen keskustelun. Näin tilanne voidaan arvioida ja tarvittavat työkyvyn tuen toimenpiteet käynnistää.

Mikäli poissaolon taustalla on työn kuormittavuus, työntekijä ja esihenkilö pohtivat yhdessä, onko työtä tai työtehtäviä tarvetta muokata kuormituksen hallitsemiseksi.

Työntekijä voi tuoda esille myös muita työhön liittyviä epäkohtia, kuten huonon työilmapiirin tai kohtelun. Tällöin harkitaan keinoja, joilla näihin voidaan puuttua. Samalla arvioidaan, tarvitaanko keskusteluun työsuojelun tai työterveyshuollon edustajia, jotta voidaan sopia toimenpiteistä ja niiden aikataulusta.

Etätyöhön tulee kiinnittää erikseen huomiota ja käydä läpi siihen liittyvät käytännöt, työskentelyolosuhteet sekä johtaminen. Keskustelussa otetaan huomioon myös muut, esimerkiksi työntekijän elämäntilanteeseen liittyvät seikat, joilla voi olla merkitystä jaksamiseen, hyvinvointiin ja terveyteen. Tässäkin työterveyshuollon osallistuminen sekä sen tarjoama tuki ja toimenpiteet voivat olla tarpeellisia niin yksittäiselle työntekijälle kuin koko työpaikalle.

Työterveyshuollon rooli

Terveydenhuollon näkökulmasta etätyöhön liittyvä mahdollisuus työskennellä sairaana voi johtaa yhteydenottoihin etävastaanotoilla tai chatin kautta, vaikka työkyvyttömyyttä ei todettaisikaan. Työntekijät saattavat esimerkiksi pyytää arvioimaan oireita ja sairauksia tai määräämään lääkkeitä.

Työterveyshuollossa on hyvä olla työpaikkakohtainen sairauspoissaolojen seuranta, jossa näkyvät sen omat poissaolokirjaukset mutta myös muissa terveydenhuollon toimipisteissä kirjatut poissaolot.

Pidemmät poissaolot voivat toistua esimerkiksi pitkittyvän infektion vuoksi. Ne voivat liittyä myös työkuormitukseen, joka ilmenee väsymyksenä, ahdistuksena, päänsärkynä tai muina fyysisinä oireina. Työhön liittyvän poikkeavan kuormittumisen tunnistamista voi helpottaa, että työterveyshuollon käyntikertoja seurataan samalla ajanjaksolla kuin työnantaja seuraa sairauspoissaoloja.

Etätyö kannatta ottaa esille esimerkiksi työhöntulo- ja määräaikaistarkastuksissa sekä vastaanottokäynneillä. Työterveyshuollon on hyvä varmistaa, että työntekijä on tietoinen sairauspoissaolon mahdollisuudesta, jos kokee olevansa kykenemätön tekemään työtään. Vaikka etätyöpäivän aikana voikin tarvittaessa levätä, sairaana on saatava riittävästi aikaa toipumiseen.

Lisäksi myös etätyössä on oltava tehtävään sopivat työvälineet ja -tila. Siten työtä voi tehdä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön kuormituksen kannalta optimaalisesti.

Yhteydet esihenkilöön ja työtovereihin ovat tärkeitä. Työntekijää onkin hyvä kannustaa ylläpitämään niitä myös etätyössä.

Lopuksi

Lääkäreillä on keskeinen rooli tukea työntekijöitä etätyössä ja toisaalta arvioitaessa etätyön merkitystä työntekijän terveydelle ja työkyvylle.

Etätyö ja sen työskentelyolosuhteet tulee ottaa huomioon erityisesti työterveyshuollossa mutta myös muilla potilasvastaanotoilla. Olosuhteissa voi olla puutteita, ja työtä saatetaan tehdä myös oireisena tai sairaana.

Yhteistyötä työpaikkojen kanssa kannattaa vahvistaa. Näin työntekijän työkykyä voidaan paremmin tukea ja olosuhteiden laatua parantaa myös etätyössä.