Sepelvaltimotautia sairastavien hypertension hoito vastaa melko hyvin hoitosuosituksia – diabetespotilaiden ei

Lähtökohdat

Verenpainetta alentavien lääkkeiden käyttö on lisääntynyt Suomessa 2000-luvun aikana. Yhdistelmälääkehoidon käyttö ja hoitotavoitteessa olevien osuus lisääntyivät, mutta eivät riittävästi. Lääkevalinnat kehittyivät, mutta eivät aina vastanneet potilaan yksilöllisiä tarpeita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden suurimman potilasryhmän eli sepelvaltimotautia tai diabetesta sairastavien henkilöiden verenpaineen ­lääkehoitoa ja siinä tapahtuneita muutoksia aikavälillä 2000–2011.

Menetelmät

Kelan lääkeosto- ja erityiskorvausrekistereistä poimittiin kaikki verenpainetta alentavat lääkeostot ­syys-­marraskuulta 2000, 2006 ja 2011. Lääkeostoja tehneistä tarkasteltiin ainoastaan Kelan erityis­korvausrekisterien perusteella sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastavia henkilöitä.

Tulokset

Sepelvaltimotaudin erityiskorvattavien lääkkeiden käyttöön oikeutettujen henkilöiden määrä kasvoi vuodesta 2000 vuoteen 2011 kolme % ja diabeteksen hoidon lääkkeisiin oikeutettujen määrä 73 %. Verenpainetta ­alentavien lääkkeiden käyttäjien osuus lisääntyi sepelvaltimotautia sairastavien ryhmässä 74 %:sta 80 %:iin ja diabetesta sairastavien ryhmässä 56 %:sta 71 %:iin.

Verenpainetta alentavia lääkkeitä ostaneista sepelvaltimotautia sairastavista 41 %:lla ja diabetesta sairastavista 62 %:lla oli vuonna 2011 erityiskorvausoikeus verenpainetta alentavaan lääkehoitoon. ­Kuitenkaan 12 % diabeetikoista ja 13 % sepelvaltimotautia sairastavista ei käyttänyt ­verenpainetta alentavaa lääkitystä, ainakaan säännöllisesti.

Yhdistelmähoito lisääntyi 11 vuodessa keskimäärin 0,3:lla verenpaineeseen alentavasti vaikuttavalla eri ­lääkeaineryhmällä. Beetasalpaajat säilyivät eniten käytettynä verenpainetta alentava lääkeaineryhmä sekä diabetesta että sepelvaltimotautia sairastavien hoidossa.

Päätelmät

Sepelvaltimotautia tai diabetesta sairastavien hypertension lääkehoito lisääntyi ja tehostui 11 vuodessa. ­Sepelvaltimotautia sairastavien lääkevalinnat olivat pääsääntöisesti tämän hetken suositusten mukaisia. Diabeetikkojen verenpaineen lääkehoitoa tulisi sen sijaan suunnata beetasalpaajapohjaisesta hoidosta ­reniini-angiotensiinijärjestelmän lääkkeisiin, kalsiumkanavan salpaajiin ja diureetteihin perustuvan ­yhdistelmähoidon suuntaan.

Verenpainetta alentavien lääkkeiden käyttö lisääntyi Suomessa 2000-luvulla (1,2). Sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastavien lääkehoito tehostui jonkin verran, ja erityisesti ATR-salpaajien (angiotensiinireseptorin salpaaja) käyttö uusimpana markkinoille tulleena lääkeryhmänä kasvoi selvästi (1,2). Beetasalpaajia käytettiin 2000-luvulla eniten sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastavien hypertension hoidossa (1,2).

Beetasalpaajahoito vähentää sepelvaltimotautipotilaiden sydäninfarktin ja sydänkuoleman riskiä (3). Sen teho aivoverisuonitapahtumien estossa on kuitenkin huonompi kuin reniini-angiotensiinijärjestelmän lääkkeisiin, kalsiumkanavan salpaajiin ja diureetteihin perustuvien hoitojen (3). Tuoreimpien hoitosuositusten mukaan beetasalpaajia tulisi käyttää verenpaineen hoidossa ensisijaisesti silloin, kun se muiden sairauksien, kuten sepelvaltimotaudin, rytmihäiriöiden tai sydämen vajaatoiminnan johdosta on perusteltua (4,5).

Verenpainetaudin hoidon kannalta varsinkin suurimmilla potilasryhmillä eli sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastavilla henkilöillä verenpainetta alentavan lääkkeen oikea valinta on optimaalisen hoidon kannalta erityisen tärkeää (4,5,6,7,8). Vuonna 2006 lähes 40 prosenttia niistä diabetesta sairastavista henkilöistä, jotka käyttivät verenpainetta alentavaa lääkitystä ja joilla ei ollut erityiskorvausoikeutta sepelvaltimotaudin lääkehoitoon, käytti beetasalpaajaa sisältävää lääkevalmistetta ensisijaisena lääkkeenä (1).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastavien henkilöiden verenpaineen lääkehoitoa ja siinä tapahtuneita muutoksia aikavälillä 2000–2011, sekä arvioida, vastaavatko hoitovalinnat nykyisiä suosituksia.

Aineisto ja menetelmät

Kelan lääkeosto- ja erityiskorvausrekistereistä poimittiin kaikki verenpainetta alentavat lääkeostot syys-marraskuulta 2000, 2006 ja 2011. Henkilön katsottiin saavan verenpainetta alentavaa lääkehoitoa, mikäli hän oli hankkinut vähintään yhden seuraaviin lääkeaineryhmiin tai niiden yhdistelmiin perustuvan lääkkeen: beetasalpaajat, diureetit, kalsiumkanavan salpaajat, ACE:n (angiotensiinikonvertaasin) estäjät, ATR- (angiotensiinireseptorin) salpaajat, sekä muut verenpainelääkkeet (klonidiini, moksonidiini ja pratsosiini). Muut verenpainelääkkeet -ryhmää ei tässä tutkimuksessa erikseen käsitelty, sillä niiden osuudet olivat pieniä. Yhdistelmävalmisteiden kaikki verenpainetta alentavat lääkeaineet laskettiin erillisiksi valmisteiksi lääkkeiden lukumäärää arvioitaessa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin niitä 30 vuotta täyttäneitä henkilöitä, joille oli myönnetty erityiskorvausoikeus sepelvaltimotaudin (Kelan korvausnumero 206) tai diabeteksen (Kelan korvausnumero 103) lääkehoitoon. Lisäksi tarkasteltiin henkilöitä, joilla oli edellä mainittujen lisäksi erityiskorvausoikeus myös kroonisen verenpainetaudin hoitoon (Kelan korvausnumero 205). Tällaiset henkilöt luokiteltiin vaikeaa hypertensiota sairastaviksi. Vastaavasti ne, joilta korvausoikeus 205 puuttui, edustivat lievempää tautimuotoa. Henkilöitä, joilla oli erityiskorvausoikeus pelkästään kroonisen verenpainetaudin lääkkeisiin, ei tarkasteltu tässä tutkimuksessa.

Suurimpiin potilasryhmiin kuuluvilla henkilöillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa henkilöitä, joilla on Kelan myöntämä erityiskorvausoikeus sepelvaltimotaudin tai diabeteksen hoitoon.

Tilastomenetelmät

Kelan lääkeosto- ja rekisteriaineisto ei ole otos, vaan kuvaa todellista tilannetta Suomessa. Siksi esim. lääkkeiden käytössä tapahtuneiden muutosten osalta eivät tilastotieteelliset menetelmät ole tarpeen. Analyysit suoritettiin käyttäen SAS-tilasto-ohjelman versiota 9.3. Tulokset on raportoitu absoluuttisina lukumäärinä, keskiarvoina ja prosentteina.

Tulokset

Erityiskorvattavien sepelvaltimotautilääkkeiden käyttöön oikeutettujen henkilöiden määrä kasvoi vuodesta 2000 vuoteen 2011 kolme prosenttia ja diabeteslääkkeisiin oikeutettujen määrä 73 prosenttia (kuvio 1, viivagrafiikka). Verenpainetta alentavia lääkkeitä käyttävien osuus lisääntyi sepelvaltimotautia sairastavilla 74 prosentista 80 prosenttiin ja diabetesta sairastavilla 56 prosentista 71 prosenttiin (taulukko 1). Verenpainetta alentavia lääkkeitä ostaneista sepelvaltimotautipotilaista 41 prosentilla ja diabetespotilaista 62 prosentilla oli vuonna 2011 erityiskorvausoikeus verenpainetta alentavaan lääkehoitoon. Kaksitoista prosenttia vaikeaa hypertensiota sairastaneista diabeetikoista ja 13 prosenttia vaikeaa hypertensiota sairastavista sepelvaltimotautipotilaista ei vuonna 2011 käyttänyt ainoatakaan verenpainelääkettä (kuvio 1).

Sepelvaltimotaudin lääkehoitoon erityiskorvausoikeuden saaneiden verenpainetta alentavien lääkkeiden ostot kasvoivat vain vähän (kuvio 1a), kun samaan aikaan diabeetikkojen verenpainetta alentavien lääkkeiden ostot lähes kaksinkertaistuivat (kuvio 1b). Vuonna 2011 diabeteslääkkeiden erityiskorvaukseen oikeutetut olivatkin suurin yksittäinen verenpainetta alentavaa lääkehoitoa saava potilasryhmä (kuvio 1b).

Diabeetikkojen erityiskorvausoikeuden ulkopuolella olevan lievemmän hypertension hoito lisääntyi suhteellisesti enemmän kuin erityiskorvauksen piirissä olevan vaikean hypertension hoito, vaikka absoluuttinen määrä lisääntyi molemmissa ryhmissä lähes yhtä paljon (kuvio 1 ja taulukko 1).

Yhdistelmälääkehoidon käyttö

Verenpainetta alentavien lääkkeiden määrä henkilöä kohden kasvoi 11 vuodessa keskimäärin 0,3:lla. Vuonna 2011 sepelvaltimotautia sairastavat käyttivät keskimäärin 2,1 ja diabetesta sairastavat 2,3 lääkettä (kuvio 1 ja taulukko 1). Erityisesti kolmen tai useamman lääkkeen yhdistelmähoito lisääntyi molemmissa ryhmissä (kuvio 1).

Lääkevalinnat yhden lääkkeen hoidossa ja yhdistelmähoidossa

Beetasalpaajat olivat sepelvaltimotautia sairastavien eniten käyttämä lääkeaineryhmä (kuvio 2). Beetasalpaajien käyttö kasvoi vuosien 2000 ja 2006 välillä, mutta vuosien 2006 ja 2011 välillä se pysyi ennallaan. Toiseksi eniten käytettiin diureetteja. Reniini-angiotensiinijärjestelmän (RAS) -estäjien (ACE:n estäjä tai ATR-salpaaja) käyttö lisääntyi huomattavasti etenkin yhdistelmähoidossa. ATR-salpaajien käyttö lisääntyi selvästi. Yhdellä lääkkeellä hoidettaessa beetasalpaajat olivat eniten käytetty lääkeryhmä, mutta niiden osuus muihin lääkkeisiin nähden väheni tutkimusaikana (noin 52 400 henkilöä vuonna 2000 ja 35 400 vuonna 2011). RAS-estäjä yhdessä beetasalpaajan kanssa oli eniten käytetty kahden lääkkeen yhdistelmä vuonna 2011 (noin 10 000 henkilöä vuonna 2000 ja 26 100 henkilöä vuonna 2011). RAS-estäjä yhdistettynä beetasalpaajaan ja diureettiin oli yleisin kolmen lääkkeen yhdistelmä vuonna 2011 (noin 13 800 henkilöä vuonna 2000 ja 30 700 henkilöä vuonna 2011).

Beetasalpaajat olivat myös diabetesta sairastavien eniten käyttämä verenpainetta alentava lääkeaineryhmä (kuvio 2). Vaikeaa hypertensiota sairastavat diabeetikot käyttivät lähes yhtä paljon diureetteja kuin beetasalpaajia. ACE:n estäjien käyttö lisääntyi henkilöillä, joilla kohonnutta verenpainetta hoidettiin yhdellä lääkkeellä. ACE:n estäjät olivat vuonna 2000 toiseksi eniten (noin 9 100 henkilöä) käytetty ja vuonna 2011 (noin 15 700 henkilöä) eniten käytetty lääkeryhmä yhtä verenpainelääkettä käyttävien ryhmässä. RAS-estäjät yhdessä diureetin kanssa olivat eniten käytetty kahden lääkkeen yhdistelmä (noin 6 200 henkilöä vuonna 2000 ja 16 300 henkilöä vuonna 2011). Vaikeaa kroonista verenpainetautia sairastavista diabeetikoista joka kymmenes käytti seuranta-aikana beetasalpaajan ja diureetin yhdistelmää. Vuosina 2006–2011 tämän yhdistelmän käyttö lisääntyi sekä absoluuttisesti että suhteellisesti (noin 3 000 henkilöä vuonna 2006 ja 5 900 henkilöä vuonna 2011). RAS-estäjä yhdistettynä beetasalpaajaan ja diureettiin oli yleisin vähintään kolmen verenpainelääkkeen yhdistelmä (noin 11 000 henkilöä vuonna 2000 ja 39 500 henkilöä vuonna 2011).

Niiden henkilöiden määrä, joilla oli erityiskorvausoikeus sekä sepelvaltimotaudin että diabeteksen lääkehoitoon, kasvoi 11 vuodessa noin 22 600 henkilöstä noin 37 200 henkilöön. Tässä potilasryhmässä beetasalpaajat olivat vuonna 2011 yleisin verenpainetta alentava lääkeaineryhmä (noin 29 500 käyttäjää). Toiseksi yleisin lääkeaineryhmä olivat diureetit (noin 19 000 käyttäjää) ja kolmanneksi yleisin ACE:n estäjät (noin 14 200 käyttäjää). Beetasalpaajia käyttivät vuonna 2011 eniten sellaiset henkilöt, jotka käyttivät vain yhtä verenpainetta alentavaa lääkettä (noin 4 900 henkilöä). RAS-estäjä yhdistettynä beetasalpaajaan oli yleisin kahden lääkkeen yhdistelmä (vuonna 2011 noin 5 500 henkilöä) ja RAS-estäjä yhdistettynä beetasalpaajaan ja diureettiin yleisin kolmen lääkkeen yhdistelmä (vuonna 2011 noin 11 000 henkilöä).

Pohdinta

Sepelvaltimotaudin hoitoon erityiskorvausoikeuden saaneiden henkilöiden verenpainetta alentavien lääkkeiden ostot kasvoivat 11 vuoden aikana vain vähän, kun samaan aikaan diabeetikkojen verenpainetta alentavien lääkkeiden ostot lähes kaksinkertaistuivat. Vuonna 2011 diabeteksen hoidon erityiskorvaukseen oikeutetut olivatkin suurin yksittäinen verenpainetta alentavaa lääkehoitoa saava potilasryhmä. Sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastavien henkilöiden kohonneen verenpaineen oikeanlainen hoito on erityisen tärkeää sydän- ja verisuonisairastavuuden vähentämisen kannalta (4,6,7,8,9).

Yhdistelmähoidon käyttö

Yhdistelmähoito lisääntyi 11 vuodessa molemmissa ryhmissä keskimäärin 0,3:lla eri tavalla vaikuttavalla lääkkeellä. Kohonneen verenpaineen hoidon kannalta tätä voidaan pitää hyvänä kehityksenä, sillä tämän hetken hoitosuositusten mukaan kohonnutta verenpainetta pitäisi hoitaa mieluummin tehokkaasti useamman lääkkeen yhdistelmällä kuin lisätä yhden lääkkeen annostusta (4,5,10,11). Yhdistelmälääkehoito on tärkeää erityisesti sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastaville henkilöille, sillä verenpainetta alentavalla lääkityksellä on myös suotuisia vaikutuksia muuhun sydänterveyteen (esim. ACE:n estäjien ja ATR-salpaajien vaikutus sepelvaltimotaudissa ja diabeteksessa sekä beetasalpaajien vaikutus sepelvaltimotaudissa) (4,5,10,11).

Yhden lääkkeen ja yhdistelmähoidon lääkevalinnat

Vaikeaa verenpainetautia sairastavien verenpainetta alentavista lääkeaineista käytettiin eniten beetasalpaajia. Sepelvaltimotautipotilaille tämä on nykyisten suositusten mukaan hyvä valinta, sillä beetasalpaajat estävät supistumisvireyden kasvua ja liiallista sykkeen nousua. Ne myös vähentävät sydänlihaksen hapentarvetta ja vakavia rytmihäiriöitä sekä parantavat täten sepelvaltimotautipotilaiden sydän- ja verisuonitautiennustetta (4,10,11).

Suositusten mukaisena kehityksenä voidaan pitää sitä, että sepelvaltimotautia sairastavien henkilöiden ATR-salpaajien käyttö lisääntyi. Siihen on useita syitä, joista yhtenä merkittävänä on näiden lääkkeiden hinnan lasku 2000-luvulla, toisena niiden melko hyvä siedettävyys (vähän haittavaikutuksia) ja kolmantena hoitosuositusten muutos. Uusissa suosituksissa sepelvaltimotautipotilaille suositellaan ACE:n estäjiä ja ATR-salpaajia beetasalpaajien, diureettien ja kalsiumkanavan salpaajien ohella verenpainetta alentaviksi lääkkeiksi (4,9).

Myös diabetesta sairastavat käyttivät eniten beetasalpaajia verenpaineen alentamiseen. Oman tutkimuksemme mukaan beetasalpaajan ja diureetin yhdistelmälääkitys oli noin 11 prosentilla kahta verenpainetta alentavaa lääkehoitoa käyttävistä diabeetikoista. Osa beetasalpaajien runsaasta käytöstä voi selittyä sillä, että merkittävä osa diabeetikoista sairasti myös sepelvaltimotautia (taulukko 1). Beetasalpaajien ja diureettien samanaikainen käyttö saattaa nostaa glukoosiarvoja, eikä siksi ole paras mahdollinen valinta verenpainetta alentavaksi yhdistelmähoidoksi (4,9,11,12). Parempia vaihtoehtoja olisivat ACE:n estäjät tai ATR-salpaajat yhdistettynä diureettiin ja/tai kalsiumkanavan salpaajaan (4,5,11,13). Beetasalpaajat ovat kuitenkin perusteltuja osana diabeetikkojen sepelvaltimotaudin, rytmihäiriöiden ja sydämen vajaatoiminnan hoitoa. Suositusten mukaisena kehityksenä voidaan pitää sitä, että ATR-salpaajien käyttö lisääntyi tässä potilasryhmässä.

Sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastavien henkilöiden kolme eniten käyttämää verenpainetta alentavaa lääkeaineryhmää olivat beetasalpaajat, diureetit ja ACE:n estäjät. Näiden kolmen lääkkeen yhdistelmä oli myös eniten käytetty verenpainetta alentava lääkeyhdistelmä. Beetasalpaaja on ensisijainen lääkevalinta oireisen sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin sairastaneiden verenpainelääkkeeksi. RAS-estäjät ovat hyvä valinta kohonneen verenpaineen hoidon kannalta sekä sepelvaltimotaudissa että diabeteksessa (4). Kalsiumkanavan salpaajat ja diureetit ovat perusteltuja valintoja yhdistelmähoidossa hyvän hoitotavoitteen saavuttamiseksi ja tautiriskin vähentämiseksi (4).

Lääkkeiden alikäyttö

Yli 10 prosenttia krooniseen verenpainetautiin erityiskorvausoikeuden saaneista diabeetikoista ja sepelvaltimotautipotilaista ei ollut hankkinut ainoatakaan verenpainelääkettä kolmen kuukauden poimintajakson aikana (kuvio 1). On vaikea uskoa, että näin suuri osa Kelan erityiskorvauskriteerit aiemmin täyttäneistä olisi päässyt kroonisen verenpainetaudin (14) hoitotavoitteeseen pelkästään elintapamuutoksilla. Todennäköisempää on, että merkittävä osa sekä diabeetikoista että sepelvaltimotautipotilaista ei käytä lääkärin määräämiä lääkkeitä, ainakaan säännöllisesti.

Tämän tutkimuksen haasteet

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää verenpainetta alentavien lääkkeiden käyttöä, kun henkilöllä oli sepelvaltimotaudin tai diabeteksen hoitoon erityiskorvausoikeus. Sen lisäksi aineisto sisälsi tiedon niistä henkilöistä, joilla oli jommankumman edellä mainitun erityiskorvausoikeuden lisäksi erityiskorvausoikeus kroonisen verenpainetaudin hoitoon (vaikeaa verenpainetautia sairastavat). Tutkimusaineistona oli Kelan lääkerekisteriaineisto, joka sisälsi kaikki edellä mainittujen henkilöiden tekemät verenpainetta alentavien lääkkeiden ostot kolmessa eri aikapisteessä vuosina 2000, 2006 ja 2011. Aineiston etuna on, että se sisältää todella kaikki ne verenpainetta alentavien lääkkeiden ostot, joita Suomessa kyseisinä ajankohtina on tehty. Toisaalta emme silti voi olla täysin varmoja siitä, ovatko henkilöt käyttäneet näitä lääkkeitä säännöllisesti. Myös verenpainetta alentavien lääkkeiden lääkevaihdokset seuranta-aikana ovat mahdollisia tai henkilö on kokonaan lopettanut hänelle määrätyn lääkkeen käytön.

Toisaalta erään yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan lääkärin määräämiä verenpainetta alentavia lääkkeitä haetaan apteekista useammin kuin muiden lääkeryhmien lääkkeitä (15). On otettava huomioon, että osalle potilaista verenpainetta alentavia lääkkeitä on voitu määrätä hypertension ohella myös sydämen vajaatoiminnan, sepelvaltimotaudin ja kroonisten rytmihäiriöiden ja muutamien muiden harvinaisten tautitilojen hoitoon. Tämän vuoksi tarkastelimme erikseen niitä diabetes- ja sepelvaltimotautipotilaita, joilla oli erityiskorvausoikeus myös kroonisen verenpainetaudin hoitoon.

Päätelmät

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että verenpainetta alentavaan lääkehoitoon erityiskorvausta saavien sepelvaltimotauti- ja diabetespotilaiden määrä on kasvanut vuosina 2000–2011. Erityisesti niiden diabetespotilaiden, joilla ei ole verenpaineen hoidon erityiskorvausoikeutta, määrä on kasvanut. Tämä tarkoittaa, että kohonnutta verenpainetta hoidetaan näissä potilasryhmissä entistä aktiivisemmin. Beetasalpaajia sisältäviä lääkevalmisteita käytettiin yleisesti diabetespotilaiden ensisijaisena verenpainetta alentavana lääkkeenä, vaikka niiden käyttö on suositeltavaa vain poikkeustapauksissa. Jatkossa lääkärien tulisi kiinnittää tarkemmin huomiota erityisesti diabetesta sairastavien henkilöiden oikeaan verenpainetta alentavan hoidon valintaan.

Sepelvaltimotautia sairastavilla henkilöillä verenpainetta alentavat lääkevalinnat olivat pääsääntöisesti tämän hetken suositusten mukaisia. ACE:n estäjien ja ATR-salpaajien käyttö verenpainetta alentavina lääkkeinä lisääntyi. Yhdistelmähoito yleistyi molemmissa potilasryhmissä, joka on kohonneen verenpaineen hoidon kannalta oikeansuuntainen kehitys. Tulokset viittaavat myös siihen, että merkittävä osa sekä diabeetikoista että sepelvaltimotautipotilaista ei käytä lääkärin määräämiä lääkkeitä säännöllisesti.

Tästä asiasta tiedettiin

Verenpainetta alentavien lääkkeiden käyttö on lisääntynyt Suomessa 2000-luvun aikana johtuen pääasiassa lievemmän hypertension hoidon tehostumisesta.

Sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastaville oikeanlaisen verenpainetta alentavan lääkeaineen valinta on erityisen tärkeää, koska heillä on suurempi riski saada sydän- ja verisuonitapahtuma kuin väestöllä keskimäärin.

Tällä hetkellä ei tiedetä riittävästi näihin potilasryhmiin kuuluvien henkilöiden hypertension lääkehoidon valinnoista.

Tämä tutkimus opetti

Sepelvaltimotaudin lääkehoitoon erityiskorvausoikeuden saaneiden henkilöiden lääkeostot kasvoivat vain vähän, kun samaan aikaan verenpainetta alentavia lääkkeitä ostaneiden diabeetikkojen lääkeostot lähes kaksinkertaistuivat.

Yhdistelmälääkehoito lisääntyi, ja ACE:n estäjien sekä ATR-salpaajien käyttö yleistyivät sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastavien hoidossa. Kohonneen verenpaineen hoidon kannalta tämä on oikeansuuntainen kehitys, sillä useimmat potilaat tarvitsevat yhdistelmähoitoa tavoitteen saavuttamiseksi.

Beetasalpaajat säilyivät sekä sepelvaltimotautia että diabetesta sairastavien henkilöiden eniten käyttämänä verenpainetta alentavana lääkeaineryhmänä.