Lukemishäiriötä on tutkittu runsaasti. Sen syistä on esitetty useita eri teorioita (1). Viimeisimpänä taustatekijänä on kuvattu geenilöydökseen perustuva olettamus (2,3). Stein ja Lovegrove (4,5) esittävät syyksi spesifisen visuaalisen havaintohäiriön. Stein on kuvannut silmänliikkeiden ongelmia, jotka johtuvat koordinaatio- ja fiksaatiohäiriöistä. Hyönän ja Olsonin tutkimuksissa ei voitu osoittaa eroja silmänliikkeissä (6), mutta Hyönä kannattaa visuaalista teoriaa (7). Edelleen eräs yleinen teoria on fonologisen tietoisuuden puutteellisuus, eli puhutun kielen yksittäisten äänteiden tunnistamis- ja pilkkomiskyvyn puutteellisuus, jota esittävät Goswami ja Bryant (8).

Tasapainojärjestelmän kunto ja kompensaatiokyky, adaptaatio ja oppimiskyky vaikuttavat siihen miten tasapainomme toimii. Mikäli henkilöllä on tasapainoon vaikuttava ongelma, esimerkiksi hyvänlaatuinen asentohuimaus, tasapainojärjestelmän toiminnalliset perusasetukset muuttuvat kontrolloimattomasti, eikä tasapainoprosessin säätely ehdi toimia riittävän nopeasti. Potilaalla on jatkuvasti ongelmia liikkumisessa ja silmien liikkeiden hallinnassa. Tällöin tasapainoelimistä tulee jatkuvaa tietoa muutoksesta aivorungon kautta silmien ohjaussignaaliin, joka moduloituu tämän mukaan. Seurauksena on, että potilaan silmät tekevät koko ajan korjausliikettä. Nämä satunnaiset nopeat silmien liikkeet aiheuttavat häiriöitä, kun pyritään katsomaan vakaasti kohdetta, hahmottamaan sitä ja luettaessa seuraamaan tekstiriviä.

Hitaasti lukevan henkilön anamneesista löytyy usein viitteitä tasapainohäiriöstä. Potilaalta kannattaa kysyä, miten hän on selviytynyt tikapuille tai puuhun kiipeämisessä, pallopeleissä, narukeinussa ja karusellissa, onko hänellä ollut korkean tai ahtaan paikan kammoa, onko hän voinut pyöriä tanssiessa molempiin suuntiin ja esiintyykö hänellä matkapahoinvointia nykyään tai onko sitä esiintynyt lapsena. Lisäksi kannattaa tiedustella pystyykö potilas lukemaan matkustaessaan autossa vai onko tämä mahdotonta visuaalisen fiksaation puuttuessa. Joissakin tapauksissa taustalta tulee esiin lentopelko tai paniikkihäiriö. Usein henkilö tiedostamatta välttelee tilanteita, joissa tasapainohäiriöitä esiintyy.

Kliinisten asentohuimaustutkimusten yhteydessä kirjoittaja havaitsi vuonna 2000, että kun superiorisenkin kanavan asentohuimaus saatiin hoidettua, 126 potilaalla lukiessa aiemmin esiintynyt rivien hyppiminen loppui. Posteriorisen ja horisontaalisen kanavan oireen hoito ei siihen riittänyt.

Joillakin asentohuimauspotilailla todetaan myös dysleksia. Tällöin on kirjoittajan kokemuksen mukaan johdonmukaista mitata lukunopeutta ja sanavirheiden määrää ennen asentohuimaushoitoja ja niiden jälkeen. Potilaat ovat kertoneet lukemisen helpottuneen ja rivien hyppimisen lakanneen hoitoja jatkettaessa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hyvänlaatuisessa asentohuimauksessa syntyvien silmien liikehäiriöiden korjaamisen vaikutusta lukunopeuteen ja näkemiseen.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Potilaat

Tutkimusaineisto koostuu TAYS:n Kuulo- ja otoneurologisessa keskuksessa hoidetuista, hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta kärsivistä potilaista maaliskuun 2001 ja marraskuun 2002 välisenä aikana. Aineisto jaettiin aikuisten ja lasten ryhmään.

Tutkimuksessa oli 88 aikuista, joista osalla oli kaarikäytävämuutokseen viittaavia oireita tai lukemisvaikeus. Puolella potilaista oli eriasteinen kliininen asentohuimaus. Potilaiden keski-ikä oli 42 vuotta, jakauma 16-76 vuotta. Viisi potilasta oli yli 60-vuotiaita. Miehiä oli 31 ja naisia 57.

Lasten ryhmä koostui 83:sta alle 16-vuotiaasta lapsesta, joilla oli ongelmana lukemisen hitaus. Monella oli myös kömpelyyttä, puheen muutoksia, oppimisen ongelmia, karkeamotoriikan tai hienomotoriikan eriasteista poikkeamaa. Osalla oli myös suvussa lukemisen ongelmia. Lasten ryhmän keski-ikä oli 10,8 vuotta, jakauma 5-16 vuotta. Poikia oli 43 ja tyttöjä 40.

Tutkimukset, testit ja hoidot

Potilaille tehtiin tavanomainen korva-, nenä- ja kurkkustatus sekä otettiin tasapainoanamneesi kohdennetuin kysymyksin sekä tutkimukseen liittyvien tyyppikysymysten avulla.

Lisäksi potilaille tehtiin horisontaalisen, superiorisen ja tarvittaessa posteriorisen kaarikäytävän testit, Rahko WRW -testi (= walk-rotate-walk), Rahkon testi ja Dix Hallpiken testi.

Ääneenlukunopeus mitattiin ennen testejä ja hoitoja sekä niiden jälkeen. Lukunopeutta mitattiin käyttämällä iän mukaista, puheterapeutin valitsemaa peruskoulun oppikirjamateriaalia. Alle 10-vuotiaiden lukumateriaali oli erilainen kuin yli 10-vuotiaiden ja aikuisten. Eri lukukerroilla oli käytössä eri osa tekstistä. Lukunopeutta mitattiin tavua/minuutti-asteikolla. Tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa laskettiin myös väärin luettujen sanojen lukumäärä. Niihin ei luettu sanoja, jotka sanottiin ensin väärin, mutta korjattiin heti.

Tutkimuksen kuluessa havaittiin, että koehenkilöt raportoivat näkökykynsä muuttuvan paremmaksi. Tämän jälkeen potilaille tehtiin kysymykset näkökyvyn osalta ennen hoitoa ja sen jälkeen. Heitä pyydettiin katsomaan tutkimushuoneen ikkunasta avautuvaa näkymää ja arvioimaan seuraavat parametrit: kirkkaus, kontrasti, värikylläisyys, kolmiulotteisuus ja näkemisen tarkkuus. Heitä pyydettiin kertomaan onko näkökyvyssä selvä muutos aikaisempaan.

Testejä suoritettaessa tuli esiin, että pienellä osalla potilaista kesti useita sekunteja, ennen kuin he tunnistivat oikean ja vasemman. Heidän tuloksensa testattiin, mitattiin ja kirjattiin ennen hoitoja ja niiden jälkeen.

Lievemmät horisontaalisen kaarikäytävän asentohuimausmuutokset on mahdollista löytää Rahko WRW -testillä (9), missä potilas kävelee eteenpäin, kääntyy toisen jalan varassa 180 astetta ja jatkaa pysähtymättä takaisin. Testi tehdään oikealle ja vasemmalle. Tarkoituksellisesti vaikeutetussa dynaamisessa tilanteessa syntyy vestibulaarielimen vaakasuorassa kaarikäytävässä voimakas ärsytys otokonioiden aiheuttaessa häiriön crista ampullariksen aistinsoluihin. Tällöin vestibulaarinen impulsaatio on erilainen ja liikkeet häiriytyvät.

Huimaus näkyy horjahteluna, sivuaskeleina, kompensatorisina käsien liikkeinä ja näkyvänä ponnisteluna vartalon kääntämisessä. Huimauksen tuntemusta voidaan myös kysyä potilaalta. Joskus potilas kävelee kaartaen jo ennen käännöstä kompensatorisen vartalonhallintamallin mukaisesti. Motorisesti taitavan potilaan täytyy lisätä kävelynopeuttaan. Testi voidaan myös tehdä silmät suljettuina, mikä parantaa testin herkkyyttä. Pyörätuolipotilaille on oma testiversio. Testi on syytä toistaa muutaman kerran.

Testiä pidetään nykyään parhaana horisontaalisen kaarikäytävän testinä (10), ja se tapahtuu dynaamisesti, todellisuutta vastaavissa olosuhteissa. Vaiva voi olla molemminpuolinen ja tällöin hoito aloitetaan voimakkaamman reaktion puolelta ja odotetaan, kunnes tämän tilanne on stabiloitunut.

Asentohuimauksista on horisontaalisen kaarikäytävän hyvänlaatuinen asentohuimaus yleisin. Sen hoitona on Lempertin asentohoito (11). Tässä potilas makaa selällään puoli minuuttia ja kääntyy 90 asteen portain puolen minuutin välein aloittaen terveelle puolelle ja nousee lopuksi istumaan. Sen jälkeen potilas istuu tukevassa tuolissa kädet käsinojilla noin kolme minuuttia.

Posteriorisen kaarikäytävän ärsytys saadaan esille Dix-Hallpiken testillä (12). Potilaan maatessa selällään hänen päätään riiputetaan vinosti oikealle ja vasemmalle, jolloin kaarikäytävässä olevien otokonioiden liike aiheuttaa tasapainoelinärsytyksen. Liikkeen aikana potilaan silmissä voidaan todeta nystagmusta ja potilas voi tuntea huimauksen tunnetta. Silmänvärve jatkuu kiertoliikkeenä ylös, ja potilaalta kysytään kliinisiä oireita: huimauksen, kiertämisen ja vartalon liikkumisen tunnetta tai neurovegetatiivisia oireita.

Hoitoina on tilanteen mukaan Epleyn tai Semontin asentohoitomenetelmä eri muunnelmineen (13,14). Epleyn asentohoidossa potilas makaa selinmakuulla, riiputtaa päätään vinosti alas vauriopuolelle noin puoli minuuttia, kääntää pään peilikuvaksi vastakkaiselle puolelle ja lopuksi kääntyy vatsalleen ja riiputtaa päätään vinosti alaspäin sairas korva ylöspäin ja nousee sitten istumaan. Aikaa käytetään noin puoli minuuttia asentoa kohden tai kunnes mahdollinen keinuttamisen tai pyörittämisen tunne on ohi. Tämänkin jälkeen on syytä istua hyvin tuettuna tuolissa muutama minuutti sekä sen jälkeen liikkua, jotta aiemmin luodut tasapainojärjestelmän kompensaatiomallit kumotaan. Semontin menetelmässä potilas istuu vuoteen reunalla ja kallistuu makuulle vauriokorvan puolelle nenä vinosti ylös. Sen jälkeen hän nousee istumaan ja kallistuu vastakkaiselle kyljelle pää samassa asennossa. Lopuksi hän nousee takaisin istumaan. Semontin menetelmää on syytä suosia erityisesti kun hoidetaan ikääntyneitä potilaita, joiden kaularangan liikkeet voivat olla rajoittuneet.

Kun potilaalta on testattu ja tarvittaessa hoidettu horisontaalisen ja posteriorisen kanavan asentohuimausoireet, puretaan ne tasapainojärjestelmän korjausohjelmat, jotka se on joutunut näitä häiriöitä vaimentaakseen luomaan. Tämä tapahtuu esimerkiksi tekemällä Rahko WRW -testiä muutaman kerran, jolloin kaarikäytävät alkavat mukautua tavalliseen tilanteeseen.

Sen jälkeen on mahdollista testata superiorisen eli ylöspäin suuntautuvan kaarikäytävän osuus Rahkon testillä (15). Se tehdään seuraavasti: potilas kumartuu seisoma-asennosta 30-40 astetta eteenpäin silmät auki. Sitten silmät suljetaan ja vartalo oikaistaan ripeästi. Kun tämä on tehty noin kolme kertaa on korjausohjelma, jonka elimistö on luonut kompensoimaan otokonioiden ärsytystä superiorisessa kaarikäytävässä, purettu. Seuraavassa testiliikkeessä heilahdus sivusuunnassa kertoo kumman puolen superiorisessa kaarikäytävässä otokonioita voi olla. On huomattava, että liike voi olla melko vähäinen, mutta silti sen vaikutus tasapainoon ja silmän liikkeiden ohjauksen häiriöön voi olla huomattava.

Hoito tapahtuu Rahkon asentohoidolla (15) seuraavasti: Potilas asettuu kyljelleen makuulle sen puolen korva ylöspäin, jonka suuntaan vartalo heilahti. Päätä riiputetaan noin 30 asteen kulmassa reunan yli puoli minuuttia tai niin kauan kunnes heiluminen lakkaa. Mikäli potilaan pää ja hartiat liikkuvat koko ajan, voidaan niitä tukea pysymään paikallaan. Potilas makaa edelleen kyljellään pää vaakasuorassa avustajan tukemana puoli minuuttia, ja lopuksi pää vinosti ylöspäin tuettuna edelleen kyljellään puoli minuuttia ennen kuin hänet autetaan istuma-asentoon. Istumisen on syytä tapahtua hyvin tuettuna käsinojallisessa tukevassa tuolissa kuten muidenkin asentohuimaushoitojen jälkeen. Potilaille annetaan mukaan kirjalliset hoito-ohjeet liikesarjan tekemiseksi päivittäin kotona.

Testien ja hoitojen tekeminen vaatii harjoittelua ja totuttelua muutosten havaitsemiseen, kuten kaikissa kliinisissä tutkimuksissa.

Tutkimuksen vertailuaineisto käsittää 24 aikuista henkilöä sairaalan henkilökunnasta, joiden lukunopeus mitattiin kolmen viikon välein.

Tilastollinen vertailu tehtiin t-testillä. Käytetty tilasto-ohjelma oli SPSS. Merkitsevän p-tason arvo oli < 0,01.

TULOKSET

Tutkimuksen keskeiset tulokset on kuvattu taulukossa 1. Osalla tutkimusryhmän aikuispotilaista oli aiemmin diagnosoitu lukemishäiriö tai diagnosoimaton lukemisen ongelma. Lukunopeuden kasvu oli tässä ryhmässä keskimäärin 49 %. Useilla lähtönopeus oli hyvä, mutta se kasvoi silti hoitojen ansiosta. Muutos on tilastollisesti merkitsevä, p < 0,001. Aikuisryhmän lukunopeuden yksilökohtaiset muutokset on kuvattu taulukossa 2.

Oikean ja vasemman puolen tunnistusviive ennen hoitoja oli 8 aikuisella keskiarvona 3,9 sekuntia, vaihteluväli 2-10 sekuntia. Hoitojen jälkeen se oli kaikilla alle 0,5 sekuntia. Yksi potilaista ei ollut hankkinut ajokorttia ongelman takia.

Alle 16-vuotiaiden keskimääräinen lukunopeus parani myös merkitsevästi (p < 0,01). Ero säilyi myöhäiskontrollissa, joka tehtiin keskimäärin kolmen kuukauden kuluttua, vaihtelu 1-11 kk. Tiedot 39 lapsen lukunopeuden muutoksesta ovat taulukossa 3.

Asentohoitojen jälkeen potilaat kertoivat lukemisen olevan helpompaa, rivit eivät hyppineet, sanoja ei tarvinnut lukea edestakaisin moneen kertaan. Sanojen välit näkyivät selvästi.

Ainakin toisella tutkimuksessa mukana olleiden lasten vanhemmista oli samantyyppistä vaivaa, ja myös sisaruksilla löytyi eriasteisena sama ilmiö. Vanhemmat ja sisarukset saivat myös hoitoa.

Myöhäiskontrollissa olleista 39:stä lapsesta kolmanneksella matematiikan koetulokset paranivat noin kaksi numeroa. Vanhemmilta pyydettiin tiedot useammasta matematiikan koetuloksesta ennen hoitoa ja sen jälkeen. Kahden numeron pysyvä tasomuutos, joka alkoi välittömästi hoitojen saamisen jälkeen, katsottiin merkitseväksi. Näillä lapsilla esiintyy siis myös laskemisen erityisvaikeutta. Pienempiä muutoksia ei haluttu ottaa mukaan tarkasteluun virhemahdollisuuden takia. Myös muissa kouluaineissa samantyyppinen muutos oli havaittavissa eri asteisena. Motoriikassa ja koordinaatiossa näkyi välittömästi muutos parempaan. Tästä laaditaan vielä tarkempi erillinen raportti.

Oikean ja vasemman puolen tunnistamisen viiveen keskiarvo oli 9:llä lapsella ennen hoitoja 3,4 sekuntia, vaihteluväli 2-10 sekuntia, ja hoitojen jälkeen se oli kaikilla alle 0,5 sekuntia.

Vertailuryhmässä lukunopeus ei muuttunut. Ensimmäisen lukukerran keskiarvo oli 341 tavua minuutissa, vaihteluväli 232-556 tavua, toisen lukukerran vastaavasti 341 ja vaihteluväli 228-553. Lukunopeuseron vaihtelu ensimmäisellä ja toisella lukukerralla oli yhdessä tapauksessa -9 % , muilla vertailuryhmän jäsenillä se oli -5 %:stä +7 %:ään.

Näkökyvyn muutoksia tiedusteltiin neljäsosalta lapsista ja kolmelta neljäsosalta aikuispotilaista. Kaikkien vastauksista kävi ilmi, että kirkkaus lisääntyi, kontrasti, värin voimakkuus, näkötarkkuus ja kolmiulotteisuus paranivat. Kokonaisuuden hahmottaminen parani myös.

POHDINTA

Kun vastasyntyneen lapsen aivot alkavat ratautua ja kehittyä itseoppivan neuraaliverkkotietokoneen tapaan, ei ole merkityksetöntä miten visuaalinen informaatio syötetään. Mikäli havainnot ovat koko ajan vaihtelevia ja vääristyneitä, on syytä pohtia, millaisen keskushermoston neuraaliverkon toimintamallin se luo. Lukemishäiriön taustan perifeerisyys ja sentraalisuus joutuvat tässä yhteydessä uudelleen pohdittaviksi. Tällä hetkellä asiaa tutkitaan useista eri lähtökohdista.

Kun lukemisnopeus kasvaa puolella aikaisempaan verrattuna noin 20-30 minuutin kestoisten testien ja asentohoitojen seurauksena, ja jää pysyvästi sille tasolle tai paranee vielä hieman, ei kyseessä ole sattuma. Osalla aikuispotilaista oli takanaan kymmeniä vuosia kestänyt lukemisen ongelma. Vertailuryhmässä kahden eri lukukerran nopeusvaihtelu oli vähäinen, eikä se siis voi selittää tutkimusaineistossa tapahtunutta muutosta. Lapsipotilaiden ryhmällä ei ollut vertailuryhmää, mutta heilläkin oli vuosien viive ja jälkeenjääneisyys lukemisessa ennen tutkimusta, ja siinä mielessä heidän voidaan ajatella toimivan omana vertailuryhmänään. Heillä myöhäiskontrollin tulokseen vaikuttaa luonnollisesti hoidon ja seurannan välinen aika ja sen kuluessa tapahtunut kehitys. Toisaalta näistä myöhäiskontrolleista vain viisi tapahtui yli puolen vuoden kuluttua lähtötilanteesta.

Aikuisten hoito- ja vertailuryhmän jäsenten koulutustaustaa ei kartoitettu. Ryhmät erosivat myös iän suhteen. Koska kuitenkin tarkasteltiin lukunopeuden prosentuaalista muutosta, taustatekijöiden vaikutus mittaustuloksiin on pieni.

Näkö- ja silmäliikemittauksia ei voitu toteuttaa tässä ensimmäisessä aineistossa, mutta tiedetään, että hyvänlaatuisessa asentohuimaustaudissa erilaiset asennonvaihtojen tai asentojen aiheuttamat sakadiset silmien liikkeet ovat tyypillisiä. Näin ollen niillä voidaan ajatella olevan tekemistä tutkitun ilmiön kanssa. Tätä tukee potilaiden kuvaus näkökyvyn ja tekstin lukemisen muutoksista hoitojen jälkeen.

Tässä aineistossa sekä lasten että aikuisten lukunopeus kasvoi huomattavasti hoitojen jälkeen. Tämä tapahtui potilaan iästä riippumatta. Mielenkiintoista on havaita, että vaikka aikuispotilaan lukunopeus olisi ollut melko hyväkin, se parani silti. Tämä viittaa siihen, että lukemishäiriö edustaa vain hankalinta osaa näkemisen vaikeuksien tuottamista ongelmista.

Usealla aikuis- ja lapsipotilaalla oli ollut koordinaatiohankaluuksia, esim. pyörällä ajon oppimista myöhään, vaikeuksia erottaa oikea ja vasen jne. Asentohoidon jälkeen oikean ja vasemman puolen tunnistaminen nopeutui kaikilla välittömästi. Miten kyseessä oleva ilmiö tapahtui, ei ole tiedossa, mutta ilmeisesti käsitys omasta kehosta muuttuu selkeämmäksi ja ilmiö liittyy koordinaation paranemiseen.

Laskemisen erityisvaikeutta esiintyi lapsilla, ja myöhäiskontrollissa käyneistä kolmasosalla se oli korjaantunut asentohoitojen jälkeen merkitsevästi. Tämä sopii hyvin yhteen aikaisempien havaintojen kanssa (16).

Koettu näöntarkkuus lisääntyi. Tämä voi johtua siitä, että sakadit jäävät pois silmien liikkeitä moduloimasta. Koettu värien intensiteetin, kirkkauden ja kontrastin kasvu sekä kolmiulotteisuuden paraneminen viittaavat siihen, että näköaisti voi tuottaa rikkaampaa informaatiota, kun sakadit eivät muuta joka hetki fokusta ja pakota uudelleen arvioimaan visuaalista syöttöä.

Tulokset ovat alustavia, mutta niiden perusteella menetelmää voidaan varovasti suositella työkaluksi, jonka avulla osa lukemishäiriöistä kärsivistä lapsista ja aikuisista vapautuu ainakin jossain määrin ongelmastaan. Menetelmä edellyttää kuitenkin huolellista perehtymistä ja harjaantumista sen käytössä. Mitään erityislaitteita tai työvälineitä siihen ei tarvita. Luonnollisesti tutkimustulokset tulee kuitenkin varmentaa satunnaistetussa tutkimusasetelmassa.

Hoitoja joudutaan tekemään itse todennäköisesti koko elämän ajan. Kuinka usein, se selviää tulevissa tutkimuksissa. Pelkässä asentohuimauksessa potilas tekee hoitoja tarvittaessa, siis aina kun oireet tulevat esiin. Toisaalta pienempää tasapainovaikeutta esiintyy tällöin lähes jatkuvasti, mikä johtuu siitä, että otokoniot ovat liikkeellä ja aiheuttavat jonkinasteista häiriötä. Tämä tietysti heijastuu silmien liikkeiden koordinaatioon.

Pyrittäessä lievittämään lukemisvaikeuksia potilaille annetaan aluksi ohje toteuttaa asentohoidot aamulla ja illalla. Kirjoittajan tähänastisen kokemuksen perusteella pidempi tauko on joillakin potilailla vaikuttanut lukutuloksiin. Ohjetta hoitotiheydestä on vielä vaikea antaa yleisellä tasolla.

Mielenkiintoinen piirre nyt kuvatussa menetelmässä on sen nopeus ja pysyvyys. Kun näkeminen muuttuu, se tapahtuu reaaliajassa muutaman minuutin viiveellä. Muutos pysyy sen jälkeen, eikä palaamista entiseen tule, jos asentohoidot suoritetaan suhteellisen säännöllisesti.

Hidasta lukemista on pitkään hoidettu erityisopetuksen avulla. Eri menetelmät koostuvat erilaisista kokonaisuuksista, mutta olennaisin on systemaattinen lukemisen ja kirjoittamisen opetus. Lukunopeuden lisääminen kestää yleensä vuosia (17). Eräänä esimerkkinä uusimmista menetelmistä voitaisiin mainita tietokonepeli, jossa graafiset elementit kuvaavat eri äänielementtikokonaisuuksia. Tilastollisesti merkitsevää muutosta lukemisen nopeuteen tällä menetelmällä ei kuitenkaan havaittu. Sen sijaan aivotoiminnan muutoksia löytyi, ja nämä avaavat osaltaan taas uusia näköaloja lukemishäiriön hoitoon (18).

On syytä pitää mielessä, että lukemishäiriön erityispiirteisiin, vaikeuteen ja hoitovasteeseen voi vaikuttaa useita syitä samanaikaisestikin, eikä hoitokaan siten voi olla kaikille potilaille sama. Kun etiologia opitaan hahmottamaan nykyistä paremmin, on mahdollista löytää myös yksilöllisiä hoitomenetelmiä.

English summary: Alleviating dyslexia by treating bening positional vertigo and eye movement disturbances, saccades

This article presents a new method for increasing reading speed in patients with clinical but not apparent benign positional vertigo (BPV). The Hallpike, Rahko WRW and Rahko tests and the corresponding Epley, Lempert and Rahko treatments to control BPV of different semicircular canals of the inner ear are also presented. The study sample included 88 adults and 83 children (age range 7-16 years) with different degrees of dyslexia or reading problems or with affected family members. The study subjects were administered a reading test before and after they underwent tests and procedures to treat BPV. The disturbances of the eye movement disappeared after treatment of BPV. The subjects could see the text and intervals between words better. They no longer needed to scan the words back and forth. They read faster and made fewer mistakes. The mean increase in reading speed was around 50 % in the different study groups while reading speed ranged between -9 % and +7 % in the controls. The number of incorrectly read words decreased markedly. At control visits, the reading speed was seen to have increased or to have remained at the achieved level. The visuomotor performance and visual cognition improved. In some children, performance in mathematics improved markedly. Further material is currently prepared for publication.

These findings challenge us to embark on a new field of studies. For example, central versus peripheral causes of dyslexia and general background of delayed neurological development may demand further consideration. The brain is a huge self-learning neural network computer. What effect does inconsistent input have on the development of the central functions of the brain?