Aikaisemmin tässä lehdessä julkaistussa tutkimusraportissa olemme todenneet, että Pohjanmaan rannikolla ruotsinkieliset joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle useita vuosia myöhemmin kuin suomenkieliset (1). Eliniässäkin on suuri ero, sillä Pohjanmaan ruotsinkieliset naiset elävät kansainvälisten elinaikavertailujen mukaan hyvin vanhoiksi ja miehetkin 8 vuotta pitempään kuin samalla alueella asuvat suomenkieliset (2). Ruotsinkielisten myöhäisempi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen säästää vuosittain miljardeja markkoja (2).

SOSIAALISEN PÄÄOMAN KÄSITE

Samalla alueella elävien väestöjen suuria terveyden ja kuolleisuuden eroja ei pystytä helposti selittämään tavanomaisilla terveyden riskitekijöillä (3,4). Siksi aloimme etsiä terveyserojen selityksiä kansalaisyhteisöstä ja tarkemmin sosiaalisesta pääomasta (5,6,7). James Colemanin (5) teoretisoima ja Robert Putnamin (6) käytäntöön sovittama sosiaalisen pääoman käsite tarkoittaa ihmisten välistä luottamusta, keskinäistä vuorovaikutusta ja sellaista kansalaistoimintaa, joka perustuu tiheälle vapaaehtoistoimintojen verkostolle. Sosiaalisen pääoman katsotaan pitävän yllä ja edistävän demokratiaa (6,8). Liittyykö sosiaalinen pääoma myös hyvinvointiin ja terveyteen (4,9)? Todennäköisesti, sillä sosiaalisen pääoman perustana oleva sosiaalinen yhteisyys tai sen koettu puute ja yhteisöllinen toiminta liittyvät koettuun terveyteen (10). Myös vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan osallistuminen Norjassa (11) ja kulttuuritoiminta Ruotsissa (12) ennustavat kuolleisuutta, kun useiden tunnettujen terveyden riskitekijöiden vaikutus otetaan huomioon.

Ekologiset väestötutkimukset selvittivät Yhdysvaltain osavaltioiden sosiaalisen pääoman eroja, kuolleisuutta ja erikseen väkivaltakuolemia (13,14). Kawachin työryhmän mukaan kuolleisuutta esiintyi eniten niissä osavaltioissa, joissa sosiaalista pääomaa oli vähiten. Sama työryhmä osoitti, että sosiaalisen pääoman puute oli myös yksilöiden huonoksi kokeman terveyden riski, kun köyhyyden, huonon koulutuksen ja tupakoinnin sekoittava vaikutus oli otettu huomioon (15).

Toistaiseksi ei tiedetä, kuinka käsite sosiaalinen pääoma pitäisi määritellä epidemiologisia ja kokeellisia tutkimuksia varten. Kawachin työryhmä käytti vapaaehtoisjärjestöjen toimintaan osallistumista (14,15) ja Putnam mm. illanviettoja naapureiden kanssa (7) amerikkalaisten sosiaalisen pääoman mittana. Luottamusta kanssaihmisiin (6) eli sosiaalista luottamusta on sosiaalisen pääoman amerikkalaisissa selvityksissä mitattu kysymyksillä Uskotko, että useimmat ihmiset käyttäisivät sinua hyväkseen, jos heille tarjoutuisi siihen tilaisuus, vai yrittäisivätkö he käyttäytyä reilusti? ja Yleisesti ottaen, sanoisitko, että useimmat ihmiset ovat luotettavia, vaiko, että ihmisten kanssa toimiessa ei voi olla kyllin varovainen? (16).

Pohjanmaan väestön tutkimuksessa oletamme, että kahdesta rinnakkain asuvasta väestöstä ruotsinkielisillä on hallussaan sosiaalista pääomaa, joka liittyy heidän hyvään terveyteensä, toimintakykyynsä ja pitkäikäisyyteensä. Koettelemme oletustamme vertailemalla suomen- ja ruotsinkielisen väestön kansalaisaktiivisuuden liittymistä hyväksi koettuun terveyteen.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Pohjanmaan rannikkokuntien (Kokkolasta Kristiinankaupunkiin) yli 16-vuotiaista asukkaista on noin 75 000 suomenkielisiä ja noin 78 000 ruotsinkielisiä. Kelan rekistereistä poimimme satunnaisesti 1 000 kummastakin kieliryhmästä siten, että kaikki rannikkokunnat olivat edustettuina väkilukunsa mukaisesti. Pienissä maaseutukunnissa ruotsinkielinen ja kaupunkikunnissa suomenkielinen väestö on enemmistönä, mutta poiminta tapahtui kielipareittain tapaus-verrokkiasetelman tapaan.

Tutkittaville postitettiin kyselylomake, joka oli laadittu kattamaan sosiaaliseen pääomaan sisältyviä ominaisuuksia (6,7). Lomake sisälsi väestötieteellisten, sosiaalisten, taloudellisten ja terveyttä koskevien kysymysten lisäksi luottamusta, yhteisöllisyyttä, vapaaehtoista osallistumista ja harrastuksia koskevia kysymyksiä, yhteensä 33 kaksiluokkaista tai moniosaista kysymystä. Osa kysymyksistä otettiin Kelan Autoklinikan käyttämästä kyselylomakkeesta sekä Tilastokeskuksen Elinkeinotutkimuksesta ja Vapaa-aikakyselystä. Kanssaihmisiin kohdistuvaa luottamusta ja epäluottamusta kuvaavat kysymykset olivat peräisin Yhdysvalloissa useina vuosina toistetusta General Social Survey -kyselystä (16).

Terveydentilaa arvioitiin kolmella kysymyksellä, jotka kattoivat koetun terveyden lisäksi työ- ja toimintakykyä rajoittavat viat, vammat ja sairaudet sekä lääkärin diagnosoimat krooniset taudit. Koettua terveyttä kuvaava kysymys on osoitettu luotettavaksi ja pätevästi terveyden muutosta ennustavaksi (17,18).

Sosiaaliseen pääomaan viittaavat kysymykset olivat lyhyesti seuraavat: Läheisten ystävien lukumäärän lisäksi kysyttiin samalla paikkakunnalla asuvien ja tosi paikassa auttavien ystävien lukumääriä erikseen. Kansalaisten keskinäistä luottamusta ja epäluottamusta arvioitiin kahdella kysymyksellä: Uskotteko, että aina on olemassa henkilöitä, joihin voitte luottaa ja Uskotteko, että useimmat ihmiset yrittäisivät käyttää Teitä hyväkseen, jos heille tarjoutuisi mahdollisuus? (16). Vapaaehtoiseen järjestötoimintaan, auttamistoimintaan, talkoisiin, harrastustoimintaan, kansalaisyhteisöihin ja uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumista arvioitiin useilla kysymyksillä luettelemalla useita harrastuksia, järjestöjä ja tilaisuuksia. Useimmat kysymykset olivat valmiiksi kaksiluokkaisia kyllä-ei-tyyppisiä. Moniluokkaisiin kysymyksiin annetut vastaukset muutettiin kaksiluokkaisiksi. Koetun terveyden vastauksista (hyvä, melko hyvä, keskitasoinen, melko huono ja huono) hyvä tarkoitti hyväksi koettua terveyttä. Kyselylomake on saatavissa kirjoittajilta.

Tarkka kielellinen vastaavuus oli tärkeimpiä vaatimuksia kyselyn laadinnassa. Lukuun ottamatta luottamusta ja epäluottamusta kuvaavia kysymyksiä muut kysymykset on aikaisemmin eri yhteyksissä esitetty sekä suomen- että ruotsinkieliselle väestölle laajoissa väestötutkimuksissa. Kyselylomake kävi läpi ruotsinkielisen kielentarkastuksen ja 32 ruotsia äidinkielenään puhuvaa henkilöä testasi sen. Kelan eettinen toimikunta hyväksyi väestötutkimuksen (kokous 2/1998).

Kysely lähetettiin siis 1 000 suomen- ja 1 000 ruotsinkieliselle henkilölle, ja toistamiseen niille, jotka eivät ensimmäisellä kerralla vastanneet. Määräaikaan mennessä 64,2 % kyselyn saaneista palautti lomakkeen asianmukaisesti täytettynä. Suomenkieliset palauttivat lomakkeen hieman ruotsinkielisiä useammin. Jälkimmäisten joukossa oli enemmän henkilöitä, joita ei tavoitettu osoitteen puuttumisen tai virheellisyyden vuoksi. Vastaamattomuuden syitä ei tutkimuksessa erikseen selvitetty. Lopullisessa tutkimusaineistossa oli 1 284 henkilön vastaukset. Heistä 284 oli suomen- ja 271 ruotsinkielistä miestä ja 374 suomen- ja 355 ruotsinkielistä naista.

Kieliryhmiä vertailtiin ensin ristiintaulukoimalla ja nelikenttätesteillä. Kieliryhmien erojen havainnollistamiseksi suomenkielisen väestön suhde ruotsinkieliseen väestöön ilmoitetaan ristitulosuhteina (OR, odds ratio) 95 %:n luottamusrajoin, jotka laskettiin monimuuttujaisten regressiomallien avulla. Tutkimusasetelmassa OR:n arvo 1 tarkoittaa, että molemmilla kieliryhmillä on yhtä suuri alttius toimia samalla tavalla, kun kaikki muut tekijät on vakioitu. Jos OR on enemmän kuin 1, suomenkielisillä on suurempi vastauksen ilmaisema alttius, mutta jos se on vähemmän kuin 1, heillä on pienempi vastauksen mukainen alttius kuin ruotsinkielisillä.

Myös sosiaalisen pääoman ja hyväksi koetun terveyden yhteyksiä tarkasteltiin monimuuttujaisten regressiomallien avulla, joihin korrelaatioanalyysien perusteella asetettiin selittäjiksi tekijät, jotka tilastollisesti merkitsevimmin liittyivät hyvään terveyteen. Selittävien tekijöiden keskinäisvaikutuksia (interaktioita) ei erikseen tutkittu. Malleja tarkasteltiin koko väestössä, kummassakin kieliryhmässä sekä miehillä ja naisilla. Tilastolliset testaukset suoritettiin SAS-ohjelmistolla.

TULOKSET

Kieliryhmät eivät eronneet iän, pituuden, painosuhteen, perheen koon, peruskoulutuksen ja perheen tulojen suhteen toisistaan. Suomenkieliset miehet olivat ruotsinkielisiä miehiä useammin yksineläjiä (OR 1,13; 1,01-1,27). Merkitsevästi harvempi suomenkielisistä (miehet 43 %, naiset 38 %) oli syntynyt tutkimusalueen kunnissa kuin ruotsinkielisistä (miehet 87 %, naiset 83 %) (OR 0,12; 0,09-0,15; sukupuoli vakioitu). Molemmat kieliväestöt olivat asuneet samalla paikkakunnalla keskimäärin kauemmin kuin 20 vuotta, ruotsinkieliset keskimäärin 4 vuotta kauemmin kuin suomenkieliset. Suomenkielisillä miehillä oli hieman heikompi ammatillinen koulutus (khi2 4,44; p = 0,035), ja miesten ja naisten työllisyys oli huonompi kuin ruotsinkielisillä (OR 0,51; 0,35-0,73; sukupuoli vakioitu). Tupakointi oli yhtä yleistä kummassakin väestöryhmässä, mutta suomenkieliset ilmoittivat juovansa alkoholia päihtyäkseen merkitsevästi useammin kuin ruotsinkieliset (OR 3,27; 2,19-4,90; sukupuoli vakoitu) (taulukko 1).

Molemmissa kieliryhmissä yhtä moni koki terveytensä hyväksi, mutta toisaalta suomenkielisistä miehistä 10,2 % ja naisista 9,1 % piti terveyttään huonona tai erittäin huonona, kun ruotsinkielisten keskuudessa vastaavat osuudet olivat 6,3 % ja 6,5 % (OR 1,54; 1,02-2,23; sukupuoli vakioitu). Suomenkieliset olivat kaksi kertaa useammin sairauden takia työkyvyttömiä (miehet 1,9 % vs. 0,8 % ja naiset 2,4 % vs. 1,2 %). Lääkärin diagnosoimia kroonisia sairauksia ja toimintakyvyttömyyttä aiheuttavia pitkäaikaisia tauteja esiintyi kieliryhmissä yhtä paljon.

Tunnetuista terveyden riskitekijöistä ikä, sukupuoli, painoindeksi, tupakointi, ja perheen tulot liittyivät hyvään terveyteen itsenäisinä (toisistaan riippumattomina) ja odotetun suuntaisesti. Ne selittivät seitsemäsosan (14 %) hyvän terveyden vaihtelusta. Perheen tulotason yhteys hyvän terveyden kokemiseen on selvempi kuin parisuhteen yleisyyden, perheen lapsiluvun, koulutuksen ja työllisyyden, jotka odotetusti korreloivat keskenään. Perheen tulotason yhteys terveyteen oli koulutusta voimakkaampi myös ruotsalaistutkimuksessa (12). Alkoholin juomiskäyttäytyminen ei ollut yhteydessä hyväksi koettuun terveyteen. Kun selitysmalliin lisättiin lääkärin toteamat krooniset taudit, yhteinen selitysosuus hyväksi koetun terveyden vaihtelusta nousi neljännekseen (23 %). Kaikki tutkimuksessa sosiaaliseen pääomaan liitetyt tekijät yhdessä, mutta ilman terveyden riskitekijöitä, selittivät 17 % hyvän terveyden vaihtelusta. Taulukko 2 esittää suomen- ja ruotsinkielisten kansalaisaktiivisuuden eroja suomenkielisten vertailusuhteina, kun kaikki taulukossa esitetyt tekijät on vakioitu.

Sosiaalisen pääoman ja terveyden välisen yhteyden selvittämiseksi mallia yksinkertaistettiin korreloimalla kyselylomakkeen vastaukset sekä keskenään että hyvän terveyden kanssa. Korrelaatioanalyysien ja kieliryhmien välillä havaittujen erojen perusteella lopulliseen hyvän terveyden selitysmalliin jäi ikä, painoindeksi, perheen tulot, muualla syntyminen, tupakointi, lääkärin toteamat krooniset taudit, auttavat ystävät, kanssaihmisiin kohdistuva epäluottamus, kuoroharrastus, yhdistysaktiivisuus yleensä, uskonnollinen yhdistystoiminta ja kotiseutuyhdistystoiminta. Kun nämä hyvään terveyteen korreloivat tekijät vakioitiin, suomenkieliset erosivat ruotsinkielisistä sosiaalista pääomaa kuvastavissa ominaisuuksissa seuraavasti: Suomenkieliset ovat syntyneet tutkimusalueen ulkopuolella (miehet: OR 0,1; 0,05-0,15 ja naiset: OR 0,1; 0,06- 0,14) ja tuntevat epäluottamusta kanssaihmisiä kohtaan (miehet: OR 1,7; 1,1-2,7 ja naiset: OR 2,5; 1,5-4,0). Lisäksi suomenkieliset miehet eivät kuulu kotiseutuyhdistyksiin (OR 0,3; 0,2-0,6), eivätkä naiset laula kuorossa (OR 0,4; 0,2-0,9) yhtä usein kuin ruotsinkieliset.

Kuvio 1 esittää sosiaalista pääomaa kuvaavien tekijöiden itsenäiset, muista tekijöistä riippumattomat suhteet hyväksi koettuun terveyteen koko väestössä (selitysosuus 27 %, josta 4,5 % on sosiaalista pääomaa) sekä erikseen kieliryhmissä (OR > 1 = terveyslisää; OR < 1 = terveysvajausta). Suomen- ja ruotsinkielisten miesten ja naisten vastaukset poikkesivat toisistaan: Avustavien ystävien runsaus (OR 2,8; 1,6-4,8) liittyi merkitsevästi hyväksi koettuun terveyteen suomenkielisistä vain naisilla. Suomenkielisten miesten ryhmässä uskonnollinen yhdistystoiminta (OR 2,9; 1,1-7,7) liittyi hyväksi koettuun terveyteen. Ruotsinkielisten miesten keskuudessa syntyminen tutkimusalueen ulkopuolella (OR 0,4; 0,2-0,9) ja avustavat ystävät (OR 3,1; 1,7-5,8), mutta naisten keskuudessa kuoroharrastus (OR 2,2; 0,9-5,1) ja kanssaihmisiin kohdistuva epäluottamus (OR 0,4; 0,2-1,0) liittyivät hyväksi koettuun terveyteen.

POHDINTA

Havaintomme vahvistavat oikeaksi oletuksemme, että Suomen ruotsinkielisellä vähemmistöllä on hallussaan runsaasti sosiaalista pääomaa, joka ilmenee kansalaisten keskinäisenä luottamuksena, yhteisöllisyytenä ja vapaaehtoisena kansalaistoimintana. Samalla saimme myönteisen vastauksen kysymykseen, liittyykö sosiaalinen pääoma terveyteen (9). Tuloksemme osoittavat, että sosiaalisen pääoman piirteet liittyvät itsenäisinä hyväksi koettuun terveyteen, kun joukko tunnettuja terveyden riskitekijöitä on vakioitu.

Pohjanmaan ruotsinkieliset eivät tunne epäluottamusta kanssaihmisiä kohtaan samassa määrin kuin samalla alueella asuvat suomenkieliset. Ruotsinkielisille aktiivinen osallistuminen vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen toimintaan on tyypillisempää kuin alueen suomenkielisille. Vapaaehtoisista harrastuspiireistä ruotsinkieliset (naiset) harrastavat kuorolaulua, (miehet) toimivat kotiseutuyhdistyksissä ja osallistuvat uskonnollisiin yhteisöihin merkitsevästi enemmän kuin saman alueen suomenkieliset. Toisaalta suomenkieliset ilmoittivat toimivansa jossain muussa harrastusryhmässä, joka analyysissämme ei liittynyt terveyteen ja jonka luonne jäi selvittämättä, sillä harrastusryhmistä mainittiin nimeltä vain nk. kulttuuriharrastusryhmiä.

Pohjanmaan ruotsinkielisillä on merkitsevästi laajempi ystävien verkosto kuin samalla alueella asuvilla suomenkielisillä ja ystäväapua on tarjolla. Enemmistö ruotsinkielisistä on syntynyt Pohjanmaan rannikolla, joten he ovat pysyneet omiensa parissa. Tosin suomenkielisetkin ovat asuneet Pohjanmaalla kauan (keskimäärin 20 vuotta), vaikka enemmän kuin puolet heistä oli syntynyt alueen ulkopuolella. Työllisyys ja miesten osalta parisuhteessa eläminen ovat yleisempiä ruotsinkielisten kuin suomenkielisten keskuudessa. Suomenruotsalaisten väestötieteellisiä ominaisuuksia tutkinut Finnäs osoitti äsken, että avioeroja esiintyy vähiten Vaasan seudun ruotsinkielisten keskuudessa (19). Hän tulkitsee sen johtuvan sosiaalisesta integraatiosta, mikä sopii hyvin ruotsinkielisen väestön sosiaalista pääomaa koskeviin oletuksiimme.

Suurin osa terveyteen liitetyistä biologisista, sosiaalisista ja taloudellisista riskitekijöistä esiintyi yhtä usein suomen- ja ruotsinkielisten vastauksissa. Esimerkiksi keskipituus, joka on liitetty populaatiogeneettisiin eroihin (20), on sama Pohjanmaan erikielisissä väestöissä. Aikaisemmat veriryhmiin pohjautuvat populaatiogeneettiset vertailut viittaavatkin Pohjanmaan kieliryhmien perimän samankaltaisuuteen (1). Tässä yhteydessä emme keränneet tietoja liikunta-aktiivisuudesta, ravinnosta, verenpaineesta tai esim. kolesterolitasoista, mikä on puute terveyden vaaratekijöiden vakioimisessa.

Havaintomme suomen- ja ruotsinkielisen väestön juomiskäyttäytymisen eroista ovat samansuuntaisia aiemmin tehdyt vertailututkimukset (21). Juomiskäyttäytyminen ei liittynyt hyvän terveyden kokemukseen, vaikka se kuvastaa kansalaisnormeja ja siten heijastaa sosiaaliseen pääomaan liitettyä yhteisöllisyyttä (tai sen puutetta). Päihtymyshakuisuudesta seuraa tapaturmia, onnettomuuksia ja väkivaltaa, joiden aiheuttama työkyvyttömyys on Pohjanmaan suomenkielisessä väestössä yleisempää kuin ruotsinkielisessä väestössä (2). Vaasan seudulla suomenkieliset ovat työtapaturman uhreja kolmanneksen useammin kuin ruotsinkieliset, kun sekoittavat tekijät on vertailussa vakioitu (22).

Kun iän, sukupuolen, painoindeksin, perheen tulotason, muuttoliikkeen, tupakoinnin ja lääkärin diagnosoimien kroonisten tautien vaikutus vakioidaan tilastomatemaattisesti, sosiaalista pääomaa kuvaavista tekijöistä hyvien ystävien runsaus, luottamus, uskonnolliseen ja kotiseututoimintaan osallistuminen osoittautuvat tärkeimmiksi terveyden lähteiksi. Kansalaisaktiivisuuden merkitys korostui sekoittavien tekijöiden kustannuksella, kun selitysmallia tarkastellaan erikseen suomen- ja ruotsinkielisessä väestössä. Esimerkiksi kuoroharrastus osoittautui ruotsinkielisten naisten hyvän terveyden itsenäiseksi selittäjäksi.

Tutkimuksemme on poikkileikkaus tietyllä hetkellä vallitsevasta tilanteesta, eikä asetelmamme ilmaise syy-vaikutussuuntaa. Se vahvistaa kuitenkin vaikutelmaa, että sosiaaliseksi pääomaksi kutsuttu kansalaisyhteisön ominaisuus on tärkeä terveyden edistämiselle ja ylläpitämiselle, kuten Baum (9) ja Lomas (23) ehdottavat. Tutkimuksemme kuvastaa Pohjanmaan rannikolla asuvien aikuisten käsityksiä kansalaisaktiivisuudestaan tutkimushetkellä. Esimerkiksi lapsuuden aikana muodostuvasta sosiaalisesta pääomasta tutkimus ei kerro. Koskinen esitti väitöskirjassaan, että yksi mahdollinen selitys itä- ja länsisuomalaisten sydänkuolleisuuden eroon juontaa varhaislapsuudessa omaksuttuun ja sittemmin pysyvänä säilyvään käyttäytymismalliin (24). Havaitsimmekin, että ruotsinkielisillä miehillä syntyminen tutkimusalueella liittyi parempaan terveyteen.

Vaikka tutkimusasetelma perustuu satunnaiseen väestöotokseen, sen edustavuuteen on suhtauduttava kriittisesti, sillä vain kaksi kolmesta kyselylomakkeen saaneista vastasi, emmekä kyenneet selvittämään, poikkesivatko vastaamattomat merkittävästi vastanneista. Suomenkielisistä vastasi hieman suurempi joukko, mutta ero ei ole merkitsevä. Toisaalta tavoitteemme oli verrata samalla alueella kahta äidinkieleltään erilaista, mutta väestötieteellisesti samankaltaista väestöä. Sekä suomen- että ruotsinkielisiä on Pohjanmaalla yhtä paljon. Pääosa tutkitusta väestöstä asuu kaupungeissa, joissa suomenkieliset ovat enemmistönä. Ruotsinkielinen väestö on enemmistönä maaseutukunnissa, mutta suhteellisesti suurin osa (noin 85 %) koko Pohjanmaan ruotsinkielisistäkin asuu kaupungeissa. Painottamalla otos kunkin kunnan väestöpohjan mukaisesti, mutta hyväksymällä otokseen yhtä monta henkilöä kummastakin kieliryhmästä luotiin kielen suhteen tapaus-verrokkiasetelma.

Tutkimustuloksemme ovat samanlaiset kuin sosiaalisen yhteisyyden ja sosiaalisen aktiivisuuden ja terveyden suhteita selvittävissä pohjoismaisissa väestötutkimuksissa, jotka tosin eivät käsittele kansalaisyhteisön sosiaalista pääomaa. Suomessa R-L. Heikkinen työryhmineen osoitti, että yhdistys- ja kerhotoiminnasta sekä opiskelusta ja matkustusharrastuksesta muodostettu sosiaalisen yhteisyyden indeksi liittyi 75-vuotiaiden miesten ja naisten terveyden kokemukseen (10). Norjassa havaittiin, että vähäinen sosiaalinen osallistuminen liittyi kuolleisuuden lisääntymiseen (11). Vapaaehtoisen harrastustoiminnan ja muiden kulttuuriharrastusten liittyminen terveyteen vahvistettiin ruotsalaisessa väestön seurantatutkimuksessa, joka osoitti, että mm. musisointi ja kuorossa laulaminen liittyvät pitkään elinikään, kun yleisimmät terveyden riskitekijät on otettu huomioon (12). Kawachin työryhmä syvensi aikaisempia ekologisia tutkimuksiaan kytkemällä Yhdysvaltain osavaltioista saatuja kansalaisten osallistumis- ja luottamustietoja (13,14) koettua terveyttä selvittävän haastattelututkimuksen tietoihin (15). Tulokset vahvistivat, että sosiaalisen pääoman puute liittyy huonoksi koettuun terveyteen, mutta tutkimuksessa ei kyetty vakioimaan terveyden riskitekijöitä yksilötasolla.

New Russian Barometer -selvityksessä sosiaalinen pääoma pelkistettiin yhteen kysymykseen: Kenen puoleen käännyt kaikkein ensimmäisenä ongelmissasi? Tulokset osoittivat, että epävirallisten sosiaalisten verkostojen puuttuminen liittyi itsenäisenä venäläisten huonoon terveyteen ja fyysisen toimintakyvyn heikkenemiseen, kun väestötieteelliset, sosioekonomiset ja muutamia psykososiaalisia tekijöitä oli vakioitu (25). Tutkimuksen johtopäätös luottamuksellisen kansalaisaktiivisuuden ja terveyden (toimintakyvyn) kiinteästä yhteydestä on sama kuin oma päätelmämme.

Tutkimuksessa pyrimme tilastomatemaattisten mallien avulla selittämään terveyden subjektiivista kokemusta, mikä voi herättää lääkärilukijan mielessä epäilyn mittarin pehmeydestä. Koetun terveyden määrittelemisen ja mittaamisen pohdinta ei mahdu tämän tutkimuksen piiriin, vaan viittaamme Manderbackan väitöskirjatutkimukseen (17). Pelkistäen toteamme, että tutkimuksessamme käytettyyn yksinkertaiseen terveyskysymykseen annettu vastaus on yleisen terveydentilan luotettava osoitin ja ennustaa erittäin hyvin toimintakyvyn muutoksia (17) ja kuolleisuutta (18).

Monia askarruttavaan kysymykseen, mikä välittää sosiaalisen pääoman (tai sosiaalisen tuen) vaikutuksen yksilöihin, väestötutkimus ei pysty vastaamaan. Joitakin koe-eläintutkimuksista poimittuja välittävän psykofysiologisen (-endokriinisen ja -immunologisen) mekanismin selityksiä on tarjottu (26,27), mutta välittävää järjestelmää ei ole kyetty kokemusperäisesti vahvistamaan ihmisyhteisöissä (28). Sen sijaan vapaaehtoisiin järjestöihin osallistumisen osoitettiin vähentävän masennusoireita ja toimivan puskurina stressiä vastaan, mutta tutkittujen henkilöiden stressinhallinnan keinot ja sosiaalinen tuki eivät välittäneet myönteisiä vaikutuksia (29). Jos kyseinen havainto toistetaan, stressitutkimuksesta johdettujen psykofysiologisten selitysten uskottavuus heikkenee huomattavasti, ja sosiaalisen pääoman vaikutuksen mekanismia on etsittävä muualta.

YHTEENVETO

Kirjoittaessaan terveyden edistämisestä ja sosiaalisesta pääomasta Lomas (23) asettaa vastakkain tavanomaisen yksilöihin nojautuvan käsityksen ja taustayhteisön merkityksen. Hän lainaa Margaret Thatcherin kuulua tokaisua: There is no such thing as society, there are just individuals, mutta osoittaa sydänkuolemien välttämistä kuvaavassa esimerkissään, että kansalaisten yhteenkuuluvuutta ja sosiaalista tukea tehostamalla voitaisiin vuosittain ehkäistä 2,9-5,0 sydänkuolemaa tuhannesta. Vain pitkäkestoinen väestön sosiaalisen pääoman ja terveyden yhteyksien seuruututkimus varmistaa, ennustaako sosiaalinen pääoma terveyden säilymistä, ja vähentääkö se kuolleisuutta.