Lihavuus yli 55-vuotiaiden liikkumisvaikeuksien riskitekijänä

Lihavuus on maailmanlaajuisesti merkittävä ja kasvava kansanterveysongelma. Lihavuus ei ole vain nuorten ja keski-ikäisten ongelma, vaan arvioiden mukaan tulevina vuosikymmeninä lihavien ikäihmisten määrä kasvaa voimakkaasti Suomessa ja muissa länsimaissa. Nopean kasvun takana on kaksi merkittävää kehityssuuntaa: lihavuus yleistyy kaikissa ikäryhmissä ja yhä useampi ihminen saavuttaa korkean iän.

Lähes kaikilla ikäihmisillä on jokin sairaus tai vamma (1), mutta siitä huolimatta useimmat heistä kokevat terveytensä vähintäänkin keskitasoiseksi (1) ja elämänlaatunsa kohtalaiseksi (2). Toimintakykyä voidaankin pitää sairauksia tärkeämpänä iäkkäiden ihmisten terveyden arviointiperusteena. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että liikkumiskyky on olennainen osa toimintakykyä ja että vaikeudet liikkumiskyvyssä ennustavat vielä vaikeampien toiminnanvajavuuksien ilmaantumista (3,4), avun tarpeen lisääntymistä (5) ja ennenaikaista kuolleisuutta (6,7). On arvioitu, että pystyäkseen hoitamaan itsenäisesti päivittäiset askareensa, kuten tekemään kotitöitä, käymään kaupassa ja vierailemaan ystävien ja perheenjäsenten luona, ihmiseltä edellytetään kykyä kävellä noin 400-500 metrin pituinen matka.

Väestön ikääntyessä ja apua tarvitsevien vanhusten määrän kasvaessa on entistä tärkeämpää tutkia riskitekijöitä, joihin vaikuttamalla voitaisiin ylläpitää iäkkäiden henkilöiden liikkumiskykyä ja siirtää liikkumisongelmien ilmaantumista mahdollisimman myöhäiseen ikään. Lihavuus on yksi tällainen muutettavissa oleva riskitekijä. Lihavuuden haitalliset vaikutukset moniin sairauksiin tunnetaan hyvin ja niitä on tutkittu vuosikymmeniä (8,9,10). Sen sijaan ikääntyvien lihavuutta ja sen vaikutuksia liikkumis- ja toimintakykyyn on alettu tutkia enemmän vasta viime vuosina. Lihavuus on monissa tutkimuksissa yhdistetty liikkumisongelmiin (11,12,13,14,15), mutta ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon lihavuus lisää liikkumisvaikeuksia, koska monet tutkimukset on kohdennettu eri tavoin rajattuihin väestöryhmiin, ja niissä on käytetty itse ilmoitettuja tietoja painosta ja/tai liikkumisongelmista (16,17).

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lihavuutta kävelyvaikeuksien riskitekijänä ja kroonisten sairauksien osuutta lihavuuden ja kävelyvaikeuksien väliseen yhteyteen. Lisäksi tutkittiin miten keski-iällä todettu lihavuus ja lihavuuden pitkäkestoisuus ennustavat kävelyvaikeuksien ilmaantumista myöhemmällä iällä.

Aineisto ja menetelmät

Terveys 2000 -tutkimus ja Mini-Suomi-uusintatutkimus

Tutkimuksen kohdejoukkona olivat 55 vuotta täyttäneet suomalaiset miehet ja naiset. Tutkimus perustui suomalaista aikuisväestöä edustavaan Terveys 2000 -tutkimukseen (n = 3 392) sekä sen yhteydessä tehtyyn seurantatutkimukseen (n = 1 278), jossa tutkittiin 22 vuotta aikaisemmin Mini-Suomi-tutkimukseen osallistuneita henkilöitä. Terveys 2000 -tutkimuksessa tutkittaville tehtiin aluksi laaja terveyshaastattelu heidän kotonaan. Tämän jälkeen heidät kutsuttiin terveystarkastukseen, joka sisälsi muun muassa monipuolisia antropometrisia ja toimintakykymittauksia sekä lääkärin kliinisen tutkimuksen (1). Tutkittavat täyttivät myös kyselylomakkeita, joissa kyseltiin muun muassa tietoja heidän elintavoistaan. Mini-Suomi-tutkimus toteutettiin vuosina 1978-80, ja se sisälsi kattavan terveyshaastattelun lisäksi monipuolisia mittauksia eri sairauksista ja niiden riskitekijöistä (18). Tutkimusten asetelma ja aineiston keruu on kuvattu tarkemmin erillisraporteissa (1,18). Kaikki tutkittavat allekirjoittivat suostumuslomakkeen, ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin epidemiologian ja kansanterveyden eettinen toimikunta hyväksyi tutkimuksen suunnitelman.

Kävelyvaikeudet

Tutkimuksen tulosmuuttuja määriteltiin kävelynopeuden ja itse ilmoitettujen kävelyvaikeuksien perusteella. Maksimaalinen kävelynopeus mitattiin 6,1 metrin matkalta (19). Liikkumisen apuvälineiden käyttö testissä oli sallittua, jos henkilö tavallisestikin käytti niitä kävellessään. Tutkittavan kävelyn katsottiin olevan vaikeutunutta, jos hänen kävelynopeutensa oli alle 1,2 m/s tai hän ei kyennyt suorittamaan testiä. Kävelynopeus 1,2 m/s vastaa liikennevalojen ajoituksessa käytettävää nopeutta, jolla jalankulkija ehtii turvallisesti ylittää suojatien. Jos henkilö ei osallistunut kävelytestiin, kävelyvaikeuksien osoittimena käytettiin itse ilmoitettua vaikeutta suoriutua 500 metrin kävelystä.

Lihavuus

Painoindeksi laskettiin jakamalla henkilön paino pituuden neliöllä. Painoindeksin luokittelussa käytettiin Maailman terveysjärjestön kriteereitä: alle 18,5 kg/m² alipainoinen, 18,5-24,9 kg/m² normaalipainoinen, 25-29,9 kg/m² ylipainoinen, vähintään 30 kg/m² lihava ja vähintään 35 kg/m² vaikeasti lihava. Tässä tutkimuksessa painoindeksiä käytettiin luokiteltuna muuttujana, koska painoindeksin ja toiminnanvajavuuksien välisen yhteyden on osoitettu olevan epälineaarinen (12,20). Suurentuneen toiminnanvajavuusriskin vuoksi alipainoiset tai vuoden aikana yli 5 kg laihtuneet henkilöt rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle (n = 68).

Lihavuushistoria selvitettiin Terveys 2000 -tutkimuksessa esitettyjen takautuvien kysymysten avulla: pituus 20 vuoden iässä ja paino 20-, 30-, 40- ja 50-vuotiaana. Näiden tietojen perusteella laskettiin painoindeksi 20, 30, 40 ja 50 vuoden iässä ja henkilöt jaettiin ei-lihaviin (painoindeksi alle 30 kg/m²) ja lihaviin (painoindeksi vähintään 30 kg/m²) kussakin ikäryhmässä. Tämän jälkeen muodostettiin kuusi ryhmää: 1) ei koskaan lihava, 2) aikaisemmin lihava, nykyisin ei lihava, 3) nykyisin lihava, mutta ei lihava 20-50-vuotiaana, 4) lihava 50-vuotiaasta lähtien, 5) lihava 40-vuotiaasta lähtien, 6) lihava 30-vuotiaasta lähtien. Henkilöt, jotka olivat olleet lihavia 20-vuotiaasta lähtien (n = 3) yhdistettiin viimeiseen luokkaan. Henkilöt, jotka olivat lihavia nykyisin ja 30- tai 40-vuotiaana, mutta eivät lihavia 50-vuotiaana, suljettiin pois analyyseista (n = 11).

Välittävät ja sekoittavat tekijät

Tiedot sairauksista perustuvat Terveys 2000 -aineistossa ensisijaisesti kliiniseen tutkimukseen, jossa koulutettu kenttälääkäri tutki terveystarkastukseen osallistuneet henkilöt ja teki heille kliiniset diagnoosit. Lääkärit toimivat kirjallisten ohjeiden mukaan ja diagnostiset kriteerit perustuivat nykyiseen kliiniseen käytäntöön. Jos henkilö ei osallistunut terveystarkastukseen, sairaustiedot perustuivat haastattelukysymykseen: "Onko lääkäri joskus todennut teillä jonkun seuraavista sairauksista?". Haastateltaville lueteltiin 42 eri sairautta. Terveyshaastattelussa ja -kyselyissä selvitettiin lisäksi koulutustausta, siviilisääty, tupakointi ja alkoholin käyttö.

Mini-Suomi-tutkimuksessa tiedot eri sairauksista perustuvat terveyshaastatteluun ja lääkärin kliiniseen tutkimukseen. Koulutus- ja elintapatiedot perustuvat terveyshaastatteluun ja -kyselyihin.

Tilastomenetelmät

Tilastoanalyysit suoritettiin SAS tilasto-ohjelmalla versio 9.1 (SAS Institute Inc., Cary, NC). Otanta-asetelma huomioitiin käyttämällä SUDAAN:in versiota 9.0 (SUDAAN Language Manual, Research Triangle, NC).

Kävelyvaikeuksien ikä- ja sukupuolivakioitu esiintyvyys eri lihavuusryhmissä laskettiin logististen regressiomallien avulla, ja samalla testattiin painoindeksin ja kävelyvaikeuksien välisen yhteyden lineaarisuus. Iän ja painoindeksin yhdysvaikutus kävelyvaikeuksiin sekä sukupuolen ja painoindeksin yhdysvaikutus kävelyvaikeuksiin selvitettiin käyttämällä surveylogistic-menetelmää. Vain sukupuolen ja painoindeksin välillä löytyi yhdysvaikutus (p = 0,03), jonka vuoksi poikkileikkausanalyysit toteutettiin erikseen naisille ja miehille.

Lihavuuden ja kävelyvaikeuksien välistä yhteyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä tutkittiin logistisella regressioanalyysilla. Tulokset esitetään ristitulosuhteen (Odds Ratio, OR) ja 95 %:n luottamusvälien (LV) avulla. Tutkittaessa lihavuuden ja kävelyvaikeuksien väliseen yhteyteen vaikuttavia tekijöitä ikävakioitu logistinen regressiomalli toimi perusmallina, jonka jälkeen malliin lisättiin loogisessa järjestyksessä lisämuuttujia. Muuttujaryhmät olivat sosiodemografiset muuttujat (koulutus ja siviilisääty), elintavat (tupakointi ja alkoholi) ja sairaudet (angina pectoris, sydämen vajaatoiminta, verenpainetauti, tyypin 2 diabetes, polvi- ja lonkkanivelrikko). Tutkimuksessa selvitettiin myös yksittäisten sairauksien roolia välittävinä tekijöinä. Tämä tehtiin laskemalla prosentuaalinen vähentyminen OR-luvuissa verrattuna ikävakioituun malliin [OR(ikävakioitu malli) - OR(ikävakioitu malli + sairaus)] / [OR(ikävakioitu malli) - 1] ¥ 100 (21,22, 23).

Lihavuushistorian yhteyttä kävelyvaikeuksiin selvitettiin logistisella regressioanalyysilla, kuten myös keski-iässä mitatun painoindeksin ja myöhemmän iän kävelyvaikeuksien välistä yhteyttä. Lihavuushistorialuokkien ja kävelyvaikeuksien lineaarinen yhteys selvitettiin SAS:n yleistetyillä lineaarisilla malleilla (Generalized Linear Models, GLM).

Tulokset

Terveys 2000 -tutkimukseen osallistuneiden yli 55-vuotiaiden taustatiedot on esitetty taulukossa 1. Tutkittavien keski-ikä oli 67,5 (keskihajonta 8,8) vuotta ja keskimääräinen painoindeksi 27,8 (keskihajonta 4,4) kg/m². Hyvin monilla tutkittavilla henkilöillä oli pitkäaikaisia sairauksia, joista verenpainetauti (35 %) oli yleisin. Kävelyvaikeuksien sukupuolivakioitu esiintyvyys oli 12 % 55-59-vuotiailla, 20 % 60-69-vuotiailla, 46 % 70-79-vuotiailla ja 81 % 80 vuotta täyttäneillä. Kävelyvaikeudet olivat yleisempiä naisilla kuin miehillä (p < 0,0001).

Painoindeksi ja kävelyvaikeudet sekä kroonisten sairauksien merkitys

Kävelyvaikeuksien ikävakioidut esiintyvyydet painoindeksiluokittain on kuvattu taulukossa 2. Naisilla kävelyvaikeudet lisääntyivät lineaarisesti painoindeksin kasvaessa normaalipainoisten (painoindeksi 18,5-24,9 kg/m²) luokasta vaikeasti lihaviin (painoindeksi >= 35 kg/m²). Myös miehillä trendi oli tilastollisesti merkitsevä, mutta kävelyvaikeuksien esiintyvyys suureni selvästi vasta vaikeasti lihavilla henkilöillä. Kävelyvaikeuksien ikävakioitu riski oli suurempi naisilla kuin miehillä (taulukko 2). Naisilla kävelyvaikeuksien riski lähes kaksinkertaistui siirryttäessä ylipainoisista (OR 1,47; 95 %:n LV 1,10-1,96) lihaviin (OR 2,77; 95 %:n LV 2,01- 3,82) ja lihavista vaikeasti lihaviin (OR 5,80; 95 %:n LV 3,52- 9,54). Miehillä kävelyvaikeuksien riski oli merkitsevästi normaalipainoisten tasoa suurempi vain lihavilla (OR 1,63; 95 %:n LV 1,04-2,55) ja vaikeasti lihavilla (OR 4,33; 95 %:n LV 2,20- 8,53) (24).

Vakioitaessa logistisessa regressiomallissa iän lisäksi koulutus, siviilisääty, tupakointi ja sairaudet, painoindeksin ja kävelyvaikeuksien välinen yhteys heikkeni, mutta riski säilyi tilastollisesti merkitsevänä lihavilla ja vaikeasti lihavilla naisilla sekä vaikeasti lihavilla miehillä. Tarkasteltaessa yksittäisten sairauksien roolia painoindeksin ja kävelyvaikeuksien väliseen yhteyteen, naisilla yhteyteen vaikutti eniten polven nivelrikko, joka selitti lähes viidenneksen ylipainoisten ja lihavien naisten kävelyvaikeuksien ylimääräisestä riskistä (OR:n prosentuaalinen pieneneminen 16-20 %). Vastaavat OR-luvut ja luottamusvälit painoindeksiluokittain olivat seuraavat. Painoindeksi 25-29,9 kg/m²: OR 1,37; 95 %:n LV 1,03-1,84. Painoindeksi 30-34,9 kg/m²: OR 2,48; 95 %:n LV 1,79-3,44. Painoindeksi >= 35 kg/m²: OR 4,94; 95 %:n LV 2,98-8,19. Miehillä vastaavasti tyypin 2 diabetes selitti eniten yhteyttä OR:n muutoksen ollessa 23-40 %. Vastaavat OR-luvut ja luottamusvälit painoindeksiluokittain olivat seuraavat. Painoindeksi 30-34,9 kg/m²: OR 1,38; 95 %:n LV 0,88-2,18 ja painoindeksi >= 35 kg/m²: OR 3,55; 95 %:n LV 1,83-6,87.

Lihavuushistorian yhteys kävelyvaikeuksiin

Terveys 2000 -tutkimuksen retrospektiiviset tiedot osoittivat, että myös aiempi lihavuus ja sen kesto lisäsivät kävelyvaikeuksien riskiä. Verrattuna ei koskaan lihaviin nykyisin lihavilla henkilöillä kävelyvaikeuksien riski kasvoi lineaarisesti mitä nuoremmasta iästä lähtien henkilö oli ollut lihava (trenditesti p < 0,0001). Tarkemmat OR-luvut on kuvattu kuviossa 1. Kävelyvaikeuksien riski oli merkitsevästi suurentunut myös henkilöillä, jotka eivät olleet nykyisin lihavia, mutta jotka olivat olleet lihavia 20-50-vuotiaana (OR 3,15; 95 %:n LV 1,63-6,11). Ainoastaan tässä lihavuushistorialuokassa kävelyvaikeudet eivät olleet merkitsevästi yleisempiä normaalipainoisiin nähden, kun koulutus, elintavat ja krooniset sairaudet oli otettu huomioon analyyseissa. Sairauksien merkitys korostui aiemmin lihavilla mutta nykyisin ei lihavilla henkilöillä: sairaudet selittivät suuren osan heidän suurentuneesta kävelyvaikeuksien riskistään (25).

Keski-iän painoindeksi kävelyvaikeuksien ennustajana

Mini-Suomi-uusintatutkimuksen aineiston analyysi osoitti, että niistä 840 henkilöstä, joilla ei alkutilanteessa ollut kävelyvaikeuksia, 176 henkilölle (21 %) ilmaantui kävelyvaikeuksia 22 vuoden seurannassa (taulukko 3). Vaikka lihavuus oli melko harvinaista vuosina 1978-80 (5 % miehillä ja 11 % naisilla), keski-iässä lihavilla henkilöillä kävelyvaikeuksien ilmaantumisen riski oli 3,57-kertainen (95 %:n LV 1,93-6,62) verrattuna normaalipainoisiin henkilöihin. Yhteys säilyi merkitsevänä, vaikka alkutilanteen elintavat ja krooniset sairaudet otettiin logistisessa regressioanalyysissa huomioon (26).

Pohdinta

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yli 55-vuotiailla suomalaisilla ylipaino ja lihavuus ovat yhteydessä kävelyvaikeuksiin ja yhteys on voimakkaampi naisilla kuin miehillä. Nykyisen lihavuuden lisäksi myös keski-iän lihavuus ja lihavuuden pitkä kesto altistavat myöhemmän iän kävelyvaikeuksille. Kroonisista sairauksista polven nivelrikko naisilla ja tyypin 2 diabetes miehillä selittivät tässä tutkimuksessa voimakkaimmin lihavuuden yhteyttä kävelyvaikeuksiin.

Tulokset vahvistavat aikaisempien väestötason poikkileikkaustutkimusten havaintoja suuren painoindeksin ja liikkumisvaikeuksien yhteydestä (13,27,28). Friedmann työtovereineen (29) on pohtinut mahdollisia syitä, miksi yhteys on voimakkaampi naisilla kuin miehillä. Ensinnäkin naiset ja miehet saattavat raportoida eri tavalla toimintaa rajoittavista ongelmista ja kivuista (30). Toiseksi naisten ja miesten kehonkoostumus on erilainen. Naisilla on enemmän rasvakudosta ja heidän suhteellinen lihasvoimansa on pienempi kuin miesten (31,32). Tämän vuoksi lihavilla naisilla voi olla enemmän vaikeuksia erityisesti tehtävissä, joissa joutuu kannattelemaan oman kehonsa painoa, kuten porraskävelyssä. Lisäksi, verrattuna miehiin, naisilla on pienempi aerobinen kapasiteetti (33) ja he ovat fyysisesti vähemmän aktiivisia (34), mikä altistaa iäkkäät lihavat naiset liikkumisen ongelmille.

Miehillä ja naisilla eri sairaudet saattavat välittää lihavuuden vaikutuksia liikkumiskykyyn. Tässä tutkimuksessa tyypin 2 diabeteksen merkitys kävelyvaikeuksien riskitekijänä miehillä johtuu luultavasti siitä, että ikääntyvillä lihavilla miehillä diabetes on yleisempää kuin naisilla (35). Diabetes aiheuttaa sensorimotorista neuropatiaa, perifeerisiä verisuoniongelmia sekä näköongelmia (36), jotka kaikki voivat osaltaan heikentää liikkumista. Sen sijaan polvinivelrikon riskitekijöitä ovat naissukupuoli ja lihavuus (37); siten lihavuus voi altistaa etenkin naisia liikkumisongelmille polviin kohdistuvan mekaanisen kuormituksen vuoksi (16,38).

Terveys 2000 -tutkimukseen perustuvassa tutkimuksessa havaittiin, että sairauksien lisäksi lieväasteinen tulehdus C-reaktiivisen proteiinin pitoisuuden avulla mitattuna ja heikko käden puristusvoima näyttivät selittävän osan kehon suuren rasvaprosentin ja kävelyvaikeuksien välisestä yhteydestä (39).

Edellä kuvatut välittävät tekijät ovat kaikki yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen, minkä vuoksi myös vähäinen liikunta-aktiivisuus voi välittää lihavuuden vaikutuksia liikkumiskykyyn (40,41,42). Lihavat henkilöt välttävät usein liikuntaa kankeuden, erilaisten kipujen tai rajoittavien sairauksien vuoksi, jonka vuoksi he ovat alttiimpia liikkumisen ja toimintakyvyn ongelmille. Fyysistä aktiivisuutta ei kuitenkaan huomioitu tämän tutkimuksen Terveys 2000 -aineistoon perustuvissa analyyseissa, koska saatavilla ei ollut tietoa henkilöiden aikaisemmasta liikunta-aktiivisuudesta. On selvää, että henkilöt, joilla on kävelyvaikeuksia, joutuvat rajoittamaan fyysistä aktiivisuuttaan, jolloin näiden asioiden samanaikainen tutkiminen poikkileikkausaineistossa voi johtaa harhaisiin tuloksiin.

Kävelyvaikeuksien varhaisia riskitekijöitä on tutkittu melko vähän. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa tehdyt havainnot lihavuuteen liittyvästä pitkäaikaisesta riskistä tuovat uutta tietoa muutettavissa olevasta varhaisesta riskitekijästä (15,43,44). Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että edellytykset vanhuuden hyvälle liikkumis- ja toimintakyvylle luodaan aikaisemmin elämässä.

Artikkelissa esitetyt tulokset perustuvat kahteen laajaan väestötutkimusaineistoon. Terveys 2000 -tutkimus on kansainvälisestikin yksi harvoista väestöä edustavista terveystutkimuksista. Tutkimuksen tulokset voidaan yleistää koskemaan koko Suomen aikuisväestöä edustavan ja suuren otoksen sekä korkean osallistumisaktiivisuuden (93 %) vuoksi. Mini-Suomi-uusintatutkimus on myös ainutlaatuinen tutkimusaineisto johtuen pitkästä 22 vuoden seuranta-ajasta ja kattavista terveystarkastustiedoista tutkimuksen alku- ja seurantatilanteessa. Pitkien seurantatutkimusten ongelmana on yleensä suuri kato. Mini-Suomi-uusintatutkimuksessa kuitenkin vain 12 % henkilöistä, jotka olivat elossa seurantavuonna, eivät halunneet tai kyenneet osallistumaan seurantatutkimukseen. Nämä henkilöt olivat vanhempia, heillä oli suurempi painoindeksi, heikompi käden puristusvoima ja enemmän sairauksia alkutilanteessa kuin niillä, jotka osallistuivat seurantamittauksiin.

Verrattuna moniin muihin tutkimuksiin, joissa on selvitetty lihavuuden yhteyttä iäkkäiden liikkumis- ja toimintakykyyn, tämän tutkimuksen vahvuutena ovat pääasiassa mittauksiin perustuva painoindeksin ja kävelyvaikeuksien määrittäminen. Lisäksi tutkimuksessa pystyttiin kontrolloimaan monien eri sairauksien ja elintapojen vaikutus tutkittavaan yhteyteen.

Tutkimuksen tulokset perustuvat pääosin poikkileikkausaineistoon, minkä vuoksi niiden perusteella ei ole mahdollista tehdä päätelmiä tutkittavien yhteyksien kausaalisuudesta. Tutkimuksessa hyödynnettiin kuitenkin logistista regressioanalyysiä ja sairauksien vaiheittaista vakiointia, joiden avulla saatiin selville tärkeää tietoa muuttujien välisistä yhteyksistä. Tarvitaan pitkittäis- ja kokeellisiin asetelmiin perustuvia lisätutkimuksia, jotta sairauksien ja muiden mahdollisten välittävien tekijöiden rooli lihavuuden ja kävelyvaikeuksien välisen yhteyden mekanismeina saadaan varmistettua ja selvitettyä mahdollisia keinoja puuttua iäkkäiden lihavien ihmisten liikkumisongelmiin.

Lopuksi voidaan todeta, että nykyinen lihavuus ja elinkaaren aikana pitkään jatkunut lihavuus ovat tärkeitä iäkkään ihmisen liikkumisvaikeuksien riskitekijöitä. Sen lisäksi, että lihavuuden ennaltaehkäisy on tärkeää, vanhemmalla iällä fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja lihavuuteen liittyvien sairauksien hyvä hoito voivat auttaa ylläpitämään myös lihavien henkilöiden liikkumiskykyä.

Tästä asiasta tiedettiin

Liikkumiskyky vaikuttaa olennaisesti ikääntyvän ihmisen elämänlaatuun ja hänen edellytyksiinsä selviytyä arkipäivän tehtävistä ilman muiden apua.

Lihavuus on yksi potentiaalinen liikkumiskyvyn heikentymisen riskitekijä, johon on mahdollista vaikuttaa.

Lihavien vanhusten määrä lisääntyy tulevaisuudessa nykyisten lihavien keski-ikäisten saavuttaessa eläkeiän.

Tämä tutkimus opetti

Lihavuus vaikeuttaa ikääntyvien henkilöiden kävelyä, ja naisten liikkumiseen lihavuudella on suurempi vaikutus kuin miesten.

Varhain alkanut ja pitkään jatkunut lihavuus lisäävät myöhemmällä iällä ilmenevien kävelyvaikeuksien vaaraa.

Lihavuuteen yhteydessä olevista sairauksista tyypin 2 diabetes selitti voimakkaimmin miehillä ja polven nivelrikko naisilla lihavuuden yhteyttä kävelyvaikeuksiin.