15-vuotiaiden ylipaino ja painon kokeminen WHO-koululaistutkimuksessa

Lihavuus on WHO:n (1) mukaan globaali ongelma myös lasten ja nuorten keskuudessa. Lihavuuden lisääntymisen myötä tyypin 2 diabetes on yleistymässä yhä nuorempien sairaudeksi. Tämä merkitsee terveydenhoitokustannusten lisääntymistä tulevina vuosina. Suomalaisten nuorten ylipainoisuus ja lihavuus ovat yleistyneet huomattavasti parin viime vuosikymmenen aikana (2,3,4).

Nuoruusiän yksi kehitystehtävä on muodostaa kuva omasta kehosta, ja koettu paino on osa tätä kuvaa. Tytöillä teini-iän fyysisiin muutoksiin kuuluu kehon rasvan lisääntyminen (5), mikä aiheuttaa usein tyytymättömyyttä omaan kehoon ja painoon. Lähes joka toinen suomalainen 13-16-vuotias tyttö on mielestään liian lihava, kun taas suomalaispojista itseään liian lihavana pitää noin joka viides (6,7,8,9,10,11). Samankaltaisia tuloksia tyttöjen tyytymättömyydestä painoonsa on myös muualta länsimaista (12,13,14), mutta maiden välisiä vertailutietoja on niukasti saatavilla.

Oman painon kokeminen ja laihduttaminen ovat yhteydessä toisiinsa. Nuorten laihduttamisen ja painohuolien takana näyttää olevan vahvemmin kokemus lihavuudesta kuin todellinen ylipaino (12,15). WHO-koululaistutkimuksen mukaan aikavälillä 1994-2002 laihduttavien 15-vuotiaitten suomalaistyttöjen osuus vähintään kaksinkertaistui: vuoden 2002 kyselyssä 15 % tytöistä ilmoitti olevansa kyselyn ajankohtana laihdutuskuurilla. Lisäksi noin yksi kolmesta 15-vuotiaasta tytöstä oli mielestään laihdutuskuurin tarpeessa, vaikkei kyselyhetkellä laihduttanutkaan. Laihduttaminen yleistyi hieman myös pojilla tarkastelujakson aikana (11). Laihduttavien suomalaisnuorten osuudet olivat kuitenkin pieniä verrattuna esimerkiksi yhdysvaltalaisiin teini-ikäisiin nuoriin, joista puolet tytöistä ja kolmannes pojista ilmoitti pyrkivänsä pudottamaan painoaan (16).

Ylipainoisten nuorten oman painon kokemista ja laihduttamisen yleisyyttä ei kansainvälisesti ole juurikaan tutkittu. Tiedot oman painon arvioimisesta ja painon pudottamisesta kertovat ylipainoisten nuorten asenteista omaa painoaan kohtaan ja ovat tärkeitä suunniteltaessa toimenpiteitä ylipainoisuuden ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan WHO-koululaistutkimuksen kansainvälisen aineiston perusteella 15-vuotiaiden nuorten ylipainoisuuden esiintymistä ja ylipainoisten nuorten käsitystä omasta painostaan ja painon pudottamisen yleisyyttä Euroopassa, Israelissa ja Pohjois-Amerikassa.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimuksen aineisto on osa kansainvälistä WHO-koululaistutkimusta (Health Behaviour in School-aged Children, HBSC study), joka on Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimiston kanssa yhteistyössä toteutettu pitkäkestoinen 11-, 13- ja 15-vuotiaitten lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia sekä terveyskäyttäytymistä selvittävä tutkimus.

Koko maata edustavat aineistot kerättiin syksyn 2001 ja kevään 2002 aikana kansainvälisen tutkimusprotokollan mukaisella standardoidulla kysymyslomakkeella, johon oppilaat vastasivat nimettöminä oppitunnin aikana opettajan valvonnassa. Poikkeuksen tähän muodostivat Saksa ja Italia, joissa kerättiin alueelliset aineistot. Belgiassa kerättiin erilliset edustavat aineistot flaamin ja ranskankielisiltä alueilta. Tässä artikkelissa keskitytään 15-vuotiaisiin nuoriin. Mukana tutkimuksessa ovat ne maat, joissa vähintään 85 % sekä työtöistä että pojista oli ilmoittanut painonsa ja pituutensa. Puuttuvien tietojen vuoksi aineistosta poistettiin ranskankielinen Belgia, Englanti, Grönlanti, Irlanti ja Skotlanti. Unkari poistettiin, koska siellä painon pudottamista kysyttiin kansainvälisestä protokollasta poikkeavalla tavalla. Artikkelissa on mukana 29 maata ja aluetta. Puhdistetun aineiston koko maittain ja sukupuolittain esitetään kuviossa 1. Tarkemmat tiedot aineistonkeruusta ja tutkimusprotokollasta löytyvät tutkimuksen www-sivuilta http://www.hbsc.org/ ja viimeisimmästä kansainvälisestä tutkimusraportista (17).

Nuorten ilmoittamista pituuksista ja painoista laskettiin painoindeksit, joiden avulla tarkasteltiin ylipainoisuutta ja lihavuutta. Ylipainoisuuden ja lihavuuden raja-arvoina käytettiin kansainvälisiä lapsille ja nuorille tarkoitettuja ikä- ja sukupuolispesifisiä painoindeksin raja-arvoja (18). Ylipainoisiksi kutsutaan tässä tutkimuksessa kaikkia niitä nuoria, joiden painoindeksi on yhtä suuri tai ylittää raja-arvon, joka vastaa aikuisilla arvoa 25 kg/m², ylipainoiset nuoret on luokiteltu lihomisvaarassa oleviin (vastaa aikuisten BMI:tä 25-29,9 kg/m²) ja lihaviin nuoriin (vastaa aikuisten BMI >= 30 kg/m²).

Nuorten käsitystä omasta painostaan kysyttiin seuraavasti: Pidätkö itseäsi ...? Vastausvaihtoehdot olivat: liian laihana, hieman liian laihana, sopivan kokoisena, hieman liian lihavana, liian lihavana. Vastaukset luokiteltiin kolmeen luokkaan: laiha, sopiva, lihava. Painon pudottamisen yleisyyttä selvitettiin kysymyksellä: noudatatko tällä hetkellä tiettyä ruokavaliota tai yritätkö muuten pudottaa painoasi? Vastausvaihtoehdot olivat: En, painoni on ok; En, mutta minun pitäisi laihtua; En, koska olen liian laiha; Kyllä.

Tilastolliset analyysit suoritettiin SPSS for Windows (versio 12) -ohjelmistolla.

TULOKSET

Painoindeksin mukainen ylipaino

Tyttöjen ylipainoisuus vaihteli kahdestakymmenestä prosentista kolmeen prosenttiin. Yleistä ylipainoisuus oli Yhdysvaltojen lisäksi Kanadassa, Walesissa ja Maltalla, jälkimmäisissä maissa noin 17 % tytöistä oli ylipainoisia. Lihavia näiden maiden tytöistä oli noin 3-5 %. Harvinaisinta tyttöjen ylipainoisuus oli Baltian maissa sekä Venäjällä, Ukrainassa ja Puolassa. Pohjoismaiden välillä ei ollut suuria eroja tyttöjen ylipainoisuuden esiintymisessä. Suomalaisista, norjalaisista ja tanskalaisista tytöistä ylipainoisia oli noin yhdeksän prosenttia, ruotsalaisista kuusi prosenttia. Lihavia Pohjoismaiden tytöistä oli prosentin verran (kuvio 1).

Pojilla ylipainoisuus, myös lihavuus, oli yleisempää kuin tytöillä kaikissa tutkimusmaissa. Ylipainoisten poikien osuudet olivat suurimmat Yhdysvalloissa ja Maltalla, missä noin kolmannes pojista oli ylipainoisia. Kanadassa ja Kreikassa noin neljännes pojista oli ylipainoisia, kun taas Walesissa, Espanjassa ja Italiassa noin viidennes. Lihavia pojista oli 2-12 %. Yleisintä lihavuus oli Maltalla ja Yhdysvalloissa, Kanadan ja Walesin pojista lihavia oli noin 5 %. Ylipainoisten poikien osuudet olivat pienimmät samoissa maissa kuin tytöillä, eli Baltian maissa sekä Venäjällä, Ukrainassa ja Puolassa. Pohjoismaissa noin 15 % pojista oli ylipainoisia, Suomessa luku oli hieman suurempi (17 %), lihavia pojista oli 1-3% (kuvio 1).

Ylipainoisten nuorten käsitys omasta painosta

Suurin osa painoindeksin mukaan ylipainoisista tytöistä arvioi itsekin painavansa liikaa, sillä tutkimuksessa mukana olleista 29 maasta ja alueesta 18:ssa yli 90 % ylipainoisista tytöistä piti itseään liian lihavana. HBSC-maiden keskiarvo oli 90 %. Sloveniassa peräti kaikki painoindeksin mukaan ylipainoisiksi luokitellut tytöt myös kokivat olevansa lihavia. Sopivan kokoisena itseään piti ylipainoisista tytöistä keskimäärin 10 %, lukua nosti Ukraina, jossa 37 % ylipainoisista tytöistä piti itseään sopivan kokoisena. Pohjoismaiden ylipainoisten tyttöjen arviot omasta lihavuudesta vaihtelivat Norjan 83 %:sta Suomen 98 %:iin (kuvio 2).

Ylipainoiset 15-vuotiaat pojat eivät kokeneet omaa painoaan samoin kuin tytöt. Verraten moni poika piti painoaan sopivana, jotkut kokivat itsensä jopa liian laihaksi. Ylipainoisten poikien itsensä lihavaksi kokeminen vaihteli Itävallan 81 %:sta Liettua 37 %:iin, keskimäärin 63 % ylipainoista pojista piti itseään lihavana. Yhdysvalloissa ja Maltalla, missä ylipainoisuuden esiintyminen oli yleisintä, korkeintaan 60 % ylipainoisista pojista piti itseään lihavana. Pohjoismaissa ylipainoisten poikien arviot omasta lihavuudesta vaihtelivat Norjan 51 %:sta Tanskan 70 %:iin (kuvio 3).

Painonpudottamisen yleisyys

Valtaosa ylipainoisista tytöistä joko laihdutti parhaillaan tai oli mielestään laihduttamisen tarpeessa. Tutkimusajankohtana painoaan pudottavien ylipainoisten tyttöjen osuudet vaihtelivat Liettuan 27 %:sta Tanskan 79 %:iin. Pohjoismaissa painoaan pudottavien ylipainoisten tyttöjen osuudet olivat pienimmät Ruotsissa ja Suomessa, joissa noin kolmannes tytöistä laihdutti tutkimusajankohtana. Maissa, joissa ylipainoisten tyttöjen osuudet olivat suurimmat, aktiivisia laihduttajia oli 47-54 %. Korkeintaan 15 % ylipainoisista tytöistä (Alankomaat) ilmoitti, ettei laihduta koska oma paino on sopiva (kuvio 4).

Painoindeksin mukaan ylipainoiset pojat pudottivat painoaan tai ajattelivat, että heidän pitäisi laihduttaa huomattavasti harvemmin kuin samanikäiset ylipainoiset tytöt. Yleisintä ylipainoisten poikien painon pudottaminen on Yhdysvalloissa (37 %) ja Tanskassa (35 %). Suomalaiset ylipainoiset pojat laihduttivat harvemmin (13 %) kuin muiden Pohjoismaiden ylipainoiset pojat. Painoaan pudottavien ylipainoisten poikien osuudet olivat pienimmät Ukrainassa ja Portugalissa (kuvio 5).

Kaikissa tutkimusmaissa huomattavasti suurempi osa ylipainoisista pojista kuin tytöistä piti painoaan sopivana eikä edes harkinnut laihduttamista. Arviot vaihtelivat Ukrainan 58 %:sta Italian 15 %:iin, HBSC-maiden keskiarvo oli 32 %. Muutama prosentti ylipainoisista pojista piti itseään liian laihana, eikä tämän vuoksi pitänyt painon pudottamista ajankohtaisena (kuvio 5).

POHDINTA

Selvästi harvinaisinta nuorten ylipainoisuus oli itäisen Euroopan maiden, eli Baltian maiden, Venäjän ja Ukrainan alueella. Syinä lienevät maiden kansantalouden tilanne, länsimaisen pikaruokakulttuurin puuttuminen tai vähäisyys tutkimusajankohtana (2001/2002) sekä kotiruokakulttuurin vahvuus.

Länsimainen, jatkuvaa napostelua ja virvoitusjuomien juomista, runsaita annoksia ja paljon piilorasvoja sisältävä ruokakulttuuri on saanut Yhdysvaltojen, Kanadan ja Walesin lisäksi jalansijaa myös Välimeren alueella. Jos nuoria houkuttava pikaruokamahdollisuus tulee perinteisen välimerellisen, lasten säännöllisestä syömisestä huolehtivan ruokakulttuurin lisäksi, voi nuoren saama energiamäärä nousta hyvin suureksi. Tämä lienee yksi Maltan, Espanjan ja Kreikan ylipainoisuustuloksia selittävät tekijä.

Kansainvälisessä 29 maan ja alueen nuorten ylipainoisuuden esiintyvyyden vertailussa suomalaiset pojat sijoittuvat kärkipäähän. He olivat 9. sijalla, kun taas suomalaiset tytöt olivat tarkastelussa keskivaiheilla.

Ylipainoisuuden esiintymisessä oli löydettävissä jonkinlaista maantieteellistä ja kulttuurista jakaantumista, mutta ylipainoisten nuorten painon kokeminen ja painon pudottaminen ovat ilmiöitä, joiden perusteella maita on tässä tutkimuksessa vaikea ryhmitellä. Painoindeksin mukaisen ylipainon ja oman painon kokemisessa ilmeni kuitenkin selvä sukupuoliero: valtaosa ylipainoisista tytöistä piti itseään liian lihavana (HBSC ka 90 %), mutta pojista selvästi harvempi (HBSC ka 63 %).

Ylipainoiset tytöt laihduttivat tutkimusajankohtana yleisemmin kuin ylipainoiset pojat. Heillä oli myös selvästi poikia enemmän paineita laihduttamiseen. Pojat sen sijaan kokivat painonsa verraten yleisesti sopivaksi, eivätkä siksi edes harkinneet laihduttamista. Suomalaiset ylipainoiset pojat kokivat painonsa kuten HBSC-maiden ylipainoiset pojat keskimäärin, tytöt sen sijaan pitivät keskimääräistä yleisemmin itseään lihavina. Suomalaisten ylipainoisten painoaan pudottavien poikien ja tyttöjen osuudet olivat pienemmät kuin HBSC-maissa keskimäärin.

Oman painon arvioinnissa vertaisryhmät ovat tärkeitä. Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan ajanjaksolla 1979-1999 itseään lihavina pitävien 12-18-vuotiaitten suomalaistyttöjen osuudet ovat hienoisesti laskeneet (10). Tämä liittynee lihavuuden yleistymiseen ja ehkä myös realistisempaan oman painon arviointiin. Mielenkiintoista on myös se, että vaikka ylipainoisten poikien osuus on Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan kasvanut ajanjaksolla 1979-1999, niin poikien käsityksissä painostaan ei ole tapahtunut muutosta. Pojat ovat tyttöjä vähemmän sidoksissa painoon liittyviin ulkonäköpaineisiin, he kokevat yleisesti murrosikään liittyvän lihasmassan lisääntymisen ja hartioiden levenemisen myönteisinä. Myös kansainvälisessä vertailussa pojat pitävät omaa kehoaan tyttöjä yleisemmin sopivan kokoisena eivätkä ylipainoisinakaan juuri laihduttaneet.

Aikaisempien tutkimusten perusteella tyttöjen tyytymättömyys omaan painoon ja normaalipainoistenkin tyttöjen laihduttaminen ovat yleisiä ilmiöitä, sillä jo viisivuotiaiden tyttöjen käsitykset laihduttamisesta heijastelevat heidän äitiensä laihdutuskäyttäytymistä (19). Laihduttamisesta on nyky-yhteiskunnassa tehtykin suoranainen naisellinen hyve, joka koskee lähes kaikkia naisia, mutta erityisesti ylipainoisia. Populaarijulkaisujen laihduttamisohjeissa keskitytään yleensä kuitenkin lähes pelkästään ulkomuodon parantamiseen, hyvin harvoin mainitaan ylipainon terveydellisiä riskejä, esimerkiksi tyypin 2 diabetesta.

Tässä WHO-koululaistutkimuksen kansainväliseen aineistoon perustuvassa tutkimuksessa tytöt näyttäisivät olevan verraten motivoituneita tekemään jotain omalle ylipainolleen. He joko laihduttivat parhaillaan tai pitivät laihduttamista tarpeellisena. Poikien käsitykset omasta painosta olivat positiivisempia ja laihduttaminen harvinaisempaa kuin tytöillä. Tämä heijastanee suurempaa yhteiskunnallista toleranssia miesten ylipainoisuudelle ja sitä, ettei poikien ylipainoisuutta ja painon hallintaa käsitellä mediassa yhtä yleisesti kuin tyttöjen vastaavia ilmiöitä. Tutkimuksen mukaan kuitenkin myös monet pojat näyttäisivät olevan valmiita toimimaan ylipainonsa suhteen. Nuorten oman tietoisuuden herättämiseksi ja asiallisten ja oikeiden painon hallinnan keinojen toteuttamiseksi he tarvitsivat juuri omalle ikäryhmälleen kohdennettua, nuoriin vetoavaa ja monipuolista tiedottamista ja materiaalia. Poikien etuna painon hallinnassa tyttöihin verrattuna on se, että heidän pituuskasvunsa on 15-vuoden iässä yleensä vielä kesken, joten painon pudottamisen sijaan oikeiden ruokailu-, liikunta- ja nukkumistottumusten omaksuminen sulattanee ylimääräisen rasvan ajan myötä (20).

Tutkimuksen tulokset perustuvat nuorten itse ilmoittamiin arvoihin. Aikaisempien tutkimusten mukaan nuorten ilmoittamat pituus- ja painotiedot ovat melko luotettavia ja ylipainoisuusluokittelu niiden perusteella lasketuista painoindekseistä on onnistunut hyvin (21,22). Ongelmana tutkimuksessa olivat suuret puuttuvien tietojen osuudet. Mahdollisimman laajan kansainvälisen vertailun toteuttamiseksi mukaan otettiin ne maat, joissa 85 % nuorista oli ilmoittanut pituutensa ja painonsa. Yhtenä syynä puuttuviin tietoihin on kouluterveydenhuollon palvelujen sisältöjen ja saatavuuden erot tutkimusmaissa. Osassa maista oppilaita ei mitata ja punnita säännöllisesti koulussa. WHO-koululaistutkimuksen kansainvälisessä aineistossa pituus- ja painotietojen raportoimatta jättäminen on yhteydessä seuraaviin tekijöihin: matala sosioekonominen asema; fyysinen inaktiivisuus; painon pudottaminen tutkimusajankohtana tai painon pudottamisen harkitseminen sekä vähäinen hedelmien ja vihannesten kulutus. Lisäksi paino- ja pituustietojen raportoimatta jättäminen on yhteydessä ylipainoisuuden yleisyyteen kyseisessä maassa ja nuoren omaan kehotyytymättömyyteen (23).

WHO-koululaistutkimus antaa kuitenkin mahdollisuuden laajaan kansainväliseen vertailuun, mikä on tärkeää, koska suurella todennäköisyydellä lihavista lapsista ja nuorista tulee lihavia aikuisia (24,5,25). Tässä tutkimuksessa ylipainoisuus oli yleisintä maissa, joissa ruokakulttuuri ei suosi tiettyjä ruoka-aikoja, ruokailun säännöllisyyttä tai kohtuutta tai pikaruokakulttuuri on nuoren muun aterioinnin lisänä kasvattamassa energiansaantia. Ylipainoisuuden ehkäisyssä ja hoitamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota elämäntapaan ja sitä määrittäviin yksilö- ja yhteisö- ja yhteiskuntatason tekijöihin. Globaalissa kulttuurissa tarvitaan ilmiöiden kriittistä tarkastelua. Kaupallinen ruokatalous ei kysele, oletko jo kylläinen; se myy houkuttelevilla mielikuvilla ja haluttavilla makuelämyksillä hyvin syöneellekin vielä yhden annoksen. Elämäntapavalintojen kokonaisvaltainen ja kriittinen tarkastelu yhdessä nuoren itsensä ja hänen perheensä kanssa voi antaa hyviä työkaluja arjen päätöksentekotilanteisiin. Erityisesti lihomisvaarassa olevat pojat ja heidän perheensä olisi heräteltävä kiinnostumaan elämäntapamuutoksista, koska 15-24-vuotiaat miehet ovat olleet Suomessa nopeimmin lihavoitunut ryhmä (26,4).

Aikaisempien tutkimustulosten perusteella nuoret toisaalta kokevat painohuolia ja pudottavat turhaan painoaan (11,23). Kouluterveydenhuollon, koulun terveyskasvatuksen ja terveystiedon opetuksen yhteisin ponnistuksin tulisi lisätä nuorten ja heidän perheidensä kykyä kriittisesti tarkastella nykykulttuuriin liittyvää ulkonäkökeskeisyyttä sekä terveysviesteillä leikittelevää mainontaa. Toisaalta nuorten aiheettomien painohuolien vastapuolena ovat todellisen ylipainoisuuden ja lihavuuden yleistyminen. Lihavuuden ennaltaehkäisyssä perusterveydenhuolto ja perheet sekä nuoret itse ovat suuren haasteen edessä nykyisessä sosiaalisessa tilanteessa, missä ruoka-ajat, kohtuus ja valintojen rajallisuus ovat menettäneet asemansa jatkuvalle napostelulle, suurille annoksille, valmisruokien yleistymiselle ja valintojen moninaisuudelle samanaikaisesti kun paikallaan istuva, passiivinen elämäntapa (27) on osalle nuorisoa yhä yleisempää. Oikein suunnattujen, nuorten ja heidän perheidensä erilaisten elämäntilanteiden huomioon ottavien ja erityisesti nuoria koskettavien elämäntapamuutoksia tukevien toimintakäytäntöjen kehittäminen vaatii alueelle myös interventiotutkimusta.