Huonoksi koettu terveys ja reseptilääkkeet ovat yhteydessä monipäihdekäyttöön

Suomalaisista 16 % on käyttänyt vähintään kahta päihdettä samanaikaisesti joskus elämässään ja 5 % viimeisen vuoden aikana (1). Päihteiden käyttö on yleisintä heikossa sosioekonomisessa asemassa olevilla (2,3) miehillä (1,3,4) ja nuorilla aikuisilla (1,3). Eri kohderyhmillä heikon terveydentilan (5,6,7) ja alkoholiriippuvuuden (5) on todettu liittyvän monipäihdekäyttöön. Itse raportoitu terveydentila on päihderiippuvaisilla usein heikentynyt ja voi ennustaa kuolleisuutta (8,9).

Monipäihdekäyttöä tarkastelevissa väestötutkimuksissa yleisintä on alkoholin ja kannabiksen (1,3,10) ja toiseksi yleisintä alkoholin ja lääkkeiden (1,3) samanaikainen käyttö. Lääkkeiden käyttö muiden päihteiden kanssa korostuu kuolemansyytutkimuksissa (11,12) ja julkisten palveluiden päihdeasioinneissa (7,13).

Päihteiden samanaikaista käyttöä tarkastelevia väestötutkimuksia on vähän. Siihen liittyvä tieto on tärkeää, koska päihteiden yhteisvaikutusten takia seuraukset voivat erota merkittävästi pidemmän aikavälin käytöstä (14,15,16). Tässä tutkimuksessa monipäihdekäytöllä tarkoitetaan vähintään kahden päihteen yhtäaikaista tai peräkkäistä käyttöä niin, että vaikutukset elimistössä risteävät. Termejä "monipäihdekäyttö” ja ”samanaikainen käyttö” käytetään synonyymeinä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää päihteiden samanaikaista käyttöä ja sen yhteyttä taustatekijöihin, päihteiden käyttöön ja koettuun terveyteen suomalaisessa väestössä. Lisäksi tarkasteltiin eniten käytettyjä päihdeyhdistelmiä.

Aineisto ja menetelmät

Aineistona oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Päihdetutkimus 2018 -väestökysely, jonka Tilastokeskus keräsi systemaattisella satunnaisotannalla 15–69-vuotiaista suomalaisista pois lukien ahvenanmaalaiset, laitoksissa asuvat ja ilman vakinaista asuntoa olevat. 15–39-vuotiaista tehtiin yliotanta, jotta eniten huumeita käyttävästä ikäryhmästä saatiin tarpeeksi vastauksia. Vastaaminen oli mahdollista verkossa tai postitse. Otoskoko oli 7 000 ja kyselyyn vastasi 3 229 (46 %). Vastausosuus oli suurin (53 %) 55–69-vuotiailla ja pienin (41 %) 35–44-vuotiailla.

Monipäihdekäyttöä oli kahden tai useamman päihteen (alkoholi, huumeet ja keskushermostoon vaikuttavat reseptilääkkeet) käyttö yhdessä tai peräkkäin lyhyen ajan sisällä. Keskushermostoon vaikuttavista reseptilääkkeistä käytetään tässä artikkelissa lyhennettä PKV, mutta vastaaja on voinut tulkita sen tarkoittavan muitakin kuin varsinaisia PKV-lääkkeitä.

Vastaajat jaettiin monipäihderyhmään (n = 185), jotka olivat vastanneet ”Kyllä, viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana” kysymykseen ”Oletko käyttänyt vähintään kahta eri ainetta samanaikaisesti?” ja vertailuväestöön (n = 2 671), joilla ei ollut päihteiden samanaikaista käyttöä. Vastaamatta jättäneet (n = 15) ja pienen vastaajamäärän vuoksi muunsukupuoliset (n = 10) rajattiin pois.

Taustatekijöitä olivat sukupuoli (mies, nainen), ikä (15–24, 25–34, 35–69 v), koulutus (perusaste, keskiaste, korkeakoulu), asuinpaikka (pääkaupunkiseutu ja > 100 000 asukkaan kaupungit, muu Suomi), yksin asuminen ja työttömyys viimeisten 12 kuukauden aikana. 

Päihteiden käyttöä kuvattiin muuttujilla tupakkatuotteiden käyttö (savukkeet, sikarit, piippu, nuuska tai sähkösavukkeet päivittäin / lähes päivittäin), alkoholin runsas kertakulutus (naiset ≥ 4 annosta, miehet ≥ 6 annosta ≥ kerran kuukaudessa), huumeiden käyttö (esim. kannabis, amfetamiini ja heroiini) sekä lääkkeiden ei-lääkinnällinen käyttö (ilman reseptiä tai suurempina annoksina / eri tarkoituksiin kuin määrätty) viimeisten 12 kuukauden aikana. Terveydentilan tarkasteluun käytettiin muuttujia koettu terveys (hyvä, keskinkertainen, huono) ja viimeisten 12 kuukauden aikana lääkärin sairauden hoitoon määräämät lääkkeet (rauhoittavat ja unilääkkeet, opioidit, masennuslääkkeet). Mukaan otettiin myös arvio lääkkeiden säännöllisen väärinkäytön terveysriskistä (suuri riski, ei suurta riskiä).

Päihdeyhdistelmät luokiteltiin kuuteen kategoriaan: lääkkeet ja alkoholi, lääkkeet ja huumeet, kannabis ja alkoholi, muut huumeet ja alkoholi, kaksi tai useampia huumeita sekä lääkkeet, alkoholi ja huumeet.

Ryhmiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin ja χ2-testin avulla. Taustatekijöiden yhteyttä monipäihdekäyttöön analysoitiin logistisella regressioanalyysillä kahdenvälisinä ja vakioimalla sosiodemografisilla tekijöillä. Lisäksi analysoitiin päihteiden käytön, koetun terveyden ja määrättyjen lääkkeiden yhteyttä monipäihdekäyttöön. Tilastokeskuksen laskemalla painokertoimella tulokset painotettiin kuvaamaan väestön ikä-, sukupuoli- ja aluejakaumia. Merkitsevänä pidettiin p-arvoja < 0,05. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics -ohjelmalla (versio 27). 

Tulokset

Päihteitä samanaikaisesti käyttävien taustatekijät

Päihteitä samanaikaisesti käyttäneet olivat yleisemmin miehiä, 25–34-vuotiaita ja he asuivat isoissa kaupungeissa vertailuväestöä useammin (taulukko 1). Koulutustaso ei eronnut ryhmien välillä tilastollisesti merkitsevästi. Yksin asuminen ja työttömyys oli noin kaksi kertaa yleisempää monipäihderyhmässä kuin vertailuryhmässä.

Tupakkatuotteiden, huumeiden ja lääkkeiden ei-lääkinnällinen käyttö sekä alkoholin runsas kertakulutus olivat selvästi yleisempiä monipäihde- kuin vertailuryhmässä. Noin 70 % kaikista vastaajista arvioi terveydentilansa hyväksi, mutta monipäihderyhmässä huonoksi koettu terveys oli yli kaksi kertaa yleisempää kuin muussa väestössä (8,4 % vs. 3,9 %). Lääkärin määräämiä rauhoittavia, unilääkkeitä, opioideja tai masennuslääkkeitä oli edeltävän vuoden aikana määrätty noin kolme kertaa enemmän monipäihderyhmään kuuluville kuin muulle väestölle.

Monipäihdekäyttöön yhteydessä olevat tekijät 

Regressioanalyysissä miessukupuoli, alle 35 vuoden ikä, isossa kaupungissa sekä yksin asuminen ja edeltävän vuoden aikainen työttömyys olivat yhteydessä päihteiden samanaikaiseen käyttöön (taulukko 2, malli 1). Sen sijaan koulutustasoon ei liittynyt tilastollisesti merkitseviä eroja. Yhteydet säilyivät vastaavanlaisina vakioidussa mallissa (malli 2).

Päihteistä huumeiden ja lääkkeiden ei-lääkinnällinen käyttö oli vahvasti yhteydessä monipäihdekäyttöön (taulukko 3). Myös tupakointi ja alkoholin runsas kertakulutus olivat todennäköisempiä päihteitä samanaikaisesti käyttävillä. Päihteiden lisäksi huonoksi koettu terveys sekä edeltävän vuoden aikana lääkärin määräämät rauhoittavat ja unilääkkeet, opioidit sekä masennuslääkkeet olivat yhteydessä monipäihdekäyttöön.

Päihdeyhdistelmät

Päihdeyhdistelmistä kannabiksen ja alkoholin samanaikainen käyttö oli yleisintä, ja suurin osa (76 %) monipäihderyhmästä oli käyttänyt näitä yhdessä viimeisten 12 kuukauden aikana. Toiseksi yleisintä oli lääkkeiden ja alkoholin samanaikainen käyttö (40 %). Lähes kolmasosa monipäihderyhmästä oli käyttänyt alkoholia ja muita huumeita kuin kannabista (32 %) tai vähintään kahta huumetta (29 %) yhtä aikaa. Lääkkeiden ja huumeiden (18 %) sekä lääkkeiden, alkoholin ja huumeiden (17 %) yhdistelmiä käytettiin vähiten. Monipäihderyhmässä vastattiin muuta väestöä useammin, ettei lääkkeiden säännölliseen väärinkäyttöön liity suurta terveysriskiä (29 % vs. 15 %, p < 0,001).

Käytetyt päihdeyhdistelmät erosivat hieman naisilla ja miehillä (kuvio 1), mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Lääkkeiden osuus korostui naisilla: Lääkkeitä minkä tahansa muun päihteen kanssa oli käyttänyt 43 % kaikista monipäihderyhmän vastaajista, 51 % naisista ja 39 % miehistä (ei esitetty kuviossa 1). Samoin naisista lähes puolet (49 %) oli käyttänyt lääkkeitä ja alkoholia samanaikaisesti, kun taas miehistä vain kolmasosa (36 %). Miehet raportoivat kannabiksen ja alkoholin samanaikaisesta käytöstä useammin (79 %) kuin naiset (71 %).

Päätelmät

Monipäihderyhmässä terveydentila koettiin huonoksi, ja päihteitä samanaikaisesti käyttäneille oli määrätty PKV- ja masennuslääkkeitä muuta väestöä useammin. Päihdeyhdistelmissä korostuivat alkoholin ja kannabiksen lisäksi lääkkeet. Monipäihderyhmässä lääkkeiden säännöllisen väärinkäytön terveysriski koettiin suurena harvemmin kuin vertailuväestössä. Päihteitä samanaikaisesti käyttävistä enemmistö oli miehiä ja 25–34-vuotiaita. Yksin ja isossa kaupungissa asuminen, työttömyys, tupakointi, alkoholin runsas kertakulutus ja huumeiden käyttö olivat heillä muuta väestöä yleisempää.

Monipäihdekäytön syynä on usein voimakkaamman päihtymisen tavoittelu (17,18,19), mutta myös heikentynyt terveydentila (5,6,7). Yhteys huonoksi koettuun terveyteen ja reseptillä määrättyjen lääkkeiden käyttöön puoltaa ajatusta, että päihteiden samanaikaisen käytön syy voi olla pyrkimys pärjätä terveysongelmien tai päihteistä johtuvien vieroitusoireiden kanssa. Myös monipäihdekäyttö voi altistaa fyysisille ja psyykkisille terveysriskeille. Koettu terveys on usein heikentynyt päihderiippuvaisilla ja voi ennustaa kuolleisuutta (8,9).

Masennuslääkkeiden ja monipäihdekäytön yhteys ei selittyne päihtymisen tavoittelulla, sillä niitä ei bupropionia (20,21,22) lukuun ottamatta juuri käytetä ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin (23,24). Bupropionin käyttö masennuslääkkeenä oli tutkimusajankohtana vähäistä (25), joten masennuslääkkeiden yhteys monipäihdekäyttöön voi viitata taustalla oleviin mielenterveyden häiriöihin tai päihteiden käytöstä johtuvien oireiden hoitoon.

Päihdeyhdistelmiin liittyvät tulokset tukevat aiempia tutkimuksia, joiden mukaan monipäihdekäyttö on pääasiassa kannabiksen ja alkoholin (10) satunnaista (3) viihdekäyttöä sosiaalisissa tilanteissa (19,26). Lääkkeiden esiintyminen monipäihdekäytössä on merkittävää, koska lääkkeisiin liittyvään monipäihdekäyttöön yhdistyy usein runsas alkoholin käyttö ja säännöllisyys (3). Naisilla lääkkeiden osuus korostui, vaikka ero miehiin ei ollut merkitsevä. Lääkkeiden käyttö muiden päihteiden kanssa korostuu kuolemansyytilastoissa (11,12,27) huumeiden käyttäjillä (5) sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja Rikosseuraamuslaitoksen päihdeasiakkailla (7,13).

PKV-lääkkeillä (15) ja masennuslääkkeillä (15,28,29,30) on potentiaalisesti vaarallisia yhteisvaikutuksia eri päihteiden kanssa. On huolestuttavaa, että monipäihderyhmässä koettiin vertailuväestöä useammin, ettei lääkkeiden säännölliseen väärinkäyttöön liity suurta terveysriskiä. Lääkkeiden käyttö saatetaan mieltää turvalliseksi (31), vaikka niiden rooli monipäihdekäyttöön liittyvissä kuolemantapauksissa on merkittävä (11,12,27).

Taustatekijöihin liittyvät tulokset vastaavat väestökyselyissä (3,32) ja eri kohderyhmissä toteutettuja päihdetutkimuksia (7,33,34). Koulutustasossa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa, mitä voi selittää se, että kannabiksen ja alkoholin samanaikainen käyttö oli päihdeyhdistelmistä yleisin. Alkoholi ja kannabis ovat yleisimmin käytettyjä päihteitä Suomessa (1,26), ja kannabiksen käyttö on yleistynyt sekä siihen liittyvät asenteet lieventyneet kaikissa sosiaaliluokissa (1). Myöskään aiemmassa suomalaisessa väestötutkimuksessa koulutustaso ei ollut yhteydessä kannabiksen käyttöön (26).

Useissa tutkimuksissa päihteiden samanaikaista käyttöä ei ole kysytty lainkaan, joten tämä tutkimus antaa uutta tietoa. Tutkimus kuvaa myös tämänhetkistä monipäihdekäyttöilmiötä suomalaisessa väestössä.

Kysely oli poikittaistutkimus, joten syy-seuraussuhteita ei voi päätellä. Vastaajan käsitys asianmukaisesta reseptilääkkeiden käytöstä on voinut poiketa lääketieteellisestä ammattilaisen arviosta, ja osa vastaajista on voinut kokea päihteiden käytön raportoinnin arkaluontoiseksi, mikä on saattanut vaikuttaa vastauksiin. Koska laitoksissa asuvat ja ilman vakituista osoitetta olevat rajattiin pois, heikoimmassa asemassa olevat jäivät tutkimuksen ulkopuolelle. Huono-osaisuuden ja päihteiden käytön tiedetään olevan yhteydessä (2,3), ja ongelmallinen päihteiden käyttö voi vähentää vastausaktiivisuutta. Siksi päihteitä samanaikaisesti käyttävät voivat olla aliedustettuina ja tulokset jäädä aliarvioiksi.

Tässä tutkimuksessa päihteitä samanaikaisesti käyttävillä terveydentila oli heikompi ja päihteiden käyttö yleisempää kuin muulla väestöllä. Terveysongelmien kokonaisvaltainen kartoitus ja hoito on tärkeää, jotta niihin liittyvää monipäihdekäyttöä voitaisiin vähentää. Lääkkeiden väärinkäyttöön liittyviin asenteisiin on syytä kiinnittää huomiota. Päihteiden käytön selvittäminen ja yhteisvaikutusriskeistä kertominen lääkkeitä määrättäessä ja toimitettaessa on tärkeää vaaratapahtumien ehkäisemiseksi.