Suomen- ja ruotsinkieliset sairauspäivärahan saajat sairausryhmittäin

– Kehityssuuntien tarkastelu 2005–2018

Erot suomen- ja ruotsinkielisten suomalaisten terveydessä on tunnettu jo pitkään (1). Erityisesti on havaittu eroja kuolleisuudessa ja kuolinsyissä (2,3,4,5,6,7,8). Työikäisten suomenkielisten miesten kuolleisuusriski on noin 1,7-kertainen ruotsinkielisiin miehiin verrattuna, ja kuolinsyissä suurin ero on alkoholinkäyttöön liittyvissä kuolemissa. Odotettavissa olevan eliniän on arvioitu olevan ruotsinkielisillä miehillä yli kaksi vuotta ja ruotsinkielisillä naisilla yhden vuoden pidempi kuin suomenkielisillä verrokeilla (9).

Myös työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen riski on pienempi ruotsin- kuin suomenkielisillä (4,10). Yksi tuoreimmista julkaistuista terveyseroista koskee sairauspäivärahakausien esiintymistä (11). Myös tällä indikaattorilla mitattuna ruotsinkieliset ovat suomenkielisiä terveempiä, mutta analyysi oli tehty ilman diagnoositietoja.

Tutkimuksissa on löytänyt viitteitä kieliryhmien välisistä eroista psyykkisessä terveydessä. Psyykkinen kuormittuneisuus on matalammalla tasolla ja vakavan mielenterveyshäiriön riski on pienempi ruotsinkielisillä kuin suomenkielisillä miehillä (12,13). Positiivisen mielenterveyden mittareista koherenssin ja elämänhallinnan tunteen on havaittu olevan korkeampi ruotsinkielisillä (14,15).

Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella Kelan sairauspäivärahaa saaneiden suomen- ja ruotsinkielisten osuuksia ja sitä, miten osuudet ovat kehittyneet rannikkoalueella vuosina 2005–2018. Tarkastelut tehdään sekä yleisesti sairauspäivärahaa saaneille että keskeisimmille sairausryhmille.

Aineisto ja menetelmät

Aineistona käytettiin Kelan sairauspäivärahakausitietoja vuosilta 2004–2018. Henkilö laskettiin sairauspäivärahan saajaksi, jos hänelle oli maksettu kyseessä olevana vuonna sairauspäivärahaa vähintään yhdeltä päivältä. Sairauspäivärahaan on oikeutettu, kun sairauspoissaolo kestää yli 10 arkipäivää. Sairauspäiväraha on myös objektiivinen mittari, sillä se vaatii lääkärintodistuksen.

Kelan sairauspäivärahatiedot yhdistettiin Tilastokeskuksen väestörekisteriaineistojen kanssa. Tilastokeskuksen aineistosta käytettiin FOLK-perustietoaineistoa vuosilta 2004–2018. Sekä Kelan että Tilastokeskuksen kokonaisaineistoja käytettiin Tilastokeskuksen FIONA-etäkäyttöjärjestelmän kautta.

Vuosittaiset sairauspäivärahaa saaneiden henkilömäärät suhteutettiin edellisen vuoden lopun elossa olevaan, ei-eläköityneeseen 16–64-vuotiaiseen väestöön sukupuoli- ja kieliryhmä sekä asuinalue huomioiden (n = 1 217 955 vuonna 2018). Osuudet määritettiin erikseen naisille ja miehille, koska sairauspoissaolot ovat yleisempiä naisilla ja sairauspäivärahakausien diagnoosien yleisyydessä on eroja sukupuolten välillä (16).

Analyysit rajattiin rannikkoalueeseen, missä suurin osa ruotsinkielisestä väestöstä asuu. Rannikkoalueeksi luettiin Uusimaa, Varsinais-Suomi, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Ahvenanmaa. Aluerajaus on perusteltua, sillä taloustilanne voi vaikuttaa sairauspäivärahakäyttäytymiseen (17) ja taloustilanne on parempi Länsi- ja Etelä-Suomessa kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa.  

ICD-10-koodit, joita käytettiin tässä tutkimuksessa ovat: C00–D48: kasvaimet, F00–F99: mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt, G00–G99: hermoston sairaudet, I00–I99: verenkiertoelinten sairaudet, J00–J99: hengityselinten sairaudet, K00–K93: ruuansulatuselinten sairaudet, M00–M99: tuki- ja liikuntaelinsairaudet, O00–O99: raskaus ja synnytys sekä S00–T98: vammat.

Diagnoosikohtaisissa sairauspäivärahaa saaneiden prosenttiosuuksissa on mahdollista, että sama henkilö esiintyy useammassa kuin yhdessä sairausryhmäkategoriassa samana vuonna. Sairauspäivärahan saajien prosenttiosuuksia tarkastelevassa kuviossa (kuvio 1) jokainen henkilö on laskettu mukaan vain kerran. Tämä tarkoittaa, että diagnoosikohtaisia prosenttiosuuksia ei voi laskea yhteen ja verrata suoraan yleisesti sairauspäivärahaa saaneiden prosenttiosuuksiin.'

Kuvio 1.

Analyysit keskittyvät 16–64-vuotiaisiin, koska vuoden 2004 loppuun saakka oikeus sairauspäivärahaan oli vain tällä ikäryhmällä. Lisäksi 16–64-ikäryhmän valinta parantaa vertailtavuutta aiempaan tutkimukseen (16).

Käytössä ei ollut vuoden 2003 sairauspäivärahakausitietoja diagnoosikoodeineen. Tästä syystä vuonna 2003 alkaneita ja edelleen vuonna 2004 jatkuvia sairauspoissaoloja ei voitu luotettavasti arvioida, jolloin osuuksien raportointi voitiin aloittaa vasta vuodesta 2005 eteenpäin.

Tulokset

Kieliryhmät ovat lähentyneet toisiaan

Sairauspäivärahaa saaneiden osuudet 16–64-vuotiaasta, ei-eläkkeellä olevasta rannikkoalueella asuvasta työikäisestä väestöstä sukupuolen ja kieliryhmän mukaan ilmenevät kuviosta 1. Suomenkielisistä useampi on saanut sairauspäivärahaa verrattuna ruotsinkielisiin lähes koko tarkastelujakson 2005–2018. Molemmilla kieliryhmillä näkyy myönteinen kehitys, eli sairauspäivärahaa saaneiden osuudet ovat pieneneviä.

Vuonna 2018 rannikkoalueella asuvista suomenkielisistä miehistä sairauspäivärahan saajia oli 6,7 prosenttia ja naisista vastaavasti 10,1 prosenttia. Tulokset osoittavat naisten ja miesten välisen eron olevan hyvin selvä: Naisista suurempi osuus on saanut sairauspäivärahaa kuin miehistä ja tämä pätee molempiin kieliryhmiin.

Mielenkiintoista on, että sairauspäivärahaa saaneiden ruotsinkielisten naisten osuus on tarkastelujakson alussa pienempi kuin vastaava suomenkielisten osuus, mutta tarkastelujakson loppupuolella ruotsinkielisistä naisista suurempi osuus on saanut sairauspäivärahaa kuin suomenkielisistä naisista. Vuonna 2018 suomen- ja ruotsinkieliset naiset ovat lähes tasoissa sairauspäivärahan saamisen suhteen. Miehillä ero on vuonna 2005 ollut 1,3 prosenttiyksikköä kieliryhmien välillä ja vuonna 2018 ero on kutistunut 0,6 prosenttiyksikköön.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet

Molemmilla kieliryhmillä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvät sairauspäivärahakaudet ovat yleisiä (kuvio 2). Kun verrataan vuotta 2005 vuoteen 2018, kieliryhmien erot ovat pienentyneet. Vuonna 2018 suomenkielisten ja ruotsinkielisten naisten välillä ei ollut eroa: Molemmissa ryhmissä 2,8 prosenttia oli saanut sairauspäivärahaa tuki- ja liikuntaelinsairauden perusteella. Suomen- ja ruotsinkielisten miesten välillä oli 0,1 prosenttiyksikön ero: Suomenkielisistä miehistä 1,9 prosenttia oli saanut sairauspäivärahaa tuki- ja liikuntaelinsairauden perusteella ja ruotsinkielisistä miehistä 1,8 prosenttia.

Kuvio 2.

Mielenterveyden häiriöt

Yleinen syy sairauspäivärahaan ovat mielenterveyden häiriöt (kuvio 3). Mielenterveysperusteisissa sairauspäivärahakausissa kieliryhmien välinen ero on selvempi naisilla. Suomenkielisistä naisista sairauspäivärahaa saaneiden osuus näyttää vuosina 2009–2014 pienentyneen ja kasvaneen uudelleen tarkastelujakson loppupuolella noin 3 prosenttiin. Ruotsinkielisillä naisilla mielenterveysperusteisten sairauspäivärahakausien osuus on vuosina 2005–2013 pienempi kuin suomenkielisillä naisilla. Vuoden 2014 jälkeen ruotsinkieliset naiset ovat ohittaneet suomenkieliset naiset, ja sairauspäivärahaa saaneita on heistä vuonna 2018 lähes 3,5 prosenttia.

Kuvio 3.

Suomen- ja ruotsinkielisten miesten välillä ero on pienempi kuin naisilla, ja vuosina 2014–2018 ero lähes katoaa kokonaan. Suomenkielisistä miehistä keskimäärin 1,5 prosenttia on saanut mielenterveyssyistä sairauspäivärahaa, ja prosenttiosuus näyttää tarkastelujakson lopulla hieman kasvavan verrattuna vuosiin 2009–2015. 

Tarkempi ikäryhmittäinen analyysi mielenterveysperusteisille sairauspäivärahakausille osoitti, että suomen- ja ruotsinkielisillä 16–34-vuotiailla naisilla prosenttiosuudet olivat kehittyneet samansuuntaisesti (tulokset saatavissa pyyntöä vastaan kirjoittajilta). Syy, miksi ruotsinkieliset naiset olivat ohittaneet suomenkieliset naiset mielenterveysperusteisten sairauspäivärahakausien yleisyydessä, löytyy 35–49- ja 50–64-vuotiaiden ikäryhmistä.

Muut yleisimmät diagnoosit

Muista yleisimmistä diagnooseista sairauspäivärahaa saaneiden prosenttiosuudet analysoitiin vammoille, kasvaimille sekä hengityselinten, ruuansulatuselinten, verenkiertoelinten ja hermoston sairauksille (liitekuviot 1–7). Lisäksi selvitettiin sairauspäivärahaa saaneiden prosenttiosuudet koskien raskauteen ja synnytykseen liittyviä vaivoja.

Sekä suomen- että ruotsinkielisillä miehillä vammoihin liittyvissä sairauspäivärahakausien prosenttiosuuksissa nähdään myönteistä kehitystä, sillä osuudet ovat pienentyneet vuoden 2005 tasosta (liitekuvio 1). Vuonna 2005 suomenkielisillä miehillä osuus oli 2,2 prosenttia ja vuonna 2018 puolestaan 1,4 prosenttia. Ruotsinkielisillä miehillä osuudet olivat vastaavasti 1,7 ja 1,1 prosenttia. Suomen- ja ruotsinkielisten naisten välillä ero oli pienempi kuin miehillä. Vuonna 2018 sairauspäivärahaa sai vamman perusteella suomenkielisistä naisista 1,3 prosenttia ja ruotsinkielisistä naisista 1,2 prosenttia.

Hengityselintensairauksissa oli havaittavissa pieni ero suomen- ja ruotsinkielisten naisten välillä (liitekuvio 2). Hengityselinten sairauden perusteella sairauspäivärahaa sai useampi suomen- kuin ruotsinkielisistä naisista.

Yllättävää oli, että raskauteen tai synnytykseen liittyvissä sairauspäivärahoissa oli eroa suomen- ja ruotsinkielisten naisten välillä (liitekuvio 3). Vuonna 2018 suomenkielisistä naisista tällä perusteella sairauspäivärahaa oli saanut 0,5 prosenttia, kun vastaava osuus ruotsinkielisistä naisista oli 0,7 prosenttia.

Kieliryhmittäiset erot sairauspäivärahaa saaneiden prosenttiosuuksissa olivat sekä naisilla että miehillä hyvin pieniä tai olemattomia, kun diagnoosina olivat kasvaimet, hermoston sekä ruuansulatuselinten ja verenkiertoelinten sairaudet (liitekuviot 4–7).

Päätelmät

Tämä on ensimmäinen Kelan sairauspäivärahakausien diagnooseihin pohjautuva tutkimus suomen- ja ruotsinkielisten terveyseroista. Sairauspäivärahaa saaneiden osuuksien vertailu kieliryhmä-, sukupuoli- ja diagnoosikohtaisesti osoitti, että sairauspäivärahaa saavat pääasiallisesti harvemmat ruotsin- kuin suomenkieliset. Kieliryhmittäiset erot ovat keskimäärin pienentyneet ja pääasiassa sen vuoksi, että suomenkielisten sairauspäivärahan saajien määrä on vähentynyt. Tulokset osoittavat myös, että vuosien 2005 ja 2018 välillä sairauspäivärahaa saavien määrä on keskimäärin pienentynyt. 

Naiset saivat koko seurannan aikana enemmän sairauspäivärahaa kuin miehet kaikissa tarkasteluissa diagnoosiryhmissä (pois lukien vammat). Ainoastaan mielenterveysperusteisten sairauspäivärahojen saajien määrä kasvoi tarkastelun aikana, etenkin naisilla. Tämä mielenterveysperusteisten sairauspäivärahakausien määrän kasvu on raportoitu aiemmin (18).

Mielenkiintoista on, että ruotsinkieliset naiset ovat ohittaneet tarkastelujakson aikana suomenkieliset naiset mielenterveysperusteisten sairauspäivärahakausien yleisyydessä. Tätä kehitystä voi selittää se, että mielenterveyshäiriöiden tunnistaminen on parantunut tai mahdollisesti stigma heikentynyt. Osa kasvusta voisi näin johtua luokittelusta oikeaan kategoriaan, eikä syynä olisi mielenterveyshäiriöiden yleistyminen.

Mahdollinen syy voi liittyä myös ruotsinkielisten parempaan työmarkkina-asemaan. Ruotsinkielisten työttömyysasteen on osoitettu olevan pienempi kuin suomenkielisten (19), ja suomenkielisillä työttömyys sairauspoissaolon jälkeen oli todennäköisempää kuin ruotsinkielisillä (10). Työttömät, joiden työkyky on heikentynyt, eivät välttämättä hakeudu sairauspäivärahakaudelle, koska he saavat toimeentulonsa jo muun etuuden muodossa (20).

Muissa tavanomaisissa sairauspoissaolojen syissä ei nähty yhtä suuria eroja kieliryhmien välillä kuin tuki- ja liikuntaelinsairauksissa, mielenterveyshäiriöissä ja vammoissa. Yllättävää oli ruotsinkielisten naisten korkeampi prosenttiosuus sairauspäivärahan saajissa, kun kyseessä olivat raskauteen ja synnytykseen liittyvät syyt. Odotuksena oli, että eroa ei löytyisi lainkaan naisten väliltä, mutta havaittavissa oli pieni ja vakaalta näyttävä ero. Myös tämän eron takana voi olla ruotsinkielisten parempi työmarkkina-asema, jonka merkitystä sairauspäivärahakaudelle hakeutumisessa kuvattiin edellä.

Tämän tutkimuksen vahvuutena ovat kattavat Kelan ja Tilastokeskuksen rekisteriaineistot. Rekisteriaineistot ovat luotettavia, sillä niissä vältytään vastaajien muistivirheiltä ja kadolta. Huomattava on, että tässä tutkimuksessa ei mitattu sairauspoissaolokauden pituutta, jonka lisääminen analyyseihin voisi mahdollisesti muuttaa tilannetta (lyhyiden vs. pitkien poissaolojen yleisyys eri kieliryhmillä).

Tulevissa tutkimuksissa voidaan selvittää, johtuuko hyvä yleinen kehitys sairauspoissaoloissa vallinneesta taloudellisesta tilanteesta (korkean työttömyysasteen aikana sairauspoissaolot vähenevät) tai tehdyistä toimenpiteistä työkyvyn varhaiseksi tukemiseksi (30-60-90-sääntö sairauspoissaoloissa). Suomen- ja ruotsinkielisten vertailussa sairauspäivärahakauden syitä, jotka tarvitsevat lisätutkimusta, ovat raskaudet ja synnytykset sekä mielenterveyshäiriöt naisilla. 

Liitekuvio 1. Vammojen perusteella sairauspäivärahaa saaneet

Liitekuvio 2. Hengityselinsairauden perusteella sairauspäivärahaa saaneet

Liitekuvio 3. Raskauteen tai synnytykseen liittyvällä perusteella sairauspäivärahaa saaneet

Liitekuvio 4. Kasvaimen perusteella sairauspäivärahaa saaneet

Liitekuvio 5. Hermoston sairauden perusteella sairauspäivärahaa saaneet

Liitekuvio 6. Ruoansulatuselinten sairauden perusteella sairauspäivärahaa saaneet

Liitekuvio 7. Verenkiertoelinten sairauden perusteella sairauspäivärahaa saaneet