Lasten toimenpidekivun hoito

Lasten leikkauksiin liittyvän kivun tutkimus yleistyi 1980-luvun puolivälin jälkeen. Se on osoittanut, että vanhat myytit lasten ja erityisesti pienten lasten aikuisia vähäisemmästä kyvystä kokea kipua ja reagoida siihen eivät pidä paikkaansa. Tämä on johtanut leikkauskivun hoidon paranemiseen lapsia hoitavissa yksiköissä. Lasten kipua hoidetaankin meillä nykyisin suhteellisen hyvin suurten leikkausten aikana ja jälkeen. Kivun lievitys on kuitenkin edelleen ongelmallista pienten, leikkaussalin ulkopuolella tehtävien kipua tuottavien toimenpiteiden yhteydessä. Tässä katsauksessa käsitellään kipuongelmien esiintymistä ja niiden hoitoa juuri tällaisten toimenpiteiden näkökulmasta.

Pauli Ryhänen

Potilaiden väkivallan kohtaaminen Katsaus uusimpiin tutkimuksiin

Psykiatristen potilaiden väkivaltaisuuden on todettu viime vuosina lisääntyneen. Yleisimmin tämä väkivalta kohdistuu hoitohenkilökuntaan ja erityisesti hoitajiin. Jotta osastojen toimintakyky säilyisi ja paranisi, on tärkeää ymmärtää väkivaltaisuuteen liittyvät tekijät ja kehittää henkilökunnan taitoa väkivallan kohtaamiseen. Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitellään uusimpia potilaiden väkivaltaisuuteen liittyviä tutkimuksia keskittyen sellaisiin, joissa käsitellään pääasiassa psykiatristen potilaiden väkivaltaista käyttäytymistä ja sen kohtaamista hoitotilanteissa.

Jaakko Seikkula, Jyrki Keränen

Teleradiologinen kuvansiirto nopeuttaa hoitopäätöksiä

Digitaalisessa muodossa olevan radiologisen kuvan teleradiologinen siirto keskussairaalan ja yliopistollisen sairaalan välillä nopeuttaa hoitopäätöksiä, parantaa potilasturvallisuutta ja säästää hoitokustannuksia jo vaatimattomimmillakin kuvansiirtolaitteilla. Tulevaisuudessa kalliimmat ja tarkemmat kuvansiirtoyhteydet tulevat ilmeisesti yleistymään myös terveyskeskusten ja eri sairaaloiden välillä, kunhan rahalliset resurssit sallivat.

Arja-Liisa Vuorela, Matti Puranen

Kokemuksia dysfaatikkolasten sopeutumisvalmennuskursseista

Lapsen dysfasia ilmenee viivästyneenä ja häiriintyneenä puheen ja kielen kehityksenä. Sopeutumisvalmennuskurssit ovat osa dysfaatikkolasten ja heidän perheittensä lääkinnällistä kuntoutusta. Ne ovat myös hoitaville yksiköille merkittävä kustannustekijä. Tutkimustietoa sopeutumisvalmennuskurssien hyödyllisyydestä dysfasian hoidossa on verraten vähän. Kuopion yliopistollisen sairaalan alueen dysfaatikkolapsille järjestetyille sopeutumisvalmennuskursseille osallistuneet perheet arvioivat kurssin annin hyödylliseksi. Tärkeänä pidettiin erityisesti perheiden yhdessäoloa ja muilta perheiltä saatua tukea. Monet kursseilla kohdanneet perheet pitävät yhteyttä edelleen. Toisten lasten tapaamisen todettiin vahvistaneen dysfaatikkolapsen itsetuntoa, ja kurssilla oli myönteinen vaikutus lapsen omatoimisuuteen. Lisäksi motivaatio viittomien käyttöön parani, mikä helpottaa lapsen puheen kehitystä.

Anna-Maija Vallittu, Marjatta Jaroma Juhani Nuutinen

Terveyskeskuspsykologien työn sisältö ja työajan käyttö

Terveyskeskuspsykologit ovat Suomessa kuuluneet perusterveydenhuollon henkilöstöön jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Ohjeet terveyskeskuspsykologien toiminnasta korostavat monipuolista ehkäisevää mielenterveystyötä ja yhteistyötä muiden henkilöstöryhmien kanssa. Tutkimus 85 terveyskeskuksen psykologien työn sisällöstä ja ajankäytöstä osoittaa kuitenkin, että terveyskeskuspsykologien työ on usein liiaksi rajoittunut vain johonkin osa-alueeseen ja että terveyskeskuspsykologit toimivat varsin erillään muusta henkilökunnasta, myös esimiehestään, joka useimmiten on terveyskeskuksen toimintaa johtava lääkäri. Valtaosa psykologien potilaista tuli vastaanotolle ilman lähetettä tai sairaanhoitajan lähettäminä, vaikka psykologin antaman hoidon tulisi ohjeen mukaan perustua terveyskeskuslääkärin toimeksiantoon. Terveyskeskuspsykologit eivät myöskään kovin usein ohjanneet potilaitaan jatkohoitoon terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Ilmeisesti psykologin työ on jäänyt terveyskeskusten muille henkilöstöryhmille vieraaksi - ja päinvastoinkin - ja näin edellytykset yhteistyölle ovat olleet heikot.

Kirsi Haavisto, Pertti Kekki

Luonnolliset tappajasolut, astma ja syöpäriski

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää syöpäriskiä ja siihen vaikuttavia tekijöitä astmassa. Astmalle on tyypillistä keuhkoputkien limakalvojen allerginen tulehdus, inflammaatio, jonka kehittymisessä tulehdussolujen, erityisesti lymfosyyttien, aktivoitumisella on keskeinen osuus. Aikaisemmassa suomalaisessa tutkimuksessa on osoitettu luonnollisten tappajasolujen aktiivisuuden lisääntyneen astmapotilaiden veressä, joten astmapotilailla voisi olettaa esiintyvän normaalia vähemmän leukemiaa ja mahdollisesti muitakin syöpiä. Luonnolliset tappajasolut (natural killer cells eli NK-solut) ovat lymfosyyttejä, jotka muodostavat vaihtoehtoisen mekanismin T-soluvälitteiselle spesifiselle tuumori-immuniteetille. NK-soluille on tyypillistä, että ne tappavat syöpäsoluja heti ilman aikaisempaa altistusta. On myös todisteita, että NK-solut estävät veriteitse tapahtuvaa etäispesäkemuodostusta.

Erkki Vesterinen

Astmasta aiheutunut sairaalahoito Suomessa

Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten astmasta aiheutunut sairaalahoidon kehitys viidentoista vuoden ajalta poistoilmoitusrekisterin perusteella. Suomen sairaaloiden poistoilmoitusrekisteriä on pidetty vuodesta 1967 lähtien ja se kattaa kaikki sairaalat. Poistoilmoitus sisältää muun muassa potilaan henkilötiedot, sairaalatiedot, diagnoosinumerot sekä tulo- ja lähtöpäivät. Tässä tutkimuksessa käytettiin niitä vuosien 1972-1986 poistoilmoitustietoja, joissa päädiagnoosi oli astma (493, kansainvälinen tautiluokitus, kahdeksas versio). Astmadiagnoosiin liittyviä hoitojaksoja, hoitopäiviä, keskimääräisiä hoitoaikoja ja uusia hoitojaksoja tarkasteltiin ikäryhmittäin ja alueittain.

Tuili Tuupponen

Radioimmunologisen kuvantamisen kliininen hyöty

Työssä käytettiin radioaktiivisesti leimattuja monoklonaalisia vasta-aineita ennalta tuntemattoman maligniteetin tai tunnetun aktiivisen maligniteetin kartoittamiseksi. Edelleen tutkittiin erilaisia vasta-aineen antotapoja ja myös kaksoisisotooppitekniikoita löydöksen tarkemmaksi lokalisoimiseksi. Väitöskirja koostuu osatöistä, joissa eri kysymyksenasetteluin on pyritty selvittämään radioimmunologisen kuvantamisen (radioimmunodetektio, immunogammakuvaus) kliinistä hyötyä verrattuna konventionaaliseen diagnostiikkaan.

Kalevi Kairemo

PEHO-oireyhtymä

PEHO-oireyhtymä (progredioiva enkefalopatia, edema, hypsarytmia ja optikusatrofia) on syvään kehitysvammaisuuteen johtava sairaus, jota ei ole aikaisemmin kuvattu kirjallisuudessa. Potilaat ovat hypotonisia jo syntyessään. Kouristukset alkavat ensimmäisten elinkuukausien aikana, ja aivosähkökäyrässä nähdään infantiilispasmeille ominainen muutos, hypsarytmia. Kouristukset jatkuvat koko eliniän, ja lääkevaste on usein huono. Varhainen optikusatrofia johtaa sokeuteen ensimmäisen elinvuoden aikana. Aktiiviset liikkeet ovat vähäisiä eikä puhetta kehity. Oireyhtymään liittyy tyypillisiä dysmorfisia piirteitä. Useimmat potilaat ovat menehtyneet ennen 15 vuoden ikää.

Mirja Somer

Varfariinin ja ofloksasiinin interaktio

Antikoagulanttihoidon seurannassa on vastedes monien muiden lääkkeiden lisäksi muistettava ofloksasiini. 73-vuotias nainen, joka oli sairastanut keuhkoembolian ja käytti siksi varfariinia, sai virtsainfektioon ofloksasiinia 400 mg x 2. Hän käytti lisäksi verapamiilia, enalapriilia, kombinaatiodiureettia ja amitriptyliiniä. Viiden päivän kuluttua lääkityksen aloittamisesta hänelle tuli makroskooppinen hematuria. Protrombiiniaika oli 78 sekuntia ja hematokriittiarvo 0,28, kun neljä viikkoa aiemmin arvot olivat olleet 21 sekuntia ja 0,38. Potilas sai K-vitamiinia, jääplasmaa ja punasolutiivisteitä ja lienee selvinnyt tilanteesta.

Lapsen virtsatieinfektio

Lasten virtsatieinfektion diagnoosin tulee olla varma, koska väärä diagnoosi johtaa turhaan hoitoon ja altistaa lapsen tarpeettomille tutkimuksille. Munuaistasoisen infektion hoidon pituus on vähintään 10 vuorokautta. Imeväisten hoito aloitetaan sairaalassa laskimonsisäisellä antibiootilla ja sitä jatketaan kuumeen laskettua suun kautta, leikki- ja kouluikäisten lieväoireiset munuaistasoisetkin infektiot voidaan sen sijaan hoitaa kokonaan suun kautta annetulla lääkityksellä avohoidossa. Kystiitin hoidoksi riittää 5 päivän mittainen lääkitys. Infektion jälkeen kaikille lapsille pitää tehdä munuaisten ja virtsateiden kaikukuvaus ja viittä vuotta nuoremmille myös miktiokystografia. Jatkotutkimukset määräytyvät löydösten perusteella.

Niilo-Pekka Huttunen, Matti Uhari

Alkoholinkäytön vaikutukset raskauteen ja syntyvän lapsen ennuste

Valtaosa odottavista suomalaisäideistä tuntee alkoholin sikiölle aiheuttamat riskit. Tästä huolimatta noin 650 sikiötä on vuosittain vaarassa vaurioitua äidin alkoholinkäytön vuoksi. Runsaasti juovien äitien raskaudet ovat selviä riskiraskauksia, ja niiden hoito onkin syytä keskittää äitiyspoliklinikkaan mahdollisimman varhain. Äidin alkoholinkäytön vähentäminen edellyttää hoitohenkilökunnalta pitkäjänteistä työtä joko poliklinikoissa tai tarvittaessa osasto-olosuhteissa. Myös syntyneen lapsen kehityksen seurannasta on huolehdittava.

Erja Halmesmäki, Ilona Autti-Rämö

Potilaslain velvoitteet kunnille

Potilaslaki on muuta terveydenhuollon lainsäädäntöä täydentävä yleislaki, joka säätää Suomessa pysyvästi asuvien henkilöiden oikeudesta terveyden- ja sairaanhoitoon. Tosiasiassa tätä oikeutta rajaavat paljon käytettävissä olevat voimavarat ja kuntien budjettipäätökset. Lain keskeisiä periaatteita ovat potilaan itsemääräämisoikeus ja oikeus laadultaan hyvään hoitoon. Lähtökohtana on lääketieteellisesti hyväksytty hoito.

Marja-Liisa Partanen

Psykososiaalinen huolto osaksi pelastuspalvelua

Poikkeusolojen terveydenhuollon valmiussuunnittelussa on lähtökohtana pitkään ollut kirurgisen hoidon järjestäminen loukkaantuneille. Viime vuosikymmeninä on osoittautunut tarpeelliseksi varautua myös muunlaisten joukkoaltistustilanteiden, kuten kemiallisten ja mikrobiologisten altisteiden varalle. Yksi tärkeä osa valmiussuunnittelua on psykososiaalisen huollon järjestely, sillä psyykkiset stressireaktiot voivat johtaa niin yksilön kuin koko yhteisönkin vaikeaan lamaantumiseen. Tiedotuksen ja psykososiaalisen ensiavun integroiminen pelastuspalveluun on nykyaikaisen valmiussuunnittelun haaste.

Markku Murtomaa, Reija Sirola

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030