Tuhansia turhia kuljetuksia? Uudet teknologiaratkaisut ja toimintatavat ensihoitoon ja päivystykseen

Suomalaiset ovat Euroopan nopeimmin ikääntyvä kansa. Yli 65-vuotiaiden määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan seuraavien 50 vuoden aikana, ja v. 2020 olemme Euroopan vanhin kansa (1). Ennusteen mukaan noin neljäsosa Suomen väestöstä on yli 65-vuotiaita v. 2040 (2).

Ikääntyminen aiheuttaa kustannuspaineita sekä paineita uudistaa toiminta- ja palvelumalleja. Malleja on pyritty kehittämään esimerkiksi sote-uudistusta suunniteltaessa (3,4). Päivystyspisteiden keskittämisen takia ensihoidon merkitys osana päivystyspalveluja on kasvanut merkittävästi (5).

Tanskassa ensihoidon tehtävät lisääntyivät 24,3 % vuosina 2014–17 (6). Tästä on aiheutunut epäspesifien diagnoosien osuuden ja kustannusten kasvua (6,7,8). Ensihoitopalvelut ovat muuttuneet myös sisällöllisesti (9). Näkyvä muutos on ei-kiireellistä hoitoa tarvitsevien potilaiden osuuden suureneminen (7).

Ensihoidon tehtävistä merkittävä osa kohdistuu hoito- ja hoivalaitoksiin tai tehostetun palveluasumisen piirissä oleviin potilaisiin. Näistä tehtävistä noin kolmasosa on tilannearvioita (10). Tulevaisuudessa potilaita pitää todennäköisesti ohjata aikaisemmassa vaiheessa muualle kuin päivystyshoitoon. Tätä helpottaisi päivystysapu 116 117 (liite 1, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > SLL 24–31). Vastaavia palveluja on jo käytössä muualla, esimerkiksi 1177 Ruotsissa. Päivystysuudistus lisää samantapaisten toimintamallien tarvetta (9).

Potilasmäärän kasvaessa on tärkeää tukea potilaiden selviytymistä kotona. Mahdollisuudet hyödyntää teknologiaa ovat parhaat kiireettömien potilaiden hoidossa, missä potilasmäärät ovat suuret (2,3,7).

Pelkkä teknologioiden käyttö ei ratkaise potilasmäärän kasvusta aiheutuvaa ongelmaa, vaan palvelurakenteen tulisi muuttua niin, että se tukee kotona asumista paremmin. Tämä edellyttäisi palvelukokonaisuuksien resurssien uudelleen tarkastelua (2).

Eksoten Päivystys olohuoneessa -hanke kehitti kotona asumista tukevaa uudenlaista toimintamallia, jossa ympärivuorokautisesti työskentelevän ensihoitaja-sairaanhoitajayksikön tavoitteena on purkaa päivystyksen ja ensihoidon paineita ja tarjota asiakkaalle parempaa palvelua. Malli on osoittanut kannattavuutensa: sen tehtävistä 86 % on voitu hoitaa hälytyskohteessa ilman päivystyskäyntiä, ja kustannukset ovat vähentyneet perinteiseen toimintamalliin verrattuna 33 % (11).

Tekesin rahoittamassa Wille-tutkimushankkeessa (Wireless Lab Environment for Business) pyrittiin kehittämään uudenlaisia digitaalisia palveluja sairaalaympäristöön yhdessä terveysalan ammattilaisten, teknologiayritysten, tutkijoiden ja potilaiden kanssa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on määritellä tulevaisuuden teknologiatarpeita ja mahdollisuuksia tulevaisuuden potilaslähtöisellä hoitopolulla.

Aineisto ja menetelmät

Ensihoidon, päivystyksen ja kotisairaanhoidon asiantuntijat sekä Wille-hankkeen vastuuhenkilöt loivat kolme potilastapausta, joiden nykytilanne ja tulevaisuuden hoitopolut määritettiin kolmessa ryhmähaastattelussa.

Työpajoissa (liite 2) hyödynnettiin niitä varten kehitettyä "päivystyspeliä". Kaksi asiantuntijoista koottua ryhmää määritti tyypillisiä päivystyspotilaita vastaavat potilastapaukset. Tapaukset keskittyivät joko 1) hätätilanteeseen, jossa ensihoito voi hoitaa potilaan kotona ilman ambulanssikuljetusta tai 2) hätätilanteeseen, jossa potilas tarvitsee sairaalahoitoa ja hänet kuljetetaan ambulanssilla sairaalaan. Ensimmäinen ryhmä pohti, mitkä ovat kunkin tilanteen suurimmat haasteet, ja toinen antoi vastauksia ensimmäisen ryhmän tekemiin kysymyksiin.

Osaan työpajoista osallistui teknologiayritysten edustajia ja sairaalan IT-asiantuntijoita, jotka esittivät, miten ongelmia voidaan ratkaista ja ratkaistaan teknologian avulla. Keskustelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Tässä tutkimuksessa kuvataan yksi em. potilastapauksista.

Aineistoa täydennettiin ensihoidon asiantuntijoilta pyydetyillä tarkennuksilla. Tutkimukseen osallistuneille järjestettiin yhteinen keskustelutilaisuus ja Ensihoidon tulevaisuus -seminaari, jossa esiteltiin tulokset ja pohdittiin potilastapauksia "ServiceBluePrint" (12) työpajatekniikkaan perustuvissa työpajoissa. Työpajoja johti tutkimustiimi, jossa oli osallistujia Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:stä ja Oulun yliopistosta.

Tulokset

Tässä artikkelissa keskitytään yhteen esimerkkipotilastapauksista, äkilliseen rintakipuun pitkäaikaissairaalla potilaalla. Artikkelissa kuvataan nykyinen ja tulevaisuuden hoitopolku sekä mahdolliset tulevaisuuden teknologioiden hyödyntämismallit.

Esimerkkitapauksessa iäkäs nainen saa äkillisen rintakipukohtauksen kotonaan. Hänellä on aikuisiän diabetes, verenpainetauti, ajoittainen eteisvärinä ja antikoagulanttihoitona varfariini. Rintakipuja on ollut jo pidempään. Niitä on tutkittu sairaalassa ja päädytty konservatiiviseen hoitoon. Potilaan yleistila on kohtalainen – ei kylmänhikisyyttä. Tytär on paikalla.

Tulevaisuuden hoitopolku (taulukko 1) on jaettu neljään vaiheeseen. Keskeistä on, että yhden hengen yksikkö hoitaa potilaan kotona kotiseurantalaitteiden (ja kotihoidon) tuella ja osa nykyisistä toiminnoista korvataan tietojärjestelmien suorittamilla toiminnoilla.

Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää teknologioiden tarjoamia mahdollisuuksia ja aiheuttamia muutoksia nykyiseen ensihoito- ja päivystystoimintaan. Kuvaamme työpajoissa esitettyjä ratkaisuja ja niiden käyttöastetta Suomessa (taulukko 2).

Pohdinta

Ambulanssipalvelua tarvitsevien määrä / vuosi kasvoi Tanskassa 67 % vuosina 2014–17 (6). Sama trendi on tunnistettavissa myös Suomessa. Päivystykseen päätyy asiakkaita, joiden ongelmia ei ole tarkoituksenmukaista hoitaa siellä.

Ikäihmisille käynti päivystyksessä on raskasta. Jos ikääntynyt ei tarvitse akuuttia hoitoa, hänet tulisi voida hoitaa kotona. Päivystyskäyntejä on tarpeen vähentää ja tarjota mahdollisimman tarkoituksenmukaista apua.

Keskimäärin neljäsosaa ensihoidon potilaista ei hoidontarpeen arvioinnin ja mahdollisen ensihoidon jälkeen kuljeteta päivystykseen tai jatkohoitoon. Tässä on kuitenkin merkittäviä alueellisia eroja (13).

Tulevaisuudessa tavoite on, että potilasta ei aina tarvitse kuljettaa sairaalaan, vaan ensiarvio, diagnosointi, lääkitys ja muut toimenpiteet voidaan mahdollisuuksien mukaan tehdä kotona. Haasteena on ensihoitotehtävien vähentäminen potilasturvallisuutta vaarantamatta. Minkälaisissa tilanteissa ja millä kriteereillä potilas voidaan hoitaa riittävän turvallisesti yhden hengen yksikön tai kotiseurannan avulla (7)?

Wille-työpajoihin osallistuneiden asiantuntijoiden mukaan hätäkeskusten välittämistä tehtävistä noin kaksi kolmasosaa koskee muita kuin hätätilapotilaita. Kiireellisyysluokkien (Appendix 1) C- ja D-tehtävät ovat ensihoitopalvelun yleisimmät tehtäväluokat, eikä suhteellisissa osuuksissa ole juurikaan tapahtunut muutoksia (9).

On mahdollista, että useat hätäkeskuksen C–D-luokkien tehtävät pystyttäisiin hoitamaan puhelinneuvonnalla tai muulla etäkonsultointipalvelulla, jos käytettävissä olisivat potilaiden aiemmat sairauskertomustiedot (9). Käytettävissä olevan teknologian kehittyessä ja tullessa käyttöön laajemmin, yhä suurempi osa potilaista voi jäädä kotiin tutkimuksen jälkeen (13). Tällöin ns. turhien ensihoitotehtävien vähentäminen helpottaisi kiireellisyysluokkiin A ja B kuuluvien tehtävien toteutumista.

Hoidontarpeen arviointia ja hoidon laatua parantaisi se, että potilaan terveystiedot voitaisiin tarvittaessa jakaa hoitoon osallistuville esimerkiksi arvioitaessa ikääntyneen potilaan päivystyksellisen hoidon tarvetta. Yhdysvalloissa tehdyn kirjallisuuskatsauksen mukaan jokainen turhaan lähetetty ambulanssi maksaa yhteiskunnalle 240–585 dollaria ja jokainen kuljetus 259–627 dollaria (14). Jos turhalta ambulanssiliikenteeltä vältytään tehokkaammalla päätöksenteolla ja siihen liittyvällä kommunikoinnilla, säästöt ovat merkittäviä.

Turvallisuusviranomaisten tulevat kansalliset tietojärjestelmät – hätäkeskustietojärjestelmä ERICA, kenttäjärjestelmä KEJO ja sen osana kansallinen sähköinen ensihoitokertomus – tarjoavat merkittävästi paremmat mahdollisuudet ensihoidon sekä muun sosiaali- ja terveystoimen päivystystoiminnan tietojen hallintaan ja hyödynnettävyyteen. Ne mahdollistavat ensihoitopalvelun kehittämisen osana sosiaali- ja terveystoimen rakenneuudistusta (9).

Ensihoitopalveluilla on tarve verkottua nykyistä paremmin hätäkeskusten ja muiden päivystyksellisten palvelujen kanssa. Tämä edellyttää, että perustetaan sosiaali- ja terveystoimen päivystystoiminnan johto- ja koordinaatiokeskuksia (9). Ne voidaan perustaa verkottuneesti ja yhtenä kansallisena järjestelmänä erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien ensihoitokeskuksiin, kun tehtävien järjestämisestä sovitaan alueellisesti terveydenhuoltolain (HE 311/2018) 46 §:n mukaan (9).

Pohjois-Pohjanmaalle on ehdotettu perustettavaksi tieto-, yhteys- ja konsultaatiokeskus, josta kuntalaiset ja ammattilaiset saisivat ohjausta ja neuvontaa sote-asioista 24/7. Eksotessa kehitellään yhteyskeskusta, joka koordinoisi kotiin vietäviä palveluja ja keskittäisi kansalaisille tarkoitetun kansallisen terveysneuvonnan ja päivystysavun (11). Tämä olisi merkittävä parannus potilasvirtojen ohjauksessa (9,10). Uudessa Päivystystalossa on käytössä sähköinen hoidontarpeen arvioinnin työkalu (15). Myös sen odotetaan päivystysapuun yhdistettynä vähentävän ensihoidon kuormitusta (7).

Lopuksi

Teknologiset ratkaisut tarjoavat uusia mahdollisuuksia varsinkin kiireettömien potilaiden hoidossa. Parempi tiedonsiirto, eri ammattiryhmien keskinäinen kommunikaatio ja uusimpien teknologioiden käyttöönotto voisi mahdollistaa kuvatun kaltaisten skenaarioiden toteutumisen.

Kiitokset Wille-hankkeeseen osallistuneille sairaala- ja yritystahoille. Kiitos Tekesille (nykyään Business Finland) tutkimuksen mahdollistaneesta rahoituksesta.

Korjattu 14.10.2019.

Taulukon 2 kirjallisuusviitteiden numerointi on korjattu artikkelin pdf-versioon.