Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueella on toteutettu vuosittaisina poikkileikkauspäivinä toimintakyvyn arviointeja käyttäen yhteisiä mittareita useilla hoidonportailla vuodesta 1991 alkaen. Päivittäiset perustoiminnat (PADL, Physical Activities of Daily Living) arvioitiin aiemmin Vasa-luokituksen (1) suomalaisella sovelluksella (2) ja vuonna 1997 Barthel-indeksillä (3). Näiden selvitysten tuloksia on julkaistu aikaisemmin (4,5).

Etenkin avohoidossa sairauksiin liittyvät ongelmat heijastuvat kuitenkin usein aluksi pelkästään asioiden hoitamiseen (IADL, Instrumental Activities of Daily Living), joka ei sisältynyt edellä mainittuihin mittareihin. Jyväskylän yliopistossa ja Suomen Gerontologian Tutkimuskeskuksessa on äskettäin kehitetty iäkkäiden toimintakyvyn arviointiin sopiva yhdistetty PADL- ja IADL-mittari, Ikivihreät-ADL-mittari (6), joka on ollut jo usean vuoden ajan Jyväskylän kaupungin kotihoidossa päivittäisten toimintojen (ADL, Activities of Daily Living) arvioinnin apuvälineenä.

Kun vuoden 1999 poikkileikkauspäivän arviointia ryhdyttiin suunnittelemaan Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueella, arviointi päätettiin toteuttaa Ikivihreät-ADL-mittaria käyttäen. Tavoitteena oli hankkia kokemuksia uuden mittarin käytöstä, sen sopivuudesta eri hoidonportaille ja sen erottelukyvystä. Tuloksien avulla haluttiin myös yleisemmin pyrkiä kehittämään keskisuomalaista vanhustenhoitoa.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimus on osa 22.4.1999 Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueella suoritettua asiakkaiden arviointia (7). Tutkimuksen kohteena olivat Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueen terveyskeskussairaaloiden, vanhainkotien, kotisairaanhoidon ja kotipalvelun asiakkaat samoin kuin aikaisempienkin vuosien poikkileikkauspäivinä. Tietojen tulostusvaiheessa muodostettiin kotisairaanhoitoa ja kotipalvelua samanaikaisesti saaneista henkilöistä oma hoidonportaansa: yhdistetty kotihoito. Myös erikoissairaanhoidossa olleet 65 vuotta täyttäneet potilaat otettiin mukaan tähän tutkimukseen.

Tutkittuja oli yhteensä 6 540, heistä 68 % oli naisia ja heidän keski-ikänsä oli 78,1 (keskihajonta 10,7) vuotta (taulukko 1). Vastaukset saatiin kaikista hoitopaikoista lukuun ottamatta yhtä terveyskeskussairaalaa, jossa hoidetaan kolmen kunnan potilaita (40 sairaansijaa). Erikoissairaanhoidossa saatiin vastaukset 90 prosentista otantapäivänä sairaalahoidossa olleista 65 vuotta täyttäneistä potilaista.

Ikivihreät-ADL-mittariin sisältyi 18 päivittäisten toimintojen osiota (taulukko 2). Kussakin niistä oli neljä vastausvaihtoehtoa: 0 = selviytyy vaikeuksitta, 1 = on vaikeuksia, 2 = ei selviydy ilman toisen apua, 3 = ei pysty autettunakaan. Pisteistä laskettiin myös yksilökohtainen summapistemäärä, joka vaihteli 0-54. Pienet arvot kuvasivat hyvää ja suuret pistesummat huonoa toimintakykyä. Tutkimus toteutettiin kirjekyselynä, johon hoitajat vastasivat havainnointiinsa perustuen.

Tiedonkeruulomakkeissa ei käytetty henkilötunnisteita. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin eettinen toimikunta antoi luvan tutkimuksen suorittamiselle.

Tietojen tallentaminen, muokkaaminen ja tilastollinen analysointi suoritettiin SPSSX-ohjelmaa (8) käyttäen. Muuttujat on kuvattu prosentti- ja keskilukujen (keskiarvo, keskihajonta) avulla. Jatkuvien muuttujien tilastollisena testinä käytettiin Studentin t-testiä.

TULOKSET

Ikivihreät-ADL-pistesummien (asteikko 0-54, pienet arvot kuvaavat hyvää toimintakykyä) keskiarvot olivat hyvin erilaiset eri hoidonportailla (taulukko 3). Päivittäisistä toiminnoista selviytyminen oli keskimäärin parhainta kotipalvelussa (18,0) ja huonointa terveyskeskussairaaloiden pitkäaikaishoidossa (48,3). Merkitsevä keskiarvojen piste-ero sukupuolten välillä oli kotisairaanhoidossa. Siellä miesten keskiarvo 20,5 viittasi huonompaan toimintakykyyn kuin naisten keskiarvo 17,1 (p < 0,001). Miesten selviytyminen oli kuitenkin naisia parempaa terveyskeskussairaaloissa (p < 0,001), vanhainkodeissa (p < 0,05) ja koko aineistossa (p < 0,001).

Erikoissairaanhoidossa tutkituista 65 vuotta täyttäneistä Ikivihreät-ADL-summapistemäärän keskiarvo oli pienin (5,7) naistentautien potilailla (n = 6) ja suurin (36,3) iäkkäillä neurologisilla potilailla (n = 16). Koko erikoissairaanhoidon aineiston keskiarvo oli 22,3 (16,8).

Avuntarpeen esiintymistä (ADL-osiossa pistearvo 2 tai 3) tarkasteltiin myös eri hoidonportailla (taulukko 4). Sellaisia hoidettavia, joilla ei esiintynyt avuntarvetta missään osiossa, oli eniten erikoissairaanhoidossa (20 %) ja vähiten vanhainkodeissa (0 %). Kotipalvelussa (38 %) esiintyi useimmin sellainen tilanne, että avuntarvetta oli vain asioiden hoitamisessa (IADL). Harvimmin avuntarvetta vain asioiden hoitamiseen ilmeni terveyskeskussairaaloiden pitkäaikaishoidossa (0 %). Samanaikaista avuntarvetta perustoimissa ja asioiden hoitamisessa esiintyi kaikilla terveyskeskussairaaloiden pitkäaikaispotilailla ja harvimmin kotipalvelun asiakkailla (57 %).

Tutkittujen laitos- ja avohoidon eri portailla hoidettavien selviytymisessä yksittäisistä PADL-toiminnoista oli selvät erot (kuvio 1). Kuviossa (samoin kuin kuviossa 2) ei ole erikseen yhdistettyä kotihoitoa, vaan on käytetty tutkimuksen alkuperäistä hoidonporrastusta. Silloin samanaikaista kotisairaanhoitoa ja kotipalvelua saaneet henkilöt sisältyivät kotisairaanhoitoon. Täysin itsenäinen peseytyminen ja varpaankynsien leikkaaminen oli laitoksissa hyvin harvinaista. Useissa PADL-toiminnoissa vanhainkotiasukkaat selvisivät harvemmin ongelmitta kuin muut tutkitut.

Laitos- ja avohoidon portailla hoidossa olleiden selkeät erot näkyivät myös yksittäisissä IADL-toiminnoissa (kuvio 2).

POHDINTA

Aineisto oli suuri (n = 6 540) ja maakunnallisesti varsin kattava. Vain yhdestä terveyskeskussairaalasta ei saatu pyydettyjä tietoja. Selvitys koski myös palveluasumista ja dementiakoteja, mutta hoitopaikkojen luokittelun vaikeuden ja epäselvän kadon vuoksi niistä saatuja tietoja ei esitetä tässä kirjoituksessa. Yksikkökohtaiset tulokset on kuitenkin julkaistu alkuperäisraportissa (7).

Menetelmä on Suomessa testattu (Ikivihreät-projekti) ja luotettava. Mittari on yksinkertainen, varsinkin pistelaskun selkeydessä (pistearvot 0, 1, 2 tai 3). Kokonaisselviytymistä arvioitaessa osioiden tärkeys ei tietenkään ole sama, mutta tässä tutkimuksessa ei ollut tarkoituskaan selvittää eri toimintojen painokertoimia.

Laitoshoidossa päivittäisten perustoimintojen merkitys toimintakykyyn on oleellinen. Asioiden hoitamista siellä on vaikeaa ja usein jopa mahdotonta arvioida havaintojen perusteella, kun näihin toimiin ei ole edes ympäristöllisiä edellytyksiä. Avohoidossa hoidettavien ihmisten on tavalla tai toisella selviydyttävä myös IADL-toimista, joiden arvioiminen havainnoimalla niissä olosuhteissa on perusteltua. Kotiuttamisvaiheessa asioiden hoitoon kuuluvien toimintojen huomioon ottaminen ja suunnitteleminen on laitoksissakin tärkeää.

Vastaukset saatiin lähes täydellisinä myös laitoshoidossa olleiden henkilöiden IADL-toiminnoista, sillä ohjeisto oli esitutkimuksen jälkeen laadittu varsin tarkaksi. Siinä sallittiin päättelyn käyttö ja tietyissä osioissa sai kysyä asiakkaalta, kuinka hän oli aiemmin selviytynyt tietystä ADL-toimesta.

Summapistemäärien keskiarvot erottelivat hoidonportaat varsin hyvin toisistaan. Huonokuntoisimmat potilaat olivat terveyskeskussairaaloiden pitkäaikaishoidossa (48,3). Sitten seurasivat vanhainkotien pitkäaikaishoito (43,8), vanhainkotien lyhytaikaishoito (37,2), terveyskeskussairaaloiden lyhythoito (29,2), yhdistetty kotihoito (24,7), kotisairaanhoito (18,3) ja kotipalvelu (18,0). Erikoissairaanhoidon keskiarvo (22,3) sijoittui muun avo- ja laitoshoidon pistesummien rajamaille. Siellä toimintakyvyn vajaus johtui yleensä äkillisestä sairaudesta, vammasta tai tehdystä toimenpiteestä. Terveyskeskussairaaloiden lyhytaikaishoidon hieman edellistä korkeampi summapistemäärien keskiarvo (29,2) selittynee mm. vuorohoidosta ja kroonisemmista sairaustiloista kuin erikoissairaanhoidossa.

Pitkäaikaisen laitoshoidon lykkäämiseksi ja kotihoidon mahdollistamiseksi tarvitaan primaari-, sekundaari- ja tertiaaripreventiota. Tässä tutkimuksessa käytetyn mittarin avulla voidaan löytää ne päivittäisten toimintojen osa-alueet, joissa hoidettavilla on vaikeuksia ilman auttajaa. Näitä tietoja voidaan käyttää palveluja suunniteltaessa ja koulutusta kehitettäessä.

Ikivihreät-ADL-mittari toimi eri hoidonportailla, ja se pystyi erottelemaan portaat toisistaan selkeästi. Hankaluutena oli laitosolosuhteissa asioiden hoitamistoimien arviointi, joka ei yleensä onnistu havainnoimalla, mutta päättelemällä ja potilaalta tai omaisilta kyselemällä siitäkin selvittiin.

Toivottavasti pian päästään yhteisymmärrykseen vähintään kansallisesti siitä, mitä mittareita käytetään ikäihmisten päivittäisten toimintojen arviointiin, jotta myös tulosten laajempi alueellinen vertailu olisi mahdollista.