Syöpien elossaoloennusteet jääneet jälkeen muista Pohjoismaista

Elossaoloennuste on yksi keskeisimmistä mittareista, jolla arvioidaan syövän diagnostiikka- ja hoitoketjun onnistumista (1). Siihen vaikuttavat varsinaisen hoidon lisäksi monet tekijät – ennen kaikkea se, miten varhaisessa vaiheessa syöpä on todettu, potilaan ikä ja hänen muut sairautensa (2).

Ennuste vaihtelee huomattavasti syöpätyypistä riippuen (3). Monille syöville on tunnusomaista varhainen leviäminen, jolloin etäpesäkkeitä todetaan jo diagnoosivaiheessa, eikä potilas useimmiten ole parannettavissa. Optimaalista olisi, että syövät voitaisiin todeta alkuvaiheessa, jotta ne voitaisiin parantaa mahdollisesti kirurgisesti sekä säde- ja/tai lääkehoidolla.

Suomen Syöpärekisteri on aktiivisesti julkaissut ajankohtaisia elossaoloennusteita (syoparekisteri.fi/raportit-ja-katsaukset/syopa-raportti/tilastoja). Pohjoismaiset syöpärekisterit ovat yhteisesti perustaneet Nordcan-rekisterin, josta syöpätiedot ovat olleet julkisesti saatavissa vuodesta 2010 lähtien (4,5).

Syöpärekisterien tutkijat ovat hyödyntäneet yhteistä aineistoaan ja julkaisseet yhteispohjoismaisia elossaoloennusteita kaikista yleistä syövistä (6). Me olemme hiljattain julkaisseet sarjan yhteispohjoismaisia elossaoloennusteita uusimpien syöpätietojen perusteella (3,7,8). Tähän artikkeliin olemme koonneet Nordcan-rekisteristä keskeiset elossaoloennusteet, joiden perusteella vertailemme niiden kehitystä Pohjoismaiden välillä.

Aineisto ja menetelmät

Pohjoismaiset Syöpärekisterit siirsivät Nordcan-aineiston Kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen IARC:n tiedostoksi vuonna 2021 (nordcan.iarc.fr/en) (9). Olemme keränneet kaikki tässä esitettävät tulokset Nordcan 2.0 -tiedostosta elo–syyskuussa 2023. 

Esitämme tulokset suhteellisina 5-vuotiselossaoloennusteina, eli syöpäpotilaiden ennustetta verrataan samanikäisen kokonaisväestön ennusteeseen (10). Tulokset on ikävakioitu maakohtaisesti.

Ennusteet ajanjaksolle 1971–2015 on laskettu kohorttimenetelmän mukaisesti. Ajanjaksolla 2016–2020 on käytetty hybridimenetelmää, joka yhdistää tiedot tältä ajanjaksolta ja edelliseltä 5-vuotisjaksolta. Menetelmiin voi tarkemmin perehtyä IARC:n kotisivulla (nordcan.iarc.fr/en).

Pohjoismaisten syöpärekisterien kattavuus ja diagnostiikka ovat kansainvälistä huipputasoa, ja pitkäaikaisen yhteistyön tuloksena niiden luokitteluperusteet lienevät yhteneväisiä (11). Kohdunkaulan ja rintasyövän seulonta toimii kaikissa Pohjoismaissa (12).

Tarkasteluun valitut syöpämuodot kerättiin vuosien 2016–2020 Suomea koskevien tietojen perusteella; ajanjaksolla joko miesten tai naisten syöpien lukumäärän täytyi ylittää 500 (liitetaulukko 1). Syöpien esiintymisluvut ovat ikävakioituja maailman väestörakenteen mukaan. Syöpien 5-vuotisennusteet esitetään 95 %:n luottamusvälein. Tilastollisesti merkitsevästi eroavina pidettiin ennusteita, joiden luottamusvälit ovat toisensa poissulkevia.

Terveydenhuoltoon käytetyt vuosikulut kerättiin OECD:n (Organization for Economic Cooperation and Development) lähteestä 10-vuosittain vuodesta 1970 lähtien (OECD 2023: Health spending. Indicator. doi.org/10.1787/8643de7e-en). Tiedot perustuvat terveydenhuollon kokonaiskustannuksiin, jotka Pohjoismaissa koostuvat pääosin valtion tai muiden yhteisöjen rahoituksesta.

Tulokset

Kuvio 1 esittää kaikkien syöpätyyppien (paitsi ei-melanoottisten ihosyöpien) 5-vuotiselossaoloennusteet miehillä kussakin Pohjoismaassa. Ruotsin ennusteet olivat parhaat koko ajanjaksolla, mutta Norjassa todettujen syöpien ennuste lähestyi seurantajakson lopulla Ruotsin tasoa.

Suomen ennuste lähti matalalta tasolta (24 %) mutta kipusi lopuksi 78 %:iin. Suomen ennusteen kehitys oli muita maita nopeampi ajanjaksoon 2001–2005 saakka, jolloin se oli juuri kivunnut Norjan ennusteen yli. Sen jälkeen Suomessa todettujen syöpien elossaoloennusteiden edistysnopeus heikkeni, ja sekä Norja että Tanska sivuuttivat Suomen ennusteet.

Vuosina 2016–2020 kokonaisennusteet olivat 75,9 % Ruotsissa, 75,3 % Norjassa, 69,1 % Tanskassa ja 67,8 % Suomessa (tilastollisesti merkitsevästi muita heikompi).

Naisten 5-vuotisennusteet poikkeavat miesten kuvaajista monessa suhteessa (kuvio 2). Naisten ennusteiden lähtötaso 1971–1975 on kaikissa maissa noin 10 prosenttiyksikköä miesten vastaavien yläpuolelle, kehitys on lähes suoraviivaista (paitsi Tanskassa), ja ennusteet päätyvät Norjassa ja Ruotsissa vähän miesten tason alapuolelle (molemmissa maissa 73,1 %), mutta Suomessa (71,3 %) ja Tanskassa (71,5 %) monta prosenttiyksikköä miesten tason yläpuolelle.

Miesten eturauhas-, kives- ja ihosyöpien ennusteet olivat kaikissa maissa yli 90 %, mutta haimasyövän ennuste oli kaikissa maissa alle 20 % ja ruokatorven syövän ja mahasyövän ennusteet vain parhaissa maissa yli 20 % (taulukko 1). Tilastollisesti merkitseviä eroja (95 %:n luottamusvälit toisensa poissulkevia) oli vain harvoissa syövissä.

Tanskan ennusteet olivat Pohjoismaiden parhaat paksusuolensyövässä, melanoomassa ja aivosyövässä. Suomen ennusteet olivat neljässä syöpätyypissä (keuhkosyöpä, non-Hodgkin-lymfoomat, myelooma ja krooninen lymfaattinen leukemia) tilastollisesti merkitsevästi kaikkia muita huonompi.

Suomen ennusteet olivat 14 muussa syöpätyypissä huonoimmat (lisäksi melanooman ennuste oli jaetusti heikoin Norjan kanssa). Tanskan ennusteet olivat heikoimmat kolmessa syöpätyypissä ja Ruotsin vain yhdessä syöpätyypissä. Norjan ennusteet olivat parhaat 11:ssä, Tanskan 8:ssa ja Ruotsin 4 syöpätyypissä. Suomalaisten miesten ennuste ei ollut paras yhdessäkään syöpätyypissä.

Kuviossa 1 näkyvät Tanskan ja Suomen ennusteiden erot Ruotsiin ja Norjaan selittyvät pääosin eturauhas-, keuhko- ja maksasyöpien ja ruokatorven syövän kuolleisuudella. 

Naisten 5-vuotisennusteet olivat yli 90 % kaikissa maissa rinta-, kilpirauhas- ja ihosyövissä (taulukko 2). Huonoennusteiset syöpätyypit olivat naisilla samoja kuin miehillä. Naisten syövistä kohdun runko-osan syövän ennusteet olivat kaikissa maissa 85 %:n tasoa. Kohdunkaulan ja ulkosynnyttimien syöpien ennusteet olivat 10 prosenttiyksikköä heikommat, mutta munasarjasyövän ennuste jäi Tanskassa ja Suomessa 45 %:n tasolle.

Tilastollisesti merkitsevästi parhaita ennusteita oli Tanskassa kolmessa ja Norjassa yhdessä syöpätyypissä. Suomen ennuste oli tilastollisesti merkitsevästi muita maita heikompi keuhkosyövässä sekä myeloproliferatiivisissä taudeissa ja kroonisessa lymfaattisessa leukemiassa.

Suomen ennusteet olivat naisilla Pohjoismaiden parhaat huuli, suu- ja nielu -syöpäryhmässä sekä kilpirauhassyövässä ja pehmytkudossarkoomassa. Norjan ennusteet olivat parhaat 10 syöpätyypissä ja Tanskan ja Ruotsin kummankin seitsemässä syövässä. Suomen ennusteet olivat Pohjoismaiden heikoimmat 12 syöpätyypissä. Tanskalla muita huonoimpia sijoituksia oli kaikkiaan yhdeksän, Norjalla yksi ja Ruotsilla kolme.

Miesten ja naisten syöpäennusteiden yhdenmukainen korkea taso saattaa osoittaa kyseisen maan erityisosaamista. Tanskassa paksu- ja peräsuolisyöpien, ihosyöpien ja melkein kaikkien hematologisten syöpien ennusteet olivat molemmilla sukupuolilla Pohjoismaiden parhaat. Norjan vahvuus oli muissa ruoansulatuskanavan syövissä ja keuhkosyövässä. Ruotsi oli johtava maa virtsaelinten syöpien ennusteissa.

Terveydenhuollon rahoitus kuvastaa maan voimavaroja ja panostusta palvelujen tuottamiseen. OECD:n tiedot aiheesta on kerätty liitetaulukkoon 2.

Käytettävissä olevien varojen suhteen Suomi ja Norja olivat samanlaisessa lähtötilanteessa vuonna 1970 mutta paljon Tanskaa ja Ruotsia heikommassa asemassa. Tilanne kuitenkin lähes tasoittui kaikkien maiden välillä vuoteen 1990 mennessä. Sen jälkeen erityisesti Tanska kasvatti terveydenhuoltoon käytettyjen varojen bruttokansantuoteosuuttaan ja Norja lisäsi absoluuttista rahallista panostusta.

Päätelmät

Nordcanin tiedot kaikista syövistä (pois lukien ei-melanoottiset ihosyövät) osoittivat miesten 5-vuotiselossaoloennusteiden yli kaksinkertaistuneen 50 vuoden aikana. Naisilla kehitys oli jonkin verran hitaampaa johtuen korkeasta lähtötasosta vuosina 1971–1975. 

Seuranta-ajan lopussa 2016–2020 miesten johtoryhmäksi erottuivat Ruotsi ja Norja 75 %:n elossaoloennusteella, kun taas Tanska ja Suomi olivat 6–7 prosenttiyksikköä näitä jäljessä. Naisilla järjestys oli vastaava, mutta ennusteiden ero oli vain noin 2 prosenttiyksikköä. 

Kansainvälisissä elossaoloennusteiden vertailuissa Pohjoismaat ovat olleet maailman huippuluokkaa (11,13). Vuosien 2000 ja 2014 välillä todettujen syöpien laajassa kansainvälisessä elossaoloennusteiden vertailuissa Ruotsi, Norja ja Suomi kuuluivat maailman kärkitasolle monissa syövissä (14).

Tässä esitettyjen tulosten mukaan Suomen ennusteet olivat Pohjoismaiden heikoimmat vuosina 1971–1975, mutta ne paranivat muita Pohjoismaita nopeammin vuosiin 2001–2005 saakka ja tavoittelivat johtavan Ruotsin tasoa. Sen jälkeen Suomen kehitys ei pysynyt muiden maiden tahdissa, ja vuosina 2016–2020 Suomi oli taas muita maita jäljessä.

Miesten 24 syövästä Suomen ennusteet eivät olleet parhaita yhdessäkään muihin maihin verrattuna. Sen sijaan neljässä syövässä ne olivat tilastollisesti merkitsevästi muita huonompia.

Naisten syövissä tilanne ei ollut yhtä lohduton; Suomen naisten ennusteet olivat Pohjoismaiden parhaat huuli, suu ja nielu -syöpäryhmässä sekä kilpirauhassyövissä ja pehmytkudossarkoomissa. Suomalaisten naisten ennuste oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi muita maita heikompi keuhkosyövässä sekä myeloproliferatiivisissä taudeissa ja kroonisessa lymfaattisessa leukemiassa.

Ei liene sattumaa, että myös miesten keuhkosyövässä ja hematologisissa taudeissa (non-Hodgkin-lymfooma, myelooma ja krooninen lymfaattinen leukemia) Suomen elossaololuvut olivat tilastollisesti merkitsevästi heikoimmat.

Erilliset tutkimukset keuhkosyövän ja seitsemän hematologisen syövän ennusteista osoittivat, ettei Suomi pysynyt muiden Pohjoismaiden mukana voimakkaassa elossaoloennusteiden paranemisessa 2000-luvun alusta lähtien (8,15).

Terveydenhuollon rahoitus saattaa olla yksi tekijä Suomen ennusteiden huonoon kehitykseen (liitetaulukko 2), mutta kokonaisrahoitus ei kerro miten suuri syöpähoidon osuus siitä oli. 

Matalasta vuoden 1970 lähtötasosta huolimatta Suomen asukaskohtainen panostus parani muiden maiden tasolle vuonna 1990. Sen jälkeen Tanskan ja Norjan asukaskohtaiset panostukset paranivat paljon Suomea ja Ruotsia nopeammin, mutta vuoteen 2020 mennessä Suomi jäi Ruotsistakin jälkeen.

Kuitenkaan Suomen asukaskohtainen panostus ei ollut koskaan muita Pohjoismaita parempi ennen vuotta 2000, johon asti Suomen elossaoloennusteet paranivat muita nopeammin. 

Tanskan nopea kehitys alkoi vuosien 1996–2000 jälkeen samanaikaisesti kun Tanskan syöpäohjelman hyväksyttiin vuonna 2000 (16). Ohjelmassa taattiin tukea syövän hoidolle, keskitettiin hoitoja ja kehiteltiin nopeutettuja hoitoreittejä, jotka kulkivat monialaisten asiantuntijakonsultaatioiden kautta.

Mitkä syövän diagnostiikka- ja hoitoketjuun vaikuttavat tekijät suistivat Suomen pois positiiviselta kasvu-uralta vuosien 2001–2005 jälkeen? Syövän elossaoloennusteisiin vaikuttavat oleellisesti taudin toteamisvaihe ja hoito. Tämä tutkimus ei kuitenkaan osoita syitä Suomen viimeaikaisen kehityksen hitauteen, joten siitä voimme esittää vain yleisiä arvioita. 

Voi olla, että suomalaisten (miesten) tietoisuus syövän oireista tai hoitoon hakeutumisesta ei ole samalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Myös perusterveydenhuollon hoitoonpääsyssä saattaa Suomessa olla viivytystä. Muiden Pohjoismaiden syöpäohjelmissa onkin painotettu nopeutettuja hoitoreittejä (16).

Tiettyjen syöpätyyppien elossaoloennusteiden (tilastollisesti merkitsevä) heikkous sekä miehillä että naisilla viittaa ongelmiin diagnostiikan ja hoidon kehittämisessä. Rahoitus vaikuttaa sekä toteamisvaiheeseen (kuvantamismenetelmät) että hoitoon, mutta yksityiskohtainen syöpähoidon rahoituskanavien analyysi edellyttää erillistutkimusta.

On kuitenkin jo esitetty arvioita, että joidenkin uudempien hoitojen, kuten immunoterapioiden, käyttöönotto on ollut Suomessa muita Pohjoismaita hitaampaa (cancerio.org/wp-content/uploads/2022/03/Cancer-Immunotherapies-in-Finland.pdf). Suun kautta otettavien syöpälääkkeiden määrä on kasvussa, ja Suomen erikoinen kaksikanavainen rahoitusjärjestelmä hidastaa erityisesti näiden lääkkeiden käyttöönottoa.

Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, Suomessa ei ole käytössä yhtenäistä laaturekisteriä, jolla hoitosuositusten toteutumista ja hoidon laatua eri alueiden välillä voisi vertailla. On huomattava myös, että Suomesta puuttuu edelleen kansallinen syöpästrategia.

Kirjoittajien tutkimuksia ovat rahoittaneet European Unionin Horizon 2020 ohjelma, No 856620 ja seuraavat rahastot: Jane ja Aatos Erkko, Sigrid Jusélius, Novo Nordisk ja Päivikki ja Sakari Sohlberg sekä Suomen Syöpäsäätiö, Helsingin yliopisto ja Helsingin yliopistollinen keskussairaala.