Gynekologisen laparoskopian komplikaatiot

Tärkein tieto Laparoskopia on syrjäyttänyt monia aiempia avoleikkauksia. Vakavia komplikaatioita esiintyy 0,3 %:ssa gynekologisista laparoskopioista. Koulutuksella ja neuvonnalla vakavat komplikaatiot ovat vähentyneet samalla tasolle kuin abdominaalisissa ja vaginaalisissa leikkauksissa. Laparoskooppisissa kohdunpoistoissa virtsatievauriot ovat yleisempiä, jos toimenpiteen suorittaja on kokematon. Jos potilaan toipuminen ei etene oletetusti, on aina epäiltävä komplikaatiota ja potilas on tutkittava sen varalta.

Päivi Härkki

Kroonisen haimatulehduksen diagnostiikka ja lääkehoito

Tärkein tieto Kroonisen haimatulehduksen tavallisin syy (60-70 %) on pitkäaikainen alkoholin käyttö. Haiman vajaatoiminta ilmaantuu taudin myöhäisemmässä vaiheessa alkoholin käytön jatkuttua 10-15 vuotta. Vatsakipu, pahoinvointi, painonlasku ja rasvaripuli ovat haiman eksokriinisen vajaatoiminnan yleisimmät oireet. Kun avohoidossa epäillään anamneesin perusteella, että potilaalla on krooninen haimatulehdus, ovat ulosteen alentunut elastaasi-1:n aktiivisuustaso ja kaikututkimuksessa tai tietokonetomografiatutkimuksessa todetut haimamuutokset diagnostiikan kulmakivi. Haiman eksokriinisen vajaatoiminnan hoito entsyymikorvaushoidolla on kehittynyt huomattavasti viime vuosikymmenten aikana, kun kroonisen haimatulehduksen patofysiologiasta on saatu lisää tietoa. Tavallisimmin tarvitaan 25 000-40 000 IU lipaasia pääaterioiden yhteydessä. Säännölliset ateriat ovat ravitsemushoidon perusta, ja näiden täytyy sisältää riittävä määrä energiaa hiilihydraattina, proteiinina ja rasvana.

Markku Peräaho, Isto Nordback

Akuutin traumaattisen veripolven tutkiminen ja hoito

Tärkein tieto Vääntymis- tai ruhjevammat voivat aiheuttaa voimakasta turvotusta polviniveleen. Tällöin on todennäköisesti kyseessä ns. traumaattinen veripolvi. Vammaa seuraava veripolvi on lähes aina merkki vakavasta polvensisäisestä vauriosta. Yleisin traumaattisen veripolven löydös on eturistisiteen (ACL) repeämä. Muita yleisiä löydöksiä ovat polvilumpion sijoiltaanmeno, polven sisäsivun nivelsiteen (MCL) repeämä, polven nivelkierukan repeämä tai irtoaminen sekä nivelpinnalle ulottuvat murtumat. Potilas tulee aina lähettää ortopedin hoitoon kiireellisesti, varsinkin jos epäillään murtumaa, hermo- ja verisuonivammaa tai jännerepeämää. Rutiinimainen polven artroskopia ei ole perusteltua akuutin traumaattisen veripolven hoidossa.

Janne Sarimo, Jussi Rantanen, Sakari Orava

Kun silmissä vilisee - äkillisen näköhäiriön selvittäminen

Tärkein tieto Äkillisen näköhäiriöpotilaan diagnoosia voidaan hyvin selvittää yleislääkärin vastaanotolla. Anamneesilla selvitetään, onko kysymyksessä silmien yhteisnäön häiriö, liikehäiriö, yhden silmän sairaus, näkökenttäpuutos tai lasiaissamentuma vai molempien silmien näkökenttäpuutos. Statukseen kuuluvat kaukonäön ja näkökentän tutkiminen, mustuaisreaktioiden, punaheijasteen ja keskeisen silmänpohjan tutkiminen suoralla oftalmoskoopilla, silmien liikkeiden inspektointi ja karsastuksen tutkiminen peittokokeilla. Potilaat, joilla on näöntarkkuuteen tai näkökenttään vaikuttava äkillinen häiriö, tarvitsevat yleensä jatkotutkimuksia. Sen sijaan lasiaisirtauma- ja migreeniaurapotilaiden näköhäiriöt ovat yleensä vaarattomia.

Terho Latvala

Temperamentti vauvaiässä

Tärkein tieto Temperamentilla viitataan kehittyvän persoonallisuuden ytimeen ja ihmisen psykologisen kehityksen alkuvaiheisiin. Varhainen temperamentti sekä temperamentin ja ympäristön vuorovaikutus on havaittu tärkeiksi kehitystä ennustaviksi tekijöiksi. Kehityspsykologisessa tutkimuksessa pyritään selvittämään temperamentin biologisen pohjan lisäksi myös temperamentin kehityspolkuja vauvaiässä ja siitä eteenpäin sekä tuottamaan tietoa varhaisten temperamenttierojen merkityksestä myöhemmän kehityksen kannalta. Lisää tutkimustietoa tarvitaan varhaisten temperamenttipiirteiden ja temperamentin kehitystä säätelevien ympäristötekijöiden vuorovaikutuksesta. Erityisesti kaivataan tietoa siitä, miten temperamenttiin kuuluvan itsesäätelyn optimaalista kehitystä voidaan varhaiskehityksen aikana tukea ja sitä kautta ehkäistä yhä yleistyviä itsesäätelyyn liittyviä häiriöitä.

Niina Komsi, Anu-Katriina Pesonen, Kati Heinonen, Katri Räikkönen

Paksusuolisyövän kirurginen hoito

Tärkein tieto Tärkein paksusuolisyövän ennusteeseen vaikuttava tekijä on taudin levinneisyys leikkaushetkellä. Kirurgin leikkaustekniikka ja patologin suoliliepeestä tutkimien imusolmukkeiden lukumäärä ovat myös tärkeitä ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä. Paksusuolisyövän leikkausmenetelmät ovat vakiintuneet käsittäen kasvaimen alueella sijaitsevan suolenosan ja sitä vastaavan suoliliepeen ja verisuonirungon radikaalin poiston. Laparoskooppinen suoliresektio on hyväksytty paksusuolisyövän hoitomenetelmäksi. Pitkälle edenneen paksusuolisyövän hoidossa endoskooppinen stentti vaikuttaa lupaavalta vaihtoehdolta palliatiiviselle leikkaukselle uhkaavassa suolitukostilanteessa.

Heikki Huhtinen, Arto Rantala

Peräsuolisyövän hoito

Tärkein tieto Peräsuolen syöpä on yleisimpiä syöpämuotoja, ja sen hoitona on useimmiten leikkaus. Kasvaimen levinneisyysastetta arvioidaan koko vartalon tietokonetomografialla etäpesäkkeiden ja peräsuolen magneettitutkimuksella paikallisen levinneisyyden osalta. Peräaukon säästäminen (anteriorinen resektio tai lokaalipoisto) on mahdollista yli 75 %:lla peräsuolen syöpään sairastuneista. Paikallinen uusiutuminen voi jäädä jopa alle 5 %:iin käytettäessä Healdin totaalista mesorektumin poistotekniikkaa. Peräsuolen syövän leikkaushoito on vaativaa, ja hoitotulokset paranevat, jos leikkaushoito keskitetään riittävän suuriin yksikköihin. Ennen leikkausta annettava sädehoito (5 x 5 Gy) vähentää paikallisen uusiutumisen todennäköisyyttä puoleen. Tätä hoitokäytäntöä sovelletaan nykyisin useimmissa Euroopan maissa ainakin Dukesin B- ja C-luokan (TNM-luokituksen levinneisyysaste II ja III) kasvaimissa, jotka sijaitsevat peräsuolen ala- tai keskikolmanneksessa.

Heikki J. Järvinen, Mauri Kouri

Paksu- ja peräsuolisyövän liitännäishoito

Liitännäishoito solunsalpaajilla annetaan kasvaimen poiston jälkeen syövän uusiutumisvaaran ja kuolleisuuden vähentämiseksi. Pelkän leikkauksen jälkeen kolorektaalisyöpä on uusiutunut vajaalla puolella potilaista.

Pia Österlund, Raija Ristamäki, Seppo Pyrhönen

Levinneen paksu- ja peräsuolisyövän hoito

Levinneessä kolorektaalisyövässä tulee aina arvioida etäpesäkkeiden leikkausmahdollisuus. Etäpesäkkeiden radikaalilla leikkauksella osa potilaista kyetään vielä parantamaan.

Raija Ristamäki, Pia Österlund, Seppo Pyrhönen

Jäävätkö yliopisto-opiskelijoiden toiveet lasten saamisesta haaveeksi?

Yliopisto-opiskelijat ovat iässä, jolloin olisi paras aika perustaa perhe ja saada lapsia. He kuitenkin huolehtivat hyvin ehkäisystä ja siirtävät raskaaksi tulemista opiskelun aikana.

Aira Virtala, Kristina Kunttu

Raskauspahoinvointi ja hyperemeesi

Raskauspahoinvointia esiintyy kolmella neljästä ja oksentelua puolella naisista alkuraskauden aikana. Hyperemeesiin sairastuu kuitenkin vain alle prosentti äideistä.

Risto Erkkola

Nuorten häiriintyneen syömiskäyttäytymisen riskitekijöitä

Nuorilla esiintyvät syömiskäyttäytymisen häiriöt ilmenevät eriasteisina asenteiden ja toiminnan poikkeavuuksina normaalista syömisestä vakavaan, henkeä uhkaavaan virheravitsemukseen.

Lea Hautala, Pirjo-Riitta Liuksila, Hannele Räihä, Simo Saarijärvi

Semanttisen muistin häiriöt neurologisissa sairauksissa

Alzheimerin tautiin, Parkinsonin tautiin ja MS-tautiin liittyvät muistihäiriöt ovat monimuotoisempia kuin aiemmin on oletettu.

Sari Laatu, Juhani Ruutiainen

Luuta väärässä paikassa väärään aikaan - fibrodysplasia ossificans progressiva

Fibrodysplasia ossificans progressiva (FOP), josta aiemmin käytettiin nimitystä myositis ossificans progressiva, on harvinainen, autosomissa vallitsevasti periytyvä sairaus.

Marja Hietala, Maila Penttinen, Marketta Juntunen, Jukka Lähteenmäki, Ilkka Kaitila

Sinus pilonidalis

Sinus pilonidalis on pakaravaon krooninen hankinnainen tulehdustila. Sen taustatekijöitä ovat pakaravaon seudun ihokarvat, karvatuppien tulehdus, epäpuhtaudet ja pakaravakoon kohdistuva paine.

Tero Ridanpää, Mikko Tuuliranta, Matti Kairaluoma, Jukka-Pekka Mecklin

Vanhuksen aliravitsemus ja sen hoito

Ikääntyessä ravitsemuksen merkittävimpiä riskitekijöitä ovat ruokahalun heikkeneminen tai katoaminen (anoreksia), hidas laihtuminen, proteiini- ja energia-aliravitsemus ja siihen liittyvä lihaskato (sarkopenia).

Kaisu Pitkälä, Merja Suominen, Helena Soini, Seija Muurinen, Timo Strandberg

Hyvin pienipainoisina syntyneiden keskosten kielen kehitys ja kuuloherätevasteet

Hyvin pienipainoisina keskosina syntyneillä lapsilla esiintyy kuulovammojen lisäksi runsaasti kuuloerottelun ja laajemmin myös kuulohahmotuksen ongelmia. Myös puheen ja kielen kehityksen häiriöt ovat yleisiä, ja ne ovat ainakin osittain yhteydessä kuuloerottelun ja kuulohahmotuksen ongelmiin.

Eira Jansson-Verkasalo, Marita Valkama

Lisääntymisen vaikutukset ihmisen elinikään

Lapsimäärän ja vaihdevuosien jälkeisen eliniän pituuden yhteydestä on ristiriitaisia tuloksia, sillä lapsimäärän on havaittu niin lyhentävän kuin lisäävänkin naisten elinikää. Miesten eliniän ei ole yleisesti havaittu riippuvan heidän lapsimäärästään.

Samuli Helle

Kolesterolitutkimuksen voittokulku - 20 vuotta Nobelin palkinnosta

Kaksikymmentä vuotta sitten teksasilaiset Joseph L. Goldstein ja Michael S. Brown saivat kolesteroliaineenvaihduntaa koskevista tutkimuksistaan lääketieteen Nobelin palkinnon.

Petri T. Kovanen, Ari Palomäki

HIV-pandemia 20 vuotta viruksen löytämisen jälkeen

HIV-epidemia on kahdenkymmenen vuoden aikana laajentunut pandemiaksi, jossa arvioilta 40 miljoonaa ihmistä elää HIV-infektion kanssa.

Mika Salminen