Asiantuntijasta esihenkilöksi: mitä lääkäri toivoo johtamiskoulutukselta?
Lähtökohdat Johtajana toimiminen vaatii monipuolista osaamista, ja sitä on mahdollista kehittää. Yksi koulutusvaihtoehto Suomessa on Erikoislääkärien johtamiskoulutus. Tutkimustietoa koulutukseen hakeutuvien toiveista on hyvin vähän. Tällä tutkimuksella selvitettiin oppimistarpeita, jotka saavat hakeutumaan johtamiskoulutukseen.
MenetelmätTutkimus pohjautui erikoislääkärien johtamiskoulutukseen osallistuneiden 30 kurssilaisen hakulomakkeiden tietoihin sekä erillisellä kyselyllä 21 osallistujalta kerättyyn aineistoon. Menetelmänä käytettiin laadullista, aineistolähtöistä tutkimusotetta.
TuloksetSuurin osa koulutukseen osallistuneiden kuvaamista oppimistarpeista oli varsin hioutumattomia ja niitä oli vaikeaa tarkentaa. Konkreettisiksi koetuiksi tarpeiksi nousivat erityisesti talousosaaminen, hallintojohtaminen, terveydenhuollon toimintaympäristön parempi ymmärtäminen, henkilöstöjohtaminen, itsensä johtaminen sekä muutoksen johtaminen organisaatiossa. Usealla johtajalla oli selvä tarve myös vertaistuelle ja -oppimiselle.
Päätelmät Esihenkilötehtävissä jo jonkin aikaa toimineilla lääkäreillä ja hammaslääkäreillä on varsin jäsentymättömät toiveet johtamiskoulutukselle. Osallistujat toivovat saavansa erityisesti asioiden johtamiseen liittyviä taitoja.
Lääkäriliiton ja Hammaslääkäriliiton järjestämä Erikoislääkärien johtamiskoulutus on tarkoitettu johtavassa asemassa toimiville tai siihen pyrkiville erikoislääkäreille ja erikoishammaslääkäreille. Koulutusohjelman tavoitteena on antaa monipuolinen kuva terveydenhuollon johtamisjärjestelmään vaikuttavista tekijöistä ja tarjota johtamisen välineitä sekä tukea johtajana kehittymiseen (1).
Johtamiskoulutus voidaan nähdä interventiona, jonka tarkoituksena on tukea johtajana kehittymistä (2). Tavoitteiden saavuttamiseksi lääkärien on kehitettävä vahvat henkilökohtaiset ja ammattimaiset arvot sekä ymmärrettävä se monimutkainen ympäristö, jossa terveydenhuolto toimii.
Warren ja Carnall (3) peräänkuuluttivat koulutukseen hakeutuneiden henkilöiden oppimistarpeiden selvittämistä osana jokaista johtamiskoulutusta. Tämä mahdollistaa koulutuksen räätälöinnin koulutettavien tarpeisiin, kehittää koulutettavien reflektointitaitoja sekä mahdollistaa oman oppimisen seurannan.
Terveydenhuolto on toimintaympäristönä haastava, siiloutunut ja vaatii johtajalta monipuolista osaamista. Organisaatiot ovat usein monimutkaisia ja niissä työskentelee useita ammattiryhmiä. Tunnistettuja haasteita ovat muun muassa henkilöstön riittävyys, asiakkaiden lisääntyneet odotukset sekä johtamisosaamisen puute. Terveydenhuollon johtamisen kehittäminen on yksi tärkeimmistä keinoista terveydenhuollon strategisten tavoitteiden saavuttamisessa (4,5).
Lääkärin rooli johtajana on ristiriitainen, ja lääkärijohtajat joutuvat jatkuvasti mukautumaan erilaisiin tilanteisiin niin lääkärinä kuin johtajana (6,7,8). Johtajana toimiminen ei aina ole helppoa, ja johtajan rooli saatetaan nähdä profession sisällä jopa luotaantyöntävänä. Samaan aikaan lääkärijohtajat kohtaavat erityisiä haasteita johtaessaan vahvaa professioalaa sekä noustessaan usein vertaistensa joukosta johtajan rooliin (9,10).
Kun tiedämme koulutukseen hakeutuvien kouluttautumistarpeet ja -motiivit, voimme kehittää tarjolla olevaa koulutusta ja madaltaa lääkärien kynnystä hakeutua koulutukseen. Koulutetut lääkärijohtajat ovat koko työyhteisön etu. Lääkärin johtamiskoulutukseen kuluu niin rahaa kuin koulutuspäiviä, minkä takia koulutuksesta tulisi olla hyötyä sekä koulutettavalle että sen maksajallekin.
Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata niitä tarpeita, jotka saavat erikoislääkärin ja erikoishammaslääkärin hakeutumaan johtamiskoulutukseen.
Aineisto ja menetelmät
Tutkimuksessa analysoitiin keväällä 2019 Erikoislääkärien johtamiskoulutuksen aloittaneiden 30 erikoislääkärin ja -hammaslääkärin hakemuslomakkeita. Lisäksi analysoitiin hakemuslomaketta täydentävää kyselyä (21 vastaajaa), jossa kysyttiin johtamisuran pituutta sekä toiveita ja odotuksia koulutukselle. Kaikki koulutukseen osallistuneet suostuivat tutkimukseen sekä hakemuslomakkeen tietojen käyttämiseen osana tutkimusta.
Osallistujista 18 oli naisia ja 12 miehiä. Heistä kaksi oli erikoishammaslääkäreitä, loput erikoislääkäreitä. Tutkittavat olivat koulutuksen alkaessa 38–58-vuotiaita. Suurin osa koulutukseen osallistujista oli vielä johtamisuransa alussa, mutta mukana oli myös pidempään johtamistyötä tehneitä. Vähintään 4 vuotta johtamistyötä tehneitä oli täydentävän kyselyn mukaan seitsemän. Johtamisuran pituuden mediaani oli 2 vuotta (keskiarvo 3,5 v, vaihteluväli 0–11 v, n = 21).
Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä, jossa analyysiyksiköt eivät ole ennalta määrättyjä, vaan muotoutuvat aineiston mukaan. Ne voivat olla sanoja, lauseita tai teemoja (11). Aineistoa luettiin lukuisia kertoja läpi etsien ilmaisuja, jotka kuvasivat tiedollisia ja taidollisia valmiuksia, joita koulutuksessa olevat kokivat tarvitsevansa ja haluavansa oppia. Esiin nousseet teemat taulukoitiin (taulukko 1) analyysin tueksi. Kuvio 1 kuvaa tutkimuksen kulun.
Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista, eikä tutkimuksesta poisjäänti vaikuttanut koulutuksen etenemiseen. Tutkittaville annettiin tutkimusta kuvaava kirjallinen informaatio, jossa selvitettiin tutkimuksen kulku ja tarkoitus. Heiltä pyydettiin kirjallinen tietoinen suostumus.
Eettisen toimikunnan puoltoa tutkimuksen toteuttamiseksi ei tarvittu, sillä tietojen luovuttaminen sekä tutkimukseen osallistuminen olivat tutkittaville täysin vapaaehtoisia. Tutkimukseen osallistumisen pystyi keskeyttämään milloin vain tutkimuksen aikana. Koulutuksen järjestäjät mahdollistivat yhteydenotot koulutukseen osallistuviin.
Tulokset
Suurin osa koulutukseen osallistuneiden kuvaamista tavoitteista ja syistä hakeutua koulutukseen oli vielä varsin hioutumattomia. Konkreettisiksi asioiden johtamiseen liittyviksi koetuiksi tarpeiksi nousivat erityisesti talousosaaminen, hallinnollinen työ sekä terveydenhuollon toimintaympäristön parempi ymmärtäminen.
"– – Kollegoja kohtaan olisi vähintä mitä voin tehdä, että haen koulutusta johtamiseen. – –"
"Tarvitsen – – tietoa ja työvälineitä taloushallintoon liittyen. Olen vastuussa yksikön budjetista eikä minulla ole taloushallinnon koulutusta."
"Uskon saavani tähän organisointiin ja laadunvalvontaan liittyvää selkeää apua johtamiskurssilta."
Koulutukseen osallistuneille merkityksellisiksi teemoiksi nousivat myös ihmisten johtamiseen liittyvät kysymykset, joita olivat yleisyysjärjestyksessä henkilöstöjohtaminen, itsensä johtaminen sekä muutoksen johtaminen organisaatiossa. Henkilöstöjohtamisessa selkeimmin jäsentyneet tavoitteet olivat konfliktinratkaisutaitojen parantaminen sekä henkilöstön kehittämiseen liittyvä osaaminen.
"– – Viime aikoina on oikeasti alkanut kiinnostamaan työpaikalla olevien ilmapiiriongelmien ja ihmisten välisten ristiriitojen ymmärtäminen/selvittäminen. – –"
"Tavoitteenani on kehittyä ihmisten johtajana – –"
"– – miten jakaa itsensä asiantuntijana/kliinikkona toimimisen ja esimiehenä toimimisen kanssa? – –"
Osallistujilla näytti olevan tarvetta erityisesti asioiden johtamiseen liittyvien taitojen kehittämiselle, joskin lähes jokainen hakija kuvasi kehittymistarpeita niin ihmisten kuin asioiden johtamisessa (kuvio 2).
Monen hakijan oli vaikea sanallistaa omaa motivaatiotaan konkreettisesti, jolloin sanallistetuksi tavoitteeksi nousi vain halu kehittyä, yleisesti teoreettisen johtamiskoulutuksen saaminen tai hyväksi johtajaksi kasvaminen. Vain harva määritteli hyvän johtajan ominaisuuksia.
"Haluan johtamiskoulutusta."
"Halu paremmaksi esimieheksi ja paremmat johtamistaidot."
"Johtajana toivoisin osaavani olla johdonmukainen, reilu, kuunteleva, mukautuva, päättäväinen ja tarvittaessa rohkeakin.”
Johtamistaitojen viitekehyksen ulkopuolella merkittävä syy hakeutua koulutukseen oli erityisesti vertaistuen ja vertaisoppimisen tarve. Moni näki johtamiskoulutuksen tärkeänä osana omaa ammatillista kehittymistä.
"Vaihtaa kokemuksia muiden koulutuksessa olevien lääkäreiden kanssa ja keskustella ja oppia heidän kohtaamistaan haasteista ja saada työkaluja omaan johtamiseen."
“Toivon saavani – – ryhmästä myös vertaistukea sekä verkoston, johon voi peilata myös omia ajatuksiaan.”
Pidempään johtamistyötä tehneillä korostui erityisesti toive ymmärtää paremmin talousjohtamista ja hallinnon käytäntöjä. Johtamistaitojen kehittymistä toivottiin vastaavalla tavalla niin ihmisten kuin asioidenkin johtamisessa. Pidempään johtamistyötä tehneiden ajatukset omista kehittämiskohteista olivat pohditumpia ja jäsentyneempiä kuin muilla osallistujilla keskimäärin.
Päätelmät
Tässä työssä kuvataan eri uravaiheissa olevien lääkärijohtajien tarpeita johtamiskoulutukseen hakeutuessa. Koulutukseen hakeutuneiden lääkärijohtajien tarve johtamiskoulutukselle oli tulosten mukaan ilmeinen.
Johtajana kehittyminen on johtajuuden vähiten tutkittu osa-alue ja siitä on vain vähän tieteellisiä teorioita (12). Johtamiskoulutuksesta vaikuttaa kuitenkin olevan hyötyä (13). Mielenkiintoisen juuri tästä joukosta tekee se, ettei heillä ole aiempaa johtamiskoulutusta suoritettuna, poikkeuksena erikoistumiskoulutuksen aikainen pakollinen johtamiskoulutus, jolloin on mahdollisuus arvioida vielä varsin lähtötilanteessa olevaa johtajuuden kehitystä. Moni tutkija onkin nostanut esiin juuri johtajan uran alussa tapahtuvan tukemisen tärkeyden (14).
Kun tunnistetaan kouluttautuvien kokemia tarpeita, voidaan johtamiskoulutusta toteuttaa paremmin ja saada johtamiskoulutusta tarvitsevat hakeutumaan jo johtamisuran aikaisessa vaiheessa koulutuksen piiriin. Tässä aineistossa osa johtajista oli toiminut jo pitkäänkin johtamistehtävissä ilman muodollista johtamiskoulutusta.
Terveydenhuollon johtajat tarvitsevat työssään osaamista niin ihmisten kuin asioiden johtamiseen. Terveydenhuollossa ei käytännössä voi toimia, jos ei hallitse taitoja molemmista osa-alueista. Siksi johtamiskoulutuksessa on hyvä keskittyä näihin molempiin. Tutkimuksessa nousi myös selvästi esiin johtajien oma tarve näiden kehittämiseen.
Tutkimukseen osallistuneiden kuvaamat johtamiskoulutukseen hakeutumisen perusteet olivat samansuuntaisia, kuin terveydenhuollon johtamiskoulutuksen yleiset tavoitteet (15), sekä linjassa Lääkäriliiton asettamien tavoitteiden kanssa (1). On kuitenkin mielenkiintoista, ettei osallistujien kokemista koulutustarpeista noussut lainkaan laajempia ja pidemmälle tähtääviä teemoja, kuten strateginen johtaminen. Näiden sanallistaminen saattaa olla hakuvaiheessa vaikeampaa kuin hyvin konkreettisten yksittäisten asioiden tunnistaminen, kuten taloudellisen viitekehyksen ymmärtäminen. Aiemman johtamiskokemuksen ja -koulutuksen puute saattaa vaikeuttaa tarpeiden sanallistamista.
Erityisesti osallistujat toivoivat asioiden johtamisen osaamista, kuten talous- ja hallintotaitoja. Aiheesta toisaalta löytyy runsaasti kirjallisuutta, jota olisi mahdollista opiskella myös itsenäisesti. Lääkärien peruskoulutuksessa näitä teemoja on tarjolla vain vähän. Näiden taitojen korostaminen esimerkiksi osana yleislääketieteen erityiskoulutusta voisi tuoda lääkäreille laajemmin näkemystä ja tarvittavaa osaamista aiheesta.
Kontaktiopetuksena toteutettavassa koulutuksessa olisi erityisesti mahdollista kehittyä ihmisten johtamiseen liittyvissä taidoissa, joiden opiskeleminen pelkästä kirjallisuudesta on haastavampaa. Peruskoulutusvaiheessa teoreettinen johtamiskoulutus ei välttämättä tunnu vielä niin olennaiselta, kun kliininen osaaminen on enemmän opintojen keskiössä. Sen sijaan jokaiselta lääkäriltä odotetaan hyviä vuorovaikutustaitoja sekä keinoja ratkaista konflikteja (16). Näiden taitojen opettelemisesta hyötyisi jokainen lääkäri.
Tutkimuksessa nousi esiin myös johtajien toive vertaisoppimiselle ja vertaistuelle. Niillä on todettu olevan suuri merkitys johtajaroolin kehittymisessä, ja niiden kautta johtajat saavat myös kokea muutoin usein hyvin yksinäisessä työssään yhteenkuuluvuutta (3). Vertaisoppimisesta saattaa olla enemmän hyötyä, kun osallistujilla on laajempi kokemuspohja.
Tutkimusta johtamiskoulutukseen hakeutuvien tarpeista on hyvin vähän. Onkin mielenkiintoista, että tutkimus keskittyy enemmän koulutusten järjestäjien asettamiin tavoitteisiin, kuin johtamiskoulutukseen hakeutumisen syihin. Johtajana kehittymisen edistämiseksi olisi hyödyllistä kerätä henkilökohtaiset tavoitteet ja verrata niitä siihen, mihin koulutuksella on päästy. Jos koulutukseen vain hakeudutaan ilman tarkemmin jäsentyneitä tavoitteita ja toiveita, voi kyseenalaistaa, saako koulutuksesta lopulta merkittävää hyötyä.
Tutkimuksessa on rajoituksensa. Kysely kohdistui vain yhden koulutuksen opiskelijoihin. Toisaalta aineisto kyllääntyi analyysiä tehdessä eli uusia teemoja ei enää noussut esille (17). Laadullisessa analyysissä tutkijan subjektiiviset valinnat vaikuttavat lopputulokseen, ja siksi ensimmäinen, toinen ja neljäs kirjoittaja analysoivat tutkimusaineiston ja vertasivat saamiaan tuloksia keskenään; tämä menetelmä lisäsi tulosten vahvistettavuutta (18). Erilaiset tulkinnat eivät välttämättä vähennä tutkimuksen luotettavuutta, koska ne lisäävät ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä (19).
Koulutukseen hakijat ovat lukeneet hakiessaan koulutuksen tavoitteet, jolloin osa tavoitteista näkyy varmasti suoraan hakemusteksteissä. Nämä samat teemat kuitenkin nousivat edelleen esiin hakemuslomaketta täydentävissä kyselyissä, jolloin koulutuksen tavoitteet eivät olleet hakutilannetta vastaavalla tavalla esillä.
Lisää tutkimusta aiheen parissa tarvitaan. Tarkoituksena on toteuttaa tutkimuksen kohderyhmälle jatkotutkimus, jotta saadaan pitkittäisaineistoa koulutuksen koetuista hyödyistä.
Päivi Rautava: Asiantuntijalausunto (Helsingin yliopisto, dosentuurilausunto).
Muut kirjoittajat: Ei sidonnaisuuksia.
Tämä tiedettiin
• Terveydenhuollon johtajat tarvitsevat työssään osaamista niin ihmisten kuin asioiden johtamiseen.
• Erikoislääkärien johtamiskoulutuksen tavoitteena on antaa monipuolinen kuva terveydenhuollon johtamisjärjestelmään vaikuttavista tekijöistä ja tarjota johtamisen välineitä sekä tukea johtajana kehittymiseen.
Tutkimus opetti
• Koulutukseen hakeutumisen vaiheessa omien motiivien konkreettinen sanoittaminen oli vaikeaa.
• Konkreettisia toiveita osallistujilla olivat erilaiset asioiden johtamisen taidot, kuten talous- ja hallinto-osaaminen; tämä toive korostui pidempään hallinnollista työtä tehneillä.
• Laajempia kokonaisuuksia, kuten strategista tai tiedolla johtamista, ei nostettu esiin.
- 1
- Suomen Lääkäriliitto ry kotisivut. Erikoislääkärin johtamiskoulutus. (siteerattu 13.5.2022). www.laakariliitto.fi/palvelut/koulutukset/erikoislaakarien-johtamiskoulutus/
- 2
- Brungardt C. The making of leaders: A review of the research in leadership development and education. J Leadersh Stud 1996;3:81–95.
- 3
- Warren OJ, Carnall R. Medical leadership: why it's important, what is required, and how we develop it. Postgrad Med J 2011;87:27–32.
- 4
- Grönroos E, Perälä M-L. Johtamistutkimus terveydenhuollossa – kirjallisuuskatsaus. Helsinki: Stakesin monistamo 2004. urn.fi/URN:NBN:fi-fe201204193794
- 5
- Weisbord MR. Why organization development hasn’t worked (so far) in medical centers. Kirjassa: Organization diagnosis: A workbook of theory and practice. Health Care Manage Rev 1976;1:17–28.
- 6
- Andersson T. The medical leadership challenge in healthcare is an identity challenge. Leadersh Health Serv 2015;28:83–99.
- 7
- Tuononen TA, Suominen AL, Lammintakanen J. Career path from a dentist to a leader. Leadersh Health Serv 2018;31:384–97.
- 8
- Huikko-Tarvainen S, Sajasalo P, Auvinen T. Lääkärijohtajan johtamisroolit – laadullinen tutkimus. Suom Lääkäril 2020;48:2607–11.
- 9
- Virtanen JV. Johtajana sairaalassa. Johtajan toimintakenttä julkisessa erikoissairaalassa keskijohtoon ja ylimpään johtoon kuuluvien lääkäri- ja hoitajataustaisten johtajien näkökulmasta. Turun kauppakorkeakoulu A-2:2010.
- 10
- Lobas JG. Leadership in academic medicine: capabilities and conditions for organizational success. Am J Med 2006;119:617–21.
- 11
- Elo S, Kyngäs H. The qualitative content analysis process. J Adv Nurs 2007;62:107–115.
- 12
- Avolio BJ, Avey JB, QuisenberryD. Estimating return on leadership development investment. Leadersh Q 2010;21:633–44.
- 13
- Avolio BJ, Reichard RJ, Hannah ST, Walumbwa FO, Chan A. A meta-analytic review of leadership impact research: Experimental and quasi-experimental studies. Leadersh Q 2009;20:764–84.
- 14
- Benjamin B, O'Reilly C. Becoming a leader: Early career challenges faced by MBA graduates. Acad Manag Learn Educ 2011;10:452–72.
- 15
- Clausen C, Cummins K, Dionne K. Educational interventions to enhance competencies for interprofessional collaboration among nurse and physician managers: an integrative review. J Interprof Care, 2017;31:685–95.
- 16
- Chen TY. Medical leadership: An important and required competency for medical students. Ci Ji Yi Xue Za Zhi 2018;30:66–70.
- 17
- Tuomi T, Sarajärvi A. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi 2018.
- 18
- Kylmä J, Juvakka T. Laadullinen terveystutkimus. Helsinki: Edita Prima Oy 2012.
- 19
- Malterud K. Qualitative research: standards, challenges, and guidelines. Lancet 2001;358:483–8.
From expert to superior: qualitative analysis of reasons for seeking leadership training
BackgroundEvery leader needs a set of different skills that can be practised. One leadership and management course in Finland is the Medical Specialist leadership course. There has been little research looking at the hopes and expectations of attendees of these courses.
MethodsQualitative content analysis was chosen for analysing the data. The material consisted of 30 application forms and 21 questionnaires completed by the participants.
ResultsMost of the reasons why participants were attending the course were not clear. Some of the concrete areas where participants saw needs were financial understanding, administrative work, better understanding of healthcare systems, human resource management, self-management and leading change. Many leaders also recognized the need for peer support and learning with colleagues.
ConclusionsMedical doctors and dentists who have been working in a leading role do not have a clear vision on what they want to achieve with their leadership training. Participants mainly wished to learn management skills.
Mirva Matikka, Tiina Tuononen, Päivi Rautava, Johanna Lammintakanen
Mirva Matikka
M.D., Doctoral Researcher
University of Turku, Faculty of Medicine, Public Health