HLA-geenien osuus MS-taudissa oletettua suurempi
Multippeliskleroosi (MS) on keskushermoston myeliiniä vaurioittava krooninen tulehduksellinen sairaus, jonka puhkeamiseen vaikuttavat sekä ympäristö- että perintötekijät. Kliinisesti MS muodostaa laajan kirjon erilaisia neurologisia oireita ja löydöksiä, joista tyypillisimpiä ovat erilaiset halvaukset, tunto- ja näköhäiriöt, ataksia sekä autonomisen hermoston häiriöt. Histopatologisesti MS:ssä tavataan useita aivojen tai selkäytimen valkeaan aineeseen paikantuvia tulehduspesäkkeitä; tulehdusreaktion syntymekanismit ovat kuitenkin vielä epäselviä. Monet infektiot voivat aiheuttaa MS-potilaalle pahenemisvaiheen; infektion laukaisema autoimmuunireaktio myeliinä kohtaan onkin keskeisin patogeneettinen selitysmalli. Mikrobeista erityisesti virukset ovat olleet aktiivisen tutkimuksen kohteena, ja kohonneita vasta-ainepitoisuuksia useita tavallisia viruksia kohtaan on todettu sekä MS-potilaiden seerumissa että likvorissa. Monet tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että mitään spesifiä MS-agenssia ei ehkä ole olemassa vaan useat mikrobit voivat johtaa taudin puhkeamiseen geneettisesti alttiilla henkilöllä. Geneettinen näkökulma taudin tutkimuksessa onkin voimistunut, vaikka kyseessä ei olekaan mendelistisellä tavalla perinnöllinen sairaus.