Bruksismi ja psyykkinen kuormittuneisuus hammaslääketieteen opiskelijoilla

Taulukko 1.

Bruksismi määritellään toistuvaksi puremalihasten aktiivisuudeksi, joka voi tapahtua sekä unen aikana (unibruksismi) että valveilla ollessa (valvebruksismi) (1). Valvebruksismi voi olla joko hampaiden narskuttelua tai tiukkaa yhteen puremista. Unibruksismi on yleisintä lapsilla ja nuorilla ja sen esiintyvyys pienenee iän myötä (2,3,4). Unibruksismia on todettu esiintyvän yhtä paljon naisilla ja miehillä (2,3).

Bruksismi voi aiheuttaa erilaisia kiputiloja pään ja kasvojen alueelle: tyypillisesti ohimopäänsärkyä, sekä hampaiden lisääntynyttä kulumista, murtumia tai täytteiden irtoamista.

Bruksismin etiologia on monitekijäinen, ja keskushermostolla on keskeinen rooli bruksismin syntymekanismeissa (5). Psyykkisillä kuormitustekijöillä, kuten masennus- ja ahdistusoireilla eli distressillä, on havaittu olevan yhteys uni- ja valvebruksismiin (6,7,8,9,10). Erilaiset psyykkiset oireet ovat yleisiä korkeakouluopiskelijoilla, ja tuoreen korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 16 % opiskelijoista koki päivittäin uniongelmia, keskittymisvaikeuksia, jännittyneisyyttä, masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta (9).

Uusi purentaelimistön toimintahäiriöiden (TMD) ja kipujen diagnostiikkaan kehitetty DC/TMD (Diagnostic Criteria for Temporomandibular Disorders) on kaksiosainen kriteeristö, jolla selvitetään sekä kliiniset TMD-diagnoosit että seulontakyselyillä TMD:n psykososiaalisia taustatekijöitä (mm. masennus- ja ahdistusoireet sekä uni- ja valvebruksimi) (11). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää itseraportoidun uni- ja valvebruksismin esiintyvyyttä sekä näiden yhteyttä psyykkiseen kuormittuneisuuteen hammaslääketieteen opiskelijoilla. Hypoteesina oli, että uni- ja valvebruksismi ovat yleisiä hammaslääketieteen opiskelijoilla ja yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen aineisto koostui hammaslääketieteen toisen, kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijoista kahdessa eri opetusyksikössä: Itä-Suomen yliopistossa lukuvuonna 2014–2015 ja Oulun yliopistossa lukuvuonna 2018–2019.

Tutkimuksessa käytettiin seuraavia DC/TMD-FIN-kriteeristön kyselyjä: demografiset taustatiedot (liitetaulukko 1), DC/TMD-oirekysely, purentaelimistön parafunktiot (DC/TMD-FIN OBC, Oral Behaviors Checklist) (liitetaulukko 2) ja kysely terveydentilastanne 4 (DC/TMD-FIN PHQ-4, Patient Health Questionnaire 4) (liitetaulukko 3). Uni- ja valvebruksismin kartoitusta varten OBC-kyselystä käytettiin kysymyksiä 1, 3 ja 4 ja distressiä (masennus- ja ahdistusoireita) selvitettiin PHQ-4:n kysymyksillä.

Opiskelijat vastasivat kyselyyn opetuksen yhteydessä. Kaikkiaan 192/199 (96 %) opiskelijaa täytti kyselyn; heistä Itä-Suomen yliopistosta oli 54 opiskelijaa (19 miestä, 34 naista) ja Oulun yliopistosta 138 opiskelijaa (51 miestä, 81 naista). Tutkittavien keski-ikä oli 24,9 vuotta (keskihajonta 4,0 vuotta).

OBC-kyselyn perusteella uni- ja valvebruksauksen vastaukset dikotomisoitiin seuraavasti; unibruksaaja (bruksaus vähintään 1–3 yötä viikossa) vs. ei-unibruksaaja (bruksaus 1–3 yötä kuukaudessa tai harvemmin) ja valvebruksaaja (valvebruksaus "joskus", "usein" tai "koko ajan") vs. ei-valvebruksaaja ("ei koskaan" tai "harvoin"). Valvebruksaus jaettiin narskutteluun ja hampaiden lujasti yhteen puremiseen (liitetaulukko 2).

PHQ-4-kyselyn jokainen kysymys sai numeraalisen arvon asteikolla 0–3, ja kokonaispisteiden summa (maksimi 12) jaoteltiin seuraavasti: ei distressiä (0–2 pistettä), lievä distressi (3–5 pistettä), kohtalainen distressi (6–8 pistettä), ja vaikea-asteinen distressi (9–12 pistettä). Distressi dikotomisoitiin edelleen seuraavasti: ei distressiä (0–2 pistettä) vs. distressi (lievä ja kohtalainen distressi, 3–12 pistettä) (liitetaulukko 3).

Aineiston tilastollinen käsittely suoritettiin IBM SPSS Statistics 25 -ohjelmalla. Bruksismin eri muotojen esiintyvyyttä kuvattiin ristiintaulukoilla sukupuolen, vuosikurssin ja opiskelupaikan mukaan. Näiden ryhmien välisiä eroja arvioitiin käyttäen χ²-testiä. Psyykkisen distressin yhteyttä uni- ja valvebruksaukseen (narskutteluun tai hampaiden lujasti yhteen puremiseen) selvitettiin käyttäen χ²-testiä.

Analyysit tehtiin myös erikseen sukupuolittain. p-arvoa < 0,05 pidettiin tilastollisesti merkitsevänä. Binäärisen logistinen regressioanalyysin avulla arvioitiin bruksismin eri muotojen kanssa yhteydessä olevia tekijöitä (opiskelupaikka, vuosikurssi ja psyykkinen distressi). Analyysit tehtiin erikseen sukupuolittain. Yhteyttä kuvattiin kerroinsuhteella (odds ratio, OR) ja 95 %:n luottamusvälillä (LV).

Tulokset

Unibruksismia raportoi 39,7 % vastanneista: naiset miehiä enemmän, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (taulukko 1). Oulun yliopiston opiskelijat raportoivat unibruksismia lähes kaksi kertaa enemmän kuin Itä-Suomen yliopiston opiskelijat (p = 0,007). Valvenarskuttelua raportoi 19,9 % ja hampaiden tiukkaa yhteen puremista 48,4 % opiskelijoista. Kaikkiaan 35,0 % opiskelijoista koki vähintään lieväasteista psyykkistä distressiä: naiset miehiä enemmän, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (taulukko 1).

Unibruksismilla, valvenarskuttelulla tai valveilla tapahtuvalla hampaiden tiukalla yhteenpuremisella ja psyykkisillä distressioireilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (taulukko 2). Miehillä, jotka raportoivat unibruksismia tai valvenarskuttelua oli kuitenkin lähes kaksi kertaa enemmän distressiä verrattuna miehiin, jotka eivät niitä raportoineet. Naisilla nämä erot olivat vähäisemmät (taulukko 2).

Hampaiden lujasti yhteen puremisella ja psyykkisellä distressillä todettiin tilastollisesti lähes merkitsevä yhteys (p = 0,053). Naisopiskelijoilla tämä yhteys oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,043). Naisista, jotka raportoivat purevansa lujasti hampaitaan, lähes puolet (48,3 %) koki psyykkistä distressiä. Sen sijaan naisilla, jotka eivät raportoineet purevansa hampaita lujasti yhteen, distressiä esiintyi joka kolmannella (29,6 %) (taulukko 2).

Binäärisen logistisen regressioanalyysin perusteella tilastollisesti merkitseviä tuloksia saatiin seuraavien muuttujien suhteen: Miesten unibruksismi oli merkitsevästi yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen (OR 3,42; 95 %:n LV 1,00–11,66). Naisten unibruksismi oli yhteydessä opiskelupaikkaan (Oulu) (OR 2,56; 95 %:n LV 1,06–6,22). Naisilla hampaiden lujasti yhteen pureminen oli yhteydessä psyykkisen distressiin (OR 2,27; 95 %:n LV 1,02–4,97).

Pohdinta

Tämän tutkimuksen perusteella itseraportoitu bruksismi ja hampaiden tiukka yhteen pureminen ovat yleisiä hammaslääketieteen opiskelijoiden keskuudessa. Valveilla tapahtuva hampaiden tiukka yhteen pureminen näyttää olevan yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen, etenkin naisilla. Miehillä taas unibruksimi näyttäisi olevan yhteydessä psyykkiseen distressiin.

Naisten unibruksimin yhteys opiskelupaikkaan (Oulu) oli regressiomalleissa kaikkein vahvin yhteys; tämä on mielenkiintoinen löydös ja vaikeasti selitettävissä. Erot voivat mahdollisesti johtua esim. siitä, että joillekin vuosikursseille on annettu tietoa bruksismista, joten he ovat siitä tietoisempia.

Unibruksismin esiintyvyys tässä aineistossa oli 39,7 %, mikä on huomattavasti suurempi kuin tutkimuksissa raportoidut esiintyvyysluvut aikuisväestössä (8–14 %) (12). Tutkimuksessamme havaittu esiintyvyys on myös suurempi kuin aiemmin suomalaisilla korkeakouluopiskelijoilla raportoitu bruksismin esiintyvyys (18 %) (10).

Valvenarskuttelu (19,9 %) ja hampaiden lujasti yhteen pureminen (48,4 %) olivat esiintyvyydeltään muutoin samaa tasoa kuin kirjallisuudessa aikaisemmin esitetyt esiintyvyysluvut (20–31 %) (12), joskin esiintyvyydet olivat korkeammat kuin Huhtelan ym. (10) opiskelijatutkimuksessa (2 %). Voi olla, että hammaslääketieteen opiskelijoiden keskuudessa koetaan enemmän stressiä ja he ovat mahdollisesti tietoisempia narskuttelusta kuin muut yliopisto-opiskelijat.

Erot voivat johtua myös erilaisista kysymyksenasetteluista. Huhtelan ym. tutkimuksessa kysyttiin uni- ja/tai valvebruksismia kyllä/ei-vaihtoehdoin, kun taas tutkimuksessamme vastausvaihtoehdot on jaoteltu uni- ja valvebruksismin esiintymistiheyden mukaan. On myös huomioitava, että kyselyyn perustuva, itseraportoitu bruksismi antaa vain viitteitä mahdollisesta bruksismista (11). Todennäköisesti bruksismi voidaan todeta yhdistämällä kyselyyn kliininen tutkimus, kun taas varmaan diagnoosiin tarvitaan unipolygrafia- tai elektromyografiatutkimus (11).

Vaikka tilastollista yhteyttä ei todettu, miehistä valvenarskuttelijoilla oli kaksi kertaa enemmän distressiä kuin niillä, jotka eivät raportoineet bruksismia. Distressin ja hampaiden lujasti yhteen puremisen välillä todettiin tilastollisesti merkitsevä yhteys naisilla, ja myös miehillä suuntaus oli sama, mikä tukee aiempia tutkimustuloksia (6,13).

Vähintään lieväasteista psyykkistä distressiä esiintyi tässä opiskelija-aineistossa 35 %:lla vastaajista. Suuruusluokka on sama kuin korkeakouluopiskelijoita koskevassa tutkimuksessa, jossa todettiin, että päivittäin tai viikoittain psyykkisiä oireita raportoi 38 % miehistä ja 48 % naisista (9). Sen sijaan suomalaiseen aikuisväestöön verrattuna hammaslääketieteen opiskelijoilla esiintyi selvästi enemmän psyykkistä kuormittuneisuutta. Suomalaisessa aikuisväestöstä tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että psyykkistä kuormittuneisuutta esiintyi 23 %:lla naisista ja 15 %:lla miehistä (14). On muistettava, että tutkimuksessamme distressiksi luokiteltiin jo lieväasteinen, seulontatason kyselyllä havaittu kuormittuneisuus.

Tutkimuksen vahvuutena on validien, suomenkielisten DC/TMD-FIN-kriteeristön kyselyjen käyttö psykososiaalisten tekijöiden ja bruksismin arviontiin. Aineisto oli sosiodemografisesti homogeeninen elämäntilanteen ja ikäjakauman suhteen. Sukupuolijakauma oli samankaltainen Itä-Suomen yliopiston ja Oulun yliopiston hammaslääketieteen opiskelijoilla, jolloin vertailu opiskelupaikan mukaan voitiin suorittaa. Miesten osuus (38 %) aineistossa on pienempi kuin väestötasolla, mutta tarpeeksi suuri, jotta tulokset voidaan yhdistää heitä vastaaviksi. Osallistumisprosentti oli varsin suuri (96 %), minkä vuoksi valikoitumisharhan todennäköisyys on pieni.

Oirekuvaltaan bruksismi on monimuotoinen, ja yleisimpiä oireita ovat erilaiset kasvojen ja leukojen kiputilat (5). Koska narskuttelu ja hampaiden tiukka yhteen pureminen ovat opiskelijoilla yleisiä, myös näihin liittyviä oireita voi esiintyä yleisesti. Hoitoa on syytä harkita tarvittaessa esimerkiksi erilaisilla itsehoitokeinoilla, kuten rentoutushoidoilla, biopalautehoidolla, fysioterapialla ja tarvittaessa purentakiskolla (15).

Tässä tutkimuksessa havaitsimme yhteyden psyykkisen kuormittuneisuuden ja bruksismin välillä, ja siten yleisillä stressinhallintakeinoilla saattaa olla vaikutusta bruksismin aiheuttamiin kipuoireisiin. Viimeaikaisessa tutkimuksessa suomalaisilla yliopisto-opiskelijoilla sovellettu rentoutus vähensi merkitsevästi purentaelimistön toimintahäiriöihin liittyviä kasvokipuoireita ja myös yleistä kipuoireilua (16).

Koska psyykkinen kuormittuneisuus voi liittyä bruksismiin, myös psykologin tai psykiatrian asiantuntijan arvio ja hoito voivat tarvittaessa tulla kyseeseen. Bruksismin hoidon tuleekin olla yksilöllistä, ja myös psyykkiset kuormitustekijät tulee huomioida.