Miten huonojen uutisten kertomista opetetaan?
Lähtökohdat Huonojen uutisten kertominen on tärkeä ja vaativa osa lääkärin työtä. Siksi sitä koskevaa koulutusta tarvitaan jo perustutkintovaiheessa.
Menetelmät Selvitimme järjestelmällisellä kirjallisuuskatsauksella, miten huonojen uutisten kertomista opetetaan lääketieteen opiskelijoille, millaisia tuloksia koulutuksista on saatu ja miten aihetta on aiemmin tutkittu. Katsaus pohjautuu tietokantahakuihin (PubMed, Cochrane Library, ERIC ja Medic) sekä manuaaliseen hakuun. Analysoimme 31 tutkimusta, jotka perustuivat pääosin opiskelijakyselyihin.
Tulokset Harjoittelu ulkopuolisten simulaatiopotilaiden kanssa oli yleisin opetusmenetelmä. Opiskelijat pitivät harjoituksia tarpeellisina ja palautetta merkityksellisenä. Koulutus vahvisti opiskelijoiden potilaslähtöistä toimintaa ja empaattista vuorovaikutusta.
Päätelmät Aihe on koettu tärkeäksi ja koulutuksen tarpeellisuus on tunnistettu laajasti. Jokaisen lääketieteen opiskelijan tulisi saada harjoitella huonojen uutisten kertomista. Simulaatioharjoitukset, välitön palaute ja reflektoivat keskustelut tukevat oppimista. Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus antoi moniulotteisen kuvan kansainvälisestä koulutustarjonnasta. Jatkossa tulee selvittää, miten huonojen uutisten kertomista opetetaan Suomessa ja millaisin valmiuksin lääkärit siirtyvät työelämään.
Lääkärin ammatissa vuorovaikutus on olennainen osa potilastyötä. Vuorovaikutustaidot on nostettu keskeiseksi valmistuvan lääkärin ammattitaidon osa-alueeksi sekä suomalaisissa että kansainvälisissä osaamistavoitteissa (1,2). Suomessa niiden opinnot kuuluvat nykyisin lääkärien peruskoulutukseen kaikissa lääketieteellisissä tiedekunnissa ja aiheesta on julkaistu käytännönläheisiä oppikirjoja (3).
Vuorovaikutuksella voidaan tehokkaasti edistää terveyttä esimerkiksi lisäämällä potilaan ymmärrystä hoidosta ja tukemalla hoitoon sitoutumista (4). Vuorovaikutuksen merkitys on erityisen korostunut tilanteissa, joissa lääkäri ottaa puheeksi vaikeita asioita tai kertoo potilaalle huonoja uutisia. Huonot uutiset koskevat usein elämän loppuvaiheen diagnooseja ja tietoa, joka muuttaa potilaan elämänorientaatiota ja käsitystä tulevaisuudestaan (5,6).
Huono uutinen aiheuttaa potilaassa monenlaisia tunteita, kuten hämmennystä ja mielipahaa. Vuorovaikutuksessa epäonnistuminen voi vaikuttaa kielteisesti hoitosuhteeseen ja johtaa potilasvalituksiin (7,8). Kyse on emotionaalisesti kuormittavasta tilanteesta, jossa lääkäri joutuu potilaan reaktioiden ja tunteiden lisäksi käsittelemään myös omia tunteitaan. Lääkärit ovatkin usein huolissaan huonojen uutisten vaikutuksesta potilaaseen ja epävarmoja siitä, miten huonot uutiset tulisi kertoa ja miten potilaan tunteisiin tulisi reagoida (5,6,9).
Fysiologisissa mittauksissa on toistuvasti osoitettu, että huonojen uutisten kertominen aiheuttaa lääkärille merkittävää stressiä (10,11,12,13,14,15). Subjektiivisia kokemuksia tarkastelevissa tutkimuksissa on havaittu, että lääkärit kuormittuvat huonojen uutisten kertomisesta, ja siksi he kaipaavat tilanteiden käsittelyyn ohjausta, tukea ja koulutusta (16). On esitetty, että koulutuksen tulisi sisältyä jo perustutkintovaiheeseen, jotta opiskelijat saisivat valmiuksia huonojen uutisten kertomiseen ja välttyisivät tulevassa ammatissaan liialta kuormittumiselta, kyynistymiseltä ja loppuunpalamiselta (17,18).
Huonojen uutisten kertomiseen on kehitetty erilaisia malleja, joita on käytetty sekä lääkärien että opiskelijoiden koulutuksissa (19,20,21,22,23,24,25,26,27,28,29,30,31,32). Yksi yleisesti käytössä oleva malli on SPIKES (Setting up, Perception, Invitation, Knowledge, Emotions, Strategy and Summary), jota voidaan hyödyntää vakavasti sairaiden potilaiden ja omaisten kohtaamisessa (21,33).
Mallien hyödyllisyydestä ei olla kuitenkaan yksimielisiä, eikä niiden käyttökelpoisuutta ole riittävästi tutkittu (34). Mallit saattavat tehostaa empaattista vuorovaikutusta, mutta ne eivät sellaisenaan takaa vuorovaikutuksen onnistumista (20,35).
Yksimielisyyttä näyttäisi olevan kuitenkin siitä, että aihe on tärkeä ja osaamisalueena vaativa, ja koulutuksen tarve on tunnistettu useissa tutkimuksissa (9,34,36). Koulutusta, mahdollisuuksia harjoitella ja käsitellä huonojen uutisten kertomiseen liittyviä kokemuksia olisi hyvä olla tarjolla lääkärikoulutuksen ja työuran eri vaiheissa (16,37).
Huonojen uutisten kertomista ja kouluttamista on kansainvälisesti tutkittu etenkin syöpätautien yhteydessä (35,38). Saatavilla ei kuitenkaan ole perustutkintovaiheeseen sijoittuvaa ja systemaattisesti kerättyä tietoa, tieto on vanhentunutta (tuorein katsaus on vuodelta 2004) tai tutkimukset tarkastelevat ainoastaan yhden maan koulutusta (39,40,41).
Aihe koskettaa jokaista lääkäriä ja perustutkinnon tulisi antaa valmistuvalle lääkärille valmiudet huonojen uutisten kertomiseen. Tämän vuoksi halusimme selvittää tässä järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa, miten huonojen uutisten kertomista opetetaan lääketieteen opiskelijoille, millaisia tuloksia koulutuksista on saatu ja miten aihetta on aiemmin tutkittu. Hankkimalla tietoa tämänhetkisestä tilanteesta luodaan edellytykset koulutuksen kehittämistyölle sekä lääkärien perus- että täydennyskoulutuksessa.
Aineisto ja menetelmät
Järjestelmällinen tiedonhaku suoritettiin kahdessa vaiheessa samoin hakulausein ajalta 1.1.2004–3.5.2020. Tulosten luotettavuuden varmistamiseksi tiedonhaku toistettiin tutkimuksen eri vaiheissa useita kertoja, minkä lisäksi hakua täydennettiin manuaalisesti (kuvio 1).
Aineiston koodauksesta vastasi artikkelin pääkirjoittaja. Aineiston valinnasta keskusteltiin lisäksi tutkimusryhmässä useissa eri vaiheissa. Useammasta tietokannasta latautunut artikkeli koodattiin tulokseksi vain kerran (kuvio 1). Koska kotimaista tutkimusta aiheesta on vähän, kaikki suomalaiset julkaisut tarkasteltiin artikkelitasolla.
Tulokset
Koulutusten toteutustavat
Useimmiten huonojen uutisten kertomista käsittelevä koulutus sijoittui joko kolmanteen tai neljänteen opiskeluvuoteen. Koulutusta oli yhdistetty tutkintoon eri tavoin, esimerkiksi kirurgian ja syöpätautien opetukseen tai geriatrian, palliatiivisen tai saattohoidon kontekstiin (23,24,27,28,31,32,50,60,62,63).
Noin puolessa tutkimuksista koulutus vaikutti olevan suunnattu koko vuosikurssille tai se oli ainakin osittain pakollista. Osallistujamäärät vaihtelivat suuresti: pienimmillään koulutukseen osallistui ainoastaan yksi opiskelija (55), enimmillään sekä koulutukseen että sitä koskevaan tutkimukseen 553 opiskelijaa (28). Opetus toteutettiin useimmiten pienryhmissä, joissa oli vähintään 3 ja enintään 15 opiskelijaa.
Lähes kaikissa koulutuksissa (87 %) hyödynnettiin joko simuloituja tai standardisoituja potilaita , jotka oli koulutettu toimimaan potilaan roolissa (64). Standardisoitu potilas eroaa simulaatiopotilaasta siinä, että se pyrkii samankaltaiseen roolisuoritukseen kerrasta toiseen (65). Simulaatioharjoitukset toteutettiin useimmiten pienryhmissä, joissa joko yksittäinen opiskelija tai useampi ryhmän jäsen harjoitteli simulaatiopotilaan kanssa.
Huonojen uutisten kertomiseen kehitettyä mallia, kuten SPIKES, käytettiin runsaasti (61 %), samoin luentotyyppistä opetusta, joka oli keskeinen menetelmä noin puolessa koulutuksista.
Koulutusten keskeiset tulokset
Yleisesti arvioiden opiskelijat olivat tyytyväisiä saamaansa koulutukseen ja pitivät huonojen uutisten kertomisen harjoittelua tarpeellisena ja hyödyllisenä. Ymmärrys aiheen tärkeydestä ja vaativuudesta lisääntyi.
Sekä vuorovaikutustaidot että asenteet kehittyivät koulutuksen vaikutuksesta. Koulutus vahvisti itseluottamusta, taitoa käsitellä huonojen uutisten herättämiä tunteita ja empaattista vuorovaikutusta. Kehittämisen tarvetta tunnistettiin tiedon jakamisessa, päätöksenteossa ja vaikean tilanteen lopettamisessa (liitetaulukko 1).
Simuloidut ja standardisoidut potilaat arvioitiin hyödyllisiksi ja realistisiksi. Opiskelijat, jotka eivät päässeet harjoittelemaan simulaatiopotilaan kohtaamista, olivat opetukseen muita tyytymättömämpiä (58). Yksilöllinen harjoittelu kahdestaan simulaatiopotilaan kanssa havaittiin toimivaksi, mutta yksiselitteistä tietoa yksilöllisen ja pienryhmäharjoittelun välisistä eduista ei tullut esille (45,51,58).
Saamaansa palautteeseen opiskelijat olivat tyytyväisiä (27,42,63). Palautteen koettiin lisäävän itseluottamusta (27), mutta emotionaalista tukea ja palautetta kaivattiin myös lisää (48,62). Kaikissa tutkimuksissa palautteen vaikutuksia ei käsitelty.
Luento-opetuksen hyödyllisyyttä ei juurikaan arvioitu. Ainoastaan yhdessä tutkimuksessa raportoitiin, ettei pelkkää luentoa pidetty riittävänä opetusmenetelmänä (52).
Seurantatutkimuksissa opiskelijat olivat pääsääntöisesti kehittyneet huonojen uutisten kertomisessa lähtötilanteeseen nähden. Oman toiminnan tarkastelun lisäksi opiskelijat ottivat huomioon aiempaa paremmin potilaansa (54). He osasivat kertoa huonot uutiset ymmärrettävästi ja toimia empaattisesti potilasta tukien (63).
Koulutusten arvioinnissa käytetyt menetelmät
Koulutusten arvioinnissa hyödynnettiin sekä opiskelijoiden subjektiivisia oppimiskokemuksia että mitattavissa olevia oppimistuloksia (liitetaulukko 1). Useimmiten (74 %) koulutuksia arvioitiin opiskelijakyselyillä, joista lähes puolessa (48 %) oli määrällisten kysymysten lisäksi avokysymyksiä tai tilaa kommentoinnille.
Osa (29 %) tutkimuksista analysoi simulaatioharjoitusten tallenteita vuorovaikutuksen analysointiin kehitettyjen mittarien avulla. Yksinomaan laadullista aineistoa kerättiin vain kolmessa tutkimuksessa joko avokysymyksillä, ryhmähaastatteluilla, ääninauhoituksilla tai muistiinpanoilla (23,44,54).
Koulutusten vaikutuksia arvioitiin usein (58 %) vertailemalla opiskelijoiden lähtötilannetta koulutuksen jälkeisiin tuloksiin. Pidempää tulosten seurantaa tehtiin kyselyillä tai OSCE-testeillä (Objective Structured Clinical Examination), enimmillään kaksi vuotta (48,50,54,56,59,63).
Pohdinta
Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus antoi moniulotteisen kuvan eri maissa toteutetuista huonojen uutisten kertomista käsittelevistä koulutuksista lääkärien perustutkinnossa. Tutkimusten määrä on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti: lähes puolet (48 %) katsauksen artikkeleista oli julkaistu vuonna 2015 tai sen jälkeen. Aihe on koettu tärkeäksi ja koulutuksen tarpeellisuus on tunnistettu laajasti.
Vastaavaa tietoa suomalaisista yliopistoista ei löytynyt. Seitsemästä kotimaisesta julkaisusta ainoastaan yhdessä tarkasteltiin perustutkinto-opiskelijoita (9,16,66,67,68,69,70). Koska se keskittyi huonojen uutisten kertomisen herättämiin tunteisiin, mukaanottokriteerit eivät täyttyneet. Jatkossa onkin tärkeä selvittää, missä vaiheessa, millä tavoin ja millaisin tuloksin huonojen uutisten kertomista opetetaan kotimaisissa yliopistoissa.
Huonojen uutisten kertomista opetetaan monin tavoin. Vaikka emme havainneet yhtenäistä koulutuksen toteutustapaa, tunnistimme tyypillisiä yhdistäviä tekijöitä ja toimivia käytänteitä.
Simulaatioharjoitukset olivat selvästi suosituin opetusmenetelmä. Opiskelijat pitivät simulaatioharjoituksia tehokkaina ja hyödyllisinä. Myös seurantatutkimusten tulokset olivat tältä osin myönteisiä. Simulaatiossa opiskelija saa harjoitella todellisuutta vastaavassa tilanteessa ulkopuolisen, itselleen vieraan henkilön kanssa. Simulaatioista on saatu hyviä tuloksia myös lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksessa (71).
Simulaatioharjoitukset oli toteutettu pääosin pienryhmissä. Osa tutkimuksista arvioi myös opetusta, jossa opiskelija harjoitteli simulaatiopotilaan kanssa kahdestaan. Yksilöllinen harjoittelu vaikuttaa tulosten perusteella toimivalta, mutta lisätutkimusta tarvitaan sen arvioimiseksi, milloin yksilöllinen harjoittelu olisi pienryhmäopetusta tehokkaampaa.
Tutkimuksissa korostui selvästi se, että simulaatioharjoitukset sinänsä ovat hyödyllisiä, samoin välitön palaute ja reflektoivat keskustelut. Pelkkä luento-opetus tai tietoaineksen käsittely ei tulosten mukaan riitä; vuorovaikutustaidoissa tapahtuu kehitystä nimenomaan harjoittelemalla.
Huonojen uutisten kertomista käsittelevässä opetuksessa tulisikin huolehtia, että jokainen saa harjoitella potilaan kohtaamista ja saa myös palautetta toiminnastaan. Tutkimuksissa arvioitiin harjoittelun vahvistavan empaattista viestintää, mutta tiedonjakamisessa, päätöksenteossa ja tilanteiden lopettamisessa todettiin opiskelijoilla olevan vaikeuksia, minkä vuoksi koulutuksessa tulisi näihin asioihin kiinnittää huomiota.
Koulutusten tuloksia arvioitiin tyypillisimmin opiskelijoille suunnatuilla kyselyillä. Subjektiivisiin kokemuksiin perustuvissa mittauksissa, kuten itsearvioinneissa, vastauksiin voi liittyä kuitenkin yli- tai aliarviointia ja tieto taitojen siirtymisestä käytäntöön voi jäädä riittämättömäksi (7,61). Etenkin uusimmissa tutkimuksissa tulosten arvioinnissa käytettiin myös ulkopuolisia asiantuntijoita ja simulaatiopotilaita. Luotettavuuden lisäämiseksi tarvitaankin tutkimusta, joka arvioi koulutuksen tuloksia mahdollisimman monen toimijan näkökulmasta erilaisin tutkimusmenetelmin.
Määrällinen tutkimus aiheesta on tulosten perusteella laadullista yleisempää. Yksinomaan laadullisesti aineistoa kerättiin vain kolmessa tutkimuksessa. Jatkossa olisi aiheellista käyttää yhä monipuolisemmin molempia menetelmiä tiedon luotettavuuden ja moniulotteisuuden parantamiseksi, sillä määrällinen ja laadullinen tutkimus täydentävät toisiaan.
Tutkimusten seuranta-ajat olivat varsin lyhyitä, minkä vuoksi koulutuksen pysyviä vaikutuksia ei voida määritellä, eikä laajoja yleistyksiä voida tehdä. Haasteena tutkimusten arvioinnissa oli myös joidenkin artikkelien tietojen puutteellisuus.
Huonojen uutisten kertomista ja sen kouluttamista käsittelevää aineistoa tulisi kerätä jatkossa myös vastavalmistuneilta lääkäreiltä, jotta saadaan tietoa siitä, millaisin valmiuksin lääkärit siirtyvät työelämään. Lisäksi tulisi selvittää, millaista koulutusta he kokevat tarvitsevansa tähän vaativaan ja vaikeaan tehtävään.
Lääkärin ja potilaan välisessä huonojen uutisten kertomistilanteessa on kyse hyvin herkästä vuorovaikutuksen osa-alueesta. Lääkärin perustutkintokoulutuksen tulisi tarjota siihen käytännön työtä palvelevat valmiudet, joita jatkokoulutuksessa voidaan edelleen kehittää.
Liitetaulukko 1. Kirjallisuuskatsaukseen valitut artikkelit
Salla Rasmus, Marja-Leena Hyvärinen, Pekka Mäntyselkä: Ei sidonnaisuuksia.
Tämä tiedettiin
• Huonojen uutisten kertominen on yksi lääkärin vaikeimmista vuorovaikutustehtävistä, ja siksi koulutusta siihen tarvitaan jo perustutkintovaiheessa.
Tutkimus opetti
• Huonojen uutisten kertomista opetetaan tyypillisesti simulaatioharjoituksina.
• Ne koetaan hyödyllisiksi, opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja ja empaattisuutta kehittäviksi.
• Opetuksessa tulisi suosia menetelmiä, joissa opiskelijat pääsevät harjoittelemaan huonojen uutisten kertomista ja saavat palautetta vuorovaikutustaidoistaan.
- 1
- Valmistuvan lääkärin osaamistavoitteet 10.6.2020. (siteerattu 20.2.2022). https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/valmistuvan_laakarin_osaamistavoitteet_0.pdf
- 2
- Outcomes for graduates 2018. General Medical Council. (siteerattu 06.03.2022). https://www.gmc-uk.org/-/media/documents/outcomes-for-graduates-2020_pdf-84622587.pdf
- 3
- Hietanen P, Kaleva-Kerola J, Pyörälä E, toim. Lääkärin ja potilaan vuorovaikutus. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2020.
- 4
- Street RL Jr, Makoul G, Arora NK ym. How does communication heal? Pathways linking clinician-patient communication to health outcomes. Patient Educ Couns 2009;74:295–301.
- 5
- Buckman R. Breaking bad news: why is it still so difficult? Br Med J (Clin Res Ed) 1984;288:1597–9.
- 6
- Vandekieft GK. Breaking bad news. Am Fam Physician 2001;64:1975–8.
- 7
- Fallowfield L, Jenkins V. Communicating sad, bad, and difficult news in medicine. Lancet 2004;363:312–9.
- 8
- Reader TW, Gillespie A, Roberts J. Patient complaints in healthcare systems: A systematic review and coding taxonomy. BMJ Qual Saf 2014;23:678–9.
- 9
- Artkoski M, Hyvärinen M-L. Huonojen uutisten kertominen – vuorovaikutuksen haaste lääkärille. Kirjassa: Siitonen M, Lahti M, Koponen J, Vanhatalo R, toim. Prologi – puheviestinnän vuosikirja. Jyväskylä: Prologos ry 2015:32–51.
- 10
- Shaw J, Brown R, Dunn S. The impact of delivery style on doctors’ experience of stress during simulated bad news consultations. Patient Educ Couns 2015;98:1255–9.
- 11
- Meunier J, Merckaert I, Libert Y ym. The effect of communication skills training on residents’ physiological arousal in a breaking bad news simulated task. Patient Educ Couns 2013;93:40–7.
- 12
- Shaw J, Brown R, Heinrich P ym. Doctors’ experience of stress during simulated bad news consultations. Patient Educ Couns 2013;93:203–8.
- 13
- Hulsman RL, Pranger S, Koot S ym. How stressful is doctor-patient communication? Physiological and psychological stress of medical students in simulated history taking and bad-news consultations. Int J Psychophysiol 2010;77:26–34.
- 14
- Brown R, Dunn S, Byrnes K ym. Doctors’ stress responses and poor communication performance in simulated bad-news consultations. Acad Med 2009;84:1595–602.
- 15
- van Dulmen S, Tromp F, Grosfeld F ym. The impact of assessing simulated bad news consultations on medical students’ stress response and communication performance. Psychoneuroendocrinology 2007;32:943–50.
- 16
- Artkoski M, Hyvärinen M-L, Gerlander M ym. Lääkäreiden kielteiset emootiot ja ammatillisuus huonojen uutisten kertomisessa. Kirjassa: Tammelin M, Otonkorpi-Lehtoranta K, toim. Työelämän tutkimuspäivät 2018. Kestävä tuottavuus ja inhimillinen työelämä. Tampere: Työelämän tutkimuskeskus 2019:33–45.
- 17
- Ahola K, Hakanen J. Terveysammattilaisten työuupumus: erityisenä haasteena vuorovaikutus auttamistyössä. Duodecim 2010;126:2139–46.
- 18
- Sundström M, Silvennoinen H, Kääpä P ym. Lääkäri-potilas -suhteen harjoittelua – lääkäriopiskelijoiden tulkinnat potilastapauksesta koulutuksen eri vaiheissa. Soslääket aikak 2017;54:134–50.
- 19
- Rabow MW, McPhee SJ. Beyond breaking bad news: How to help patients who suffer. West J Med 1999;171:260–3.
- 20
- Villagran M, Goldsmith J, Wittenberg-Lyles E ym. Creating COMFORT: A communication-based model for breaking bad news. Communication Education 2010;59:220–34.
- 21
- Baile WF, Buckman R, Lenzi R ym. SPIKES-A six-step protocol for delivering bad news: Application to the patient with cancer. Oncologist 2000;5:302–11.
- 22
- Hilkert SM, Cebulla CM, Jain SG ym. Breaking bad news: A communication competency for ophthalmology training programs. Surv Ophthalmol 2016;61:791–8.
- 23
- Sweeney C, O’Sullivan E, McCarthy M. Keeping it real: Exploring an interdisciplinary breaking bad news role-play as an integrative learning opportunity. Journal of the Scholarship of Teaching and Learning 2015;15:14–32.
- 24
- Kiluk JV, Dessureault S, Quinn G. Teaching medical students how to break bad news with standardized patients. J Cancer Educ 2012;27:277–80.
- 25
- Schildmann J, Kupfer S, Burchardi N ym. Teaching and evaluating breaking bad news: A pre-post evaluation study of a teaching intervention for medical students and comparative analysis of different measurement instruments and raters. Patient Educ Couns 2012;86:210–19.
- 26
- von Lengerke T, Kursch A, Lange K ym. The communication skills course for second year medical students at Hannover Medical School: An evaluation study based on students’ self-assessments. GMS Z Med Ausbild 2011;28:Doc54.
- 27
- Bonnaud-Antignac A, Campion L, Pottier P ym. Videotaped simulated interviews to improve medical students’ skills in disclosing a diagnosis of cancer. Psychooncology 2010;19:975–81.
- 28
- Bowyer MW, Hanson JL, Pimentel EA ym. Teaching breaking bad news using mixed reality simulation. J Surg Res 2010;159:462–7.
- 29
- Park I, Gupta A, Mandari K ym. Breaking bad news education for emergency medicine residents: A novel training module using simulation with the SPIKES protocol. J Emerg Trauma Shock 2010;3:385–8.
- 30
- Baer AN, Freer JP, Milling DA ym. Breaking bad news: Use of cancer survivors in role-playing exercises. J Palliat Med 2008;11:885–92.
- 31
- Sanchez-Reilly S, Wittenberg-Lyles EM, Villagran MM. Using a pilot curriculum in geriatric palliative care to improve communication skills among medical students. Am J Hosp Palliat Care 2007;24:131–6.
- 32
- Bowyer MW, Rawn L, Hanson J ym. Combining high-fidelity human patient simulators with a standardized family member: A novel approach to teaching breaking bad news. Stud Health Technol Inform 2006;119:67–72.
- 33
- Laaksovirta H. Vakavasta sairaudesta keskusteleminen potilaan ja omaisten kanssa. Duodecim 2017;133:1076–80.
- 34
- Scott AM. Communication about End-of-life Health Decisions. Kirjassa: Cohen EL, toim. Communication Yearbook 38. NewYork: Taylor & Francis 2014:243–77.
- 35
- Fujimori M, Shirai Y, Asai M ym. Effect of communication skills training program for oncologists based on patient preferences for communication when receiving bad news: A randomized controlled trial. J Clin Oncol 2014;32:2166–72.
- 36
- Shaw, JM, Brown RF, Dunn SM. A qualitative study of stress and coping responses in doctors breaking bad news. Patient Educ Couns 2013;91: 243–8.
- 37
- Lönnqvist, T. Miten kerron lapsen vaikeasta sairaudesta? Duodecim 2014;130:57–62.
- 38
- Fujimori M, Uchitomi Y. Preferences of cancer patients regarding communication of bad news: A systematic literature review. Jpn J Clin Oncol 2009;39:201–16.
- 39
- Johnson J, Panagioti M. Interventions to improve the breaking of bad or difficult news by physicians, medical students, and interns/residents: A systematic review and meta-analysis. Acad Med 2018;93:1400–12.
- 40
- Rosenbaum ME, Ferguson KJ, Lobas JG. Teaching medical students and residents skills for delivering bad news: A review of strategies. Acad Med 2004;79:107–17.
- 41
- van Weel-Baumgarten EM, Brouwers M, Grosfeld F ym. Teaching and training in breaking bad news at the Dutch medical schools: A comparison. Med Teacher 2012;34:373–81.
- 42
- Vermylen JH, Wayne DB, Cohen ER ym. Promoting readiness for residency: Embedding simulation-based mastery learning for breaking bad news into the medicine sub-internship. Acad Med 2020. doi: 10.1097/ACM.0000000000003210
- 43
- Schmitz FM, Schnabel KP, Bauer D ym. Learning how to break bad news from worked examples: Does the presentation format matter when hints are embedded? Results from randomised and blinded field trials. Patient Educ Couns 2020;S0738-3991(20)30180-4. doi: 10.1016/j.pec.2020.03.022
- 44
- de Moura Villela EF, Bastos LK, de Almeida WS ym. Effects on medical students of longitudinal small-group learning about breaking bad news. Perm J 2020;24:19.157. doi: 10.7812/TPP/19.157
- 45
- Carrard V, Bourquin C, Stiefel F ym. Undergraduate training in breaking bad news: A continuation study exploring the patient perspective. Psychooncology 2020;29:398–405.
- 46
- Vermylen JH, Wood GJ, Cohen ER ym. Development of a simulation-based mastery learning curriculum for breaking bad news. J Pain Symptom Manage 2019;57:682–7.
- 47
- Westmoreland KD, Banda FM, Steenhoff AP ym. A standardized low-cost peer role-playing training intervention improves medical student competency in communicating bad news to patients in Botswana. Palliat Support Care 2019;17:60–5.
- 48
- Brouwers MH, Bor H, Laan R ym. Students' experiences with a longitudinal skills training program on breaking bad news: A follow-up study. Patient Educ Couns 2018;101:1639–44.
- 49
- Schmitz FM, Schnabel KP, Bauer D ym. The learning effects of different presentations of worked examples on medical students' breaking-bad-news skills: A randomized and blinded field trial. Patient Educ Couns 2018;101:1439–51.
- 50
- Parikh PP, White MT, Buckingham L ym. Evaluation of palliative care training and skills retention by medical students. J Surg Res 2017;211:172–7.
- 51
- Berney A, Carrard V, Schmid MM ym. Individual training at the undergraduate level to promote competence in breaking bad news in oncology. Psychooncology 2017;26:2232–7.
- 52
- Coutinho F, Ramessur A. An overview of teaching communication of bad news in medical school: Should a lecture be adequate to address the topic? Acta Med Port 2016;29:826–31.
- 53
- Cvengros JA, Behel JM, Finley E ym. Breaking bad news: A small-group learning module and simulated patient case for preclerkship students. MedEdPORTAL 2016;12:10505. doi: 10.15766/mep_2374-8265.10505
- 54
- Hurst SA, Baroffio A, Ummel M ym. Helping medical students to acquire a deeper understanding of truth-telling. Med Educ Online 2015;20:28133.
- 55
- Dunning R, Laidlaw A. The application of the practitioners in applied practice model during breaking bad news communication training for medical students: A case study. Scott Med J 2015;60:170–5.
- 56
- Layat Burn C, Hurst S.A, Ummel M ym. Telling the truth: Medical students’ progress with an ethical skill. Med Teach 2014;36:251–9.
- 57
- Skye EP, Wagenschutz, H, Steiger JA ym. Use of interactive theater and role play to develop medical students’ skills in breaking bad news. J Cancer Educ 2014;29:704–8.
- 58
- Stiefel F, Bourquin C, Layat C ym. Medical students’ skills and needs for training in breaking bad news. J Cancer Educ 2013;28:187–91.
- 59
- Dikici MF, Yaris F, Cubukcu M. Teaching medical students how to break bad news: A Turkish experience. J Cancer Educ 2009;24:246–8.
- 60
- Supiot S, Bonnaud-Antiqnac A. Using simulated interviews to teach junior medical students to disclose the diagnosis of cancer. J Cancer Educ 2008;23:102–7.
- 61
- Schildmann J, Härlein J, Burchardi N ym. Breaking bad news: Evaluation study on self-perceived competences and views of medical and nursing students taking part in a collaborative workshop. Support Care Cancer 2006;14:1157–61.
- 62
- Kalet AL, Janicik R, Schwartz M ym. Teaching communication skills on the surgery clerkship. Med Educ Online 2005;10:4382.
- 63
- Torke AM, Quest TE, Kinlaw K ym. A workshop to teach medical students communication skills and clinical knowledge about end-of-life care. J Gen Intern Med 2004;19:540–4.
- 64
- Nestel D, Bearman M. Introduction to simulated patient methodology. Kirjassa: Nestel D, Bearman M, toim. Simulated patient methodology: Theory, evidence and practice. Chichester: John Wiley & Sons Ltd 2015:1.
- 65
- Hardee JT, Kasper IK. From standardized patient to care actor: Evolution of a teaching methodology. Perm J 2005;9:79–82.
- 66
- Peura A, Brommels M. Tietoa, tukea ja toivoa. Lääkäreiden näkemyksiä syöpädiagnoosin kertomisesta. Kansanterveystieteen julkaisuja M 166. Helsinki: Yliopistopaino 1999.
- 67
- Katainen R, Schmitt F, Piha J. Huonojen uutisten kertominen potilaalle – syöpätautien erikoislääkärien kokemuksia. Suom Lääkäril 2005;60:4359–64.
- 68
- Artkoski M. Empaattinen vai asiakeskeinen? Lääkäreiden näkemyksiä empatian viestimisestä potilaalle huonojen uutisten yhteydessä. Kirjassa: Isotalus P, Gerlander M, Jäkälä M ym, toim. Prologi – puheviestinnän vuosikirja. Jyväskylä: Prologos ry 2007:67–92.
- 69
- Toivonen AK, Lindblom-Ylänne S, Louhiala P ym. Medical students’ reflections on emotions concerning breaking bad news. Patient Educ Couns 2017;100:1903–9.
- 70
- Artkoski M, Hyvärinen M-L. Lääkärit puhuvat kuolemasta. Thanatos 2016;5:7–22. https://thanatosjournal.files.wordpress.com/2016/06/artkoski_ja_hyvarinen_laakarit.pdf
- 71
- Koponen J, Pyörälä E. Kokemukselliset oppimismenetelmät edistävät lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja. Suom Lääkäril 2014;69:387–93.
How breaking bad news has been taught in undergraduate medical education
Background Breaking bad news to patients is one of the most difficult communication tasks for physicians. Teaching how to break bad news therefore needs to begin at undergraduate level. We studied the subject with the following questions: how breaking bad news has been taught to medical students, what kind of results have been attained, and how this subject has been studied in the past.
Method Systematic review of the literature based on database searches (PubMed, Cochrane Library, ERIC and Medic) and manual searching.
Results A total of 31 articles based mainly on student questionnaires were analysed. Simulated patients were the most common learning method used. The simulation exercises were useful and individual feedback was meaningful for students. Training how to break bad news improved students’ patient-centred approach and empathy.
Conclusions How to break bad news is an important subject and the need for training is widely recognized. Opportunities to practice the skill of breaking bad news and get immediate feedback should be provided in undergraduate medical education. Simulated patients are an effective learning method. Scientific knowledge has increased in recent years but Finnish studies and follow-up studies are needed in the future.
Salla Rasmus, Marja-Leena Hyvärinen and Pekka Mäntyselkä
Salla Rasmus
M.D., B.A., Doctor in Training (Sports and Exercise Medicine)
University of Eastern Finland
