Polyamiinien tuotantoa säätelevä ODC-entsyymi

Polyamiinit ovat pieniä, sähköisesti varautuneita molekyylejä, joita on runsaasti soluissa, pääosin sitoutuneena perintöainekseen. Polyamiineja saadaan ruuasta, mutta pääosan solu valmistaa itse. Ne ovat välttämättömiä monen solun keskeisen toiminnan, kuten jakautumisen ja erilaistumisen kannalta. Ornitiinidekarboksylaasi (ODC) säätelee polyamiinien tuotantoa solussa. Keskeisen roolinsa vuoksi ODC on erittäin tarkasti säädelty entsyymi, ja säätelyn pettäessä ja ODC:n aktiivisuuden lisääntyessä solu saattaa muuttua pahanlaatuiseksi. ODC-aktiivisuuden lisääntyminen on nähtävissä monissa syövissä, kuten rinta-, eturauhas- ja paksusuolisyövässä. ODC:n aktiivisuutta ja polyamiinien pitoisuutta sääteleviä hoitoja on pyritty kehittämään, mutta tulokset ovat olleet heikkoja johtuen ODC:n monimutkaisesta ja osittain vielä tuntemattomasta säätelystä.

Laura Mäkitie

Komplementin aktivaatio edeltää aivovaltimon aneurysman puhkeamista

Aivovaltimoaneurysman kantajia arvioidaan olevan Suomessa 100 000, ja vuosittain noin tuhat aneurysmaa puhkeaa aiheuttaen aivoverenvuodon. Puolet potilaista kuolee ja kolmasosalle jää pysyvä haitta. Tulehdussolujen kertymisen sekä aneurysman seinämän haurastumisen tiedetään liittyvän puhkeamiseen, mutta puhkeamiseen johtavia biologisia mekanismeja ei tunneta tarkasti. Puhkeamista ei näin ollen pystytä ennustamaan, hoitoa ei osata kohdistaa riskin mukaan eikä puhkeamista osata estää ilman leikkausta. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin tulehdusta välittävän komplementtijärjestelmän aktivoitumista ja säätelyä aivovaltimoaneurysmakudosnäytteistä ja etsittiin aneurysman puhkeamista selittäviä eroja.

Riikka Tulamo

Maksansiirron pitkäaikaisvaikutukset

Maksansiirrot aloitettiin Suomessa vuonna 1982, Pohjoismaista ensimmäisenä. Vuoden 2009 loppuun mennessä Suomessa on tehty 800 maksansiirtoa. Kymmenen vuoden eloonjäämisennuste on nykyisellään lähes 80 %. Kun tulokset ovat parantuneet eikä äkillinen hylkiminen tehokkaan lääkityksen ansiosta ole enää ongelma, on haasteeksi noussut altistuminen pitkäaikaishaitoille, osaksi pysyvän hyljinnänestolääkityksen vuoksi.

Fredrik Åberg

Stenttiproteesi on hyvä vaihtoehto vatsa-aortan pullistuman leikkaukselle

Vatsa-aortan aneurysmia on yleensä hoidettu avoimella leikkauksella, mutta 1990-luvulta lähtien yhä useammin myös suonensisäisen stenttiproteesin avulla. Stenttiproteesin avulla pystytään välttämään suuri avoleikkaus, jolloin potilaan toipuminen on nopeampaa. Stenttiproteesihoidon ongelmia ovat olleet mm. myöhäiset komplikaatiot, esimerkiksi valtimohaarojen kautta tapahtuva säkinsisäinen vuoto (II tyypin vuoto).

Terhi Nevala

Lääketutkimusta silmänpohjan sairauksien hoitoon

Silmän takaosan sairaudet aiheuttavat merkittävän osan näkövammaisuudesta. Vanhuksilla yleisin näön heikkenemistä aiheuttava sairaus on silmänpohjan ikärappeuma. Muita yleisiä takaosan sairauksia ovat diabeettinen verkkokalvosairaus ja perinnölliset rappeumasairaudet, jotka koskettavat myös nuorempaa väestöä. Silmänpohjan ikärappeuman hoito koki mullistuksen muutama vuosi sitten, kun silmän sisälle annosteltavat verisuonikasvutekijänestäjät tulivat käyttöön. Kuitenkin edelleen suurin osa ikärappeumapotilaista ja useat muut potilasryhmät ovat vailla lääkehoitoa. Siksi tarvitaan lisätutkimusta silmänpohjansairauksien syntymekanismeista ja lääkekehitystyötä. Näissä solumallit ovat tärkeä työkalu.

Eliisa Mannermaa

Antioksidantit, sytokiinit ja oksidatiivinen stressi keuhkosyövässä

Vapaita radikaaleja syntyy mm. soluhengityksen aikana, ja niiden on todettu olevan osallisena useiden sairauksien, mukaan lukien syövän, synnyssä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että keuhkosyöpäpotilailla vapaiden radikaalien tuotanto on lisääntynyt. Myös sädehoidossa syntyy vapaita radikaaleja, jotka voivat vaurioittaa lipidejä, proteiineja ja DNA:ta. Lisäksi monien solunsalpaajien vaikutukset välittyvät vapaiden radikaalien kautta. Huolimatta siitä, että tutkimustieto vapaiden radikaalien osuudesta syövässä on lisääntynyt, on antioksidantteja, sytokiineja ja oksidatiivisen kuormituksen merkkiaineita keuhkosyövän hoitojen aikana tutkittu vähän.

Marika Crohns

Ärtyvän suolen oireyhtymä Suomessa

Ärtyvän suolen oireyhtymän esiintyvyys väestössä on tutkimuksissa ollut 3-25 %. Laaja vaihtelu selittyy osin määritelmien ja diagnostisten kriteerien eroista. Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin ärtyvän suolen oireyhtymän yleisyyttä Suomessa sekä masentuneisuuden, ahdistuneisuuden ja ruumiillisten oireiden esiintymistä sen yhteydessä. Lisäksi tutkittiin potilaiden terveyspalvelujen käyttöä ja oireyhtymän terveystaloudellisia kustannuksia.

Markku Hillilä

Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman ennustetekijöitä

Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on yleisin imukudossyövistä. Taudin ennuste on vaihteleva, sillä sen piirteet ovat taudin heterogeenisiä. Immunokemoterapia eli CD20-vasta-aine rituksimabin ja monisolunsalpaajien yhdistelmä on ensilinjan hoito. Tärkein potilaan ennustetta määrittävä tekijä on kliinisiin parametreihin perustuva luokitus. Kuitenkin myös biologisilla piirteillä on vaikutus taudin kulkuun. Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on jaoteltu hyväennusteisiin itukeskusperäisiin ja huonoennusteisiin ei-itukeskusperäisiin alatyyppeihin. Alatyyppien ennustemerkitys on kuitenkin ollut epäselvä immunokemoterapian aikakaudella.

Heidi Nyman

Kantasoluominaisuudet syövän ennustetekijöinä

Syöpäkasvaimissa on soluja, jotka käyttäytyvät normaalien kantasolujen tapaan tuottamalla uutta solukkoa vanhentuneen tilalle, mutta syöpäkasvaimessa kantasolut tuottavatkin uusia syöpäkasvaimia. Eläinkokeiden perusteella syöpäkasvaimissa kantasolut ovat haitallisia ja syynä kasvainten uusimiseen. Toistaiseksi ei tiedetä, ovatko syöpäkasvaimen kantasolut peräisin normaaleista kantasoluista, mutta lukuisat terveissä kantasoluissa esiintyvät geenit ovat aktiivisia myös syöpäkasvainten kantasoluissa. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli tutkia kantasolujen toimintaa säätelevien geenien ilmentymistä erilaisissa syövissä, miten se vaikuttaa kasvainten uusiutumistaipumukseen tai kuoleman riskiin.

Valtteri Häyry

Itse annosteltu remifentaniili synnytyskivun hoidossa

Synnytyskivun hoidossa tehokkaina keinoina voidaan pitää ainoastaan selkäpistoa vaativia puudutuksia ja kohdunkaulan puudutusta. Tilanteissa, joissa näitä keinoja ei voida käyttää, ei ole ollut tehokasta ja sivuvaikutuksiltaan hyväksyttävää rutiinimenetelmää. Tämän väitöskirjan tutkimukset osoittavat, että 1990-luvulla käyttöön otettu erittäin lyhytvaikutteinen morfiinin kaltaisesti vaikuttava kipulääke remifentaniili on synnytyskipulääkkeeksi sopiva. Sitä voidaan antaa synnyttäjille kunkin synnyttäjän ominaisuuksiin ja kivunlievitystarpeeseen sopiva annos. Lyhytvaikutteisuuden takia kivunlievitystä voidaan jatkaa lähelle synnytyshetkeä ilman, että tarvitsee pelätä vastasyntyneeseen kohdistuvia vaikutuksia.

Petri Volmanen

Solukalvojen toiminta ja järjestäytyminen

Solu- ja molekyylibiologian tutkimuksessa on perinteisesti keskitytty tutkimaan solujen proteiineja, nukleiinihappoja ja sokereita. Elämän keskeisistä rakennuspalikoista solujen lipidit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Eukaryoottisoluista on kuitenkin löydetty yli tuhat erilaista lipidiä ja kalvojen koostumus on tarkasti säädeltyä. Lipidien ominaisuuksista keskeisimpiä on niiden taipumus muodostaa vesiliuoksessa kaksoiskalvoja, joissa polaariset pääryhmät järjestyvät vettä kohti ja poolittomat rasvahappoketjut toisiaan vasten. Vasta viime aikoina on opittu, että solujen eri tiloja rajaavilla kalvoilla on muitakin tehtäviä. Kalvoilla tapahtuu suuri osa solun kemiallisista reaktioista ja solukalvot voivat toimia solun eri toimintojen säätelyssä esimerkiksi toisiolähetteinä. Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt liittyvät moniin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, syöpään sekä useisiin psykiatrisiin sairauksiin.

Mikko Parry

Tyypin 1 diabeteksen riskin tunnistaminen lapsiväestössä

Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus, jossa insuliinia tuottavat beetasolut vähitellen tuhoutuvat. Kliinistä tautia edeltää esidiabetes, jolle on tyypillistä diabeettisten vasta-aineiden ilmaantuminen verenkiertoon. Tautiriskiä on diabeetikkojen perheenjäsenillä arvioitu vasta-aineiden luonteen ja ilmaantumisajankohdan perusteella, mutta normaaliväestössä, josta suurin osa tyypin 1 diabetekseen sairastuvista ilmenee, näiden riski-indikaattorien luonnetta ei vielä tunneta. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia diabetekseen liittyvien immunologisten ja aineenvaihdunnallisten tekijöiden ennusarvoa normaaliväestössä ja verrata saatuja arvoja diabeetikkojen perheenjäsenillä havaittuihin tuloksiin.

Heli Siljander

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030