Vuoteen 1992 asti rokotuskattavuutta seurattiin siten, että terveydenhoitajat kirjasivat kaikki rokotukset. Lisäksi vuonna 1986 syntyneistä neuvolassa käyvistä lapsista tehtiin ryväsotantatutkimus rokotuskattavuuden selvittämiseksi (1).

Vuodesta 1992 Kansanterveyslaitos on seurannut yleisen rokotusohjelman toteutumista säännöllisesti tehtävillä otantatutkimuksilla. Vuosina 1988 ja 1992 syntyneiden lasten rokotuskattavuutta tutkittiin ositetulla ryväsotannalla selvittämällä noin kolmenkymmenen satunnaisesti valitun neuvolan kaikkien lasten rokotukset (2,3).

Nyt tutkittiin koko ikäluokkaan perustuvasta otoksesta, mikä on kahteen ikävuoteen mennessä annettavien yleiseen rokotusohjelmaan kuuluvien rokotusten kattavuus ja täydellisesti rokotettujen lasten osuus ikäluokasta. Samalla arvioitiin neuvolankäytön ulkopuolelle jäävien lasten osuus ja selvitettiin, minkä ikäisinä lapset saavat rokoteannokset.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Rokotustietojen hankinta ja tulkinta

Aineistona käytettiin Suomen väestötietojärjestelmästä satunnaisesti valitun tuhannen vuonna 1995 syntyneen lapsen rokotustietoja. Ne pyrittiin ensisijaisesti selvittämään neuvoloista. Koska käytettävissä ei ollut ajantasaista neuvolarekisteriä, kysymyslomakkeet lähetettiin pienissä kunnissa terveyskeskuksen ylihoitajalle, joka selvitti kunkin lapsen neuvolan ja lähetti kyselylomakkeen sinne. Suurissa kaupungeissa kyselylomakkeet toimitettiin suoraan lapsen neuvolaan.

Kaikki ylihoitajat ja terveydenhoitajat osallistuivat tutkimuksen toteuttamiseen. Terveydenhoitaja kopioi lapsen rokotuslomakkeen tutkijoille ja kaikki siihen mennessä merkityt tutkittavat annokset otettiin huomioon riippumatta lapsen iästä rokotushetkellä. Aineiston kerääminen ja tarkistus alkoi syyskuussa ja loppui joulukuussa 1998.

Viiden viikon kuluessa terveydenhoitajat palauttivat 930 rokotuslomaketta. Puuttuvien lomakkeiden ja rokotustietojen selvittämiseksi otettiin uudelleen yhteyttä ylihoitajiin tai neuvoloihin. Tämän tuloksena saatiin edelleen 62 lomaketta. Noin viidenkymmenen lapsen rokotustietoja vielä täydennettiin ja tarkistettiin neuvoloista puhelimitse.

Lapsen huoltajaan otettiin yhteyttä kahdeksassa tapauksessa, joissa rokotustietoja ei muuten löytynyt. Lapsista viiden rokotustiedot saatiin vanhempien kautta. Nämä lapset olivat käyttäneet neuvolaa ja tiedot tarkistettiin vielä huoltajien osoittamista neuvoloista. Kolmesta lapsesta ei saatu rokotustietoja.

Lapsi katsottiin täydellisesti rokotetuksi, jos hän oli saanut kaikki rokotusohjelmaan 2 vuoden ikään mennessä kuuluvat 12 rokoteannosta. Näiksi ei laskettu DT-rokotteita, joita annetaan mm. PDT-rokotteiden sijasta rokotteen hinkuyskäosan haittavaikutusten vuoksi. Suun kautta annettuja poliorokotteita (OPV) ei laskettu IPV-rokotteiksi, mutta niiden vaikutus otettiin huomioon laskettaessa täydellisesti rokotettujen lasten osuutta.

Tilastolliset menetelmät

Rokotusten ja neuvolan käytön kattavuutta kuvaavat estimaatit ja niiden luottamusvälit määrättiin yksinkertaisesta satunnaisotoksesta binomijakaumaan perustuen.

Tuhannen lapsen otos katsottiin riittäväksi, koska aikaisempina vuosina rokotuskattavuus on ollut suuri ja neuvoloiden käytön arveltiin olevan erittäin yleistä. Otoskokoanalyysin avulla laskettiin, että otoksesta saadun estimaatin virhe on korkeintaan 0,5-1,8 prosenttiyksikköä yli 0,95:n todennäköisyydellä, jos todellinen kattavuusprosentti on 99-90.

TULOKSET

Neuvoloiden käyttö

Suomalaista neuvolaa käytti 1 000 lapsesta 997 (95 %:n luottamusväli 99,3-99,9 %). Heistä yksitoista oli rokotettu osittain tai kokonaan ulkomailla.

Tuhannen lapsen aineistossa vain kolme ei käyttänyt neuvolaa. Heistä ei saatu rokotustietoja ja heidät laskettiin rokottamattomiksi. Yhden omainen ilmoitti lapsen asuvan perheineen ulkomailla ja lapsen saaneen rokotuksensa siellä paikallisen käytännön mukaan. Lapsen rokotustietoja ei kuitenkaan saatu. Kahden muun lapsen vanhemmat eivät vastanneet kyselyyn. Toisen neuvolasta oltiin jo aiemmin saatu tieto, että perhe ei käytä neuvolan palveluja. Vain yhdestä lapsesta ei siten saatu minkäänlaisia tietoja.

Rokotuskattavuus

Kaikkien yksittäisten rokoteannosten kattavuusestimaatit olivat yli 97 % ja luottamusvälit olivat kapeat. Täydellisesti rokotettuja oli 95,8 % (95 %:n luottamusväli 94,5-96,9 %).

Taulukossa 1 on esitetty vuonna 1995 syntyneiden lasten neuvolarokotusten kattavuus rokoteannoksittain jaoteltuna. Vähintään yhden DT-annoksen oli saanut seitsemän ja suun kautta otettavan poliorokoteannoksen viisi lasta. Vertailuna on tulokset vuonna 1988 ja 1992 syntyneiden lasten rokotuskattavuuksista. Niissä DT-rokotukset on laskettu PDT-annoksiksi.

Taulukossa 2 on esitetty koko yleisen rokotusohjelman kattavuus ja erittely rokotteittain. Viisi lasta oli saanut ulkomailla suun kautta annettavaa poliorokotetta joko yksinomaan tai osana poliorokoteannoksista. Kaikkien arvioitiin saaneen tarvittavat poliorokotukset. Suun kautta otettavien ja IPV-rokotesarjojen vastaavuuksista päätettiin Kansanterveyslaitoksen rokotussuositustyöryhmässä.

Rokotusaikataulun toteutuminen

Rokotusaikataulua noudatettiin aiempien vuosien tapaan hyvin. Toteutumisaikojen mediaanit vastasivat suositusajankohtia.

Taulukossa 3 on esitetty rokotusten toteutumisaikataulu rokoteannoksittain ja aikaväli, jolla 80 % rokotuksista toteutui. Ensimmäisen kuuden elinkuukauden aikana tämä aikaväli oli korkeintaan kuusi viikkoa ja senkin jälkeen korkeintaan viisi kuukautta. Taulukossa on verrattu vuosina 1988 ja 1992 syntyneiden lasten rokotusaikataulun toteutumista nykyisiin tuloksiin.

Suomalaisiin rokotetutkimuksiin (pneumokokki- ja poliorokotetutkimukset) osallistui 23 otannan lasta ja heidän rokoteohjelmansa aikataulu poikkesi tavanomaisesta. Näitä ja yhtätoista ulkomailla rokotettua lasta (yhteensä 34 lasta) ei otettu mukaan arvioitaessa suomalaisen rokotusohjelman aikataulun toteutumista. Vertailuna käytetyissä tutkimuksissa ei ole otettu huomioon ulkomailla rokotettujen ja rokotetutkimuksiin osallistuneiden lasten tavallisuudesta poikkeavia rokotusaikatauluja.

POHDINTA

Tutkimuksen mukaan alle kaksivuotiaat käyvät neuvolassa lähes sataprosenttisesti. Tämä vahvistaa edellisten vuosien kattavuustutkimusten tuloksia; näissähän kattavuus oli arvioitu neuvoloiden asiakkaiden toteutuneista rokotuksista. Laaja neuvolapalvelujen käyttö heijastuu lasten terveyteen paitsi rokotteilla ehkäistävien tautien vähenemisenä myös huoltajien terveystietoisuuden lisääntymisenä.

Tutkimuksen otos saatiin Suomen väestötietojärjestelmästä. Rekisterissä ovat mukana henkilöt, joilla on sosiaaliturvatunnus, eli joilla on Suomen kansalaisuus tai oleskelulupa. Näihin eivät kuulu turvapaikanhakijat tai pakolaiset, joiden oleskeluluvan viranomaiskäsittely on vielä kesken.

Osa Suomessa asuvista ulkomaalaisista lapsista jäi tutkimuksen ulkopuolelle. Oleskelulupaa hakeville lapsille pyritään kuitenkin antamaan Suomen yleistä rokotusohjelmaa vastaava rokotussuoja. Ainoastaan pitkään Suomessa turistiviisumilla tai viisumitta oleskelevat ulkomaalaiset lapset eivät välttämättä ole minkään terveyspalvelun ulottuvilla. Suomessa he ovat kuitenkin marginaalinen ryhmä ja heistäkin suurin osa, kuten Suomessa työskentelevien ulkomaalaisten lapset, saa säännöllistä, yleensä yksityistä terveydenhoitoa (Väestörekisterikeskus, henkilökohtainen tiedonanto).

Lapsen sosioekonomisten taustatekijöiden tai asuinpaikan vaikutusta rokotuskattavuuteen ei tässä tutkimuksessa kartoitettu. Rokotuskattavuuden ollessa näinkin hyvä ei jako sitä ennustaviin osatekijöihin anna uutta tietoa.

Rokotusaikataulua seurattiin keskimäärin hyvin, vaikkakin yksittäisissä rokotuksissa oli suuriakin aikatauluheittoja. Mikäli rokotusaikataulusta poikettiin, rokotteet annettiin mieluummin päiviä tai viikkoja myöhässä kuin liian aikaisin. Varsinkin neljäs PDT- ja kolmas poliorokote siirtyivät suosituksen (20-24 kuukautta) ylärajoille. Ilmeisesti rokotus pyrittiin ajoittamaan yhteen lapsen kaksivuotistarkastuksen kanssa. Ainoastaan BCG-rokotteen antoikä on vuosien kuluessa aikaistunut.

Suomessa on neuvolaikäisten rokotuksissa päästy jo niin hyvään kattavuuteen, että joidenkin rokotuksilla ehkäistävien tautien juuriminen kokonaan käy mahdolliseksi. Poliota ja tuhkarokkoa ei ole maassamme enää esiintynytkään vuosiin (4). Sen sijaan hinkuyskää esiintyy edelleen, koska rokote ei asianmukaisesti annettunakaan anna täydellistä suojaa taudilta.

Rokotuskattavuus on Suomessa ollut hyvä niin pitkään, että hyvää tilannetta aletaan helposti pitää itsestäänselvyytenä. Esimerkit muualta maailmasta kuitenkin osoittavat, että asiat saattavat muuttua nopeastikin. 1970-luvulla herännyt epäily hinkuyskärokotteen turvallisuudesta johti kattavuuden merkittävään vähenemiseen ja hinkuyskätapausten huomattavaan lisääntymiseen mm. Englannissa ja Australiassa (5). Kun rokotuksin ehkäistävät taudit on saatu lähes häviämään, huomio siirtyy rokotusten haittavaikutuksiin. Siksi hyvän rokotuskattavuuden säilyttäminen vaatii jatkuvaa työtä. Erityisen tärkeää on, että rokotusten parissa työskentelevät osaavat antaa tosiasioihin perustuvaa tietoa tautien esiintyvyydestä, rokottamattomuuden vaaroista ja rokotteiden turvallisuudesta.