Tilastotietoa lasten ylipainoisuuden yleisyydestä saatavilla yhä useammasta kunnasta

THL:n Perusterveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitusaineistoon (Avohilmo) kertyy ajantasaisesti terveyskeskuksista lasten pituus- ja painotietoja (jatkossa kasvutiedot), jotka on kirjattu lastenneuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa (1). THL tutki vuosien 2014–2015 Avohilmo-aineistosta, voidaanko kasvutietoja käyttää valtakunnalliseen lasten ylipainoisuuden seurantaan (2). Tutkimuksen mukaan kasvutietojen kattavuus ja laatu vaihtelivat paljon eri puolilla Suomea. Tietojen kattavuus oli vähintään 65 % vain noin viidesosassa kunnista ja noin puolessa kunnista kattavuus oli alle 10 %. Johtopäätöksenä oli, että Avohilmo luo edellytykset lasten ylipainoisuuden seurannalle, mikäli tietojen kattavuus sekä laatu paranevat ja mikäli kirjaamista sekä tiedonsiirtoa kehitetään.

Vuonna 2017 tiedonkeruu uusittiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko lasten kasvutietojen kattavuus ja laatu Avohilmossa parantuneet vuosien 2014–2015 aineistoon verrattuna. Toisena tavoitteena oli tutkia lasten lihavuuden yleisyyttä ja siinä tapahtuneita muutoksia niissä kunnissa, joissa kasvutietojen kattavuus oli vähintään 65 %.

Aineisto ja menetelmät

Avohilmo-aineisto sisältää tietoja perusterveydenhuollon avohoidon käynneistä. Lasten kasvutietojen kattavuuden tarkastelua varten Avohilmosta poimittiin ajalta 1.6.2016–31.5.2017 kaikki lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon terveydenhoitokäynnit kunnittain (liitekuvio 1). Poimintakriteereinä käytettiin samoja Avohilmo-luokituksia kuin vuosina 2014–2015 (2). Näitä olivat 1) käynnin luonne (terveydenhoitokäynti TH), 2) palvelumuoto (lastenneuvola T22 tai kouluterveydenhuolto T26), 3) yhteystapa (käynti vastaanotolla R10) ja 4) pituus- ja painotiedot. Saatujen tietojen perusteella laskettiin pituus- ja painotietojen kattavuus.

Lasten ylipainoisuuden, lihavuuden ja vaikea-asteisen lihavuuden yleisyyttä tarkasteltiin kunnissa, joissa kasvutietojen kattavuus oli vähintään 65 %. Vuoden 2017 kuntajaon mukaan Suomessa oli 311 kuntaa, joista em. kriteerin täytti 123 kuntaa. Näissä kunnissa oli yhteensä 449 295 lasta, joista 288 809:ltä löytyi 2–16-vuotiaana vähintään yksi käynti, jolla oli kirjattu sekä pituus- että painotiedot (liitekuvio 1).

Pituudelle ja painolle laskettiin hajontalukuja (sukupuoleen ja pituuteen suhteutettu paino, ikään ja sukupuoleen suhteutettu paino sekä ikään ja sukupuoleen suhteutettu painoindeksi) käyttäen lähteenä suomalaisiin kasvukäyriin perustuvia arvoja (3). Pituus- ja painokirjaukset, jotka saivat hajontalukuja välin (0,1,2,3,4) ulkopuolelta, arvioitiin mahdollisesti virheellisiksi ja poistettiin aineistosta.

Liitekuviossa 1 esitettyjen rajausten jälkeen aineistoon jäi yhteensä 167 521 lapsen tiedot. Tämä on noin 19 % koko maan 2–16-vuotiaasta väestöstä.

Lasten ylipainoisuus, lihavuus ja vaikea-asteinen lihavuus määriteltiin suomalaisten lasten ikä- ja sukupuolikohtaisten painoindeksikriteerien (ISO-BMI) mukaan (3). Lisäksi, jotta kansainvälinen vertailu on mahdollista, raportoimme prosenttiosuudet kansainvälisten International Obesity Task Forcen (IOTF) painoindeksikriteerien mukaan (4). Molemmat kriteerit vastaavat 18 vuoden iässä aikuisten painoindeksin raja-arvoja 25 kg/m², 30 kg/m² ja 35 kg/m² (3,4).

Tuloksissa esitetään ylipainon, lihavuuden ja vaikea-asteisen lihavuuden prosenttiosuudet ja niiden 95 %:n luottamusvälit (LV) kolmessa ikäryhmässä (2–6-, 7–12- ja 13–16-vuotiaat).

Kuntien väkiluvun perusteella tehtyjä tarkasteluja varten kaikki ikäryhmät yhdistettiin ja prosenttiosuudet esitetään ikävakioituina.

Ylipainoisuuden ja lihavuuden yleisyyden muutosta tarkasteltiin koko maassa kolmessa ikäryhmässä (2–6-, 7–12- ja 13–16-vuotiaat) sukupuolittain. Tarkastelussa olivat mukana vain ne kunnat (n = 52), joissa lasten kasvutietojen kattavuus oli sekä vuosien 2014–2015 että 2016–2017 aineistoissa vähintään 65 %.

Tulokset

Kasvutietojen siirtyminen lastenneuvoloista ja kouluterveydenhuollosta Avohilmoon parantui tarkasteluajankohtien välillä. Vuosina 2016–2017 noin 40 % (n = 123) kunnista ylsi vähintään 65 %:n kattavuuteen, kun vuosina 2014–2015 vastaava osuus oli 20 % (n = 63). Kunnista 52:ssa kattavuus oli vähintään 65 % molempina tarkasteluajankohtina. Tarkasteluajankohtien välillä kasvutietojen kattavuus ylitti 65 %:n rajan 53 kunnassa, mutta toisaalta 11 kunnassa kattavuus väheni alle 65 %:iin. Vuosina 2016–2017 kattavuus oli pienempi kuin 10 % hieman alle puolessa (47 %) kunnista (n = 146). Nämä kunnat olivat suurin piirtein samoja kuin vuosina 2014–2015 (kuvio 1).

Kaiken kaikkiaan lasten kasvutietojen kattavuus Avohilmossa vaihteli kunnittain 0 %:sta 91 %:iin. Vuosina 2016–2017 tiedot olivat kattavimmat niissä kunnissa, joissa oli potilastietojärjestelmänä Graafinen Finstar, Mediatri, Abilita tai Pegasos. Vähiten tietoja Avohilmoon siirtyi Effica (tai Lifecare) -tietojärjestelmää käyttävistä kunnista (taulukko 1).

Tiedon laatu parantui hieman: virheellisiksi arvioitujen kirjausten osuus pienentyi 0,51 %:sta 0,37 %:iin niissä 52 kunnassa, joissa tietojen kattavuus oli vähintään 65 % molempina tarkasteluajankohtina. Virheelliseksi arvioitujen kirjausten osuus pienentyi tai pysyi samana 34 kunnassa. Toisaalta 18 kunnassa virheellisiksi arvioitujen kirjausten osuus kasvoi 0,1–2 prosenttiyksikköä.

Vuosina 2016–2017 niissä kunnissa, joissa kasvutietojen kattavuus oli vähintään 65 %, pojista 26 % ja tytöistä 16 % oli ISO-BMI-kriteerien mukaan vähintään ylipainoisia. Vastaavasti 7 % ja 3 % oli lihavia ja 1,5 % ja 0,5 % vaikea-asteisesti lihavia. Poikien ja tyttöjen välinen ero oli nähtävissä jo nuorimmasta ikäryhmästä lähtien (kuvio 2A–C).

Ylipainoisuus oli yleisintä pienten kuntien lapsilla. Alle 10 000 asukkaan kunnissa ylipainoisia oli pojista 30 % ja tytöistä 20 %. Vastaavat luvut olivat 26 % ja 17 % kunnissa, joiden väkiluku oli 10 000–50 000 ja 24 % ja 15 % kunnissa, joiden väkiluku oli yli 50 000.

Vuosien 2014–2015 ja 2016–2017 välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia lasten ylipainoisuuden yleisyydessä koko maassa (taulukko 2).

Pohdinta

Lasten kasvutiedot siirtyvät kunnista THL:n Avohilmo-rekisteriin yhä paremmin. Niiden kuntien määrä, joissa tietojen kattavuus oli vähintään 65 %, oli vuosien 2016–2017 aineistossamme kaksinkertainen verrattuna edelliseen selvitykseen (2014–2015). Tiedot olivat kuitenkin puutteelliset vielä lähes puolessa kunnista.

Avohilmo-tietojen toimittaminen on ollut kunnille velvoittavaa vuodesta 2011 alkaen, mutta kasvutietojen siirtymisessä perusterveydenhuollon potilastietojärjestelmistä Avohilmoon on edelleen huomattavia eroja. Parhaiten tiedot siirtyivät kunnista, joissa tietojärjestelmänä oli Graafinen Finstar, Mediatri, Abilita tai Pegasos ja huonoiten kunnista, joissa käytössä oli Effica tai Lifecare. Kasvutietojen tulisi siirtyä Avohilmoon jokaisesta kunnasta käytössä olevasta potilastietojärjestelmästä riippumatta. Tämä onkin tietojärjestelmien toimittajille ja niistä vastaaville tahoille selvä kehittämistyön paikka.

Kasvu mitataan ja tiedot kirjataan potilastietojärjestelmän kasvukäyräosioon jokaisessa lapsen terveystarkastuksessa. Tietojen puuttuminen Avohilmosta johtunee siis potilastietojärjestelmien teknisistä ongelmista Avohilmo-tietojen automaattisessa poiminnassa, ei laiminlyönneistä kirjaamisessa. Osassa kunnista kasvutiedot siirtyvät Avohilmoon vain, jos terveydenhoitajat kirjaavat tiedot kasvukäyrästön lisäksi toiseen kenttään potilastietojärjestelmässä. Tämä nk. kaksoiskirjaaminen lisää terveydenhuollon ammattilaisten työtä ja kirjaamisvirheiden mahdollisuutta. Potilastietojärjestelmän tulisi toimia niin, että tiedot tarvitsisi kirjata järjestelmään vain kerran, ja ne siirtyisivät automaattisella poiminnalla Avohilmoon.

Säännölliset terveystarkastukset neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa mahdollistavat luotettavien ja vertailukelpoisten kasvutietojen valtakunnallisen keräämisen. Terveydenhuollon ammattilaisten mittaamien kasvutietojen kattava siirtyminen Avohilmoon luo edellytykset lasten ylipainoisuuden ja lihavuuden yleisyyden valtakunnalliselle ja alueelliselle seurannalle, esimerkiksi ajallisten muutosten ja interventioiden tulosten kartoittamiselle kunnissa ja maakunnissa.

Ajallisten muutosten tarkasteluun tarvitaan useampi mittauspiste riittävän pitkällä aikavälillä. Seurantajakson lyhyt kesto voikin selittää, miksi emme tässä tutkimuksessa havainneet ajallisia muutoksia lasten ylipainoisuuden yleisyydessä, kuten on havaittu aiemmissa pidemmän aikavälin tarkasteluissa (5,6).

Valtakunnallista seurantatietoa voidaan hyödyntää myös kansainvälisissä vertailuissa, kuten WHO:n lasten lihavuuden seurantajärjestelmässä (European Childhood Obesity Surveillance Initiative, COSI) (7). Joka neljäs tai viides suomalaisnuori on vähintään ylipainoinen; lihavien osuus on alle 10 %. Vastaavat luvut Yhdysvalloissa ovat suuremmat, 32 % ja 17 % (8), kun taas esimerkiksi Kiinassa selvästi pienemmät, 12 % ja 2 % (9). Euroopassa ylipainon yleisyys vaihtelee paljon maittain (10,11). Etelä-Euroopassa ylipaino on yleisempää kuin pohjoisessa (11): Italiassa ylipainoisia on alle 10-vuotiaista jopa yli 40 %, kun taas Belgiassa heitä on alle 10 % (12). Kansainvälisesti on viitteitä siitä, että ylipainoisuuden yleistyminen on hidastunut 2000-luvun alusta korkean elintason maissa (8,13,14,15,16,17).

Suomessa ylipaino on edelleen yleisempää väkiluvultaan pienissä kunnissa (2,18). Pelkkä asukasluku ei kuitenkaan selitä eroja, vaan todennäköisempi syy on väestön keskimäärin alempi sosioekonominen asema pienissä kunnissa. Korkean elintason maissa ylipainoa esiintyy enemmän alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä (19). Kolme sosioekonomista muuttujaa; koulutus, työllisyys ja tulot, selittivät naisten osalta 57 % ja miesten osalta 40 % kuntien välisistä eroista kutsuntaikäisten norjalaisten ylipainon yleisyydessä (20). Yleisyysluvuissa voi olla valtioiden sisällä suuriakin alueellisia eroja, kuten Australiassa on havaittu (15). Maakuntakohtaisia trendejä tuleekin seurata ja kuntaeroja selvittää sosioekonomisten tietojen avulla. Sosioekonomisten erojen huomioiminen interventioita suunniteltaessa on tärkeää, ja jos se pystytään tekemään vaikuttavalla tavalla, pitäisi muutoksen vähitellen näkyä myös lihavuustilastoissa.

Erityisesti poikien ylipainon ja lihavuuden yleisyys on huolestuttavaa (21). Mitä vaikea-asteisempaa lihavuus on teini-iässä, sitä yleisemmin nuorella on myös muita sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä (22). Viime vuosina kutsuntatarkastusikäisistä nuorista miehistä on ylipainoisia ollut yli 30 % (23). Valtakunnallista rekisteritietoa voidaan hyödyntää myös nuorten miesten ylipainon ja lihavuuden yleisyyden seurantaan, koska asevelvollisten ennakkoterveystarkastuksissa mitatut pituus- ja painotiedot siirtyvät Avohilmoon, mikäli tiedot on kirjattu rakenteiseen tietokenttään ja tekniset valmiudet tietojen poimintaan ovat olemassa. THL selvittää parhaillaan, kuinka suuri osa tiedoista siirtyy Avohilmoon.

Maakunta- ja sote-uudistukseen liittyen on tehty kansallisia selvityksiä mahdollisista tietolähteistä ja tiedoista, joita tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluohjaukseen, maakuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ohjaukseen sekä ns. HYTE-kertoimen muodostamiseen (24). HYTE-kertoimella tarkoitetaan kuntien valtionosuuden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lisäosaa. Kaikkia tulevaisuudessa käytettäviä tietoja ja indikaattoreita ei ole vielä määritelty tai sovittu, mutta esimerkiksi kuntien HYTE-kertoimessa on mukana yläkoululaisten ylipainoisuus. Tällä hetkellä tietolähteeksi on ajateltu kansallisesti kattavaa Kouluterveyskyselyä, jonka kasvutiedot perustuvat nuorten omaan ilmoitukseen. Jos Avohilmo-rekisteri saadaan kansallisesti kattavaksi, se on huomattavasti luotettavampi ja objektiivisempi tietolähde kuin kyselytutkimus. Lisäksi rekisterin avulla tietoa ylipainon yleisyydestä voitaisiin tuottaa kaikista lasten ikäryhmistä.

Lasten lihavuuden ehkäisy on keskeinen terveyshaaste sekä globaalisti että kansallisesti (25, 26). THL:n koordinoiman Kansallisen lihavuusohjelman painopiste on eri toimijoiden välisen yhteistyön tehostamisessa lihavuuden ehkäisemiseksi ja väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamiseksi (26). Linjaukset ovat yhdenmukaiset Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Akatemian tarttumattomien tautien ehkäisyn konsensuslausuman kanssa (27). Ohjelman toteutumisen seurantaan tarvitaan valtakunnallista, luotettavaa tietoa lihavuuden yleisyyden muutoksista kaikissa ikäryhmissä.