Kansanterveyslaitos arvioi säännöllisin välein yleisen rokotusohjelman toteutumista Suomessa. Aiemmin rokotuskattavuutta seurasivat neuvoloiden terveydenhoitajat kirjaamalla kaikki rokotukset (1). Sosiaali- ja terveysministeriö siirsi tehtävän Kansanterveyslaitokselle vuonna 1992, jolloin arviointia ryhdyttiin tekemään otantatutkimuksilla neuvoloista (2,3). Vuonna 1998 rokotuskattavuustutkimus tehtiin ensimmäisen kerran satunnaisotantana väestötietojärjestelmästä, jolloin kartoitettiin tuhannen vuonna 1995 syntyneen lapsen kahden ensimmäisen ikävuoden yleisen rokotusohjelman toteutuminen (4).

Myös nyt on satunnaisotannalla tutkittu tuhannen vuonna 1997 syntyneen lapsen rokotustiedot. Tavoitteena oli selvittää, miten Suomessa asuvien neuvolaikäisten lasten yleinen rokotusohjelma toteutuu. Kokonaiskattavuuden lisäksi selvitettiin rokotusten toteutuminen sekä kunkin rokotesarjan että rokoteannoksen kohdalla. Lisäksi haluttiin katsoa, kuinka suositeltua rokotusaikataulua noudatetaan.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Rokotustietojen keräys

Tutkimus on retrospektiivinen kohorttitutkimus, jossa yksinkertaisella satunnaisotannalla valittiin 1 000 vuonna 1997 syntynyttä lasta, joiden kotikunta otantahetkellä oli Suomessa. Otannan teki Väestörekisterikeskus, josta saatiin kunkin lapsen henkilötiedot, osoite, syntymäpaikka, kansalaisuus, äidinkieli ja huoltajan nimi. Väestörekisterikeskukselta saatujen henkilö- ja osoitetietojen perusteella lasten rokotustiedot saatiin pääasiassa heidän omista neuvoloistaan.

Väestörekisterikeskukselta haettiin lupa väestötietojärjestelmän tietojen käyttämiseen tutkimuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriöltä pyydettiin lupa neuvoloiden asiakasarkistojen käyttöä varten. Helsingin kaupungilta haettiin erillislupa neuvolatietojen keruuseen ja käyttöön, muualla Suomessa ei lisälupia tarvittu.

Väestörekisterikeskukselta saatiin 987 lapsen osoitetiedot. Väestörekisterikeskus ei anna yhteystietoja erilaisiin laitoksiin sijoitetuista lapsista. Heitä tässä otoksessa oli yhdeksän. Neljän ulkomailla asuvan suomalaislapsen osoitetietoja ei myöskään saatu.

Rokotustietojen keräämiseksi laaditut kyselylomakkeet lähetettiin syyskuussa 2000. Kyselyt osoitettiin ensiksi kunkin lapsen asuinpaikan terveyskeskuksen ylihoitajalle tai vastaavalle hoitajalle, jota pyydettiin selvittämään lapsen neuvola ja lähettämään sitten kyselylomake neuvolan terveydenhoitajalle. Tätä puolestaan pyydettiin kopioimaan lapsen rokotuslehti kahden ensimmäisen vuoden rokotusten ajalta ja toimittamaan se tutkijoille. Mikäli rokotustietoja ei viiden viikon kuluessa näin saatu, tehtiin kysely uudelleen. Mikäli rokotustietoja ei neuvolasta löytynyt, kyseltiin rokotustietoja huoltajalta kirjeitse.

Ensimmäisen kyselyn jälkeen saatiin terveydenhoitajilta vastaus noin 900 lapsesta. 86 terveydenhoitajalle lähetettiin uusi tiedustelu. Muutamiin neuvoloihin otettiin lopuksi yhteyttä puhelimitse. Terveydenhoitajien vastausten perusteella lähetettiin 15 lapsen huoltajalle kirjeet rokotustietojen saamiseksi tai täydentämiseksi. Seitsemään lapseen ei saatu yhteyttä, vaikka kirjeet lähetettiin vielä toiseen kertaan.

Rokotustietojen tulkinta

Täydellisesti rokotetuiksi katsottiin lapset, jotka olivat saaneet rokotuksensa suomalaisen rokotusohjelman mukaisesti ja myös ne maahanmuuttajat, joiden rokotukset oli nykyohjeiden mukaisesti täydennetty.

Jos maahanmuuttajan puuttuvaa BCG-rokotusta ei Suomessa ollut täydennetty sen takia, että se ei lapsen syntymämaassa ollut kuulunut rokotusohjelmaan, katsottiin lapsi puutteellisesti rokotetuksi. Jos maahanmuuttajan DTP-rokotukset oli aloitettu yli vuoden iässä ja silloisen ohjeen mukaisesti oli annettu kolme DTP-rokotusta, lapsi katsottiin täydellisesti rokotetuksi, vaikka normaali-iässä aloitettuun ohjelmaan kuuluu neljä rokoteannosta. Hib-rokotusten suhteen lapsi katsottiin täydellisesti rokotetuksi, jos hän vasta vuoden iässä Suomeen tultuaan sai ensimmäisen Hib-rokotuksensa ja myöhemmin suosituksen mukaisen yhden lisäannoksen, vaikka normaalisti neljän kuukauden iässä alkavassa Hib-sarjassa onkin kolme annosta. Poliorokotussarja katsottiin täydelliseksi, jos annoksia oli saatu vähintään kolme kahden kuukauden iän jälkeen, ensimmäisen ja toisen annoksen väli oli ollut vähintään kaksi kuukautta, toisen ja kolmannen annoksen väli vähintään neljä kuukautta ja ainakin yksi annos oli annettu toisella ikävuodella. Elävää ja inaktivoitua rokotetta sisältävien poliorokoteannosten katsottiin vastaavan toisiaan.

Syitä puutteellisiin rokotuksiin pyrittiin selvittämään ja ryhmittelemään. Rokottamattomuuden syy saattoi olla vanhemmista johtuva (esim. ilmoitettu mielipide tai neuvolassa käymättä jättäminen), muutto ulkomailta tai ulkomaille, neuvolan yleisistä suosituksista poikkeava päätös jättää rokottamatta, lääketieteellinen vasta-aihe rokotuksille tai lapsen sairastelu.

Tilastolliset menetelmät

Rokotusten ja neuvolan käytön kattavuutta kuvaavat estimaatit ja niiden luottamusvälit määrättiin yksinkertaisesta satunnaisotoksesta binomijakaumaan perustuen. Tuhannen lapsen otos katsottiin riittäväksi, koska aikaisempina vuosina rokotuskattavuus on ollut hyvä ja neuvoloiden käytön arveltiin olevan erittäin yleistä. Otoskokoanalyysin avulla laskettiin, että otoksesta saadun estimaatin virhe on korkeintaan 0,5-1,8 prosenttiyksikköä yli 95 %:n todennäköisyydellä, jos todellinen kattavuus on 90-99 %.

TULOKSET

Neuvoloiden käyttö

Niistä 987 lapsesta, joiden osoitetiedot saatiin, 980 (99,2 %) käytti neuvolan palveluja (95 %:n luottamusväli 98,5-99,7 %). Seitsemän lasta, jotka kaikki olivat syntyperäisiä suomalaisia, ei käyttänyt kunnallista neuvolaa eikä heidän rokotustietojaan saatu. Myöskään lasten vanhempia ei kyetty tavoittamaan. Kaksi vuotta aiemmin tehdyssä tutkimuksessa neuvolaa käytti 1 000 lapsesta 997 (99,7 %) (95 %:n luottamusväli 99,3-99,9 %).

Neuvoloiden käyttäjistä oli suomalaisia 962 (98,1 %) ja ulkomaalaisia 18 (1,9 %). Ulkomailla syntyneitä oli 10, joista suomalaisia oli 3. Lapsista 900 (91,8 %) oli suomenkielisiä ja 55 (5,6 %) oli ruotsinkielisiä.

Rokotuskattavuus

Rokotustiedot saatiin kaikkiaan 980:stä lapsesta. Ne 7 lasta, jotka eivät käyttäneet kunnallista neuvolapalvelua ja joiden rokotustietoja ei myöskään saatu, katsottiin rokottamattomiksi.

Täydellisesti rokotettuja oli 92,5% (913/987) (95 %:n luottamusväli 90,7-94,1 %) (taulukko 1). Kokonaiskattavuus on vähentynyt verrattaessa kaksi vuotta aiemmin syntyneisiin lapsiin, joista täydellisesti rokotettuja oli 95,8 % (95 %:n luottamusväli 94,5-96,9 %). Laskua on tapahtunut BCG-rokotusta lukuun ottamatta kaikkien rokotesarjojen kattavuudessa muutaman prosenttiyksikön verran.

Samanlainen pieni rokotuskattavuuden laskusuuntaus on havaittavissa yksittäisten rokoteannosten kattavuusestimaateissa, jotka kaikki olivat nyt yli 94 %, kun taas kaksi vuotta aiemmin syntyneillä lapsilla yli 97 % (taulukko 2). Rokotesarjojen annoksista jäävät yleisimmin puuttumaan toisella ikävuodella annettavat annokset, mikä näkyy nyt selvemmin kuin aiemmassa kattavuustutkimuksessa. Kun vertaillaan rokotesarjojen ensimmäisten annosten kattavuuslukuja, 14-18 kuukauden iässä annettava MPR jää herkimmin saamatta (kattavuus 95,8 %).

Vertailtaessa aiempien vuosien kattavuustuloksia (kuvio 1), hienoinen laskusuuntaus tulee näkyviin selvimmin DTP-, polio- ja MPR-rokotuksen kattavuudessa. Eri vuosien tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia. Tulkinta täydellisesti rokotetuista lapsista ei kaikissa tutkimuksissa ole ollut aivan yhdenmukainen. Lisäksi aiemmin selvitettiin ainoastaan neuvolaa käyttävien lasten rokotuskattavuus ja vasta 1995 ja 1997 syntyneitä lapsia koskevat tutkimukset tehtiin Väestörekisterin satunnaisotantaa käyttäen, jolloin myös neuvolaa käyttämättömät lapset tulevat mukaan. Näitä kahta viimeistä kattavuustutkimusta lukuun ottamatta DTP-rokotuksiin on laskettu mukaan myös DT-rokotukset. Vuosina 1988 ja 1990 syntyneiden lasten ja vastaavasti 1995 ja 1997 syntyneiden lasten kattavuustulokset ovat vertailukelpoisia.

Puutteellisesti rokotetut

Puutteellisesti rokotettuja lapsia oli 74. Heistä 67 käytti neuvolaa ja oli poikkeuksetta saanut osan rokotuksista. Puutteellisesti rokotetuista suomalaisia oli 66 (89,2 %) ja ulkomaalaisia 8 (10,8 %). Suomalaislapsista 6,8 % (66/969) ja ulkomaalaisista 44,4 % (8/18) oli puutteellisesti rokotettuja. Lisäksi 24 lapselta puuttui neuvolan rokotuslomakkeiden perusteella rokotuksia. Neuvolan muista papereista ja neuvolakorteista tehdyt tarkistukset osoittivat kuitenkin rokotuslomakkeiden tiedot puutteellisiksi. Lomakkeille oli jäänyt merkitsemättä näiden lasten joko Suomessa (19 lasta) tai ulkomailla (5 maahanmuuttajalasta) saamia rokotuksia ja nämä 24 voitiin siis osoittaa täydellisesti rokotetuiksi.

Syitä rokotusten puuttumiseen tiedusteltiin puhelimitse neuvolasta niiden 67 lapsen osalta, jotka käyttivät neuvolan palveluja. Noin kolmasosassa tapauksia syytä ei pystytty neuvolassa nimeämään, mutta neuvolakäyntejä oli poikkeuksetta jäänyt toteutumatta (22 lasta). Yleisin tiedossa oleva syy rokotuksen puuttumiseen oli vanhempien esittämä toivomus saada rokotuksia poikkeavalla tavalla (16 lasta). Muita syitä olivat sovittujen neuvolakäyntien tekemättä jättäminen (10 lasta), maahan- tai maastamuutto (9 lasta), neuvolassa tehty päätös jättää rokottamatta, vaikka suositusten mukaista hyväksyttävää vasta-aihetta ei ollut (5 lasta), lääketieteellinen vasta-aihe rokotuksille (4 lasta) ja lapsen toistuva akuutti sairastelu (1 lapsi).

Rokotusaikataulun toteutuminen

Rokotusaikataulua noudatettiin hyvin, eikä muutoksia edellisen kattavuustutkimuksen tuloksiin juuri ollut. Rokotusajankohdan mediaanit vastasivat suositusajankohtia (taulukko 3).

Aikataulutarkastelussa oli mukana 953 lasta. Tarkastelun ulkopuolelle jääneistä 34 lapsesta 11 oli rokotettu osittain tai kokonaan ulkomailla ja 16 oli osallistunut rokotetutkimuksiin, jolloin varhaislapsuuden rokotukset poikkesivat tavanomaisesta suomalaisesta ohjelmasta. Aikataulutarkastelun ulkopuolelle jäivät myös ne 7 lasta, joiden rokotustietoja ei saatu.

POHDINTA

Vanhempien luottamus lastenneuvoloiden toimintaan Suomessa on hyvä. Kunnallista neuvolapalvelua käyttävät lähes kaikki pienten lasten vanhemmat. Myös rokotuskattavuus on edelleen hyvä. Kuitenkin verrattaessa vuonna 1995 ja 1997 syntyneiden lasten kahden ensimmäisen ikävuoden rokotusohjelman toteutumista, voidaan todeta pieni rokotuskattavuuden heikkeneminen, BCG-rokotetta lukuun ottamatta kaikkien rokotesarjojen kohdalla. Verrattuna myös aiempien kattavuustutkimusten tuloksiin laskusuuntaus on havaittavissa. Sen sijaan rokotusaikataulua noudatetaan yhtä hyvin kuin ennenkin.

Tässä tutkimuksessa ei perusteellisesti selvitetty rokottamatta jättämisen syitä, mutta asiaa tiedusteltiin neuvolasta, kun jokaisen 67 puutteellisesti rokotetun lapsen rokotustiedot tarkistettiin puhelimitse. Neuvolaterveydenhoitajat eivät pystyneet noin kolmasosassa tapauksista nimeämään syytä. Neuvolaterveydenhoitajien mukaan rokottamatta jättäminen liittyi yleisimmin (37 %) lapsen vanhempiin: yksi tai useampi rokote oli jäänyt antamatta vanhempien toivomuksesta tai sovittuja neuvolakäyntejä oli jäänyt tekemättä. Toiseksi yleisin syy (13 %) puutteellisiin rokotuksiin liittyi maahan- tai maastamuuttajiin, joiden neuvolakäynneissä oli usein epäsäännöllisyyttä. Muiden syiden osuus oli vähäinen.

Yleinen rokotusohjelma toteutuu parhaiten ensimmäisen elinvuoden aikana. Toisella ikävuodella rokoteannoksia jää saamatta herkemmin, mikä näkyy tässä kattavuustutkimuksessa selkeämmin kuin kaksi vuotta aiemmin. Neuvolakäyntien puuttuminen toisella ikävuodella liittynee osin äidin paluuseen työelämään ja myös vanhempien yhä lisääntyvään työsidonnaisuuteen, mikä saattaa vaikeuttaa neuvolakäyntien sovittamista kiireiseen aikatauluun.

Ulkomaalaislasten osuus oli tutkimuksessa pieni (18 lasta), eivätkä puutteet heidän rokotuksissaan juurikaan vaikuttaneet kokonaiskattavuuteen. Merkillepantavaa kuitenkin on, että lähes puolelta näistä ulkomaalaislapsista puuttui rokotuksia, mikä johtunee osalla neuvolassa käymisen epäsäännöllisyydestä ja mahdollisesti myös neuvolaterveydenhoitajien vaikeudesta jatkaa muualla aloitettua rokotusohjelmaa. Tulevaisuudessa maahanmuuttajien määrän mahdollisesti lisääntyessä puutteet heidän rokotuksissaan saattavat näkyä merkittävästi myös rokotuskattavuudessa. Ulkomaalaislasten rokotuksiin tulisi näin kiinnittää erityistä huomiota lastenneuvoloissa.

Rokotuskattavuus on Suomessa edelleen korkea ja kansainvälisen vertailun kestävä. Se on kuitenkin kahdessa vuodessa hiukan vähentynyt. Vaikka järjestelmällinen rokottamatta jättäminen on edelleen hyvin harvinaista ja enimmäkseen puuttuivat toisella ikävuodella annettavat rokotesarjojen viimeiset annokset, yleisin terveydenhoitajien tiedossa oleva syy suositellusta rokotusohjelmasta poikkeamiseen oli vanhempien mielipide. Kun rokotuksin ehkäistävistä taudeista ja niiden vakavuudesta ei enää ole omakohtaista kokemusta, rokottamisen merkitys hämärtyy ja huomio kiinnittyy rokotteiden haittoihin ja voi johtaa rokottamatta jättämiseen (5). Siksi olisi tärkeää, että lasten rokotusten parissa työskentelevä terveydenhuoltohenkilökunta osaisi vastata vanhempien kysymyksiin rokotuksin ehkäistävistä taudeista, rokottamatta jättämisen vaaroista ja rokotteiden turvallisuudesta.