FinnImpo-ryhmä päätti kokouksessaan talvella 2002 tehdä kyselytutkimuksen yleis- ja työterveyslääkäreiden vastaanotolle erektiohäiriön vuoksi tuleville potilaille. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisessa tilanteessa suomalainen mies hakeutui lääkärin vastaanotolle erektiohäiriön vuoksi syksyllä 2002. Myös suomalaisten miesten kynnys hakea lääkäriltä apua erektio-ongelmiinsa on madaltunut viime vuosina. Nykyisin harvoin tapaa enää potilaan, jolla on vielä ns. ovenripa-asiaa.

MENETELMÄT JA POTILAAT

Tutkimusta varten Suomi jaettiin tasaisesti kahdeksaan maantieteelliseen alueeseen, joiden yleis- ja työterveyslääkäreille esitettiin mahdollisuus osallistua erektiohäiriötutkimukseen. Halukkaita lääkäreitä ilmoittautui niin runsaasti, että kultakin alueelta arvottiin 15 lääkäriä mukaan tutkimukseen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 120 yleis- ja työterveyslääkäriä. Tietojen keruu potilailta ja lääkäreiltä tapahtui yhden kuukauden aikana (1.-31.10.2002). Potilaat tulivat lääkärin vastaanotolle erektiohäiriön vuoksi. He saivat suullisen informaation tutkimuksesta ja suostuivat vapaaehtoisesti osallistumaan siihen. Potilaat täyttivät samalla käynnillä kyselylomakkeen ja antoivat sen lääkärille (lomake on luettavissa lehden verkkosivuilla).

Lääkäri arvioi erektiohäiriön vaikeusasteen ja syyn aikaisempien potilasasiakirjamerkintöjen ja potilaan vastausten perustella. Erektiohäiriö määritellään kyvyttömyydeksi saavuttaa ja/tai ylläpitää tyydyttävään seksuaaliseen kanssakäymiseen riittävä erektio. Erektiohäiriö on lievä silloin, kun potilaalla on vaikeus ylläpitää erektiota, häiriö on tilapäinen eikä vaikuta seksuaalielämään. Osa lievästä häiriöstä kärsivistä miehistä hakee lääkärin vastaanotolta apua erektiohäiriöön. Lieväkin erektiohäiriö voi vaikuttaa esimerkiksi miehen itsetuntoon haitallisesti. Keskivaikea erektiohäiriö on kyseessä silloin, kun potilaan on vaikea saada aikaan erektio, häiriö on tilapäinen ja vaikuttaa seksuaalielämään. Erektiohäiriö on vaikea silloin, kun erektiota ei saada lainkaan, häiriö on pysyvä ja seksuaalinen aktiviteetti on laskenut vähintään puoleen entisestä. Vaikka vaikeaa erektiohäiriötä potevat miehet eivät saa lainkaan erektiota, on osalla heistä kuitenkin seksuaalista aktiviteettia jäljellä muussa kuin yhdynnän muodossa.

Kyselylomakkeessa oli yhteensä 15 kysymystä potilaalle ja 4 kysymystä lääkärille. Eräs keskeisistä kysymyksistä oli potilaan luottamus siihen, voiko hän saavuttaa erektion ja säilyttää sen koko yhdynnän ajan. Tätä mitattiin asteikolla, jossa ääripäät olivat hyvin vähäinen luottamus ja hyvin suuri luottamus. Sekä potilas että lääkäri vastasivat kysymykseen Kenen tulisi vastaanotolla aloittaa keskustelu potilaan kanssa mahdollisesta erektiohäiriöstä. Kyselylomakkeet kerättiin lääkärien vastaanotoilta vuoden 2002 loppuun mennessä. Yhteensä 445 potilaan tiedot tallennettiin ja analysoitiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa käyttäen SPSS 9.0 tilasto-ohjelmaa. Potilaat edustivat tasaisesti eri maantieteellisiä alueita. Potilaiden keski-ikä oli 58 vuotta. Potilaista alle 50-vuotaita oli 18 %, 50-65-vuotiaita 55% ja yli 65-vuotiaita 27 %. Potilaista 49 % oli aikaisemmin saanut jotain lääkehoitoa erektiovaivaansa.

TULOKSET

Lievä erektiohäiriö oli 31 %:lla potilaista, keskivaikea 48 %:lla ja vaikea 21 %:lla. Alle 50-vuotiailla lievän erektiohäiriön osuus oli 49 %, keskivaikean 35 % ja vaikean 16 %. Erektiohäiriö oli kestänyt keskimäärin 48 kk, vaihteluväli oli 1-420 kk.

Potilaita hoitaneiden lääkärien arvioiden perusteella ateroskleroosi (23%), hypertonia (22 %), diabetes (17 %) ja depressio (16 %) olivat yleisimmät erektiohäiriön syyt (taulukko 1).

Potilaiden luottamus erektion saamiseen ja sen ylläpitämiseen oli vähäistä tai hyvin vähäistä 46 %:lla potilaista, 17 %:lla potilaista ei ollut enää seksuaalista toimintaa lainkaan (taulukko 2). Vain 36 % potilaista pystyi ylläpitämään erektiota yhdynnän aikana useammin kuin joka toisella kerralla (taulukko 2). Vain 45 % potilaista sai tyydytystä yhdynnästä useammin kuin joka toisella kerralla, ja vain 30 % potilaista oli tyytyväisiä seksuaalielämäänsä viimeisen kuukauden aikana.

Potilaat pitivät erektiohäiriön korjaamista hyvin tärkeänä (asteikolla 1-10, 1 = ei tärkeä ja 10 = erittäin tärkeä keskiarvo oli 8,25). Taulukossa 3 on esitetty potilaiden erektiohäiriön hoito lokakuussa 2002. Elämäntapojen muutosta terveellisempään suuntaan ei katsottu tärkeäksi (asteikolla 1-10, 1 = ei tärkeä, 10 = erittäin tärkeä, keskiarvo oli 5,76. Sen sijaan potilaat uskoivat lääkehoidon parantavan erektiohäiriön (keskiarvo 8,27 asteikolla 1-10). Potilaat pitivät tärkeänä, ettei lääkkeillä ole haittavaikutuksia (keskiarvo 8,25 asteikolla 1-10).

Sekä potilas että lääkäri antoivat samansuuntaisen vastauksen kysymykseen: Kenen tulisi vastaanotolla aloittaa keskustelu potilaan mahdollisesta erektiohäiriöstä. Potilaiden arvion mukaan aloitteen täytyy tulla potilaalta (78 % vastanneista). Lääkärin arvion mukaan potilaan tulisi aloittaa keskustelu (63 % vastanneista).

POHDINTA

Kyseessä on poikkileikkaustutkimus lääkärinvastaanotolle lokakuussa 2002 tulleista erektiohäiriöstä kärsivistä miehistä. Tutkimuksella haluttiin saada kyselylomaketta ja lääkärin haastattelua apuna käyttäen tarkempaa tietoa miehistä, jotka tulevat erektiohäiriön takia lääkäriin. Tutkimus ei ole kattava eikä se täytä tiukkoja tieteellisiä kriteereitä, esimerkiksi verrokit puuttuivat.

Potilasta hoitanut lääkäri arvioi erektiohäiriön syyn aikaisempien potilasasiakirjojen ja potilaan vastausten perusteella. Mitään ylimääräisiä tutkimuksia ei tehty. Erektiohäiriön yleisyydestä ei tässä tutkimuksessa saatu tietoa, koska koko väestön määrää tutkimusalueilla ei selvitetty. Iän yhteys erektiohäiriöön tullaan myöhemmin julkaisemaan toisessa muodossa. Aiemmin hoidettuja ja ensimmäistä kertaa hoitoon hakeutuvia miehiä ei valitettavasti ole tässä tutkimuksessa eroteltu.

Erektiohäiriöt ovat suomalaisilla miehillä varsin yleisiä. Koskimäen ym. tekemässä tutkimuksessa todettiin erektiohäiriö peräti 74 %:lla yli 50-vuotiaista miehistä (1). Erektiohäiriön kehittymisen syyt ovat usein monimuotoiset. Lähes jokaiselta potilaalta löytyy taustalta sekä orgaanisia että psykogeenisiä tekijöitä (2,3). Vanhemmalla iällä orgaaniset syyt kuten verisuonten ahtautuminen, verenpainetauti, sydänsairaus ja diabetes ovat vallitsevia erektiohäiriön synnyssä. Nuorilla miehillä psykogeeniset tekijät kuten suorituspaine, stressi ja masennus hallitsevat. Erektiohäiriön riskitekijät ovat samat kuin sepelvaltimotaudissa ja nämä sairaudet esiintyvätkin usein yhdessä (4,5). Erektiohäiriön on osoitettu ainakin osalla miehistä ennakoivan lähivuosina kehittyvää sepelvaltimotautia (6).

Somaattiset sairaudet kuten diabetes ja sydänsairaus saattavat aiheuttaa monelle potilaalle ja lähiomaisille ahdistusta ja masennusta, jotka saattavat heijastua parisuhteeseen. Tilanteen selvittely, väärinkäsitysten oikominen, somaattisiin sairauksiin liittyvien kriisien hoito ja masennuksen hoito saattavat avata myös niitä solmuja, jotka häiritsevät parin seksuaalitoimintoja. Lääkärillä tulisi olla tarpeeksi aikaa kuunnella ja keskustella potilaan ja mahdollisesti myös hänen vaimonsa kanssa. Seksuaaliterapia on hyvä hoitomuoto parisuhdeongelmissa, jossa seksuaaliset tekijät ovat hallitsevia. Se on myös käyttökelpoinen niillä potilailla, joilla on tullut suorituspainetta seksin onnistumisesta ja joilla on ennenaikainen siemensyöksy. Seksuaaliterapeutti voi yhdessä parin kanssa löytää ja osoittaa häiriöön johtaneet ongelmat.

Suurimmalla osalla (69 %) lääkärin vastaanotolle tulleista erektiohäiriöstä kärsivistä miehistä todettiin joko keskivaikea tai vaikea erektiohäiriö, jonka taustalta löytyi usein jokin häiriöön johtanut sairaus. Tutkimuksessa todettiin, ettei erektiohäiriöstä kärsivä mies luota omaan kykyynsä saada erektio käyntiin ja säilyttää se koko yhdynnän ajan. Vain 16 % miehistä katsoi luottavansa riittävästi erektion kestoon. Tutkimustulos vahvistaa sitä näkemystä, että potilailla on jo rakasteluun ryhdyttäessä pelko yhdynnän epäonnistumisesta, ja tämä seikka edelleen heikentää erektion saamista. Vaikka erektio ei kestänyt yhdynnässä tarpeeksi pitkään, sai kuitenkin lähes puolet potilaista tyydytystä sukupuoliyhdynnästä. Hyvä erektio ei aina ole tyydyttävän yhdynnän edellytys.

Tutkitut miehet pitivät erektiohäiriön korjaamista tärkeänä. Miehet eivät uskoneet enää elämäntapamuutosten vaikuttavan erektiohäiriön korjaantumiseen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että mm. säännöllinen järkevä liikunta, tupakoinnin lopettaminen, alkoholin kohtuullinen käyttö, ylipainon alentaminen ja ruokavalion muuttaminen terveelliseen suuntaan vähentävät erektiohäiriön riskiä (7,8,9,10). Sen sijaan sitä parantaako elämäntapojen muutos jo syntyneen erektiohäiriön on tutkittu vain vähän. Potilaat uskoivat vahvasti, että lääkehoito auttaa erektiohäiriöön. Toisaalta myös lumehoidolla on todettu n. 30 % teho erektiohäiriöpotilailla (11). Tämä osoittaa, että psykologisilla tekijöillä, mm. itseluottamuksen puutteella, on merkittävä osuus erektiohäiriöissä.

Tutkimusaineiston keruun ajankohtana oli käytössä yksi fosfodiesteraasi tyyppi 5:n (PDE5) estäjä sildenafiili, pääasiassa keskushermoston kautta vaikuttava apomorfiini sekä paikallisesti joko siittimeen pistettävä tai virtsaputkeen applikoitava alprostadiilin annostelumuodot. Tällä hetkellä Suomessa on saatavana myös kaksi muuta PDE5-estäjälääkettä, tadalafiili ja vardenafiili (12, 13,14). Tutkimuksessa mukana olleet potilaat pitivät tärkeänä, ettei erektiohäiriöön käytettävällä lääkkeellä ole haittavaikutuksia ja että lääke on turvallinen.

Tutkimuksessa mukana olleet 120 lääkäriä aloittivat potilailleen syksyllä 2002 Suomessa pääasiassa (75 %) sildenafiililääkityksen. Ennen yhdyntää otettu sildenafiilitabletti on todettu laajoissa lumekontrolloiduissa tutkimuksissa tehokkaaksi ja turvalliseksi erektiohäiriön hoitomuodoksi (15,16,17). Kuitenkin myös muilla erektiohäiriön hoitomuodoilla (mm. apomorfiini, injektiohoito) oli omat käyttäjänsä, esim. nitraattilääkitystä käyttävät potilaat. Erektiohäiriön vuoksi mahdolliseen leikkaushoitoon urologille lähetettiin vain 1,1 % potilaista. Leikkausten (mm. verisuonikirurgia, proteesikirurgia) määrä on sildenafiilin tulon jälkeen selvästi vähentynyt.

Sekä potilaat että lääkärit olivat vastauksissaan yhtä mieltä siitä, että potilaan tulisi vastaanotolla aloittaa keskustelu erektiohäiriöstä. Kyseessä on monelle miehelle erittäin arka ja herkkä asia. Ajan tilaaminen lääkärille erektiohäiriön takia on monelle miehelle suunnaton ponnistus. Tilanne on muuttunut jonkin verran vapaammaksi viimeisen viiden vuoden aikana. Häiriö erektiossa ei ole enää ovenripa-asia, vaan se esitetään usein jo heti keskustelun alussa. Edelleen on kuitenkin runsaasti miehiä, joilla on hoitoa vaativa erektiohäiriö mutta jotka eivät kehtaa hakeutua lääkärille. On myös paljon potilaita, jotka tulevat kyllä lääkäriin, mutta eivät kykene sanomaan lääkärille erektio-ongelmista, vaan kertovat esim. virtsaamisvaikeuksista. Lääkärin tulisi osata kysyä hienotunteisesti potilaalta erektio-ongelmista silloin, kun potilaalla on diabetes, korkea verenpaine tai sydänsairaus.

Kokosimme kyselytutkimuksen vastauksista keskiarvon suomalaisen miehen erektiohäiriöstä, sen syistä ja kestosta. Kyseessä on iältään 58-vuotias mies, jolla on verenkiertohäiriö ja/tai verenpainetauti ja jonka erektiohäiriö on kestänyt neljä vuotta. Erektiohäiriö on keskivaikea. Mies pystyy yhdyntään harvemmin kuin joka toisella kerralla ja hänen on vaikea ylläpitää erektiota yhdynnän loppuun saakka. Hän on kuitenkin melko tyytyväinen seksielämäänsä ja pitää hyvin tärkeänä että erektiohäiriö saadaan korjattua. Hän ei usko elämäntapamuutosten parantavan erektiota, mutta sen sijaan uskoo vahvasti että lääkkeet parantavat erektiota. Hän pitää hyvin tärkeänä, ettei lääkkeellä ole haittavaikutuksia. Hän on sitä mieltä, että potilaan tulee aloittaa keskustelu erektiohäiriöstä.

Tutkimuksessa käytetty kyselylomake löytyy artikkelin verkkoversiosta: www.laakarilehti.fi/

English summary: A descriptive study on the causes of erection disorder and given treatment among Finnish men

In October 2002, 120 general practitioners and occupational health physicians working in different parts of Finland presented a questionnaire to 445 men with erection disorder during their medical appointments. The purpose of the survey was to outline the general characteristics of erection disorder among Finnish men.

The typical patient is 58 years old and has a circulatory disorder and/or hypertension. He has been suffering from erection disorder for four years. His erection disorder is of medium severity, and he is capable of penetration in less than half of attemps of intercourse. He has problems maintaining erection to the end of intercourse. He is, however, relatively satisfied with his sex life and finds it important to seek treatment for the erection disorder. He does not believe that lifestyle modifications would improve his erection, but is confident that medication will bring relief. He finds it important that the medication should have no adverse effects. He thinks that the topic of erection disorder should be brought up by the patient.