Lapsuuden psykiatrisilla ja käytöshäiriödiagnooseilla on yhteys nuorten aikuisten maksuhäiriömerkintöihin

– kohorttitutkimus vuonna 1997 syntyneistä

Noin viidenneksellä täysi-ikäisistä nuorista on diagnosoitu jossain vaiheessa lapsuuttaan psykiatrinen häiriö tai käyttäytymishäiriö. Yleisempiä diagnooseja ovat mielialahäiriöt ja käytös- ja tunnehäiriöt, psyykkisen kehityksen häiriöt sekä neuroottiset, stressiin liittyvät ja somatoformiset häiriöt (1). Lasten ja nuorten psykiatristen häiriöiden diagnosointi on lisääntynyt selvästi viimeisinä vuosikymmeninä (2), mutta luotettavaa tutkimusnäyttöä ei ole siitä, että häiriöt olisivat samassa määrin yleistyneet.

Lapsuuden psykiatristen ja käytöshäiriödiagnoosien yhteyttä aikuisuuden maksuhäiriömerkintöihin ei ole tietomme mukaan tutkittu aikaisemmin. Maksuhäiriömerkintä on merkintä luottotietorekisterissä maksuvelvoitteen pitkäkestoisesta laiminlyönnistä. Maksuhäiriömerkinnät liittyvät vakaviin taloudellisin vaikeuksiin ja perustuvat yleensä velkomustuomioihin tai pitkäkestoiseen ulosottoon ja sen esteisiin. Tunnistamalla maksuhäiriömerkintöjen riskiryhmät voidaan tarttua epäoikeudenmukaisuuksiin maksuhäiriömerkintöjen merkintäprosesseissa ja kohdistaa ehkäisevät interventiot niitä tarvitseville henkilöille.

Tässä tutkimuksessa laajennamme aikaisempaa raporttiamme (3), jossa kuvasimme lapsuuden aikaisia kuormittavia tekijöitä ja maksuhäiriömerkintöjä nuorilla aikuisilla. Tutkimme nyt tarkemmin sitä, miten lapsuuden psykiatriset ja käytöshäiriöihin liittyvät erikoissairaanhoidon hoitoilmoitukset ovat yhteydessä maksuhäiriömerkintöihin noin 23 vuoden iässä. Lisäksi tutkimme, miten yhteydet vaihtelevat vanhempien sosioekonomisen aseman mukaan. Testaamme niin kutsuttua hyväosaisten kompensaatioteoriaa, jonka mukaan lapsuuden riskitekijät (psykiatriset ja käytöshäiriöt) liittyvät harvemmin huonoihin lopputulemiin (maksuhäiriömerkintöihin) hyväosaisissa perheissä (esim. 4). Hyväosaiset perheet voivat verkostoillaan ja taloudellisilla resursseillaan hankkia parempaa hoitoa lastensa häiriöihin tai tukea heitä suoraan tai epäsuoraan taloudellisesti lieventääkseen lastensa suurempaa riskiä saada maksuhäiriömerkintöjä. Aikaisemmin on osoitettu, että lapsuuden aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöiden yhteys aikuisuuden työttömyyteen on heikompi hyväosaisissa perheissä (5).

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen aineistona käytämme Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kansallinen syntymäkohortti 1997 -aineistoa. Kohorttiaineisto on muodostettu yhdistämällä monipuolisia rekisteritietoja henkilötunnuksen avulla. Kohortin lähtöaineistona toimi kaikkien Suomessa vuonna 1997 syntyneiden lasten rekisteri. Käytettyyn aineistoon eivät kuulu Suomen ulkopuolella syntyneet henkilöt. Aineisto ja sen aikaisemmat päälöydökset on kuvattu tarkemmin toisaalla (1).

Aineisto on saanut eettisen hyväksynnän THL:n eettiseltä toimikunnalta (§572/2013). Tässä tutkimuksessa käytämme rekisteritietoa muun muassa THL:n terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä, Digi- ja väestöviraston rekisteristä, Tilastokeskuksen kuolinsyy- ja koulutusrekisteristä sekä Asiakastieto oy:n luottotietorekisteristä.

Alkuperäisestä aineistosta (n = 58 802) poistetiin henkilöitä seuraavassa järjestyksessä: 1) henkilöt, jotka olivat vuosina 1997–2020 menehtyneet (n = 451 henkilöä), 2) henkilöt, jotka olivat poistuneet maasta vuosina 1997–2016 (n = 1 387, ajantasaisempaa aineistoa maasta muutosta ei ollut saatavilla), 3) henkilöt, joilla oli hoitoilmoitus kehitys- tai aivovammasta (F0, F7) (n = 502) ja 4) henkilöt, joilla oli luottotiedoissa merkintä edunvalvojasta (n = 190).

Huomioitavaa on, että tarkastelun ulkopuolelle jäi suhteellisesti enemmän henkilöitä (9 %), joilla oli lapsuuden psykiatriseen tai käytöshäiriöön liittyvä hoitoilmoitus, kuin muita (4 %). Tässä tutkimuksessa analysoitu aineisto sisälsi 56 272 henkilöä.

Psykiatristen häiriöiden hoitoilmoitukset haettiin THL:n erikoissairaanhoidon hoitoilmoitusrekisteristä. Otimme huomioon kaikkien erikoisalojen poliklinikoista ja osastoista saadut diagnoositiedot vuosilta 1997–2014, eli ajalta ennen maksuhäiriömerkintöjen mittaamista, jolloin kaikki kohortin jäsenet olivat alle 19-vuotiaita. Luokittelimme diagnoosit seuraavasti:

Mikä tahansa psykiatrinen tai käytöshäiriö (ICD-10-koodit F10–F69 ja F80–F99)

Lääkkeiden ja päihteiden aiheuttamat elimelliset aivo-oireyhtymät ja käyttäytymisen häiriöt (lyhennetty päihdehäiriöt F10–F19)

Skitsofrenia, skitsotyyppinen häiriö ja harhaluuloisuushäiriöt (psykoosi F20–F29)

Mania ja kaksisuuntainen mielialahäiriö (F30–F31)

Masennus- ja muut mielialahäiriöt (F32–F39)

Neuroottiset, stressiin liittyvät ja somatoformiset häiriöt (ahdistushäiriöt F40–F48)

Syömishäiriöt (F50)

Oppimis- ja kehityshäiriöt (F80–F83)

Autismikirjo (F84)

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD F90.0)

Käytöshäiriöt (F91, F90.1)

Itsetuhoisuuteen liittyvät diagnoosit (X60–X84, Z72.8, Z91.5, Y87.0)

Kukin henkilö voi olla kirjattu useaan diagnoosiluokkaan. Valitsimme luokat aikaisempien tutkimusten perusteella (6), mutta emme erottaneet persoonallisuushäiriöitä omaksi luokakseen pienen ryhmäkoon vuoksi.

Kohorttilaisten maksuhäiriömerkintätiedot hankittiin Suomen Asiakastieto Oy:ltä (7). Maksuhäiriömerkinnän saaneilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa henkilöitä, joilla on vähintään yksi voimassa oleva maksuhäiriömerkintä 1. joulukuuta 2020. Maksuhäiriömerkintöjä olemme kuvanneet tarkemmin raportissamme (3). Maksuhäiriömerkinnät kumuloituvat ja niitä on tyypillisesti voimassa useampi samanaikaisesti. Maksuhäiriömerkinnän negatiiviset vaikutukset syntyvät kuitenkin jo yksittäisestä merkinnästä.

Vanhempien sosioekonominen asema mitattiin vanhempien korkeimmalla koulutuksella. Tieto saatiin Tilastokeskuksen tutkintorekisteristä. Aineisto jaettiin niihin, joilla kumpikaan vanhempi ei ollut suorittanut korkeakoulututkintoa vuoteen 1997 mennessä, ja niihin, joilla vähintään yksi vanhempi oli suorittanut korkeakoulututkinnon.

Tuloksissa kuvailemme maksuhäiriömerkintöjen saaneiden osuuksia kohortin jäsenille, joilla oli ja joilla ei ollut tarkasteltuja diagnooseja. Laskemme osuuksien pohjalta riskisuhteet ja riskierot (95 %:n luottamusvälein). Suhteelliset erot olemme laskeneet riskisuhteina eli jakaneet altistuneen populaation maksuhäiriömerkinnän saaneiden osuuden altistumattoman populaation vastaavalla osuudella. Laskemme kyseiset luvut myös erikseen vanhempien sosioekonomisen aseman mukaan. Näin näemme miten yhteys absoluuttisesti ja suhteellisesti mitattuna vaihtelee perhetaustan perusteella.

Tarkastelimme lisäanalyyseissä, miten yhteydet eroavat miehillä ja naisilla sekä tutkimme vaihtoehtoisia lapsuuden sosioekonomisen aseman mittareita (vanhempien tuloja ja toimeentulotuen saantia).

Tulokset

Noin 18 prosentilla kohortista oli hoitoilmoitusrekisterissä diagnosoitu psykiatrinen tai käytökseen liittyvä häiriö vuosina 1997–2014. Yleisimpiä diagnooseja olivat neuroottiset, stressiin liittyvät ja somatoformiset häiriöt (5,5 %), oppimis- ja kehityshäiriöt (5,5 %) sekä masennushäiriöt (4,5 %).

Lähes joka viidennellä (18 %:lla) henkilöistä, joilla oli psykiatrinen tai käytöshäiriödiagnoosi, oli voimassa oleva maksuhäiriömerkintä. Tämä vastaa 2,6-kertaista osuutta verrattuna niihin, joilla ei ollut kyseisiä diagnooseja (kuvio 1).

Erityisen yleisiä maksuhäiriömerkinnät olivat nuorilla aikuisilla, joilla oli lapsuudessa diagnosoitu käytöshäiriö (41 % maksuhäiriömerkintä, joka vastaa 4,8-kertaista osuutta verrattuna niihin, joilla ei ollut kyseistä diagnoosia), päihdehäiriö (41 %:lla maksuhäiriömerkintä, vastaa 4,7-kertaista osuutta), keskittymisen ja tarkkaavaisuuden häiriö (29 %:lla maksuhäiriömerkintä, vastaa 3,4-kertaista osuutta) sekä mania tai kaksisuuntainen mielialahäiriö (29 %:lla maksuhäiriömerkintä, vastaa 3,3-kertaista osuutta).

Kuviossa 2 esitetään maksuhäiriömerkintöjen yleisyys lapsuuden psykiatrisen ja käytöshäiriön diagnoosin sekä vanhempien koulutusasteen mukaan. 52 prosentilla vähintään yhdellä vanhemmista oli korkeakoulututkinto (taulukko 1). Maksuhäiriömerkinnät olivat niin altistuneilla ja altistumattomilla yleisempiä silloin, kun vanhemmilla ei ollut korkeakoulutusta. Tarkasteltujen diagnoosien ja maksuhäiriömerkintöjen yhteys oli selvästi vahvempi nuorilla aikuisilla, joiden vanhemmilla ei ollut korkeakoulutusta (kuvio 3), kun verrattaan absoluuttisia eroja. Suhteellisesti riskisuhteet olivat korkeampia silloin kun vanhemmilla oli korkeakoulututkinto.

Yhteydet olivat samansuuntaiset miehillä ja naisilla. Lisäksi lapsuuden psykiatriset häiriöt yhdistyvät vahvemmin maksuhäiriömerkintöihin perheissä, joissa oli saatu toimeentulotukea lapsuusaikana ja joissa oli matalat tulot. Kuvailemme näitä analyyseja tutkimuksen liitteissä (liitekuviot 1–8).

Päätelmät

Tässä tutkimuksessa selvitimme lapsuudessa diagnosoitujen psykiatristen ja käytöshäiriöiden yhteyttä maksuhäiriömerkintöihin nuorilla aikuisilla. Maksuhäiriömerkinnän saaneiden osuus oli moninkertainen niillä nuorilla, joilla oli lapsuudessa diagnosoitu psykiatrinen tai käytöshäiriö, verrattuna muihin nuoriin. Osuuksissa oli kuitenkin merkittäviä eroja diagnoosiryhmien mukaan. Erityisesti käytös- ja päihdehäiriöt sekä aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriödiagnoosit yhdistyivät maksuhäiriömerkintöihin.

Tulostemme mukaan maksuhäiriömerkinnöille altistuvat erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät. Tuloksemme eivät osoita lapsuuden psykiatristen ja käytöshäiriöiden syy-yhteyttä maksuhäiriömerkintöihin. Suuremman osuuden maksuhäiriömerkintöjä voi ensinnäkin selittää huono-osaisuuden ryvästyminen ja se, että samat tekijät lisäävät sekä nuoruudenaikaisen mielenterveyden häiriön että myöhempien elämänhallintaongelmien riskiä. Erityisesti käytöshäiriöihin voi sellaisenaan liittyä elämänhallintaongelmiin johtavia toimintamalleja. Myös mielenterveys- ja käytöshäiriöiden leimaava ja ohjaava vaikutus, koulunkäynnin vaikeudet, työkyvyttömyys, lainatuotteiden kohdistettu mainonta tai muut mekanismit voivat selittää havaittua yhteyttä. Sukupolvien väliset siirtymät huono-osaisuudessa ja vaikeuksissa hallita taloudenpitoa jäävät myös tämän tutkimuksen ulkopuolelle.

Maksuhäiriömerkinnät heikentävät entisestään tarkasteltujen ryhmien kykyä osallistua yhteiskunnan perustoimintoihin. Maksuhäiriömerkinnät vaikeuttavat vuokra-asunnon, asuntolainan, puhelinliittymän ja vakuutuksen saantia ja ovat luotettava velkaongelmien mittari (8), ja velkaongelmiin liittyy häpeää ja epäonnistumisen tunnetta. Kansainvälinen tutkimusnäyttö yhdistää velkaongelmat suurempaan mielenterveysoireiden (9), työkyvyttömyyden (10), kroonisen sairauden (11) ja itsemurhan riskiin (12). Maksuhäiriömerkinnät voivat entisestään vaikeuttaa nuorten itsenäistymistä, heikentää heidän mielenterveyttänsä ja siten johtaa koulutuksesta ja työelämästä syrjäytymiseen. Tämä on yhdenmukaista tutkimusten kanssa, jotka osoittavat lapsuuden tai nuoruuden psykiatristen häiriöiden yhdistyvän työelämän ja koulutuksen ulkopuolisuuteen (6,13).

Tuloksemme osoittavat myös huomattavia eroja siinä, miten lapsuuden psykiatriset häiriöt yhdistyvät maksuhäiriöihin. Yhteydet absoluuttisesti tarkasteltuna ovat erityisen vahvoja niillä nuorilla, joiden vanhemmilla on matala koulutus, pienet tulot tai toimeentulon vaikeuksia.

Tutkimuksen vahvuutena on koko syntymäkohortin kattava aineisto, joka edustaa koko syntymäkohorttia ja sisältää luotettavat rekisteritiedot vanhempien sosioekonomisesta asemasta ja maksuhäiriömerkinnöistä. Heikkoutena on, että käytetty altistemuuttuja kuvaa psykiatrisessa osasto- ja poliklinikkahoidossa kirjattuja diagnooseja eikä suoraan psykiatrisia häiriötä. Kaikki nuoret eivät käy erikoissairaanhoidossa.

Tulosten mukaan psykiatrisista ja käytöshäiriöistä kärsivät nuoret tarvitsevat aikuisuuden kynnyksellä enemmän tukea ja opastusta talouden hoidossa ja talousosaamisessa, mikä on tärkeä huomioida heille tarjottavien sosiaali- ja terveyspalveluiden sisällössä. Erityisesti ne häiriöistä kärsivät nuoret, joiden perheiden sosioekonominen asema on heikko, ovat vaarassa joutua maksuvaikeuksiin. Sekä psykiatrisiin että velkaongelmiin liittyvän häpeän vähentäminen on tärkeää.

Talousosaamisen interventioita ja työkaluja on saatavilla paljon, mutta tietomme mukaan näiden vaikuttavuudesta ei ole saatavilla luotettavaa tutkimustietoa. Tarvitsemme tutkimustietoa vaikuttavista taloutta tukevista interventioista nuorille, joilla on psykiatrisia tai käytöshäiriöitä. Psykiatrisen häiriön tunnistamisen yhteydessä on kiinnitettävä huomiota koulutuksen jatkuvuuden tärkeyteen. Elämänhallintaongelmat, joihin maksuhäiriömerkinnät voi helposti liittää, on myös hyvä pitää nuorten hoidon ja kuntoutuksen yhtenä kohteena. Tulokset eivät merkitse sitä, että psykiatrinen hoitoon hakeutuminen aiheuttaa havaittua ylivelkaantumista.

Rahoitus: Tutkimusta rahoittivat strategisen tutkimuksen neuvosto (päätösnumero 312710), Suomen Akatemia (INVEST-lippulaivahanke: päätösnumero 320162, Kela (4/26/2020). Kiitämme professori Heikki Hiilamoa aineiston hankinnasta ja kommenteista. 

Liitekuviot 1–8.