Lääkäri 2018 Uusinta tutkimustietoa lääkäreistä ja erikoislääkärikoulutuksesta

Lääkäri 2018 -tutkimus on osa viiden vuoden välein toistettua poikkileikkaustutkimusten sarjaa, joka alkoi Nuori lääkäri 88 -tutkimuksesta (1,2,3,4,5,6). Perusjoukkona olivat aluksi vuosina 1977–1986 valmistuneet Suomessa laillistetut lääkärit. Perusjoukkoa on kunkin tiedonkeruun myötä laajennettu koskemaan uusia, vuoden 1986 jälkeen valmistuneita lääkärikohortteja.

Tutkimusten tavoitteena on ollut selvittää suomalaisten lääkärien arvoihin, elämäntilanteeseen, ammatti-identiteettiin, koulutukseen ja urakehitykseen liittyviä asioita (7,8,9). Valtaosa kysymyksistä on pysynyt samoina, vaikka joitakin kysymyksiä on lisätty tai ajantasaistettu tutkimusvuosittain.

Tuloksia on julkaistu useissa kansallisissa ja kansainvälisissä julkaisuissa (10). Vuosikymmenien aikana kertyneet tiedot suomalaisten lääkärien taustoista ovat ainutlaatuisia. Kansainvälisesti vastaavia tutkimuksia on hyvin vähän.

Tässä artikkelissa kuvataan tutkimusaineisto ja tuodaan esiin erityisesti erikoisalavalintaan ja erikoistumiskoulutukseen liittyviä tuloksia käynnissä olevaa erikoislääkärikoulutuksen uudistusta silmällä pitäen. Tulosten ja aineiston syvempää tarkastelua tullaan jatkamaan erillisissä artikkeleissa. Lääkäri 2018 -tutkimus toteutettiin kaikkien suomalaisten lääketieteellisten tiedekuntien ja Suomen Lääkäriliiton yhteistyönä.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen perusjoukon muodostivat alle 70-vuotiaat Suomessa asuvat laillistetut lääkärit, joiden tiedot olivat vuonna 2018 Suomen Lääkäriliiton rekisterissä. Joukosta rajattiin pois henkilöt, jotka olivat kieltäneet henkilötietojensa luovuttamisen. Tämän jälkeen perusjoukossa oli 23 131 henkilöä.

Otokseen valikoitiin mukaan parillisina päivinä syntyneet henkilöt. Otos sisälsi 11 336 lääkäriä, joilta kaikilta oli tiedossa postiosoite ja 10 529 (93 %) lääkäriltä myös sähköpostiosoite (liitekuvio 1 artikkelin sähköisessä versiossa, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 9/2020).

Tutkimus käynnistyi sähköisellä tiedonkeruulla. Kysely lähetettiin kaikille, joiden sähköpostiosoite oli tiedossa. Kahden muistutuksen jälkeen postitettiin paperilomake vastaamatta jättäneille sekä niille, joita ei tavoitettu sähköpostitse tai joiden sähköpostiosoite ei ollut tiedossa. Lomakkeen mukana tarjottiin edelleen mahdollisuutta vastata verkossa, yksilöllistä tunnusta ja salasanaa käyttäen.

Postituksen jälkeen lähetettiin muistutustekstiviesti puhelimitse sekä postikortti, joka sisälsi vastaustunnuksen ja salasanan verkkovastaamista varten. Viimeisen sähköpostimuistutuksen jälkeen kysely suljettiin.

Vastauksia saatiin yhteensä 5 214, joista 3 525 oli annettu sähköisesti ja 1 689 paperilomakkeella. Aineiston tarkistamisen yhteydessä ilmeni, että 27 henkilöä oli vastannut sekä sähköiseen kyselyyn että palauttanut paperilomakkeen. Tällöin mukaan tutkimusaineistoon valittiin sähköinen vastaus. Tutkimuksen lopullinen vastausmäärä oli 5 187 ja vastausosuus 46 %.

Kerätty tutkimusaineisto sisältää 55 kysymyskokonaisuutta kymmenestä eri aihepiiristä. Pääosa kysymyksistä on vertailtavissa aiempien vuosien tutkimusten kysymyksiin. Yksi perus- ja erikoistumiskoulutusta koskeva kysymys muokattiin kansainvälisesti tunnetun CanMEDS-viitekehyksen mukaiseksi (11): lääkärin avaintaitoja muodostavat osaamiskokonaisuudet luokiteltiin kuuteen aihealueeseen, ja myös uusia kysymyksiä lisättiin. Kysymystä erikoisalavalintaan vaikuttaneista sekoista täydennettiin uudella vastausvaihtoehdolla "omat taitoni ja persoonallisuuden piirteeni" kansainvälistä kirjallisuuskatsausta mukaillen (12). Valtaosassa kysymyksistä käytettiin vastaustapana Likertin asteikkoa (tutkimuslomake: liitekuvio 2).

Aineiston edustavuutta vastaajien sukupuolen, ikäryhmän ja erikoistumisen suhteen tarkasteltiin vertaamalla näiden muuttujien jakaumia perusjoukon, otoksen ja tutkimusaineiston välillä. Tieto yhdestä tai useammasta taustamuuttujasta puuttui enintään 155 vastauksesta.

Tulokset

Naiset vastasivat tutkimukseen miehiä aktiivisemmin: naisia oli otoksessa 59 % ja vastaajissa 64 %. Naisten vastausosuus oli 49 % ja miesten 39 % (taulukko 1). Vastaajien keski-ikä oli 48 vuotta. Ikäryhmittäin tarkasteltuna pienin vastausosuus oli 35–44-vuotiailla (40 %) ja suurin yli 64-vuotiailla (55 %). Nuorimmassa ikäryhmässä joka kolmas vastaaja oli mies, vanhimmassa ikäryhmässä useampi kuin joka toinen.

Erikoislääkäreitä oli otoksessa 64 % ja vastaajissa 68 %. Erikoislääkärien vastausosuus (48 %) oli suurempi kuin erikoistumattomien lääkärien (41 %). Aineistossa olivat aliedustettuina erikoistumattomat mieslääkärit ja yliedustettuina erikoistuneet naislääkärit.

Suhteellisesti suurin osuus vastaajista (24 %) oli valmistunut Helsingin yliopistosta (taulukko 2). Erikoislääkäreitä oli 68 % ja erikoistumassa olevia 17 % tutkittavista. Naisista vakituisessa työsuhteessa oli 61 % ja miehistä 56 %. Osa-aikainen työskentely oli yleisintä 35–44-vuotiaiden naisten ryhmässä (30 %). Vastaavan ikäluokan miehistä osa-aikaisessa päätoimessa oli 19 %. Miehet toimivat naisia useammin yrittäjinä.

Vastanneista 82 % oli avoliitossa, avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Lapsettomia oli 16 %. Miehistä joka kolmannella ja naisista joka neljännellä myös puoliso oli koulutukseltaan lääkäri. Isän ammatin oli valinnut 12 % miehistä ja 9 % naisista. Äidin ammattina oli lääkäri 7 %:lla naisista ja 6 %:lla miehistä.

86 % vastaajista ilmoitti, että ryhtyisi edelleen lääkäriksi, jos olisi vasta aloittamassa opintojaan. Nykyisen erikoisalansa valitsisi 88 % erikoistuneista tai erikoistuvista lääkäreistä.

Keskeisimmät erikoisalavalintaan vaikuttaneet seikat olivat omat taidot ja persoonallisuuden piirteet, ja kaikkiaan 82 % erikoistuneista tai erikoistuvista lääkäreistä ilmoitti niiden vaikuttaneen melko tai erittäin paljon (kuvio 1). Seuraavaksi merkittävin tekijä oli erikoisalan monipuolisuus (78 %).

Työn ja perheen yhteensovittaminen jakoi vastaajat. Kolmasosalle asialla oli melko tai erittäin paljon merkitystä, mutta yhtä suurelle osalle sillä ei ollut lainkaan merkitystä. Mahdollisuus tutkimustyöhön tai yksityissektorilla toimimiseen ei vaikuttanut juuri lainkaan erikoisalavalintaan lähes puolella vastaajista. Myöskään laadukkaalla koulutusohjelmalla ei ollut merkitystä 37 %:lle vastaajista.

Erikoistuneista tai erikoistuvista lääkäreistä 72 % oli melko tai erittäin tyytyväisiä erikoistumiskoulutukseensa kokonaisuutena. Etenkin sairauksien diagnostiikasta ja hoidosta oli valtaosan mielestä saatu määrällisesti sopivasti opetusta ja ohjausta (84 %), merkittävän osan mielestä myös ammattikunnan arvoista ja niihin sitoutumisesta (79 %) sekä tutkimus- ja hoitotoimenpiteistä (75 %). Terveystalouden (69 %), tehokkaan ajankäytön ja toimintojen priorisoinnin (63 %) sekä ryhmän johtamisen (63 %) opetukseen taas oli monen mielestä panostettu koulutuksessa liian tai aivan liian vähän.

Parhaiten erikoistumiskoulutuksessa toteutui oman erikoisalan diagnostisten taitojen (74 %) sekä tutkimus- ja hoitotoimenpiteiden (69 %) oppiminen, kun suurin osa vastanneista kertoi niiden toteutuneen melko tai erittäin hyvin. Toisaalta vain 22 % oli sitä mieltä, että kouluttajilla oli melko tai erittäin hyvin aikaa kouluttamiseen.

Osaamisen arviointi ja siihen perustuva oppimista ohjaavan palautteen saaminen (59 %), oppimistavoitteiden täyttymisen seuranta esim. lokikirjojen ja portfolion avulla (57 %) sekä koulutuksen suunnitelmallisuus (44 %) toteutuivat monien mielestä melko tai erittäin huonosti.

Päätelmät

Tutkimustietoa lääkärien koulutuksesta sekä urakehityksestä ja -suunnitelmista voidaan hyödyntää lääkärikoulutuksen ja terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisessä. Tässä tutkimuksessa lääkäreistä 86 % ilmoitti, että valitsisi vielä saman ammatin, ja 88 % saman erikoisalan, jos olisi nyt valinnan edessä. Osuudet ovat edelleen suuria ja vastaavat vuoden 2013 tuloksia (87 % ja 89 %) (6).

Pienimmillään niiden osuus, jotka ilmoittivat, että valitsisivat edelleen lääkärin ammatin, oli vuonna 1998 (74 %), jonka jälkeen se on kasvanut tasaisesti nykytasolleen. Erikoisalavalintaansa tyytyväisten osuus on pysynyt samalla tasolla vuodesta 1998 lähtien, jolloin kysymys lisättiin. Viiden viime vuoden aikana on valmisteltu tai toteutettu pääsykokeiden, perus- ja erikoistumiskoulutuksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistuksia. Näihin liittyvästä epävarmuudesta huolimatta tyytyväisyys ammatin ja erikoisalan valintaan on säilynyt.

Lääkäri -tutkimussarjan pitkä seuranta-aika ja pääosin samana pysyneet kysymykset mahdollistavat trendien tarkastelun. Tämä sarja on kansainvälisesti lähes ainutlaatuinen: vain Britanniassa on julkaistu samankaltaista, tosin suppeampaa tutkimussarjaa (13,14,15).

Tässä tutkimuksessa vastausosuus oli 46 %. Osuuden pienentyminen on jatkunut aiemmista tutkimuksista (51 % v. 2013, 54 % v. 2008 ja 66 % v. 2003). Osuus on kuitenkin edelleen melko suuri verrattuna saman kokoluokan kyselytutkimuksiin muissa maissa (15,16,17). Vastaava laskeva trendi vastausosuuksissa on nähtävissä myös kansainvälisesti.

Vastaajissa painottuivat jonkin verran naiset ja vanhemmat ikäryhmät kuten aiemmissakin Lääkäri -tutkimuksissa. Tästä huolimatta tulosten voidaan katsoa kuvaavan perusjoukkoa – suomalaisia lääkäreitä.

Erikoisalavalinta ja koulutus

Keskeisimmät erikoisalavalintaan vaikuttaneet seikat ovat pysyneet melko samoina tutkimussarjan aikana. Uusi vastausvaihtoehto "omat taitoni ja persoonallisuuden piirteeni" kuitenkin nousi heti suosituimmaksi. Toinen keskeinen valintaan vaikuttanut tekijä oli erikoisalan monipuolisuus. Alavalinnassa näyttävät siis painottuvan sisäiset motivaatiotekijät.

Samanlaisia tuloksia on saatu Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa erikoisalavalintaan eniten vaikuttaneet tekijät vuonna 2012 olivat innostus/sitoutuminen, omat taidot ja kokemukset opiskelijana (18). Myönteiset kokemukset alasta perusopintojen aikana ovat merkittävä erikoisalavalinnan ohjaaja myös Suomessa. Hyvien kokemusten mahdollistamiseen olisikin hyvä kiinnittää entistä enemmän huomiota, jotta erikoislääkäripulaa poteville aloille saataisiin lisää motivoituneita erikoistujia.

Tässä tutkimuksessa huomionarvoista oli, että osalle vastaajista monilla tarjotuista vastausvaihtoehdoista ei ollut juuri merkitystä erikoisalavalinnassa. Mahdollisuus tutkimustyöhön ei vaikuttanut valintaan lainkaan lähes puolella vastaajista. Tämän perusteella erikoisalan vetovoima syntyy osin muista kuin tieteellisistä mahdollisuuksista. Toisaalta erikoistumiskoulutuksen uudistunut hakuprosessi huomioi hakijan tieteelliset ansiot, mikä voi kannustaa yhä useampia tutkimustyöhön (19).

Erikoistumisohjelmien laatu vaikutti erikoisalavalintaan vain vähän. Löydös vahvistaa osaltaan päätelmää henkilökohtaisten motiivien suuresta painoarvosta alavalinnassa. Tyytyväisyyttä valittuun alaan ennustaa se, että koulutus vastaa todellista työtä (9). Koulutuksen sisältöön, laatuun ja työtä vastaavuuteen onkin hyvä edelleen panostaa.

Kokonaisuutena lääkärit olivat varsin tyytyväisiä erikoistumiskoulutukseensa; 72 % oli melko tai erittäin tyytyväisiä. Osuus oli hieman pienempi kuin vuonna 2013 (78 %). Pienimmillään se oli vuonna 1998 (55 %). Diagnostinen osaaminen ja toimenpiteiden hallinta muodostavat erikoistumiskoulutuksen ytimen. Siksi onkin merkityksellistä, että valtaosa vastaajista katsoi, että niiden oppimiseen oli varattu sopivasti aikaa ja että osa-alueet toteutuivat hyvin.

Yleisestä tyytyväisyydestä huolimatta erikoistumiskoulutuksesta löytyi kehitettävää. Erityisesti osaamisen arviointiin ja palautteen antamiseen, oppimistavoitteiden täyttymisen seurantaan sekä koulutuksen suunnitelmallisuuteen pitäisi panostaa. Näiden tekijöiden on myös todettu olevan yhteydessä erikoistuvien tyytyväisyyteen (20). Parannusten edellytys on, että kouluttajilla on hyvät pedagogiset taidot sekä aikaa kouluttamiseen. Suomessa on käynnissä laaja erikoistumiskoulutuksen uudistus, jonka tavoitteena on kehittää erikoisalalle ohjautumista ja parantaa koulutuksen laatua (21,22).

Lääkäri 2018 -tutkimusraportti vuosina 2007–2016 valmistuneista lääkäreistä on julkaistu. Kiitämme kaikkia vastanneita.

Jatkamme tulosten tarkastelua tulevissa artikkeleissa. Tutkittua tietoa tarvitaan myös jatkossa, jotta voidaan arvioida uudistusten vaikutuksia ja vastata tiedolla lääkärien koulutuspolkua koskeviin kehittämishaasteisiin.

Kiitokset sosiaali- ja terveysministeriölle, joka tuki taloudellisesti tutkimuksen toteuttamista.