Päihdelinkin neuvontapalvelu: Opioidit, bentsodiatsepiinit ja vieroitus korostuvat lääkekysymyksissä

Ryhmään muut sisältyy vähemmän kuin 5 kertaa aineistossa esiintyneet kysymykset, joita oli mahdoton luokitella muihin ryhmiin. Lääkkeen ominaisuuksiin sisältyy farmakokinetiikka ja -dynamiikka.

Ryhmään Muut sisältyy vähemmän kuin 10 kertaa aineistossa mainitut lääkeryhmät, joita olivat esimerkiksi ketamiini, väsyttävät antihistamiinit, epilepsialääkkeet (pois luettuna gabapentinoidit) ja Parkinson-lääkkeet.

Esimerkkikysymyksiä on muokattu alkuperäisistä.

Suomalaisesta väestöstä 7 % on käyttänyt unilääkkeitä, kipulääkkeitä tai rauhoittavia lääkkeitä muuhun kuin lääkinnälliseen tarkoitukseen (1). Etenkin buprenorfiinin ja pregabaliinin päihdekäyttö näyttää lisääntyneen 2000-luvulla (2,3). Lääkkeiden päihdekäytön uskotaan olevan v. 2020 yleisempää kuin laittomien aineiden käyttö päihtymistarkoituksessa (4).

Päihdekäytössä lääkkeet koetaan yleensä turvallisiksi, ja käytön seuraukset ovat usein juridisesti lievempiä kuin laittomien huumausaineiden käytöstä ja hallussapidosta (5). Päihtymistarkoitukseen käytetään lääkkeistä yleisimmin bentsodiatsepiineja, lyhytvaikutteisia unilääkkeitä, opioideja ja ADHD:n hoidossa käytettäviä keskushermostoa stimuloivia lääkkeitä. Myös gabapentinoideja, titsanidiinia, bupropionia ja ketamiinia saatetaan käyttää päihtymistarkoituksessa.

Päihdelinkki (www.paihdelinkki.fi/fi) on A-klinikkasäätiön v. 1996 perustama kansallinen verkkopalvelu. Se antaa maksutonta tietoa päihteistä niiden käyttäjille, heidän läheisilleen ja kaikille päihdeasioista kiinnostuneille. Päihdelinkin neuvontapalvelussa voi kysyä anonyymisti päihteistä ja riippuvuuksista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta.

Tämän kuvailevan tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella Päihdelinkin neuvontapalveluun v. 2012–16 tulleiden lääkekysymysten määrää, kysymysten lähettäjien taustaa sekä eri lääkeryhmien ja aihepiirien toistuvuutta.

Aihe on ajankohtainen, sillä lääkkeiden päihdekäyttö on lisääntymässä (2,3) ja siihen liittyviä tutkimuksia Suomessa on vähän. Tutkimuksissa on usein haasteena lääkkeiden väärinkäytön erottaminen lääketieteellisestä käytöstä tai muiden päihteiden käytöstä. Väärinkäyttöön liittyvät tekijät on tärkeä tunnistaa ja ymmärtää, jotta väärinkäyttöä voidaan ehkäistä ja puuttua ongelmiin tehokkaammin.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineisto koostui v. 2012–16 Päihdelinkin neuvontapalveluun (www.paihdelinkki.fi/fi/neuvonta/) tulleista lääkekysymyksistä. Niiden yhteydessä kysyjiä pyydetään täyttämään vapaaehtoiset taustatiedot ja tilanteen kuvaus. Neuvontapalvelu sisältää myös e-konsultaatiopalvelun, jossa sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset voivat esittää työssä kohdattuja päihde- ja riippuvuusaiheisia kysymyksiä. Kysymykset ovat anonyymejä eikä vastaajien tai tutkijoiden ole mahdollista tunnistaa kysyjän henkilöllisyyttä.

Vastausvaiheessa kysymykset luokitellaan aiheen mukaan, ja alkuperäinen viesti, taustatiedot sekä vastaus tallennetaan neuvontapalvelun tietojärjestelmään. Tätä tutkimusta varten järjestelmästä poimittiin kaikki kysymykset lääkkeet-kategoriasta sekä lääkkeiden käyttöä sivuavat kysymykset sekakäyttö-, alkoholi- ja huumeet-kategorioista.

Osa yhteydenotoista ei ollut varsinaisia kysymyksiä, vaan aiempaan kysymykseen liittyviä tarkennuksia tai tilanteen kuvailuja. Ne sisällytettiin aineistoon, jotta yhteydenottojen määrä olisi mahdollisimman totuudenmukainen, mutta luokiteltiin niin, että ne voitiin tarvittaessa sulkea pois aineistosta. Koska aineisto on anonyymi, tutkimukselle ei tarvita eettisen toimikunnan hyväksyntää (6).

Tutkimusaineiston luokitteluun ja analysointiin käytettiin IBM SPSS Statistics -ohjelmaa (versio 24). Aineistosta laskettiin frekvenssijakaumat ja prosenttiosuudet kysyjistä, kysymysten tyypistä ja kysymysten sisällöstä. Kysyjiin liittyvien tekijöiden analysoinnissa käytettiin ristiintaulukointia ja Khiin neliö -testiä. Aineisto ja menetelmät kuvataan tarkemmin liitteessä (liite 1, Aineisto ja menetelmät, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > SLL 40/2018).

Tulokset

Päihdelinkin neuvontapalveluun tuli v. 2012–16 yhteensä 3 769 kysymystä, joista 683 (18 %) liittyi lääkkeisiin (kuvio 1). Lääkekysymyksistä 591 (87 %) oli uusia ja loput olivat edellisten tarkennuksia tai jatkokysymyksiä. E-konsultaatiopohjaa oli käytetty 34 (5 %) kysymyksessä. Niistä 14 oli kysymyksen sisällön perusteella terveydenhuollon ammattilaiselta.

Suurin kysyjäryhmä olivat 26–35-vuotiaat (32 %). Kysyjistä oli naisia 59 % (taulukko 1). Eniten yhteydenottoja tuli pääkaupunkiseudulta ja muista yli 50 000 asukkaan kaupungeista. Työssä kävi 38 % kysyjistä, ja 44 % oli suorittanut toisen asteen koulutuksen. Naisista ilmoitti olevansa parisuhteessa suurempi osa kuin miehistä, ja naisilla yhteydenotto liittyi läheisen ihmisen tilanteeseen useammin kuin miehillä.

Korvaushoidossa oli 46 (8 %), alkoholivieroituksessa 28 (5 %) ja muussa vieroitushoidossa 9 (2 %) kysyjää. Halu vieroittautua oli 202:lla (34 %). Kysymyksen lähettäneistä 164 (28 %) ei kokenut halua tai tarvetta vieroitukseen.

Kysyjistä, jotka halusivat vieroittautua, 12 % (n = 24) ilmaisi selkeästi pelkoa hakea ongelmaan ammattiapua. Syiksi mainittiin pelko väärinkäyttäjäksi leimautumisesta tai työpaikan menettämisestä sekä epäluottamus hoitohenkilöstön vaitiolovelvollisuutta kohtaan. Aihepiireittäin tarkasteltuna eniten kysyttiin vieroittautumisesta (n = 149, 22 %) (kuvio 2, taulukko 2). Muutoin aineisto jakautui kaikkiin aihepiireihin melko tasaisesti.

Kysymyksissä yleisimmin mainitut lääkeryhmät olivat opioidit ja bentsodiatsepiinit (kuvio 3). Opioidikysymyksistä yli puolet (n = 139, 51 %) liittyi buprenorfiiniin, ja bentsodiatsepiinikysymyksissä kysyttiin eniten diatsepaamista (n = 65, 28 %). Kolmanneksi eniten kysyttiin masennuslääkkeistä. Viidesosa kysymyksistä koski bupropionia. Gabapentinoideihin liittyvistä kysymyksistä 90 % liittyi pregabaliiniin. Lähes 20 % kysymyksistä koski useampaa kuin yhtä lääkeryhmää. Kysymysten perusteella sekakäyttö alkoholin (n = 146, 21 %) tai muun päihteen (n = 73, 11 %) kanssa oli yleistä.

Pohdinta

Päihdelinkin neuvontapalveluun tulleista kysymyksistä noin viidennes koski lääkkeitä, ja lääkekysymysten suurin ryhmä oli vieroittautumista koskevat kysymykset. Yleisimmät kysymyksissä esiintyneet lääkeryhmät olivat opioidit, bentsodiatsepiinit, masennuslääkkeet ja gabapentinoidit. Tämän kaltaista tutkimusta lääkkeiden väärinkäyttöön liittyvistä kysymyksistä ei ole tiettävästi aiemmin tehty Suomessa.

Bentsodiatsepiinit ja opioidit mainittiin lääkeryhmistä yleisimmin myös Kuopion Lääkeinformaatiokeskukseen tulleissa kysymyksissä, jotka koskivat keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä (8). Opioideihin kohdistuneiden kysymysten suurta määrää voi selittää niiden huomattava kyky aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta (9).

Lisäksi opioidien ongelmakäyttäjien ja korvaushoidossa olevien määrä on kasvanut 2000-luvulla (10). Ongelmakäyttäjiä arvioitiin v. 2012 olevan jo 13 000–15 000 (10,11).

Buprenorfiini-naloksonivalmiste on Suomessa yleisesti käytetty korvaushoitolääke, mutta buprenorfiinin on myös arvioitu olevan Suomessa eniten päihdekäytössä oleva opioidi. Tilanne näkyi myös tässä tutkimuksessa: yli puolet opioidikysymyksistä liittyi buprenorfiiniin.

Bentsodiatsepiinit ovat Suomessa yleisimmin väärinkäytetty (12) ja tässä tutkimuksessa toiseksi yleisimmin mainittu lääkeryhmä (35 %). Niitä käytetään päihteeksi yleensä suun kautta suurina annoksina muihin päihteisiin yhdistettynä. Myös bentsodiatsepiinien suonensisäisestä käytöstä oli muutama kysymys.

Päihdehuollon huumeasiakkaista lähes puolet käyttää rauhoittavaa lääkettä toisen päihteen lisäksi (13). Bentsodiatsepiineja käytetään myös alkoholi- ja huumevieroitushoidossa lievittämään vieroitusoireita ja ahdistusta (14,15). Tämä saattaa selittää diatsepaamia koskevien mainintojen yleisyyttä aineistossa. Lääkkeen käytön tulisi olla lyhytaikaista ja hyvin valvottua, ettei kehity uutta riippuvuutta.

Masennuslääkkeistä kysymyksissä esiintyivät erityisesti bupropioni ja gabapentinoideista pregabaliini. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että niillä on enemmän väärinkäyttöpotentiaalia kuin muilla samojen ryhmien lääkeaineilla (16).

Monen lääkkeen yhtäaikainen käyttö oli yleistä, sillä viidesosa kysymyksistä sisälsi useita lääkeryhmiä. Sekakäyttöä alkoholin tai muun päihteen kanssa esiintyi joka kolmannessa kysymyksessä. Tulokset tukevat aiempia havaintoja: lääkkeiden päihdekäyttö Suomessa on usein sekakäyttöä, jossa esiintyy opioidien ja bentsodiatsepiinien lisäksi alkoholin ja kannabiksen käyttöä (13).

Aiempien tutkimusten mukaan valtaosa päihdehuollon huumeasiakkaista on 20–39-vuotiaita (13) ja lähes puolet opioidien käyttäjistä on Etelä-Suomesta (11). Tämän tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia: kysyjien suurin ikäryhmä olivat nuoret aikuiset ja valtaosa oli lähtöisin pääkaupunkiseudulta tai muusta isosta kaupungista. Nuorten aikuisten määrää voi tässä tutkimuksessa selittää myös tottumus käyttää internetiä ja verkkopalveluja.

Kaksi kolmasosaa kysyjistä oli suorittanut enintään toisen asteen koulutuksen, ja työssä käyviä oli enemmän kuin työttömiä. Tulokset koulutustasosta ovat muuten samansuuntaiset kuin THL:n raportissa, mutta THL:n tutkimuksessa työttömien osuus oli suurempi kuin työssäkäyvien (13).

Tässä tutkimuksessa osa kysymyksistä käsitteli läheisen asiaa, joten kysyjänä on voinut olla päihteetön henkilö. Tämä saattaa lisätä työssäkäyvien osuutta aineistossa. Naisten osuus yhteydenotoista oli suurempi kuin miesten, ja aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että naisilla on enemmän taipumusta hakea ulkopuolista apua terveys- ja päihdeongelmiin kuin miehillä (8,17,18). Tässä tutkimuksessa läheisen tilanteesta kysyivät useammin naiset kuin miehet ja naisista suurempi osa olikin parisuhteessa.

Neuvontapalveluun tulleet lääkekysymykset oli koottu viideltä vuodelta, joten ne todennäköisesti heijastavat hyvin tosielämän ongelmia. Koska palvelu on kansallinen, aineisto edustaa koko Suomea eikä rajoitu tiettyyn alueeseen tai hoitoyksikköön.

Neuvontapalvelun kysymys-vastauslomake on tarkoitettu ensisijaisesti neuvonnan tueksi, eikä se siksi kaikilta osin vastaa tutkimustoiminnan tarpeisiin. Virheellisesti täytetyt ja puuttuvat taustatiedot voivat vaikuttaa osaan tuloksista. Aineisto luokiteltiin tätä tutkimusta varten, joten siihen vaikutti luokittelijan (S.R.) tulkinta kysymysten sisällöstä ja niitä parhaiten kuvaavista aihepiireistä.

Vieroittautumiseen kaivataan tukea, sillä suurin osa lääkekysymyksistä koski riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden käytön vähentämistä ja lopettamista. Anonyymi palvelu tarjoaa matalan kynnyksen apua. Se on tärkeää etenkin niille, jotka eivät uskalla hakea apua muualta tai jäävät hoitojärjestelmän ulkopuolelle. Osa kysyjistä pelkäsi hakea ammattiapua. Silloin vieroittautumisessa ja hoitoon ohjautumisessa voidaan tukea ja kannustaa anonyymin palvelun avulla.

Lääkkeiden väärinkäytön yleisyydestä PKV-lääkkeiden käyttäjillä tarvitaan tutkimusta. Väestökyselyt eivät välttämättä tavoita riskiryhmiä, eivätkä lievemmät väärinkäyttötapaukset tule ilmi päihdehoitoihin liittyvissä tutkimuksissa.