Astman ja allergian kustannusten myönteinen kehitys jatkui

Vuonna 2011 astman ja allergian kokonaiskustannuksiksi laskettiin 1,3–1,6 miljardia euroa (1,2). Sairauksien hoidosta aiheutuvia suoria kustannuksia oli 319 miljoonaa euroa (20 %) ja tuottavuuden menetyksestä aiheutuneita kustannuksia 1,0–1,3 miljardia euroa (80 %).

Kustannusten muutoksista on raportoitu arvioitaessa kansallisen allergiaohjelman (2008–2018) puolivälin tuloksia (3). Ohjelman päätyttyä kustannukset arvioitiin uudelleen käyttäen samoja menetelmiä. Tuloksia ei voi kaikilta osin suoraan verrata aikaisempaan, koska tilastointi on tarkentunut viime vuosina.

Uudet tiedot terveydenhuollon yksikkökustannuksista ovat korvanneet aikaisemmin käytettyjä arvioita, ja epäsuoria kustannuksia arvioitiin suuremman otoksen avulla. Allergiaohjelman keskeiset tulokset on raportoitu vastikään (4). Tämä artikkelin tavoitteena on tarkentaa tietoja astman ja allergian kustannuksista ja niiden muutoksista yhteiskunnallisella tasolla.

Aineisto ja menetelmät

Astman ja allergian suoria kustannuksia aiheuttavat vuodeosastohoito, avohoitokäynnit, matkat, lääkehoito ja kuntoutus. Ruoka-allergian kustannuksia lisäävät päiväkotien ja koulujen allergiaruokavaliot sekä lehmänmaidolle allergisten lasten erityisvalmisteet. Tutkimuksessa ei arvioitu yksittäisen potilaan hoitokustannuksia. Tuottavuuskustannuksia ovat sairauseläkkeet, sairauspoissaolot ja työtehon heikkeneminen. Käytetyt tilastot on koottu liitetaulukkoon 1.

Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon tiedot perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekisteriin. Yksityissektorin ja työterveyshuollon käynneistä astman ja allergian osuus arvioitiin Suomen Terveystalon vuosien 2010–2012 tietojen avulla (1,5). Vuodeosastopäivien ja avohoitokäyntien kustannukset laskettiin käyttämällä terveyspalvelujen yksikkökustannuksia (6,7). Matkakustannukset arvioitiin terveydenhuollon käyntimäärien ja matkojen keskimääräisten yksikkökustannusten (6,7) sekä Kelan matkakorvaustilastojen perusteella (8).

Lääkemyyntitilastoista mukaan otettiin takrolimuusi- ja pimekrolimuusivoiteet, nenän allergiaoireiden paikallishoitona käytettävät sumutteet, antihistamiinit, silmien allergialääkkeet ja siedätyshoitovalmisteet (9). Allergisten sairauksien hoitoon arvioitiin kuluvan 80 % kortikosteroidivoiteista, 50 % systeemisesti käytettävistä kortikosteroideista ja astman hoitoon 80 % obstruktiivisten hengitystiesairauksien lääkkeistä (10).

Allergiaruokavalioiden kustannuksia kouluissa ja päiväkodeissa selvitettiin 17 kaupungin ruokapalvelun tietojen avulla keväällä 2019 (11). Erityisruoka-annokselle tulee lisähintaa keskimäärin 1,3 euroa (12,13). Pienten lasten lehmänmaitoallergian ja tavanomaisille korvaaville valmisteille esiintyvän yliherkkyyden kustannukset haettiin lääketilastosta (9). Kuntoutuspalvelumenot ja kuntoutusrahan kustannukset haettiin Kelan tilastoista tautikoodien perusteella (14).

Lyhyiden sairauspoissaolojen määrää selvitettiin väestökyselyillä vuosina 2013 ja 2019. Astmaa tai allergiaa sairastavilta kysyttiin omien tai lapsen oireiden aiheuttamia poissaoloja, lievien ja voimakkaiden oireiden esiintymistä sekä niiden aiheuttamaa työtehon alenemaa. Voimakkaiden allergiaoireiden vaikutus työtehoon otettiin huomioon täysimääräisenä ja lievien oireiden kolmasosana ajasta. Kyselyihin osallistui yhteensä 1 897 henkilöä. Sairauden vaikutusta työhön arvioitiin työssäkäyvistä, joista 1 002 oli allergiaa ja 268 astmaa sairastavia.

Sairauspoissaolot ja työkyvyn heikkeneminen laajennettiin koko maan astmaa ja allergiaa sairastavaan väestöön Tilastokeskuksen väestömäärien ja keskiansioiden (+50 % sivukuluja) avulla. Astmaa ja allergiaa sairastavien määrää selvitettiin keväällä 2013 tehdyn puhelinkyselyn avulla (1). Tulos pyöristettiin 0,5–1 % suuremmaksi kirjallisuuden tietojen perusteella (15,16). Allergisia työllisiä oli lääkärin toteamana 640 000 ja itse arvioituna 835 000 (allergiaa 25–33 % väestöstä). Vastaavasti astmaa sairastavia työllisiä oli 205 000–250 000 (astmaa 8–10 % väestöstä). Poissaolojen kehitystä arvioitiin Kelan sairauspäivärahakorvausten avulla.

Työkyvyttömyyseläkettä saavien tiedot on koottu neljän eläkelaitoksen tietokannoista (liitetaulukko 1). Kustannukset arvioitiin keskiansioiden mukaan, kuten sairauspoissaoloissa. Kaikki kustannukset on ilmoitettu vuoden 2018 hintatason mukaan.

Tulokset

Astman ja allergian kokonaiskustannukset vuonna 2018 olivat 1,5–1,8 miljardia euroa, josta suoria hoitokustannuksia oli 332 miljoonaa (kuvio 1, liitetaulukko 2). Suorista kustannuksista yli puolet kului lääkehoitoon ja lähes kolmannes erikoissairaanhoitoon ja perusterveydenhuoltoon. Vuodeosastohoidon kustannukset (10 milj. euroa) olivat noin kymmenesosa avohoitokäyntien kustannuksista (88 milj. euroa). Astman ja astmaoireiden osuus suorista kustannuksista oli 62 % (205 milj. euroa).

Astman ja allergian vuodeosastohoito väheni ja erikoissairaanhoidon hoitokäynnit lisääntyivät vuodesta 2007 (kuvio 2, liitetaulukko 3). Perusterveydenhuollon käynnit ovat viime vuosina pysyneet samalla tasolla, mutta vuosittainen vaihtelu oli melko suurta. Vuodeosaston kustannukset puolittuivat erikoissairaanhoidossa (–45 %: 13–7 milj. euroa) ja perusterveydenhuollossa (–54 %: 5–2 milj. euroa). Kaikkiaan erikoissairaanhoidon kustannukset hieman kasvoivat (+5 %: 57–60 milj. euroa) avohoidon lisääntymisen takia (20 %: 44–52 milj. euroa). Käynnit lisääntyivät erityisesti nokkosihottumassa (+6 500 käyntiä), vaikeasti määritettävissä allergiaoireissa (ICD-10-tautikoodi T78: +4 100) ja astmaan viittaavissa oireissa (R05, R06: +3 400). Yksityissektorin kustannukset vähenivät hieman (–6 %: 6–5 milj. euroa) ja työterveyshuollon kustannukset kasvoivat (+35 %: 9–13 milj. euroa). Avohoitokäyntien määrän lisääntyminen nosti matkakustannukset 14 miljoonaan euroon, joka on noin miljoona euroa enemmän kuin vuonna 2007.

Astma- ja allergialääkkeiden, erityisesti antihistamiinien (76 %) ja astmalääkkeiden (44 %), kulutus jatkoi kasvuaan. Kustannukset kuitenkin pienenivät hieman vuodesta 2007 (–3 %: 196–190 milj. euroa) astmalääkkeiden hinnanlaskun seurauksena (–10 %: 135–120 milj. euroa).

Astman ja allergian kuntoutuskustannukset olivat puolta pienemmät kuin vuonna 2007 (–47 %: 3,8–2,0 milj. euroa). Kuntoutus väheni astmassa (–61 %: 3,1–1,2 milj. euroa), jonka osuus oli yli puolet (60 %) koko summasta.

Pienten lasten maitoallergian erityisvalmisteista korvauksia sai 1 200 henkilöä. Vuodesta 2007 saajien määrä väheni kolmellatuhannella (–71 %) ja korvaussumma pieneni 6,2 miljoonasta 1,7 miljoonaan euroon (–72 %). Myös koulujen ja päiväkotien erityisruokavalioiden kustannukset pienenivät. Vuosina 2017–2019 allergiaruokavalioita oli päivähoidossa keskimäärin 6 %:lla lapsista ja kouluissa 4,5 %:lla oppilaista. Allergiaruokavalioiden lisäkustannukset olivat 8 miljoonaa, kun allergiaohjelman alkuvuosina arvio oli 14 miljoonaa euroa.

Epäsuoria tuottavuuskustannuksia oli 1,2–1,5 miljardia euroa, jossa pienempi luku perustuu väestökyselyssä lääkärin toteamien allergista sairautta sairastavien määrään ja suurempi kyselyihin vastanneiden arvioimaan sairauteen. Yli puolet epäsuorista kustannuksista johtui työtehon heikkenemisestä (760–970 milj. euroa). Sairauspoissaolot aiheuttivat lähes neljänneksen (280–320 milj. euroa) ja työkyvyttömyyseläkkeet kymmenesosan epäsuorista kustannuksista (150 milj. euroa). Allergian osuus oli lähes kaksinkertainen astmaan verrattuna.

Kyselyihin vastanneet arvioivat allergiaoireiden laskevan työtehoa 15 % (1,3 t/päivä) ja astmaoireiden 24 % (1,9 t/päivä). Voimakkaita allergiaoireita oli keskimäärin 23:na ja astmaoireita 21 päivänä vuodessa. Allergisilla esiintyi lieviä oireita 76 päivänä ja astmaa sairastavilla 80 päivänä vuodessa. Vaikka allergia häiritsi astmaa vähemmän työntekoa, allergisten suuri määrä nosti työtehon heikkenemisen kustannukset astmaa suuremmiksi.

Sairauspoissaolojen kustannukset olivat allergisilla ja astmaa sairastavilla lähes yhtä suuret. Astma aiheutti poissaoloja keskimäärin 3,1 päivää, allergia 0,8 päivää ja lapsen sairaus 0,2 päivää vuodessa. Sairaus aiheutti työstä poissaoloja joka kymmenennelle allergiselle ja joka neljännelle astmaa sairastavalle.

Vuonna 2018 astman ja allergian takia työkyvyttömyyseläkkeellä oli 2 940 henkilöä, joista joka kolmas oli osa-aikaisella eläkkeellä. Menetetyn työpanoksen hinta oli 150 miljoonaa euroa. Astman kustannukset olivat yli kaksinkertaiset allergiaan verrattuna.

Epäsuorien kustannusten kehitystä arvioitiin työkyvyttömyyseläkkeiden ja Kelan sairauspäivärahojen avulla. Molemmat luvut pienenivät selvästi (kuvio 3). Astman ja allergian takia korvatut sairauspäivät vähenivät reilun kolmanneksen vuodesta 2007 (–36 %; 108 500–69 600 päivää). Samalla työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset puolittuivat. Astman vuoksi eläkettä saaneiden määrä väheni (–62 %; 5 060–1 900) enemmän kuin allergian (–30 %; 1 490–1 040).

Vuodesta 2007 vertailukelpoiset suorat kustannukset vähenivät 5 % (liitetaulukko 3). Kun mukaan lasketaan vertailukelpoiset epäsuorat kustannukset, kokonaiskustannukset vähenivät allergiaohjelman aikana yhteensä 30 %.

Pohdinta

Astman ja allergian aiheuttamien kustannusten kehitys jatkui pääosin samansuuntaisena kuin 2010-luvun alun selvityksessä (2). Avohoitokäyntien määrä alkoi lisääntyä jo 2010-luvun alussa, ja samalla myös niistä aiheutuvat matkakustannukset kasvoivat. Muut vertailukelpoiset kustannukset vähenivät vuodesta 2007. Erityisesti vuodeosastohoidon ja työkyvyttömyysmenojen väheneminen oli voimakasta.

Astma on merkittävin allergiaan liitettävistä sairauksista, joskin astman ja muiden allergisten sairauksien hoitokustannukset lähestyvät toisiaan. 2000-luvun alussa erikoissairaanhoidossa allergian hoitoon käytettyä euroa kohden kului astman hoitoon lähes kolme euroa, mutta vuonna 2018 summa oli pienentynyt 1,4 euroon. Astman kustannuksia on pienentänyt erityisesti vuodeosastohoidon tarpeen väheneminen. Astman hoitopäivät ovat puolittuneet vuodesta 2007 ja vähentyneet kolmasosaan vuodesta 2000 myös perusterveydenhuollossa (1). Avohoitokäyntien määrän maltillinen kasvu riitti kuitenkin kääntämään erikoissairaanhoidon kustannukset lievään kasvuun. Muutokset ovat samansuuntaisia kuin erikoissairaanhoidossa yleensä, mutta astman ja allergian vuodeosastohoito on vähentynyt selvästi enemmän ja avohoitokäynnit lisääntyneet vähemmän kuin keskimäärin (17). Vuosien 2009 ja 2018 välillä erikoissairaanhoidon vuodeosastojaksot vähenivät 7 %; astman osalta vähenemä oli 37 %.

Astma ja allergia ovat usein lieviä sairauksia, jolloin lääkkeitä ja avohoitoa tarvitaan usein, mutta sairaalahoitoa harvoin. Lääkkeiden kulutus jatkoi tasaista kasvua, mutta kustannukset ovat jopa pienentyneet 2010-luvun aikana hintasäätelymekanismien ansiosta (18). Antihistamiinien kulutukseen on voinut vaikuttaa itsehoitolääkkeiden valikoiman laajeneminen ja hintojen lasku. Lääkkeiden kokonaismyynti kasvoi viimeisten viiden vuoden aikana 2,9:stä 3,3 miljardiin euroon (9).

Kelan järjestämän kuntoutuksen kustannukset ovat lähes puolittuneet vuodesta 2007. Väheneminen ei ole ollut suoraviivaista, sillä ammatilliseen kuntoutukseen pääsy helpottui vuoden 2014 alusta ja toisaalta vuodesta 2016 alkaen kuntoutukseen kohdistui valtion määrärahaleikkauksia (14). Vuonna 2018 kuntoutuksen kokonaiskustannukset olivat 475 miljoonaa euroa, joka on yli 100 miljoonaa enemmän kuin 2010-luvun alussa.

Koulujen ja päiväkotien allergiaruokaselvityksen paikkakunnat kattoivat lähes kolmanneksen Suomen väestöstä, mutta arviointia vaikeutti vaihtelu tietojen tarkkuudessa. Kaikilla paikkakunnilla oli käytössä allergiaohjelman mukaiset ohjeet ja tarpeettomien rajoitusten purkaminen näkyi myös kustannuksissa. Monella paikkakunnalla kustannukset vähenivät kolmanneksen. Lasten ruoka-allergioita paremmin tutkimalla dieettejä voitaisiin edelleen purkaa ja kustannuksia säästää (19).

Astman ja allergian epäsuorien kustannusten arviointi on vaikeaa, mutta sairauspäivärahakorvausten ja työkyvyttömyystilastojen perusteella myös nämä kustannukset pienenivät. Suorat ja epäsuorat kustannukset olivat yhteensä 1,5–1,8 miljardia euroa, mutta tuottavuuden menetyksien uudelleen arvioinnin takia summa on suurempi kuin vuonna 2011. Uusi laskelma perustui vuosina 2013 ja 2019 tehtyihin väestökyselyihin, joista jälkimmäisessä vastaajat arvioivat oireiden heikentävän enemmän työtehoa ja myös poissaoloja oli hieman useammin.

On vaikea arvioida, onko kyselyiden välillä tapahtunut todellista muutosta. Ajallista vertailua ei kyselyjen perusteella voida luotettavasti tehdä, koska jälkimmäisessä vastaajia oli vain puolet (n = 324) vuoden 2013 määrästä (n = 678). Astmaa sairastavien vastaajien määrä pysyi samana, mutta oli pieni (n = 130 ja 138). Tuloksen luotettavuutta lisättiin yhdistämällä aineistot.

Vertailukelpoisiin tilastoihin perusteella astman ja allergian suorat kustannukset pienenivät allergiaohjelman aikana noin 5 %. Kun otetaan huomioon myös sairauspäiväraha- ja eläketiedot, kokonaiskustannukset olivat 30 % pienemmät kuin vuonna 2007, eli kustannukset ovat vähentyneet keskimäärin 18 miljoonaa euroa vuodessa.

Ajanjaksona 2008–2018 yhteiskunnan kokonaismenot astman ja allergian hoidosta olisivat olleet noin 7,0 miljardia euroa, jos kustannukset olisivat pysyneet vuoden 2007 tasolla. Todellisuudessa koko ajanjakson kustannukset olivat noin 5,8 miljardia; siten teoreettinen kustannussäästö oli noin 1,2 miljardia euroa.

Allergisten sairauksien myönteinen kehitys on poikkeuksellista muihin kansantauteihin verrattuna (20). Diabetesta sairastavien määrä kasvoi vuosina 2002–2011 noin 70 %, ja samalla kustannukset lisääntyivät 50 % (21). Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat lisääntyneet (22) ja vuodesta 2016 alkaen ne ovat aiheuttaneet yli puolet kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä (23). Allergiataakan keventyminen on myös maailmanlaajuisesti poikkeavaa, sillä allergiaa ja astmaa sairastavien määrä lisääntyy niin kehittyneissä kuin kehittyvissä maissa ja kustannukset ovat kasvussa (24,25,26).

Kiitokset

Kiitämme tilastoja lähettäneitä henkilöitä ja tahoja. Kiitokset myös muille tiedusteluihin ja kysymyksiin vastanneille. Hanketta on tukenut Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.