Antioksidantteja ja hapen aiheuttamia vaurioita ylen määrin rintasyövissä

Vaikka happi onkin välttämätön elimistön normaalille toiminnalle, tuottavat solut jatkuvasti aineenvaihdunnan sivutuotteena haitallisia happiradikaaleja, joiden tiedetään vaurioittavan mm. DNA:ta ja epäillään siten osallistuvan syövän kehittymisen kaikkiin vaiheisiin. Antioksidatiiviset entsyymit ovat puolestaan tärkein happiradikaaleja tuhoava järjestelmä.

Peeter Karihtala

Amyloidoosi nivelreumassa

Suomessa nivelreuman esiintyvyys on 0,8 %. Amyloidoosi on nivelreuman lisätaudeista vakavin ja sitä on esiintynyt 5,8 %:lla nivelreumapotilaista. Epäiltäessä amyloidoosia on ensimmäisenä diagnostisena toimenpiteenä suoritettava ihonalainen rasva-aspiraatio. Muut koepalan otot (maksa, peräsuoli, munuainen) ovat potilaille epämiellyttäviä ja niissä on komplikaatioriski. Rasva-aspiraatio voidaan suorittaa polikliinisesti ja se on helposti toistettavissa.

Seija Tiitinen

Raskaudenaikainen lääkkeiden käyttö Suomessa yleensä järkevää

Raskaudenaikaisesta reseptilääkkeiden käytöstä ei aikaisemmin ole Suomessa tehty kattavaa selvitystä eikä myöskään tiedetä, paljonko sikiölle haitallisia lääkkeitä käytetään. Uusien mielialalääkkeiden (ns. SSRI-lääkkeet) käyttö on väestötasolla lisääntymässä, ja näiden lääkkeiden raskaudenaikaiseen käyttöön liittyvät mahdolliset sikiöhaitat on siksi tärkeätä tunnistaa. Aikaisemmin vain epilepsialääkkeenä käytettyä valproaattia käytetään nykyään yhä enemmän myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa ja migreenin estolääkityksenä ja sen tiedetään voivan aiheuttaa sikiövaurioita.

Heli Malm

Aikuistyypin diabetekseen liittyvä sydän- ja verisuonitautien vaara naisilla suurempi kuin miehillä

On jo pitkään tiedetty, että tyypin 2 diabetekseen liittyvä sydän- ja verisuonitautien vaara on naisilla suurempi kuin miehillä, mutta syyt tähän sukupuolieroon ovat edelleen epäselvät. Tässä tutkimuksessa todettiin, että tyypin 2 diabetekseen liittyvä sepelvaltimotautikuolleisuuden vaara oli 4-kertainen miehillä ja 24-kertainen naisilla. Sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuden vaara oli vastaavasti 3-kertainen miehillä ja 14-kertainen naisilla. Diabetekseen liittyen naisilla oli suurempi ylimäärä perinteisiä vaaratekijöitä. Kohonnut verenpaine, pieni HDL-kolesterolipitoisuus ja suuri triglyseridipitoisuus vaikuttivat seurannan aikana tyypin 2 diabetekseen liittyvään sepelvaltimotaudin vaaraan enemmän naisilla kuin miehillä. Sekä miehillä että naisilla diabetekseen liittyvästä sepelvaltimotaudin vaarasta huomattava osa jäi kuitenkin selittymättä mitatuilla sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöillä.

Auni Juutilainen

Kationiset liposomit geeninsiirrossa

Geenien siirtäminen soluihin tehokkaasti, kontrolloidusti ja turvallisesti on osoittautunut haastavaksi. Positiivisesti varautuneet rasva-aineet, lipidit, muodostavat vedessä liposomeiksi kutsuttuja vesikkelejä. Nämä ns. kationiset liposomit kompleksoituvat negatiivisesti varautuneen DNA:n kanssa muodostaen partikkelin, joka kykenee läpäisemään solukalvon ja vapauttamaan DNA:n solun sisälle.

Samppa Ryhänen

Syndekaani 1 ja syöpä

Syndekaani 1 on solun pinnan heparaanisulfaattiproteoglykaani. Se koostuu solukalvon lävistävästä ydinproteiinista sekä siihen kovalentisti liittyneistä glykosaminoglykaaniketjuista. Näiden sokeriketjujen välityksellä syndekaani 1 kiinnittyy moniin väliaineen komponentteihin. Sillä on rooli solujen ja väliaineen vuorovaikutusten, solujen erilaistumisen ja kasvutekijöiden vaikutusten säätelyssä. Se säätelee mm. fibroblastikasvutekijän (bFGF) sitoutumista ja toimintaa solun pinnalla ja myös tätä kautta vaikuttaa normaali- ja kasvainsolujen kasvuun ja adheesioon.

Anu Anttonen

Diabeettisen retinopatian seulonta valokuvausmenetelmin

Diabetespotilaista 35-65 %:lla on jonkinasteisia retinopatiamuutoksia. Säännöllinen silmänpohjien seuranta herkällä menetelmällä on tärkeää, jotta hoitoa vaativat, usein oireettomat muutokset tulevat todetuksi riittävän varhain ja näkövamman riskiä voidaan vähentää laserhoidolla. Silmänpohjan valokuvaus yhdestä tai kahdesta 45º:n kentästä väridia- tai polaroidfilmille on tähän asti ollut tavallisin seulontamenetelmä. Valokuvakenttien, eritoten makulakentän, määrittely on suosituksissa vaihdellut. 60º:n valokuvaus kattaa laajemman valokuvausalueen ja voi pienemmästä suurennuksesta huolimatta parantaa diabeettisen retinopatian (DRP) muutosten toteamismahdollisuutta. Mikäli valokuvauksessa lisäksi käytetään punavapaata valoa eli vihersuodatinta, verisuonten ja muiden punaisten, hemoglobiinia sisältävien rakenteiden kontrasti paranee.

Gunvor von Wendt

Vatsa-aortan stenttiproteesihoidon tulokset eivät ole vastanneet odotuksia

Vatsa-aortan aneurysmaa on 1950-luvulta lähtien hoidettu avoleikkauksella, jossa aneurysmakohta korvataan dakron-kankaasta tehdyllä putkiproteesilla. Stenttiproteesihoito kehitettiin, jotta leikkausriskiä voitaisiin vähentää. Tässä hoitomuodossa aneurysman sisälle ujutetaan proteesiputki nivusvaltimon kautta. Anatomisten rajoitusten vuoksi hoito soveltuu kuitenkin vain 20-40 %:lle potilaista.

Pekka-Sakari Aho

Glaukooman leikkaushoidon pitkäaikaistulokset

Tavallisimman glaukoomamuodon, avokulmaglaukooman, yleisin leikkausmuoto on trabekulektomia. Tässä tutkimuksessa selvitettiin trabekulektomian pitkäaikaistuloksia primaarin avokulmaglaukooman ja eksfoliaatioglaukooman hoidossa. Eksfoliaatioglaukooma reagoi huonommin lääkehoitoon, ja siksi tässä aineistossa oli kansainvälisesti poikkeuksellisen paljon eksfoliaatioglaukoomapotilaita (60 %).

Pia Ehrnrooth

Titsanidiinilla merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa

Titsanidiini (Sirdalud, Novartis) on lihasrelaksantti, jota käytetään yleisesti mm. lihasperäisten kiputilojen hoitoon. Titsanidiinin haittavaikutukset (verenpaineen lasku, väsymys, huimaus, suun kuivuminen ym.) ovat suhteellisen yleisiä. Vaikka titsanidiini on ollut kliinisessä käytössä jo noin 20 vuoden ajan, sen aineenvaihduntaan osallistuvia entsyymejä ei ole aikaisemmin tutkittu.

Marika Granfors

Uusia merkkiaineita pään ja kaulan alueen syöpien ennusteen arvioimiseen

Suomessa todetaan vuosittain yli 600 uutta pään ja kaulan alueen syöpätapausta. Tämä pahanlaatuisten kasvainten ryhmä sisältää joukon hyvin moninaisesti käyttäytyviä syöpätyyppejä, eivätkä perinteiset ennustetekijät, kuten kasvaimen levinneisyys toteamishetkellä, ole riittävän tarkkoja ennustamaan taudinkulkua. Väitöstutkimuksessa etsittiin uusia biologisia ennustetekijöitä.

Henni Ruokolainen

Dysfasian diagnosointi

Puheen kehityksen viivästyminen on melko yleistä; kriteereistä riippuen kehityksen on todettu viivästyvän noin 15-20 %:lla lapsista. Merkittävällä osalla lapsista viiveen taustalla on puheen ja kielen kehityksen erityisvaikeus eli dysfasia. Sen taustalla olevat tekijät ovat edelleen epäselviä. Dysfasian esiintyvyydeksi on todettu 3-7 %, mutta joidenkin arvioiden mukaan se voi olla suurempikin. On myös esitetty, että hyvänlaatuiseksi luokitellun viivästymisen taustalla voisi olla ainakin osalla lapsista samankaltaisia mutta lieväasteisempia ongelmia kuin dysfasiassa.

Marja Asikainen

Beetasoluautoimmuniteetti ja HLA-genotyypin välittämä alttius tyypin 1 diabetekselle lapsilla

Jotta tyypin 1 diabeteksen puhkeaminen pystyttäisiin joskus ehkäisemään, tarvitaan tietoa siitä, mitä tapahtuu jopa vuosia kestävän prekliinisen vaiheen aikana. Tässä vaiheessa ainoa tapa havaita tautiin johtavan autoimmuuniprosessin käynnistyminen on tutkia verestä tyypin 1 diabetekseen liittyvät vasta-aineet, saarekesoluvasta-aineet (islet cell antibodies, ICA), insuliinautovasta-aineet (insulin autoantibodies, IAA), glutamaattidekarboksylaasivasta-aineet (GADA) ja IA-2-vasta-aineet (IA-2A).

Marika Kuuskeri

Steroidihormonivasteen säätely normaaleissa ja rintasyöpäsoluissa

Steroidihormonit estrogeeni ja progesteroni säätelevät monia fysiologisia toimintoja, kuten yksilönkehitystä, käyttäytymistä, suvunjatkamista, solujen erilaistumista ja niiden apoptoosia. Hormoni-reseptorikompleksin toimintaan vaikuttavat monet säätelijäproteiinit, mm. koregulaattorit, jotka jaetaan edelleen koaktivaattoreihin, korepressoreihin ja kointegraattoreihin. Hormoni-reseptorikompleksi sitoutuu solun tumassa DNA:han ja lopulta kohdegeenien transkriptio joko voimistuu tai vaimenee. Yksityiskohtaisesti ei kuitenkaan tiedetä, miten steroidihormonivaste soluissa lopulta saavutetaan ja miten sitä säädellään.

Nanna Sarvilinna

Sydämenpysähdyksen hoitovalmiudessa parantamisen varaa

Muutaman viime vuoden aikana valtaosa Suomen sairaaloista on parantanut valmiuttaan hoitaa rytmihäiriö sähköisellä rytminsiirrolla. Terveyskeskusten elvytysvalmiudessa sen sijaan on puutteita.

Jouni Nurmi

Kuormituskoe ja sydän- ja verisuonitautien riski

Väitöskirjatutkimuksen mukaan helposti rekisteröitävillä kuormituskokeen tutkimuslöydöksillä saavutetaan lisäarvoa perinteisiin sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin nähden. Tärkeimmät tutkimuksessa käytetyt muuttujat olivat fyysinen suorituskyky, poikkeavat muutokset rasituksen aikana sekä heti sen jälkeen rekisteröidyssä EKG:ssa ja verenpaineessa.

Jari Laukkanen

Lämpösokkiproteiini Hsp90 progesteronireseptorin toiminnan säätelyssä

Steroidihormoni vaikuttaa solunsisäisen steroidireseptorin välityksellä, sillä reseptori sitoo hormonia. Steroidireseptoriperheeseen kuuluvat estrogeeni-, progesteroni-, glukokortikoidi-, androgeeni- ja mineralokortikoidireseptorit. Nämä reseptorit ovat tumareseptoreita ja niillä on samanlainen rakenne. Ne säätelevät erilaistumista sekä solujen ja elinten toimintaa. Reseptorin kulkeutuminen tumaan tapahtuu joko passiivisesti tai aktiivisesti tumahuokosten keskuskanavan läpi. Aktiivinen kuljetus vaatii, että proteiinissa on tumaan vievä signaali ja ATP. Steroidireseptoreilla on tumaan vievä signaali ja ne liikkuvat jatkuvasti sisään ja ulos tumasta. Immunohistokemialliset tutkimukset ovat osoittaneet, että steroidireseptorit sijaitsevat solun tumassa. Kun hormonia ei ole paikalla, steroidireseptori muodostaa eri kaitsijaproteiinien eli saperonien kanssa kompleksin, joka pitää reseptorin inaktiivisena, mutta valmiina sitomaan hormonia. Saperoni säätelee proteiinin laskostumista ja muiden saperonien toimintaa ja stabiilisuutta.

Satu Passinen

Kilpirauhassyövän uusiutumisriskiä vaikea arvioida

Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 300 kilpirauhassyöpää ja määrä on nousussa. Sairastuneista 80-95 % paranee leikkaushoidolla, mutta pienellä osalla potilaista on merkittävä taudin uusiutumisen ja kuoleman riski. Tauti voi uusiutua jopa yli 20 vuoden kuluttua, ja siksi elinikäinen seuranta on tarpeen. Hoidon ja seurannan järjestämisen kannalta olisi hyödyllistä, jos sairastuneiden joukosta voitaisiin tunnistaa ne, joilla taudin uusiutumisen riski on suuri. Väitöstyössä tutkittiin, voitaisiinko potilaan riskiä ja ennustetta arvioida nykyistä paremmin jonkin kasvainmerkkiaineen perusteella. Tutkimuksessa oli mukana 683 potilasta, jotka on leikattu HYKS:ssa vuosina 1957-96 papillaarisen kilpirauhassyövän takia.

Päivi Siironen

Uutta tietoa osteosyyttien toiminnasta luun uusiutumisen ohjaajina

Osteosyytit ovat mineralisoituneen luunväliaineen sisällä olevia soluja, jotka muodostavat kolmiulotteisen soluverkoston keskenään ja ovat lisäksi yhteydessä luun muihin soluihin. Pelkästään sijaintinsa perusteella osteosyyteillä on todennäköisesti keskeinen osuus luun fysiologian säätelyssä.

Guoliang Gu

Lonkkamurtumien hoito Suomessa, Britanniassa ja Ruotsissa

Vanhusten reisiluun yläosan murtumien hoito on ollut kiistanalaista vuosikymmeniä. Tutkimuksessa verrattiin kahden käytetyimmän hoitomenetelmän, luunsisäisen kiinnityksen ja puolitekonivelen etuja eri ikäryhmissä potilailla, joita oli hoidettu Suomessa ja Ruotsissa. Tieto hoitomenetelmien sopivuudesta eri ikäryhmille on aiemmin ollut vähäistä. Luunsisäinen kiinnitys johti pienempään kuolleisuuteen 55-75-vuotiailla suuremman uusintaleikkausriskin hinnalla. 76-80-vuotiailla luunsisäinen kiinnitys tuotti paremman toiminnallisen lopputuloksen, mutta vanhemmissa ikäryhmissä puolitekonivel tuotti yhtä hyvät tulokset.

Tero Heikkinen