Väestön jakaminen omalääkäreille parantaa hoidon jatkuvuutta
Lähtökohdat Omalääkäri 2.0 -selvityksen yhteydessä esiteltiin Hoidon jatkuvuusmalli, jossa hyvään potilas-lääkärisuhteen jatkuvuuteen pyritään jakamalla väestö vakituisessa työsuhteessa toimiville omalääkäri–omahoitaja-työpareille.
Menetelmät Pohja-aineistoksi luotiin 10 000 asukkaan laskennallinen terveyskeskus (Malli-TK). Tutkimuksessa tarkasteltiin toimintamalleja, joissa 1) kaikki lääkärit hoitivat koko väestöä, 2) väestö jaettiin kahteen tiimiin tai 3) toiminta järjestettiin Hoidon jatkuvuusmallin mukaisesti. Lisäksi tarkasteltiin kahta erilaista ohjautuvuusskenaariota. Potilaiden käynneistä luotiin jakaumat, joista laskettiin hoitosuhteen jatkuvuuden taso Continuity of care -indeksillä (Coci).
Tulokset Hoidon jatkuvuusmallilla saavutettiin merkittävästi parempi potilas-lääkärisuhteen jatkuvuus (Coci 0,61–0,81) kuin jakamalla lääkärit ja väestö tiimeihin (Coci 0,20–0,27) tai jos kaikki lääkärit hoitivat koko väestöä (Coci 0,11–0,13).
Päätelmät Tämän tutkimuksen ja potilas-lääkärisuhteen jatkuvuuden vahvan tieteellisen näytön perusteella väestö kannattaa jakaa omalääkäreille Suomessa. Huomionarvoista on, että tässä laskentamallissa käytetty Hoidon jatkuvuusmalli ei lisännyt lääkärien työkuormaa.
Hoidon jatkuvuus voidaan suomalaisessa perusterveydenhuollossa tiivistää ja konkretisoida kolmeen ulottuvuuteen: potilaan ja ammattilaisen väliseen henkilökohtaisen hoitosuhteen jatkuvuuteen, potilasasiakirjoihin liittyvään tiedon jatkuvuuteen sekä ammattilaisten välisen vuorovaikutuksen kautta syntyvään jatkuvuuteen. Vahvin tieteellinen näyttö hoidon jatkuvuuden hyödyistä potilaalle ja yhteiskunnalle on potilaan ja lääkärin välisellä hoitosuhteen jatkuvuudella (1).
Suomessa hoidon jatkuvuutta mitataan Continuity of care -indeksillä (Coci) (2,3). Suurempi Coci ennustaa vähäisempää sairastavuutta, kuolleisuutta ja sairaala- ja päivystyspalvelujen käyttöä sekä pienempiä terveydenhuollon kustannuksia (4,5,6,7,8,9,10,11,12,13). Parempi potilas-lääkärisuhteen jatkuvuus on yhteydessä myös parempaan hoitotasapainoon, lääkehoitoon sitoutumiseen, potilastyytyväisyyteen ja potilaan luottamukseen sekä yleislääkärin työn tuottavuuteen ja merkityksellisyyden kokemukseen (14,15,16,17,18,19,20).
Potilas-lääkärisuhteen jatkuvuus on huonontunut Suomessa jo kauan (2,21). Kuntakohtainen vaihtelu on suurta. Tärkein yksittäinen tekijä paremmalle jatkuvuudelle on potilaalle nimetty omalääkäri (22).
Sosiaali- ja terveysministeriön Omalääkäri 2.0 -selvityksen yhteydessä esiteltiin Hoidon jatkuvuusmalli (liite 1). Mallissa hyvään potilas-lääkärisuhteen jatkuvuuteen pyritään jakamalla väestö omalääkäri–omahoitaja-työpareille. Terveyskeskuksessa (TK) määräaikaisesti työskentelevät lääkärit toimivat ilman omaa väestöä ja tukevat omalääkärien työajan hallintaa (1).
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka suuri terveyskeskuskohtainen Coci (CociTK) on mahdollista saavuttaa laskennallisessa keskimääräisessä suomalaisessa TK:ssa, jossa 1) kaikki lääkärit hoitavat koko väestöä (Jakamaton TK), 2) väestö jaetaan kahteen tiimiin (Tiimi TK) tai 3) toiminta järjestetään Hoidon jatkuvuusmallin mukaisesti (Hoidon jatkuvuusmalli TK).
Aineisto ja menetelmät
Aineisto
Laskimme pohja-aineistoksi kansallisten tilastojen mukaisen keskimääräisen suomalaisen 10 000 asukkaan TK:n (Malli-TK) sekä sen ajanvarausvastaanoton lääkärikäynnit kahden vuoden ajalle. Käynnit kattoivat kaikki kiireettömät lähi-, etä- ja puhelinvastaanotot.
Asukkaiden käyntimääräkohtainen käyntijakauma arvioitiin Avohilmo: Terveydenhuollon avohoidon käynnit hyvinvointialueittain ja kunnittain -tilaston perusteella (23). Tilaston mukaan julkisessa avosairaanhoidossa tehtiin vuosina 2022 ja 2023 yhteensä keskimäärin 1,3 kiireetöntä fyysistä lääkärikäyntiä ja etäasiointia asukasta kohden. Käyntien määrät ovat vähentyneet jo pitkään, joten arvioimme Malli-TK:n käyntimäärän hieman pienemmäksi.
Tietoa käyntimääräkohtaisesta jakaumasta ei ollut saatavilla, joten teimme erään todellisen TK:n laskelmien mukaisen oletuksen jakaumasta. Oletuksessa 10 000 asukkaan väestöstä puolella oli vähintään yksi käynti ja näistä 30 %:lla vähintään kolme käyntiä vastaanotolla mallinnusaikavälillä. Vastaanottokäyntejä oli keskimäärin 1,23 asukasta kohden kahden vuoden aikana (kuvio 1).
Malli-TK:ssa työskenteli työsuhteessa yhdeksän lääkäriä. Heidän työvoiman resurssinsa oli työsopimusten osa-aikaisuuksien vuoksi keskimäärin 6,7 lääkäriä työpäivää kohti molempina mallinnusvuosina (taulukko 1). Työsuhteiset lääkärit suorittivat vastaanottokäyntejä työaikaansa suhteutettuna, yhteensä 90 % kaikista Malli-TK:n käynneistä. Loput 10 % käynneistä suoritti neljä lisäresurssilääkäriä (Lisä), jotka eivät olleet työsuhteessa Malli-TK:een.
Malli-TK:ssa työsuhteessa työskenteli kolme yleislääketieteen erikoislääkäriä (Yle-el), kaksi yleislääketieteeseen erikoistuvaa lääkäriä (Yle-evl), kaksi lääketieteen lisensiaattia (LL) sekä kaksi yleislääketieteen erityiskoulutusta suorittavaa lääkäriä (YEK). Yle-el:t, Yle-evl:t ja LL:t työskentelivät vakituisissa työsuhteissa koko mallinnusaikavälin ajan. YEK:t työskentelivät vuoden määräaikaisissa työsuhteissa siten, että kaksi YEK:ä työskenteli ensimmäisen ja kaksi muuta toisen mallinnusvuoden ajan. Lisä-lääkärit työskentelivät koko mallinnusaikavälin ajan.
Toimintaa mallinnettiin kolmella mallilla: 1) Jakamaton TK:ssa kaikki lääkärit hoitivat koko väestöä, 2) Tiimi TK:ssa väestö ja työsuhteiset lääkärit jaettiin kahteen tiimiin, ja 3) Hoidon jatkuvuusmalli TK:ssa väestö jaettiin vakituisissa työsuhteissa työskenteleville lääkäreille (omalääkäreille) ja YEK:t hoitivat heille osoitettujen omalääkärien väestöjä (kuvio 2, liite 1). Lisä-lääkärit hoitivat kaikissa toimintamalleissa kohdentamattomasti koko väestöä.
Toimintamallien lisäksi luotiin kaksi ohjautuvuusskenaariota (skenaario 1 ja 2). Skenaario 1:ssä vastaanottokäynnit ohjautuivat satunnaisesti vain toimintamallijakojen ohjaamana. Skenaario 2:ssa suurempi osa vähintään kolme kertaa vastaanotolla asioineiden potilaiden käynneistä ohjattiin vakituisille lääkäreille. Tämä toteutettiin laskennallisesti siten, että puolet skenaario 1:ssä YEK- ja Lisä-lääkärien vähintään kolme kertaa asioineiden potilaiden käynneistä ohjattiin vakituisissa työsuhteissa työskenteleville lääkäreille. Vastaava määrä vakituisten lääkärien alle kolme kertaa asioineiden potilaiden käynneistä ohjattiin YEK- ja Lisä-lääkäreille (liitetaulukko 1). Skenaario 2 kuvasi tilannetta, jossa paljon palveluja käyttäviä potilaita pyrittiin ohjaamaan kokeneemmille ja pysyvämmille lääkäreille.
Tilastolliset menetelmät
Malli-TK:n CociTK laskettiin käyttämällä klassista Monte Carlo -simulaatiota (24). Siinä tilastollisesta käyntijakaumasta (potilaiden lukumäärä, potilaiden käyntimäärä, lääkärien vastaanottokäyntien osuudet) generoitiin satunnainen joukko merkkijonoja, jotka vastaavat potilaiden lääkärikäyntejä (kuvio 1, liitetaulukot 1–3).
Simulaatiot iteroitiin tuhat kertaa kaikille toimintamalleille ja skenaarioille. Merkkijonoista laskettiin potilaskohtainen Coci, jonka keskiarvona saatiin CociTK. Tiimi TK:n ja Hoidon jatkuvuusmalli TK:n CociTK saatiin laskemalla ensin tiimi- ja omalääkärikohtaiset painotetut Cocit ja sitten näistä CociTK. CociTK-arvoista laskettiin 95 %:n luottamusvälit.
Simulaatiot tehtiin Pythonilla (liite 2) ja tilastolliset analyysit Microsoft Excelillä.
Tulokset
Suurin CociTK oli Hoidon jatkuvuusmalli TK:n skenaariossa 2 (0,81) ja toiseksi suurin saman mallin skenaariossa 1 (0,61). Jakamaton TK:n CociTK-arvot olivat pienimmät: 0,11 (skenaario 1) ja 0,13 (skenaario 2). Tiimi TK:n arvot olivat 0,20 (skenaario 1) ja 0,27 (skenaario 2) (kuvio 3).
Kun tiimien ja omalääkärien CociTK-arvot laskettiin erikseen, Tiimi 1:ssä arvot olivat 0,23 (skenaario 1) ja 0,30 (skenaario 2). Tiimi 2:ssa arvot olivat 0,17 (skenaario 1) ja 0,23 (skenaario 2). Hoidon jatkuvuusmalli TK:n skenaariossa 1 omalääkärikohtaiset CociTK-arvot olivat 0,61 (Yle-el 1, LL 1 ja LL 2) ja 0,60 (Yle-el 2, Yle-el 3, Yle-evl 1 ja Yle-evl 2). Hoidon jatkuvuusmalli TK:n skenaariossa 2 kaikkien omalääkärien CociTK oli 0,81.
Päätelmät
Teoreettisen matemaattisen mallinnuksemme mukaan paras potilas-lääkärisuhteen jatkuvuus (CociTK = 0,81) saavutettiin Hoidon jatkuvuusmalli TK:ssa, kun suurempi osa paljon palveluja käyttävien potilaiden käynneistä suunnattiin omalääkäreille. Jopa silloin, kun ohjautuvuuteen ei vaikutettu, saavutettiin Hoidon jatkuvuusmalli TK:ssa muita toimintamalleja parempi jatkuvuus (CociTK = 0,61).
Kun Tiimi TK:n paljon palveluja käyttävien potilaiden käyntejä suunnattiin enemmän vakituisille lääkäreille, potilas-lääkärisuhteen jatkuvuus jäi suhteellisen pieneksi (CociTK = 0,27) ja oli lähellä Suomen vuoden 2023 keskimääräistä tasoa (Coci = 0,28) (25). Kun Tiimi TK:n ohjautuvuuteen ei vaikutettu, jatkuvuus parani vain vähän verrattuna Jakamaton TK:een, jossa CociTK oli molemmissa ohjautuvuusskenaariossa pieni (CociTK = 0,11 ja 0,13).
Simulaatiomallissa voidaan nähdä kolme heikkoutta: 1) työvoimassa ei ollut vaihtuvuutta (paitsi YEK), 2) todennäköisesti nykypäivää useampi lääkäri työskenteli vakituisessa työsuhteessa, ja 3) kysynnän ja tarjonnan ajallista yhteensovitusta ei huomioitu.
Tuloksiimme vaikuttavat myös oletus käyntimäärien jakautumisesta, jonka laskimme kansallisen käyntikeskiarvon mukaiseksi. Analyysivaiheessa teimme maltillisia muutoksia jakaumaan mallin herkkyyden arvioimiseksi. Totesimme, että nämä muutokset eivät olisi merkittävästi vaikuttaneet tuloksiimme. Kuitenkin suuremmat muutokset jakaumassa voisivat vaikuttaa merkittävästi CociTK-tasoon. Tämän vuoksi kahden selvästi erikokoisen palvelukokonaisuuden Coci-keskiarvoja ei kannata vertailla keskenään.
Havaitsimme pohja-aineistoa laskiessamme, että julkisen avosairaanhoidon lääkärikäyntimäärät ovat vähentyneet jo pitkään (23). Uskomme, että trendin yksi osatekijä on hoidon saatavuutta korostavien toimintatapojen, kuten hoitajakonsultaatioiden, lisääntyminen. Trendillä on merkittävä vaikutus hoidon jatkuvuuden mittaamiseen, sillä kansallisessa seurannassa indeksit muodostetaan tässäkin tutkimuksessa laskettujen vastaanottokäyntien perusteella.
Mikäli CociTK lasketaan jatkossakin samoin, vähenevät käyntimäärät johtavat siihen, että yhä pienempi osa väestöstä täyttää indeksin laskemisessa käytetyn kolmen käynnin vähimmäisrajan. Esimerkiksi Malli-TK:ssa vain 15 %:lle väestöstä laskettiin Coci-arvo, jolloin CociTK kuvasi perustason lääkärikäyntien jatkuvuutta väestössä vain marginaalisesti. Osaltaan tämän vuoksi kansainvälisesti on käytetty myös kahden käynnin rajaa indeksien laskemiseen (26).
Kansainvälisissä tutkimuksissa hoidon jatkuvuuden mittaamisessa yleensä huomioidaan laajasti perustason avohoidon lääkärikontaktit. Tällöin laskettuun indeksiin sisältyy merkittävä osa väestöstä. Esimerkiksi norjalaisissa tutkimuksissa asukaskohtaisten lääkärikäyntien määrä on tyypillisesti 2,5–2,7 vuodessa (27,28).
Suomessa julkisen avosairaanhoidon kiireettömiä fyysisiä lääkärikäyntejä ja reaaliaikaisia etäasiointeja tehtiin vuonna 2023 vain noin 0,6 asukasta kohden. Mikäli myös yksityisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon sairaanhoidon fyysiset käynnit ja etäasioinnit huomioidaan, vuonna 2023 keskimääräinen asukaskohtainen käyntimäärä oli 2,0 ja jatkuvuusindekseihin sisältyvä väestönosuus huomattavasti suurempi (23).
Kansainväliset väestötason tutkimukset osoittavat, että kun potilas on yhteydessä omalääkäriinsä satunnaisen lääkärin sijaan, aikaväli seuraavaan asiointiin on pidempi ja todennäköisyys päivystyskäynnille lähitulevaisuudessa pienempi (19,29). Pitkäaikainen potilas-lääkärisuhde ennustaa myös vähäisempää sairastavuutta ja kuolleisuutta potilaan iästä, sairastavuudesta ja lääkärikäyntien määrästä riippumatta (28). Etukäteen ei siis voida tietää, kuka hyötyy omalääkäristä eniten.
Lääkärikäyntien vähenemisen sekä hoidon jatkuvuuden vahvan tieteellisen väestötasoisen näytön vuoksi jatkuvuuden mittaamista tulisi kehittää siten, että perustason avohoito huomioidaan nykyistä laajemmin. Mittaamisessa tulisi huomioida kontaktit, joissa sairauden hoitoa ja ennaltaehkäisyä tosiasiallisesti toteutetaan. Lisäksi suomalaisessa monikanavajärjestelmässä tulisi ottaa huomioon myös palvelujen rinnakkainen käyttö, koska tutkimusten mukaan se on merkittävää (30). Näin verorahoitettua peruspalvelukokonaisuutta voitaisiin ohjata ja kehittää kokonaisuutena tieteellisen näytön mukaisesti aiempaa tehokkaammin. Samalla hoidon jatkuvuuden pitkäaikaishyödyt olisivat paremmin hyödynnettävissä.
Tässä tutkimuksessa saavutettuja CociTK-arvoja tulisi tulkita tasoina, joihin eri toimintamalleilla olisi mahdollista päästä Malli-TK:ssa. Mielestämme tutkimustulokset ovat merkittäviä: ne osoittavat, että vaikka Malli-TK:ssa ei ollut riittävästi omalääkäreitä hoitamaan kaikkia väestön vastaanottokäyntejä, potilas-lääkärisuhteen jatkuvuutta voitiin parantaa merkittävästi lisäämättä lääkärien työkuormaa. Tulokset ovat linjassa aiempien suomalaisten tutkimusten kanssa, joiden mukaan hyvän hoitosuhteen jatkuvuuden merkittävin tekijä on potilaalle nimetty omalääkäri (22).
Jatkotutkimuksissa voitaisiin selvittää, miten mallimme vertautuu todellisiin työvoimatilanteisiin sekä miten perustason lääkäripalvelujen käyttö jakautuu eri käyntiryhmiin erikokoisissa palvelukokonaisuuksissa.
Yhteenvetona toteamme, että tämän tutkimuksen tulosten ja potilas-lääkärisuhteen jatkuvuuden vahvan tieteellisen näytön perusteella väestö on syytä jakaa omalääkäreille Suomessa. Mallimme osoittaa, että hoidon jatkuvuutta voidaan parantaa merkittävästi, vaikka omalääkärien työpanos ei riittäisikään kattamaan väestön kaikkia lääkärikäyntejä. Kun kullekin potilaalle nimetään omalääkäri ja käynneistä mahdollisimman suuri osa ohjataan heille, saavutetaan selvästi parempi potilas-lääkärisuhteen jatkuvuus kuin jakamalla terveyskeskuksen lääkärit ja väestö tiimeihin.
Liite 2. Monte Carlo -simulaatio
Waltteri Tuompo: Hallituksen jäsenyys (Ahcon oy, Tuompo oy), asiantuntijalausunto (sosiaali- ja terveysministeriö), apuraha (Valtion tutkimusrahoitus).
Markku Timonen: Työsuhde (Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue), apuraha (Valtion tutkimusrahoitus), luentopalkkio (Lundbeck), toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja (Oulu Mentalcare oy).
Keijo Ruotsalainen: Ei sidonnaisuuksia.
Juha Auvinen: Asiantuntijalausunto (sosiaali- ja terveysministeriö), apuraha (Valtion tutkimusrahoitus), luentopalkkio (Boehringer Ingelheim).
Tämä tiedettiin
• Potilas-lääkärisuhteen jatkuvuus on ollut huono Suomessa jo kauan.
• Vuonna 2022 esiteltiin Hoidon jatkuvuusmalli, jossa hoitosuhteen jatkuvuutta pyritään parantamaan nimeämällä terveyskeskuksen väestölle omalääkärit. Määräaikaisesti työskentelevät lääkärit toimivat ilman omaa väestöä ja tukevat omalääkärien työajan hallintaa.
Tutkimus opetti
• Hoidon jatkuvuusmallin mukaisella toimintamallilla voidaan saavuttaa merkittävästi parempi hoitosuhteen jatkuvuus kuin jakamalla terveyskeskuksen väestö ja ammattilaiset kahteen tiimiin.
• Hoidon jatkuvuutta (Coci-indeksillä mitattuna) voidaan parantaa merkittävästi lisäämättä yksittäisen lääkärin työkuormaa.
• Jatkuvuuden kansallista mittaamista tulisi kehittää.
- 1
- Eskola P, Tuompo W, Riekki M, Timonen M, Auvinen J. Hoidon jatkuvuusmalli: Omalääkäri 2.0 -selvityksen loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:17. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9884-1
- 2
- Suomela T, Mikkola A. Hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa 2022: Hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa jatkaa heikentymistään – asiakas tapaa entistä useammin eri henkilön. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tilastoraportti 16/2023. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146496/Hoidon%20jatkuvuus%20perusterveydenhuollossa_Tilastoraportti_TV2022_final_saavutettava.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- 3
- Suomela T, Linnosmaa I. Rekisteritietoa seurantaan: 65 vuotta täyttäneiden hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa. Suom Lääkäril 2020;35:1691–700.
- 4
- Chau E, Rosella LC, Mondor L, Wodchis WP. Association between continuity of care and subsequent diagnosis of multimorbidity in Ontario, Canada from 2001–2015: a retrospective cohort study. PLoS One 2021;16:e0245193.
- 5
- Choi D, Choi S, Kim H ym. Impact of continuity of care on cardiovascular disease risk among newly-diagnosed hypertension patients. Sci Rep 2020;10:19991.
- 6
- Pereira Gray DJ, Sidaway-Lee K, White E, Thorne A, Evans PH. Continuity of care with doctors—a matter of life and death? A systematic review of continuity of care and mortality. BMJ Open 2018;8:e021161.
- 7
- Prior A, Vestergaard CH, Vedsted P ym. Healthcare fragmentation, multimorbidity, potentially inappropriate medication, and mortality: a Danish nationwide cohort study. BMC Med 2023;21:305.
- 8
- Pahlavanyali S, Hetlevik Ø, Baste V, Blinkenberg J, Hunskaar S. Continuity of care and mortality for patients with chronic disease: an observational study using Norwegian registry data. Fam Pract 2023;40:698–706.
- 9
- Bazemore A, Merenstein Z, Handler L, Saultz JW. The impact of interpersonal continuity of primary care on health care costs and use: a critical review. Ann Fam Med 2023;21:274–9.
- 10
- Bazemore A, Petterson S, Peterson LE, Bruno R, Chung Y, Phillips RL. Higher primary care physician continuity is associated with lower costs and hospitalizations. Ann Fam Med 2018;16:492–7.
- 11
- Nyweide DJ, Anthony DL, Bynum JPW ym. Continuity of care and the risk of preventable hospitalization in older adults. JAMA Intern Med 2013;173:1879.
- 12
- Dreiher J, Comaneshter DS, Rosenbluth Y, Battat E, Bitterman H, Cohen AD. The association between continuity of care in the community and health outcomes: a population-based study. Isr J Health Policy Res 2012;1:21.
- 13
- Shin DW, Cho J, Yang HK ym. Impact of continuity of care on mortality and health care costs: a nationwide cohort study in Korea. Ann Fam Med 2014;12:534–41.
- 14
- Chan KS, Wan EYF, Chin WY ym. Effects of continuity of care on health outcomes among patients with diabetes mellitus and/or hypertension: a systematic review. BMC Fam Pract 2021;22:145.
- 15
- Chen CC, Tseng CH, Cheng SH. Continuity of care, medication adherence, and health care outcomes among patients with newly diagnosed type 2 diabetes. Med Care 2013;51:231–7.
- 16
- Lautamatti E, Sumanen M, Raivio R, Mattila KJ. Continuity of care is associated with satisfaction with local health care services. BMC Fam Pract 2020;21:181.
- 17
- Van Walraven C, Oake N, Jennings A, Forster AJ. The association between continuity of care and outcomes: a systematic and critical review. J Eval Clin Pract 2010;16:947–56.
- 18
- Mainous AG, Baker R, Love MM, Gray DP, Gill JM. Continuity of care and trust in one’s physician: evidence from primary care in the United States and the United Kingdom. Fam Med 2001;33:22–7.
- 19
- Kajaria-Montag H, Freeman M, Scholtes S. Continuity of care increases physician productivity in primary care. Manage Sci 2024;70:7943–60.
- 20
- Delva D, Kerr J, Schultz K. Continuity of care: differing conceptions and values. Can Fam Physician 2011;57:915–21.
- 21
- Voutilainen S, Raivio R, Arvonen T, Mattila K. Hoidon jatkuvuus väheni tuntuvasti Oulun kaupungin perusterveydenhuollossa 1997–2012. Suom Lääkäril 2015;39:2529–33a.
- 22
- Raivio R, Holmberg-Marttila D, Mattila K. Hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa on tahdon asia: Vuosien 2011 ja 2013 potilaskyselyihin perustuva kuntavertailu. Suom Lääkäril 2015;39:2521–7.
- 23
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Avohilmo: Terveydenhuollon avohoidon käynnit hyvinvointialueittain ja kunnittain (siteerattu 14.10.2024). https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/avo/perus01/fact_ahil_perus01
- 24
- Rubinstein RY, Kroese DP. Simulation and the Monte Carlo Method. Wiley 2007.
- 25
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hoidon jatkuvuus (COCI) perusterveydenhuollon avosairaanhoidon lääkärikäynneillä, Info 5502 (siteerattu 14.10.2024). https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=szbM0QcA®ion=s07MBAA=&year=sy5zAQA=&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.1.1&buildTimestamp=202407081245
- 26
- Pahlavanyali S, Hetlevik Ø, Blinkenberg J, Hunskaar S. Continuity of care for patients with chronic disease: a registry-based observational study from Norway. Fam Pract 2022;39:570–8
- 27
- Hetlevik Ø, Gjesdal S. Personal continuity of care in Norwegian general practice: A national cross-sectional study. Scand J Prim Health Care 2012;30:214–21.
- 28
- Sandvik H, Hetlevik Ø, Blinkenberg J, Hunskaar S. Continuity in general practice as predictor of mortality, acute hospitalisation, and use of out-of-hours care: a registry-based observational study in Norway. Br J Gen Pract 2022;72:e84–90.
- 29
- Lapointe-Shaw L, Salahub C, Austin PC ym. Virtual visits with own family physician vs outside family physician and emergency department use. JAMA Netw Open 2023;6:e2349452.
- 30
- Blomgren J, Virta LJ. Socioeconomic differences in use of public, occupational and private health care: a register-linkage study of a working-age population in Finland. PLoS One 2020;15:e0231792.
Assigning population to personal doctors improves continuity of care
Background In the Omalääkäri 2.0 report issued by the Ministry of Social Affairs and Health in Finland, the Continuity of Care model was presented. The model aims for an optimal continuity in the doctor-patient relationship by assigning the population to permanently employed general practitioners (GP) and GP trainees.
Methods An average Finnish health center (HC), responsible for 10 000 inhabitants, was created for the base data of the study. The study examined HC operational models where 1) all doctors treated the entire population, 2) the population was distributed to be treated by two teams of doctors or 3) operations were organized according to the Continuity of Care model. Additionally, the study examined two levels of patient flow. Continuity was calculated using the Continuity of Care Index (Coci).
Results The Continuity of Care model achieved a significantly better level of continuity (Coci 0.61-0.81) compared to dividing HC doctors and the population into teams (COCI 0.20-0.27) or if all doctors treated the entire population (Coci 0.11-0.13).
Conclusions Based on this study and scientific evidence of continuity in the doctor-patient relationship, there is no justification for not assigning the population to GPs in Finland. Notably, the Continuity of Care model does not increase a doctor’s workload.
