Lääkärien arviot potilastietojärjestelmistä ovat parantuneet hieman

Taulukko 1.

Tutkimuksen kohdejoukon ja tutkimukseen vastanneiden jakaumat taustamuuttujittain.

Potilastietojärjestelmien käyttöönoton tavoitteena on ollut potilaan hoidon laadun parantaminen, työnteon tukeminen ja sujuvoittaminen, tiedonkulun helpottaminen sekä potilasturvallisuuden parantaminen (1,2). Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tiedonhallinnan strategia (3) edellyttää, että tietojärjestelmien käyttäjäkokemuksia seurataan säännöllisesti, jotta tavoitteiden saavuttamista voidaan arvioida ja mahdollisia kehityskohteita tunnistaa.

Suomessa lääkärikunnan kokemuksia potilastietojärjestelmistä on kartoitettu vuosina 2010 ja 2014 (4,5). Lääkärit ovat olleet arvioissaan melko kriittisiä, ja kokonaisarvosana järjestelmille on ollut molempina vuosina alle 7 (asteikolla 4–10). Tuotemerkkikohtaiset arvosanat ovat vaihdelleet paljon.

Aiemmissa tutkimuksissa tunnistettuja hyvin toimivia ominaisuuksia ja kehittämiskohteita on välitetty tietojärjestelmien hankintaorganisaatioille, tietojärjestelmätoimittajille ja sähköisiä palveluja rakentaville viranomaisille (mm. THL, STM). Vuoden 2014 tulosten perusteella kehittämistyön keskiöön nostettiin tiedonkulun sujuvoittaminen terveydenhuollon eri organisaatioiden välillä (5).

Toimiva tiedonkulku voi vähentää kustannuksia, tehostaa potilaan hoitoa ja parantaa potilasturvallisuutta vähentämällä päällekkäisiä tutkimuksia ja lääkemääräyksiä (6). Se on myös suorassa yhteydessä järjestelmien loppukäyttäjien tyytyväisyyteen (7). Tulevan terveydenhuoltojärjestelmän uudistuksen näkökulmasta sujuva organisaatioiden välinen tiedonkulku on välttämätöntä.

Vuonna 2014 toteutetun tutkimuksen jälkeen on aloitettu Kansallisen potilastiedon arkiston (Kanta) käyttöönottovaihe. Kanta-palvelujen tavoite on koota potilastiedot yhteen tietovarastoon, josta eri käyttäjät voivat niitä hakea oman potilastietojärjestelmänsä kautta. Tarkoituksena on helpottaa potilastiedon siirtämistä organisaatiosta toiseen valtakunnallisesti ja tuoda hoitavalle taholle näkyviin tiedot muualla annetusta hoidosta, tehdyistä tutkimuksista sekä tulevaisuudessa myös ajantasaisesta lääkityksestä, ellei asiakas ole sitä kieltänyt (8).

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lääkärien kokonaisarvioita sähköisistä potilastietojärjestelmistä työskentelysektoreittain ja järjestelmäkohtaisesti sekä tutkitaan arvioissa tapahtunutta kehitystä vuosien 2010, 2014 ja 2017 välillä. Lisäksi tarkastellaan, onko organisaatioiden välinen tiedonkulku sujuvoitunut vuoden 2014 jälkeen. Tutkimus on tehty yhteistyössä Suomen Lääkäriliiton, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Oulun yliopiston ja Aalto-yliopiston kanssa. Tutkimus on osa THL:n STePS-hanketta, jonka tavoitteena on kerätä tietoa Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäpalveluiden kehittämisen tueksi.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineisto kerättiin huhtikuussa 2017 hyödyntäen aiemmissa kyselyissä käytettyjä kysymyksiä (4,5) (https://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/1266/lomake_laakarit_2017.pdf). Linkki tutkimukseen lähetettiin sähköpostitse. Osoitteet poimittiin Lääkäriliiton rekisteristä. Kohdejoukkoon kuuluivat potilastyötä tekevät alle 65-vuotiaat laillistetut lääkärit, jotka asuivat Suomessa. Rekisteristä ei pystytty rajaamaan pois lääkäreitä, jotka eivät tee potilastyötä, joten jouduimme lähettämään kyselyn kaikille muut kriteerit täyttäville lääkäreille (n = 19 627). Tästä joukosta saatavissa oli 93 %:n (n = 18 326) sähköpostiosoite.

Kyselyyn vastasi 4 018 lääkäriä. Vastaajajoukon edustavuutta tarkasteltiin vertaamalla vastanneiden jakaumia taustamuuttujittain kohdejoukon vastaaviin jakaumiin. Vastanneet erosivat suhteessa kohdejoukkoon hyvin samansuuntaisesti kuin vuonna 2014 (5): Vastaajat olivat hieman vanhempia kuin kohdejoukko, useammin naisia ja erikoistuneita. Erityisvastuualueittain vastanneiden ja kohdejoukon välillä ei juuri ollut eroja (taulukko 1).

Tuloksia verrattiin vuosien 2010 (n = 3 929) ja 2014 (n = 3 781) tutkimuksiin, joista tarkemmat kuvaukset on julkaistu aiemmin (4,5). Vuonna 2014 yhteensä 44 vastaajaa ja vuonna 2017 vastaavasti 48 vastaajaa ilmoitti, etteivät tee potilastyötä lainkaan. Heidät on poistettu analyyseistä. Vuonna 2010 kysymystä ei ollut. Kysymysten muotoilua oli joiltain osin muutettu. Muutoksen tarkastelussa käytettiin vain niitä kysymyksiä, jotka olivat säilyneet samanlaisina.

Vastaajat arvioivat pääasiallisesti käyttämäänsä potilastietojärjestelmää kouluarvosanoin (4,5,6,7,8,9,10). Tiedonkulkua organisaatioiden välillä arvioitiin seitsemällä väittämällä, joissa pyydettiin arvioimaan kuinka hyvin vastaajan pääasiallisesti käyttämä tietojärjestelmä tukee lääkärin työtä (vastausvaihtoehdot "Täysin samaa mieltä", "Jokseenkin samaa mieltä", "Ei samaa, eikä eri mieltä", "Jokseenkin eri mieltä" ja "Täysin eri mieltä") ja yhteistyötä sekä tiedonkulkua eri organisaatioissa toimivien lääkärien välillä (vastausvaihtoehdot "Erittäin hyvin", "Melko hyvin", "Ei hyvin, eikä huonosti", "Melko huonosti" ja "Erittäin huonosti").

Kanta-palveluiden käyttöä tiedusteltiin kysymyksellä "Missä määrin käytät seuraavia tapoja hakea potilastietoa toisesta organisaatiosta?". Vastausvaihtoehdot olivat "Päivittäin", "Viikoittain", "Harvemmin" ja "En lainkaan".

Työskentelysektorit oli jaettu sairaalaan, terveyskeskukseen ja yksityiseen/muuhun sektoriin. Vuonna 2017 noin 80 % yksityisen/muun sektorin vastaajista työskenteli yksityisellä sektorilla; "muu" osuus koostuu yliopiston (2 %), valtion (6 %) ja kuntien työntekijöistä (10 %), pois lukien kunnalliset sairaalat ja terveyskeskukset.

Tilastolliset menetelmät

Kouluarvosanoista laskettiin sektori- ja tuotemerkkikohtaiset keskiarvot. Keskiarvojen välisiä eroja tietojärjestelmissä eri muuttujittain sekä muutosta tutkimusvuosien välillä testattiin varianssianalyysin avulla. Tarkempaan ryhmien välisten erojen tarkasteluun käytettiin post hoc -testiä (Bonferroni, Dunnett T3).

Tiedonkulkua kuvaavien väittämien tarkastelussa yhdistettiin vastausvaihtoehdot "Täysin samaa mieltä" ja "Jokseenkin samaa mieltä" sekä "Erittäin hyvin" ja "Melko hyvin". Väittämistä esitetään prosenttijakaumat. Yli 10 prosenttiyksikön muutosta eri vuosien välillä pidettiin huomionarvoisena muutoksena.

Analyysit tehtiin IBM SPSS Statistics -ohjelman versiolla 24.

Tulokset

Vuonna 2017 kyselyyn vastanneista (n = 4 018) 64 % oli naisia ja 67 % erikoistuneita. Avohoidossa, poliklinikalla tai vastaanotolla työskenteli 67 %, vuodeosastolla 12 % ja muissa toimipisteissä 21 % vastaajista. Yhteen kliiniseen järjestelmään kirjautui päivittäin 31 %, kahteen 28 %, ja kolmeen tai useampaan 39 % vastaajista. Kolme neljästä oli käyttänyt tutkimuksessa arvioimaansa, pääasiallisesti käyttämäänsä potilastietojärjestelmää yli 3 vuotta.

Kouluarvosanojen kokonaiskeskiarvo parani tilastollisesti merkitsevästi vuosien 2014 ja 2017 välillä. Sairaaloissa käytössä olevien potilastietojärjestelmien keskiarvo saavutti terveyskeskusten tietojärjestelmien tason. Yksityisen/muun sektorin keskiarvo oli edelleen korkein (taulukko 2).

Tuotemerkkien välillä oli edelleen selviä eroja. Sairaaloissa käytössä olevista tuotemerkeistä Effican, ESKO-Oberonin ja Uranuksen keskiarvot olivat kohentuneet tilastollisesti merkitsevästi vuosien 2014 ja 2017 välillä (taulukko 3). Terveyskeskusten tuotemerkeistä Effican arvosana parani hieman vuodesta 2014, mutta ei vielä saavuttanut vuoden 2010 tasoa. Yksityissektorin järjestelmäkohtaiset keskiarvot raportoidaan erillisessä artikkelissa.

Tiedonkulkua eri organisaatioiden välillä koskevista väittämistä (taulukko 4) yhdessä ("Tietojärjestelmät auttavat estämään päällekkäisten tutkimusten tekemistä") täysin tai melko samaa mieltä olevien osuus oli pienentynyt yli 10 prosenttiyksikköä. Lähes 10 prosenttiyksikön parannus oli tapahtunut väittämässä "Tieto muissa organisaatioissa määrätyistä lääkkeistä on helposti saatavilla". Tämä tulos oli kuitenkin rajatapaus asettamaamme tasoon (10 prosenttiyksikön muutos) nähden.

Vain joka kuudes lääkäri koki järjestelmien tukevan yhteistyötä ja tiedonkulkua eri organisaatioissa toimivien lääkärien välillä erittäin tai melko hyvin. Tässä ei ollut tapahtunut muutosta vuoden 2014 tutkimukseen verrattuna.

Kanta-palvelun käyttöä tarkasteltiin sektoreittain. Palvelun päivittäinen käyttö oli yleisintä terveyskeskuksissa (taulukko 5).

Pohdinta

Lääkärien tyytyväisyys potilastietojärjestelmiin on parantunut hieman vuosien 2014 ja 2017 välillä. Arviot ovat kuitenkin edelleen varsin kriittisiä ja kouluarvosanan keskiarvo jää alle seitsemän. Tuotemerkkikohtaisten arvosanojen välillä on laajaa vaihtelua, ja parhaat järjestelmät saivat arvosanakseen selvästi yli 7 (ESKO-Oberon, Mediatri, Graafinen Finstar). Suuri osa kokonaisarvosanan muutoksesta selittyy sairaaloissa käytössä olevien potilastietojärjestelmien saamien arvosanojen ja erityisesti Effican, ESKO-Oberonin ja Uranuksen arvosanojen parantumisella. Sairaaloiden potilastietojärjestelmät saamat arviot ovat saavuttaneet terveyskeskusten järjestelmien tason. Yksityisen/muun sektorin järjestelmät saivat edelleen ryhmänä keskimäärin parhaan arvosanan.

Vuoden 2014 tutkimuksessa yhdeksi merkittävimmistä kehityskohteista nousi tiedonkulun parantaminen organisaatioiden välillä (5). Kysyttäessä, miten hyvin tietojärjestelmät tukevat yhteistyöstä ja tiedonkulkua eri organisaatioissa toimivien lääkärien välillä, arviot olivat edelleen kriittisiä, eivätkä ole muuttuneet vuodesta 2014.

Kanta-palvelujen Potilastiedon arkisto on ollut laajassa käytössä julkisella sektorilla vuodesta 2015 ja yksityisellä vuoden 2017 alusta, mutta edelleen tietojen saamiseen toisesta organisaatiosta koetaan kuluvan liikaa aikaa. Potilastietojen kattavuuteen, ajantasaisuuteen ja luotettavuuteen tyytyväisten määrä on vähäinen. Vaikuttaisi siltä, että Potilastiedon arkisto ei vielä ole onnistunut helpottamaan kliinisessä päätöksenteossa tarvittavan tiedon saatavuutta.

Laboratorio- ja kuvantamistutkimusten tulosten saatavuuteen ollaan kohtuullisen tyytyväisiä. Kuvantamisen tuloksia ei tarkastella Potilastiedon arkistosta, vaan ne ovat julkisella sektorilla saatavissa alueellisista yhteisrekistereistä (9), joiden käyttö on ollut jo pitkään vakiintunutta. Tuloksia haetaan muista alueen yksiköistä usein samalla käyttöliittymällä kuin oman organisaation tietoja, joten toimintamalli on käyttäjille sujuva. Sen sijaan muuta potilastietoa ei ole kaikissa sairaanhoitopiireissä saatavilla yhteisrekisteristä, vaan esimerkiksi aluerekisterissä olevan potilaskertomustekstin näkeminen vaatii erillisen järjestelmän käyttöä (9).

Arviot siitä, auttavatko tietojärjestelmät estämään päällekkäisiä tutkimuksia, ovat muuttuneet kielteiseen suuntaan. Koska tutkimustulosten saatavuus itsessään ei ole huonontunut seuranta-aikana, löydös liittynee joko tulosten haun koettuun työläyteen tai päätöksenteon tuen puuttumiseen tilanteissa, joissa tutkimus on jo tehty jossain muualla. On myös mahdollista, että tuloksen taustalla ovat lisääntyneet odotukset päällekkäisten tutkimusten vähentämisestä.

Joka kuudes oli sitä mieltä, että tieto muissa organisaatioissa määrätyistä lääkkeistä on hyvin saatavilla. Tässä on nähtävissä pientä parannusta vuodesta 2014, mutta valtaosan mielestä tilanne on edelleen huono. Sähköinen resepti on ollut laajassa käytössä etenkin julkisella sektorilla jo vuosia, joten nykyisellään Reseptikeskuksen reseptilistaus ei vaikuta tuoneen toivottua ratkaisua lääkitystiedon saatavuuden ongelmiin. Vuoden 2020 jälkeen Reseptikeskukseen on suunniteltu tallennettavaksi nykyisen reseptilistauksen lisäksi potilaan ajankohtainen avohoitolääkitys rakenteisine annostelutietoineen (10). Jää nähtäväksi, auttaako se tuottamaan riittävän kokonaiskuvan potilaan kokonaislääkityksestä.

Potilastiedon arkiston käyttö vaihtelee sektoreittain. Terveyskeskusten ja yksityisen/muun sektorin lääkärit käyttävät potilastiedon arkistoa eniten. Erot sairaala- ja terveyskeskusvastaajien välillä saattavat johtua erilaisista tarpeista liittyen eroihin potilaskäyntien syissä sekä käyntien taajuudessa (episodimaisuus vs. toistuvat käynnit). Perusterveydenhuollossa Kanta on tuonut mahdollisuuden saada koostetietoa aiemmasta potilashistoriasta alueilla, joilla alueelliset yhteisrekisterit eivät ole käytössä. Yksityisellä sektorilla ei tähän asti ole juurikaan ollut mahdollisuutta käyttää julkisen puolen sähköisiä potilastietorekistereitä, joten lainsäädännön velvoittamana Kanta on tuonut heille uuden palvelun. Tosin yksityissektorilla Potilastiedon arkisto oli tutkimushetkellä vasta käyttöönottovaiheessa, mikä on varmasti vaikuttanut tutkimuksen tuloksiin. Lisäksi potilastiedon arkistossa olevien tietojen hyödynnettävyyteen vaikuttaa se, että toistaiseksi vasta noin 50 % potilaista on antanut suostumuksen tietojensa näyttämiseen Kanta-palvelussa (11).

Tutkimuksen heikkoudet ja vahvuudet

Tutkimuksen haasteina olivat sähköiseen kyselyyn liittyvä kato ja matala vastausaktiivisuus. Sähköisissä kyselyissä aiheutuu tyypillisesti jonkin verran katoa siksi, että osa sähköpostiosoitteista on vanhentuneita, ne eivät ole aktiivisessa käytössä tai postitus on pysähtynyt organisaation palomuuriin (12). Kohdejoukosta 7 %:n sähköpostiosoite ei ollut saatavilla. Tässä joukossa oli hieman enemmän vanhempia lääkäreitä. Lisähaasteena oli se, että emme pystyneet erottelemaan kohdejoukosta lääkäreitä, jotka eivät tee potilastyötä ja joille kysely ei siten ollut merkityksellinen. Tästä syystä emme myöskään pysty suoraan laskemaan vastausprosenttia. Arviomme mukaan aineisto edustaa noin viidennestä kaikista Suomessa asuvista lääkäreistä ja neljännestä kaikista potilastyötä tekevistä lääkäreistä. Vastausaktiivisuus oli samalla tasolla kuin aiemmissa tutkimuksissa (4,5).

Naiset, erikoistuneet ja vanhemmat lääkärit vastasivat useammin kuin miehet, erikoistumattomat ja nuoremmat. Tarkastelimme ryhmien välisiä eroja tietojärjestelmille annetuissa arvosanoissa arvioidaksemme vastausaktiivisuudessa havaittujen erojen vaikutusta tulosten yleistettävyyteen. Merkittäviä eroja ei havaittu naisten ja miesten tai erikoistuneiden ja erikoistumattomien välillä, joten näiden tekijöiden suhteen tutkimus edustaa varsin hyvin koko perusjoukkoa. Nuoremmat vastaajat olivat kriittisempiä kuin vanhemmat, joten on mahdollista että tutkimuksessa saadut arviot ovat hieman positiivisempia kuin koko lääkärikunnassa. Nuorten kriittisyyteen voivat vaikuttaa sukupolvisidonnaiset odotukset tietojärjestelmien toimivuudesta suhteessa omaan tietotekniikkapääomaan.

Yhteenveto

Lääkärien arvioissa potilastietojärjestelmistä on havaittavissa pientä myönteistä muutosta, mutta kehittämistyötä on tehtävä vielä runsaasti, jotta järjestelmät toimisivat tavoitellulla tavalla. Tämä vaatii järjestelmien tuottajien, tilaajien ja loppukäyttäjien tiivistä yhteistyötä.

Arviot tietojen saamisesta muista organisaatioista ovat yllättävän heikkoja, vaikka edellisen tutkimuksen jälkeen Kanta-palvelut on otettu kattavasti käyttöön julkisella sektorilla, kuten myös isoimmissa yksityissektorin organisaatioissa. Tiedonkulkua tulee edelleen sujuvoittaa. Organisaatioiden välisen tiedonkulun sujuvuus on keskeistä, jotta terveydenhuoltojärjestelmä pystyy toimimaan tehokkaasti sote-uudistuksen jälkeen. Isojen tietojärjestelmäuudistusten hyödyt toteutuvat hitaasti, joten seurantaa on välttämätöntä jatkaa.

Tutkimusta ovat rahoittaneet STM (#112241), Suomen Akatemia STN (#303604) ja Työsuojelurahasto (#116104).