Työterveyslaitoksen Sisäilmastokysely on laajasti käytössä työterveyshuollon apuvälineenä selvitettäessä sisäilmaongelmia työpaikoilla. Kysely auttaa arvioimaan sisäilmaongelman laajuutta, toimenpiteiden kiireellisyyttä ja kohdentamista. Kyselylomake pohjautuu Ruotsissa 1980-luvulla kehitettyyn kyselymenetelmään, jonka validiteetti ja reliabiliteetti on todettu tutkimuksissa hyväksi (1,2,3). Sisäilmastokyselyn suomalainen käännös on ollut vuodesta 1995 aluetyöterveyslaitosten palvelutyössään käyttämä ja evaluoima työväline, ja sen käyttöä ja tulkintaa on opastettu työterveyshuoltoasemien henkilöstölle (4,5).

Sisäilmastokyselyn avulla tutkitaan vastaajien kokemuksia työympäristön sisäilman laadusta ja olosuhteista sekä työhön liittyvistä oireista. Taustaksi kerätään tietoja mm. työntekijöiden aikaisemmista ja nykyisistä allergisista sairauksista ja tupakointitottumuksista. Lisäksi kyselyyn on sisällytetty psykososiaalista työympäristöä suppeasti kartoittava neljän kysymyksen sarja.

Psykososiaalista työympäristöä kartoittavien osioiden sisällyttäminen kyselyyn on perusteltua tuoreiden tutkimusten valossa. Useissa tapauksissa sisäilmaongelmien syntyyn ja pahenemiseen vaikuttavat hyvin monenlaiset työympäristöön liittyvät asiat. Sisäilmaongelma on useimmiten laaja vyyhti, jossa on mukana samanaikaisesti paitsi fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia työympäristötekijöitä, myös työn henkiseen kuormittavuuteen, työyhteisöjen ongelmiin ja ergonomian pulmiin liittyviä tekijöitä.

Tutkimusten mukaan työn henkiseen kuormittavuuteen liittyvät tekijät, kuten suuri työkuorma, vähäisiksi koetut vaikutusmahdollisuudet työssä, tyytymättömyys työyhteisön ihmissuhteisiin ja työilmapiiriin sekä voimakas työstressi, ovat omiaan lisäämään tai pahentamaan sisäilmaan liitettyjä oireita ja sisäilmaa koskevia valituksia työpaikalla (6,7). Työn henkinen kuormittavuus ja työstressi näyttävät siten tavalla tai toisella lisäävän ihmisen herkkyyttä työympäristön fysikaalisille, kemiallisille ja biologisille altisteille. Myös monien työpaikkojen käytännön kokemukset viittaavat samaan suuntaan. Sisäilmaongelmat tuntuvat usein kärjistyvän, kun työssä on muutenkin vaikeaa. Stressi voi olla toisaalta myös seurausta fyysisen työympäristön mahdollisista altisteista johtuvista peloista ja ahdistuksesta ja voi siten lisätä entisestään oireilua.

Sisäilmastokyselyyn sisällytetyt psykososiaalista työympäristöä koskevat kysymykset liittyvät työn määrälliseen ja laadulliseen kuormitukseen, vaikutusmahdollisuuksiin ja sosiaaliseen tukeen työssä. Kysymykset ovat valikoituneet ruotsalaisen tutkimusryhmän pitkäaikaisen kehitystyön tuloksena (3). Valinta on varsin perusteltu myös stressiteoreettisen viitekehyksen valossa. Työn vaatimusten, työn hallinnan ja sosiaalisen tuen keskeinen merkitys hyvinvoinnin ja terveyden kannalta on osoitettu monissa työpsykologisissa tutkimuksissa (8,9,10). Kyselyn neljä kysymystä eivät luonnollisestikaan voi antaa kovin monipuolista kuvaa työn psyykkisistä kuormitustekijöistä ja työyhteisön tilanteesta, vaan kysymykset toimivat pikemminkin suuntaa antavana ja seulamaisena mittarina.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Työterveyslaitoksen Sisäilmastokyselyn psykososiaalista työympäristöä mittaavien kysymysten tuloksia sekä niiden yhteyttä ympäristöolosuhde- ja oirevalituksiin työpaikoilla. Tutkimusta voidaan hyödyntää käytännön työterveyshuollossa tulkittaessa sisäilmastokyselyjen tuloksia ja arvioitaessa psykososiaalisten tekijöiden vaikutusta tuloksiin.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimusaineisto koostui Uudenmaan aluetyöterveyslaitoksessa vuosina 1996-1999 lähinnä toimistotyöpaikoilla toteutetuista sisäilmastokyselyistä. Kyselytutkimus tehtiin 122 työpaikalla, joissa yhteensä 11 154 työntekijää palautti lomakkeen täytettynä. Vastaajista 70 % oli naisia. Täsmällinen vastausprosentti oli tiedossa 72 kohteessa. Vastausprosentin keskiarvo oli 73 % ja vaihteluväli 40-100 %. Kohdetyöpaikat olivat ongelmakohteita eli työpaikat olivat kääntyneet työterveyshuollon puoleen sisäilmaongelman tutkimiseksi ja selvittämiseksi.

Psykososiaalista työympäristöä kartoitetaan Sisäilmastokyselyssä seuraavilla kysymyksillä:

- Onko työsi mielenkiintoista ja innostavaa?

- Onko sinulla liian paljon työtä?

- Onko sinulla mahdollisuuksia vaikuttaa työhösi tai työoloihisi?

- Saatko apua työtovereiltasi, jos sinulla on ongelmia työssä?

Kysymyksissä käytetään neliportaista asteikkoa: 1 = kyllä, useimmiten, 2 = kyllä, joskus, 3 = vain harvoin tai 4 = ei koskaan.

Työympäristön olosuhdehaittoja (esim. veto, kuiva ilma, tunkkaisuus jne.) kysytään edeltäneiden kolmen kuukauden ajalta. Tässä tutkimuksessa tuloksiin kirjattiin joka viikko ilmenneet haitat. Myös työpaikan sisäilmaan liittyviä oireita kysytään edeltäneiden kolmen kuukauden ajalta ja tarkentaen, onko oire esiintynyt joka viikko ja epäileekö vastaaja oireen johtuvan työympäristöstä. Tuloksissa tarkasteltiin joka viikko esiintyviä ja työhön liittyviä oireita. Tämän aineiston olosuhde- ja oirekuvauskuvaus on esitetty lähemmin toisaalla (5).

Psykososiaalisen työympäristön piirteitä tarkasteltiin prosenttijakautumien avulla. Sukupuolten välisiä ja ikäryhmittäisiä eroja testattiin khi2-yhteensopivuustestillä, jolla myös tutkittiin psykososiaalisen työympäristön ja olosuhdevalitusten välistä yhteyttä. Oirevalitusten ja psykososiaalisen työympäristön piirteiden välistä yhteyttä tutkittiin Tukeyn menetelmällä. Aineiston tilastolliseen käsittelyyn käytettiin SAS 6.12- ja PEPI 3.0 -tilasto-ohjelmia.

TULOKSET

Psykososiaalinen työympäristö

Työn mielenkiintoisuus ja innostavuus sekä sosiaalisen tuen mahdollisuus ovat keskeisiä työn voimavaratekijöitä. Valtaosa (75 %) kaikista vastaajista koki työnsä useimmiten mielenkiintoiseksi ja 4 % vain harvoin tai ei koskaan mielenkiintoiseksi (taulukko 1). Apua työtovereilta työn ongelmatilanteissa sai useimmiten 72 % vastaajista ja harvoin tai ei koskaan 6 %. Naiset arvioivat sekä työn mielenkiintoisuutta että sosiaalista tukea jonkin verran miehiä myönteisemmin.

Kiire ja aikapaine ovat työelämän yleisimpiä stressin ja psyykkisen kuormituksen aiheuttajia. Vastaajista joka viides arvioi työmääränsä useimmiten liian suureksi ja 59 % arvioi itsellään olevan joskus liian paljon työtä (taulukko 1). Viidennes arvioi työtä olevan liikaa vain harvoin tai ei koskaan. Työmäärää koskevissa arvoissa eri sukupuolten välillä ei ollut eroja.

Ihmiselle on ominaista pyrkimys lähiympäristöään koskevan hallinnan tunteen säilyttämiseen. Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön auttavat myös säätelemään merkittävällä tavalla omaa kuormittumista. Vastaajista 35 % arvioi voivansa useimmiten vaikuttaa omaan työhön ja työoloihin (taulukko 1). Harvoin tai ei koskaan vaikutusmahdollisuuksia koki 21 % vastaajista. Miehet kokivat omat vaikutusmahdollisuutensa selvästi paremmiksi kuin naiset.

Nuorimmassa, 18-34-vuotiaiden ikäryhmässä (kuvio 1) työn sisältö arvioitiin mielenkiintoiseksi ja innostavaksi harvemmin kuin muissa ikäryhmissä, ja nuoret myös kokivat omat vaikutusmahdollisuudet työhön nähden vähäisemmiksi. Liian suuri työmäärä oli sen sijaan nuorimmassa ikäryhmässä selvästi harvinaisempaa ja sosiaalisen tuen saaminen tarvittaessa helpompaa. Työn mielenkiintoisuuden kokemukset lisääntyivät ja vaikutusmahdollisuudet kasvoivat iän myötä. Ikäryhmien väliset erot olivat tilastollisesti merkitseviä. Työkuormansa useimmiten liian suureksi kokivat 45-54-vuotiaat työntekijät.

Psykososiaalinen työympäristö ja olosuhdevalitukset

Kyselytutkimuksen tulokset viittaavat selvästi psykososiaalisen työympäristön ja sisäilmastoon liittyvien olosuhdevalitusten väliseen yhteyteen. Työnsä harvoin tai ei koskaan mielenkiintoiseksi arvioivat henkilöt (kuvio 2) sekä liian suuren työkuorman alla työskentelevät ja omat vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi kokevat työntekijät raportoivat tilastollisesti merkitsevästi enemmän olosuhdehaittoja. Sosiaalisen tuen ja olosuhdevalitusten väliset yhteydet eivät olleet yhtä selvät. Harvoin tai ei koskaan apua työtovereilta saavat työntekijät raportoivat kuitenkin muita useammin työympäristön pölyisyyttä, vetoisuutta, haittaa muiden tupakoinnista, epämiellyttäviä hajuja sekä työympäristön meluisuuteen ja valaistukseen liittyviä ongelmia.

Psykososiaalinen työympäristö ja oireilu

Tutkimuksen tulokset viittaavat myös psykososiaalisen työympäristön ja sisäilmaoireilun väliseen yhteyteen. Työn vähäinen mielenkiintoisuus (kuvio 3), liian suuri työmäärä ja vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä useimpiin työpaikan sisäilmaan liitettyihin oireisiin. Oireista yskän, päänahan hilseilyn ja pahoinvoinnin tai huimauksen osalta yhteys ei ollut aivan yhtä selvä. Sosiaalisen tuen vähäisyys oli yhteydessä lähinnä yleisoireisiin (väsymys, pää tuntuu raskaalta, päänsärky, pahoinvointi, keskittymisvaikeudet).

POHDINTA

Tutkimuksen tulokset psykososiaalisen työympäristön piirteistä suomalaisilla työpaikoilla ovat samansuuntaisia kuin Työterveyslaitoksella hiljattain toteutetussa laajassa haastattelututkimuksessa Työ ja terveys 2000 (11). Tutkimusten käyttämät kysymykset eivät ole suoraan vertailukelpoisia keskenään, mutta sama yleiskuva on molemmissa näkyvillä. Liian suuri työmäärä tai työn kiireisyys on yleinen kuormitustekijä sekä miehillä että naisilla, sillä neljä viidestä työntekijästä kokee aikapainetta vähintään silloin tällöin. Työn sisältöä ja sosiaalista tukea arvioitiin molemmissa tutkimuksissa pääsääntöisesti myönteisesti. Mielenkiintoista on se, että tässä tutkimuksessa, jossa aineisto on valikoitunut työpaikan sisäilmaongelman mukaan, vaikutusmahdollisuutensa vähäiseksi kokevien vastaajien osuus oli suurempi kuin Työ ja terveys 2000 -haastattelututkimuksessa. Molemmat tutkimukset kertovat miesten kokevan vaikutusmahdollisuutensa paremmiksi kuin naiset, ja naisten osuus tämän tutkimuksen aineistossa oli selvästi suurempi. On kuitenkin myös mahdollista, että tämä tulos kertoo yleisemminkin koettujen vaikutusmahdollisuuksien merkityksestä sisäilmaongelmien esilletulossa.

Havaitut ikäryhmittäiset erot ovat osittain samansuuntaisia kuin Työ ja terveys 2000 -tutkimuksessa. Vanhemmat ikäryhmät arvioivat työn sisällön vaihtelevuutta nuorinta ikäryhmää myönteisemmin, kun taas nuorimman ikäryhmän vastaajat kokivat vähemmän kiirettä ja saivat tarvitessaan paremmin sosiaalista tukea ja apua. Työ ja terveys 2000 -tutkimuksessa vaikutusmahdollisuudet lisääntyivät iän myötä ainoastaan miehillä. On luonnollista, että iän, työkokemuksen ja taitojen lisääntyessä työtehtävät monipuolistuvat ja muuttuvat haastavammiksi. Kokemuksen kasvaessa toimitaan usein myös itsenäisemmissä työrooleissa, jolloin vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät ja osittain myös työtovereilta saatavan avun tarve vähenee. On tietenkin huomattava, että laajat aineistot, jotka sisältävät lukuisia työpaikkoja ja toimialoja, voivat antaa ainoastaan karkean yleiskuvan. Organisaatiotasoiset tekijät, kuten työpaikan rakenteelliset ja kulttuuriset tekijät, vaikuttavat merkittävällä tavalla yksilön ja työn väliseen suhteeseen. Näiden huomioon ottaminen on tärkeää työpaikkojen kanssa tehtävässä käytännön työssä.

Sisäilmaongelmien taustan monitekijäisyys näkyy näissä tuloksissa kuten myös muissa tuoreissa tutkimuksissa (7): työn ja työympäristön kokonaisuus näyttää vaikuttavan arvioihin työpaikan sisäilmasta. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että työympäristön psykososiaalisilla tekijöillä on merkitystä työpaikkojen sisäilmaongelmissa. Tutkimustuloksista ei sen sijaan voi tehdä päätelmiä työpaikkojen sisäilmaongelmiin liittyvistä syy-seuraussuhteista tai vaikutusmekanismeista. Tutkimus ei myöskään anna vastausta kysymykseen vaikutuksen suunnasta: lisääkö työstressi sisäilmaoireita, oireet stressiä vai onko kyse vuorovaikutteisesta yhteydestä. Tulokset antavat kuitenkin työterveyshuollolle apuvälineen arvioida ja tulkita asiakastyöpaikoillaan toteuttamiensa sisäilmastokyselyjen tuloksia.

Tässä raportoitua vertailuaineistoa käyttämällä voidaan arvioida yksittäisen työpaikan tilannetta: mikäli psykososiaaliset kuormitustekijät korostuvat vastauksissa, asiaa on syytä tarkastella lähemmin. Kuten mitä tahansa kyselymenetelmää käytettäessä, pelkkien numeroarvojen perusteella on mahdotonta tehdä pitkälle meneviä päätelmiä. Selvästi poikkeavia tuloksia voidaan kuitenkin pitää hälytysmerkkinä. Tulosten merkityksen arvioimiseksi tarvitaan erityisesti tietoa työpaikan tilanteesta ja yhteistä tulkintaa työpaikan henkilöstön kanssa. Tuloksista on hyvä keskustella esimerkiksi ensin esimiesten ja työsuojelu- tai tyky-ryhmien kanssa ja sen jälkeen kyselypalautteen antamisen yhteydessä koko henkilöstön kanssa. Keskustelujen tuloksena saatetaan havaita, että henkilöstön hyvinvoinnin parantamiseksi voi olla tarpeen tarkastella sisäilman laadun lisäksi lähemmin myös työn psyykkistä kuormittavuutta ja työyhteisön toimivuutta. Sopivia menetelmiä jatkoselvittelyyn on useita. Avuksi soveltuvat esimerkiksi haastattelut, ryhmäkeskustelut ja työkonferenssi. Kyselymenetelmistä työterveyshuollon käytettävissä ovat mm. QPSNordic (12), Työstressikysely (13) ja Kysely työyhteisön toiminnan mittaamiseksi (14).

Työpaikan sisäilmaongelman ratkaiseminen vaatii pitkäjänteistä ja suunnitelmallista kehittämistyötä. Hyvään lopputulokseen, joka on hyvinvoivat työntekijät toimivassa työympäristössä, pääsemiseksi saatetaan tarvita korjaustoimenpiteitä ja interventioita, jotka kohdistuvat teknisen työympäristön lisäksi myös psyykkiseen työympäristöön ja työyhteisöön. Sisäilmaongelmat haastavatkin työterveyshuollon, eri asiantuntijatahot ja työpaikan henkilöstön vaativaan moniammatilliseen yhteistyöhön.