Ylipainon ja elintapojen yhteys selittyy osittain nuoren sosioekonomisilla tekijöillä

Perusopetuksen 8.–9. luokan pojista 20 % ja tytöistä 14 % oli vähintään ylipainoisia vuonna 2019. Vastaavat osuudet lukion pojista olivat 18 % ja tytöistä 14 % ja ammatillisen oppilaitoksen pojista 27 % ja tytöistä 22 % (1).

Nuorten ylipainon taustalla on useita tekijöitä. Vanhempien sosioekonominen asema, lihavuus ja elintavat ovat yhteydessä lapsen ylipainoon (2,3,4,5,6). Sosioekonomisen aseman ja lapsen ylipainon yhteys selittyy osittain koulutusryhmien välisillä eroilla elintavoissa (7,8).

Ylipaino on yhteydessä lapsen ja nuoren fyysiseen ja psyykkiseen terveydentilaan, hyvinvointiin ja terveyskäyttäytymiseen (9,10,11,12,13). Lihavuuteen liittyy jo lapsuudessa valtimosairauksien riskitekijöitä, kuten korkeaa verenpainetta ja sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä, mutta niitä voidaan ehkäistä elintapamuutoksilla (12). Ylipaino ja lihavuus ovat yhteydessä psykososiaaliseen hyvinvointiin, kuten itsetuntoon, elämänlaatuun ja masennusoireiluun, kiusaamiskokemuksiin ja syrjintään (11,13). Lapsuudessa ja nuoruudessa alkanut ylipaino jatkuu usein aikuisikään (14).

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan nuorten terveyden, hyvinvoinnin, terveyskäyttäytymisen, sosioekonomista asemaa kuvaavien tekijöiden ja ylipainon yhteyksiä ja sitä, selittyvätkö yhteydet syntyperää ja sosioekonomista asemaa kuvaavilla tekijöillä.

Aineisto ja menetelmät

Aineistona olivat vuoden 2019 Kouluterveyskyselyyn vastanneet 89 570 perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilasta (kattavuus 73 %), 44 636 lukioiden opiskelijaa (kattavuus 70 %) ja 25 047 ammatillisten oppilaitosten alle 21-vuotiasta opiskelijaa (kattavuutta ei voida luotettavasti laskea, koska tarkkaa tietoa 1. ja 2. vuoden opiskelijoiden lukumäärästä ei ole saatavilla) (15).

Ylipainoisuus määritettiin nuoren raportoimien pituus- ja painotietojen (cm, kg) perusteella aikuisiän painoindeksiä vastaavan lasten painoindeksin (ISO-BMI, kg/m²) kriteereiden mukaan (ISO-BMI ≥ 25 kg/m²) (16). Ikä laskettiin nuoren ilmoittaman syntymävuoden ja -kuukauden ja kyselyyn vastaamisen ajankohdan (kuukausi ja vuosi) mukaan.

Aineistosta rajattiin pois yli 18-vuotiaat, koska lasten ISO-BMI-painoindeksi soveltuu 2–18-vuotiaiden painon luokitteluun. Samoin rajattiin pois virheellisiksi arvioidut vastaukset, kuten paino alle 19 tai yli 200 kg tai pituus alle 100 tai yli 220 cm. Aineiston koko on kuvattu liitetaulukossa 1 artikkelin pdf-versiossa (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 16/2021).

Terveyttä ja terveyskäyttäytymistä kuvaaviksi muuttujiksi valittiin indikaattorit, joiden on aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä nuorten terveyteen ja ylipainoon (17,18); näitä ovat esimerkiksi aamupalan ja koululounaan säännöllinen syömättä jättäminen, vähäinen hengästyttävä vapaa-ajan liikunta, vähäinen yöuni ja koettu terveys.

Sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia kuvaaviksi muuttujiksi valittiin aiemman tutkimusnäytön perusteella yksinäisyys, kiusaamiskokemukset, ahdistuneisuus ja masennusoireet (11,13). Lisäksi valittiin indikaattori "keskusteluvaikeuksia vanhempien kanssa", jonka on aiemmassa tutkimuksessa todettu olevan yhteydessä nuoren ylipainoon (18).

Nuoren taustaa ja sosioekonomista asemaa kuvaavina muuttujina käytettiin syntyperää, perheen taloudellista tilannetta ja äidin koulutusta, joiden on aiemmin todettu olevan yhteydessä nuoren ylipainoon (19,20,21). Nuoren syntyperä luokiteltiin nuoren oman ja hänen vanhempiensa syntymämaan mukaan kolmeen luokkaan: suomalaistaustaisiksi, ulkomaalaistaustaisiksi Suomessa syntyneiksi tai ulkomaalaistaustaisiksi ulkomailla syntyneiksi.

Perheen taloudellinen tilanne luokiteltiin kahteen luokkaan; erittäin hyvä tai melko hyvä ja kohtalainen, melko huono tai erittäin huono. Äidin koulutus luokiteltiin kolmeen luokkaan: perusaste (peruskoulu tai vastaava), keskiaste (lukio tai ammatillinen oppilaitos ja mahdollisesti lisäksi ammatillisia opintoja) ja korkea-aste (yliopisto, korkeakoulu tai ammattikorkeakoulu). Kaikki indikaattorit noudattavat Kouluterveyskyselyn raportoinnin määritelmiä. Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyssä ei ollut kysymystä vanhempien työttömyydestä (1).

Nuoren syntyperän, sosioekonomisen aseman ja terveyden, hyvinvoinnin ja terveyskäyttäytymisen sekä ylipainon keskinäisiä yhteyksiä testattiin logistisella regressioanalyysilla, josta raportoidaan vedonlyöntisuhteet (OR) ja niiden 95 %:n luottamusvälit (95 %:n LV). Malliin lisättiin ensin selittäväksi muuttujaksi ylipaino ja tämän jälkeen syntyperä, perheen koettu taloudellinen tilanne ja äidin koulutustaso. Tilastollisen merkitsevyyden rajana käytettiin p-arvoa < 0,05.

Mallissa syntyperän viiteryhmänä olivat suomalaistaustaiset ja perheen koetun taloudellisen tilanteen osalta taloudellisen tilanteen melko tai erittäin hyväksi kokevat. Äidin koulutuksen viiteryhmänä oli korkea-aste.

Analyysit tehtiin erikseen kaikille kouluasteille ja tytöille ja pojille. Tilastoanalyysit suoritettiin IBM SPSS Statistics -ohjelman versiolla 26.

Tulokset

Ylipaino oli yhteydessä keskinkertaiseen tai huonoon koettuun terveyteen (OR 1,61–2,15), aamupalan syömättä jättämiseen (OR 1,15–1,58) ja vähäiseen hengästyttävään liikuntaan (OR 1,15–1,61) kaikilla nuorilla (kuvio 1). Lisäksi ylipainon ja koululounaan syömättä jättämiseen, kiusaamiskokemusten ja masennusoireiden välillä oli yhteys muilla kuin ammatillisen oppilaitoksen tytöillä. Ylipaino oli yhteydessä alle 8 tunnin yöuneen ja ahdistuneisuusoireisiin perusopetuksen ja lukion pojilla ja tytöillä.

Lukuun ottamatta ammatillisen oppilaitoksen poikia, ylipaino oli yhteydessä nuorten kokemaan yksinäisyyteen. Ylipainolla ja nuoren keskusteluvaikeuksilla vanhempien kanssa oli yhteys perusopetuksen pojilla ja tytöillä sekä lukion pojilla.

Kun malliin lisättiin taustatekijät (syntyperä, perheen koettu taloudellinen tilanne ja äidin koulutus), tilastollinen yhteys ylipainon ja keskinkertaisen tai huonon koetun terveyden (OR 1,51–2,04) ja vähäisen hengästyttävän vapaa-ajan liikunnan (OR 1,13–1,46) välillä säilyi kaikilla nuorilla (liitetaulukko 2, 3 ja 4). Lukuun ottamatta koululounaan syömättä jättämistä ja masennusoireita, muut tilastollisesti merkitsevät yhteydet ylipainon ja nuoren hyvinvointia ja terveyskäyttäytymistä kuvaavien muuttujien välillä säilyivät, kun malliin lisättiin taustamuuttujat. Ylipainon ja koululounaan syömättä jättämisen yhteys säilyi perusopetuksen ja ammatillisen oppilaitoksen tyttöjä lukuun ottamatta ja yhteys nuoren ylipainon ja masennusoireiden välillä perusopetuksen ja lukion pojilla ja tytöillä.

Nuoren syntyperää, sosioekonomista asemaa ja terveyttä, hyvinvointia ja terveyskäyttäytymistä kuvaavien muuttujien välillä havaittiin myös itsenäisiä tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Perheen kohtalainen tai sitä huonompi taloudellinen tilanne oli yhteydessä keskusteluvaikeuksiin vanhempien kanssa (OR 2,21–3,21), keskinkertaiseksi tai huonoksi koettuun terveydentilaan (OR 2,33–2,78), ahdistuneisuuteen (OR 2,06–2,67), yksinäisyyteen (OR 2,00–2,43), masennusoireisiin (OR 1,99–2,64), aamupalan jättämiseen syömättä (OR 1,40–1,64), kiusaamiskokemuksiin (OR 1,37–1,88), vähäiseen liikuntaan (OR 1,35–1,59) ja alle 8 tunnin yöuneen (OR 1,20–1,51) kaikilla nuorilla (liitetaulukko 2, 3 ja 4).

Ulkomaalaistaustalla todettiin itsenäinen yhteys aamupalan jättämiseen syömättä (OR 1,43–2,15) sekä Suomessa että ulkomailla syntyneillä nuorilla ja kiusaamiskokemuksiin lukion ja ammatillisen oppilaitoksen tyttöjä lukuun ottamatta. Lisäksi kaikkien ulkomailla syntyneiden nuorten taustalla oli yhteys koululounaan jättämiseen syömättä (OR 1,24–1,90) ja keskusteluvaikeuksiin vanhempien kanssa (OR 1,24–4,07) lukion tyttöjä lukuun ottamatta.

Äidin perusasteen koulutus oli yhteydessä aamupalan jättämiseen syömättä (OR 1,29–1,85), vähäiseen hengästyttävään vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen (OR 1,40–2,46) ja keskusteluvaikeuksiin vanhempien kanssa (OR 1,53–2,30) kaikilla nuorilla.

Pohdinta

Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että nuoren sosioekonominen asema on yhteydessä ylipainoon ja terveyskäyttäytymiseen (4,5). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, selittyykö ylipainon yhteys nuoren terveyttä, hyvinvointia ja terveyskäyttäytymistä kuvaaviin muuttujiin nuoren syntyperää ja sosioekonomista asemaa kuvaavilla tekijöillä.

Poikkileikkausasetelman tuomat rajoitukset huomioiden voidaan todeta, että ylipainon ja terveyttä, hyvinvointia ja terveyskäyttäytymistä kuvaavien muuttujien yhteydet säilyivät pääosin, kun nuoren syntyperä ja sosioekonomiset taustatekijät huomioitiin. Tämä kertoo siitä, että näillä tekijöillä on sosioekonomisesta taustasta riippumatonta merkitystä ylipainon kehittymisessä tai ylipaino lisää niiden yleisyyttä. Tekijöiden suhteen yhteys ylipainoon voi olla kaksisuuntainen. Esimerkiksi kiusaaminen voi lisätä ylipainoa ja toisaalta ylipainoisuuden vuoksi voidaan kiusata (13,18).

Tutkimuksessa havaittiin lisäksi itsenäinen yhteys sosioekonomisten taustatekijöiden ja terveyttä, hyvinvointia ja terveyskäyttäytymistä kuvaavien indikaattorien välillä samanaikaisesti kun ylipainon kerroinsuhde (OR) hieman pieneni. Osa yhteyksistä ylipainoon selittynee siis sosioekonomista asemaa kuvaavien muuttujien yhteyksillä terveyttä, hyvinvointia ja terveyskäyttäytymistä kuvaaviin indikaattoreihin. Jatkossa suorien ja toisten tekijöiden kautta välittyvien muuttujien tarkastelua voisi jatkaa polkuyhtälömallin avulla.

Sosioekonomista asemaa kuvaavilla muuttujilla oli suurin vaikutus ylipainon yhteydessä yksinäisyyteen, kiusaamiseen, keskusteluvaikeuksiin vanhempien kanssa sekä mielen hyvinvointiin ja peruskouluikäisillä myös aamupalan syömättä jättämiseen. Osa näistä on hyvin ymmärrettävissä, esimerkiksi ulkomaalaistaustan yhteys yksinäisyyteen ja kiusaamiseen (22), perheen taloudellisten huolien yhteys nuoren ahdistuneisuuteen ja masennusoireisiin (23) tai äidin koulutuksen ja perheen taloudellisen tilanteen vaikutusta ruokatottumuksiin (24). On myös ymmärrettävää, että nuorten ja vanhempien väliset keskusteluvaikeudet voivat olla yleisempiä perheissä, joita kuormittavat taloudelliset haasteet tai haasteet kulttuuriin sopeutumisessa.

Kouluterveyskyselyn aineiston vahvuutena on, että se sisältää nuoren terveyttä, hyvinvointia ja terveyskäyttäytymistä koskevien tietojen lisäksi tietoja perheestä (14). Kysely toteutetaan anonyymisti oppitunneilla, joten se tavoittaa lähes kaikki kohderyhmän nuoret. Aineistossa ovat kuitenkin todennäköisesti aliedustettuna nuoret, joilla on paljon ongelmia tai poissaoloja.

Perhetaustatiedot ovat nuoren raportoimia, ja etenkin tiedot äidin koulutuksesta voivat olla epätarkkoja. Nuoret ilmoittavat myös itse pituutensa ja painonsa, mikä voi aiheuttaa epätarkkuutta tai aliarviota ylipainoisten osuuksissa. Tämä selittänee erot Kouluterveyskyselyn ja Perusterveydenhuollon avohoidon hoitoilmoituksen (Avohilmo) (25) aineistoihin perustuvissa analyyseissä (26,27). Avohilmon pituus- ja painomittaustietojen perusteella 13–16-vuotiaista pojista 29 % ja tytöistä 20 % oli vähintään ylipainoisia vuonna 2019 (28).

Alakouluiässä havaittu ylipainoisuus jatkuu usein alakoulun loppuun, ja tämä kertoo ylipainoon puuttumisen haasteista (29). Ylipainoisuuden jatkuminen on sitä todennäköisempää, mitä enemmän lapsella on erityisen tuen tarpeita, kiusaamiskokemuksia tai perheessä kriisitilanteita (29).

Lasten ja nuorten ylipainon ehkäisemiseksi on tärkeää tukea terveellistä kasvua, tunnistaa ja ehkäistä ylipainoa lisääviä tekijöitä jo hyvin varhain sekä tunnistaa lapsia ja perheitä, jotka tarvitsevat erityistä tukea. Neuvolalla ja kouluterveydenhuollolla sekä perhekeskuksilla on tähän hyvät mahdollisuudet (30). Terveydenhuoltojärjestelmä mahdollistaa säännöllisen, saumattoman kasvun seurannan, koko perheen elintapaohjauksen ja erityisen tuen (31). Ammattilaisten valmiudet painon ja koko perheen elintapojen puheeksi ottamiseen arvostaen ja voimavaroja vahvistaen ovat edellytys onnistuneelle elintapaohjaukselle ja lihavuuden hoidolle.

Lasten ylipainon ehkäisyssä tarvitaan yhteistyötä ja toimia, jotka edistävät aktiivista liikkumista ja terveyttä edistäviä ruokatottumuksia (32,33). Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa terveyttä edistävät toimet kohdistuvat lähes kaikkiin lapsiin ja tasoittavat siten osaltaan perhetaustasta johtuvia eroja. Yhteiskunnallisilla toimilla, kuten terveysperusteisella verotuksella ja lapsille suunnattujen epäterveellisten ruokien ja juomien markkinoinnin rajoittamisella, voidaan tukea terveellisimpiä ruokavalintoja (33).