Elintapamuutokset kohonneen verenpaineen ehkäisyssä ja hoidossa II Käytännön tavoitteet

Sydän- ja verisuonitautisairastavuus ja -kuolleisuus alkavat prospektiivisten seurantatutkimusten mukaan lisääntyä ilman kynnysarvoa jo systolisen paineen tasolta alle 110 mmHg ja diastolisen paineen tasolta alle 70 mmHg alkaen (1). Väestötutkimusten mukaan Suomessa on noin miljoona henkilöä, joiden systolinen verenpaine on ainakin 160 mmHg tai diastolinen verenpaine ainakin 95 mmHg tai jotka käyttävät verenpainetta alentavaa lääkehoitoa. Noin kahden miljoonan suomalaisen verenpaine ylittää kertamittauksissa kohonneen systolisen paineen raja-arvon 140 mmHg tai diastolisen paineen raja-arvon 90 mmHg. Väestön valtaosalla verenpaine ylittää nykysuositusten mukaan tavoiteltavan rajan: systolinen paine 130 mmHg ja diastolinen 85 mmHg (nuorilla aikuisilla 120/80 mmHg).

Antti Jula, Jyrki Olkinuora

Bentsodiatsepiinien ongelmakäytön tunnistaminen

Bentsodiatsepiinien ongelmakäyttöä ovat lääkeriippuvuus, väärinkäyttö ja sekakäyttö alkoholin tai muiden päihteiden kanssa. Erilaista haitallista käyttöä voi myös esiintyä samanaikaisesti. Ongelmakäytön eri muotojen tunnistaminen auttaa suunnittelemaan potilaan hoitoa ja päättämään, kuinka nopeasti ongelmaan reagoidaan. Vaikka bentsodiatsepiinit ovat suosittuja päihteitä, niiden euforisoiva vaikutus on vähäinen. Ongelmakäyttö onkin usein alkoholistin itsehoitoa, tai bentsodiatsepiinien käyttö päihteenä on alkanut niiden hoidollisesta käytöstä. Erilaiset mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä bentsodiatsepiinien ongelmakäyttäjillä, joten asiaan puututtaessa on arvioitava myös psykiatrisen hoidon tarve. Haitallista käyttöä voidaan ehkäistä, jos lääkärit omaksuvat yhteiset menettelytavat ja eri organisaatiot pyrkivät tiiviimpään yhteistyöhön.

Riitta Turunen

Voidaanko ennenaikaisia synnytyksiä estää?

Suomessa syntyy vuosittain noin 2 400 keskosta, eikä määrä ole juurikaan vähentynyt ajan mittaan. Uusin tieto voi kuitenkin auttaa keskosuuden tehokkaammassa ehkäisyssä. Lähes puoleen keskossynnytyksistä liittyy äidin synnytyskanavan infektio. Se on sitä todennäköisempi, mitä ennenaikaisemmasta synnytyksestä on kyse. Lähes seitsenkertaiseksi keskosuuden riskin suurentaa bakteerivaginoosi, joka todetaan emätineritteen Gram-värjäyksellä 12- 21 %:lta synnyttäjistä. Bakteerivaginoosin hoito alkuraskauden aikana pienentää keskosuuden riskiä 21 %. Ennenaikaista synnytystä voidaan yrittää ennakoida kohdunkaulan kautta erittyvien fibronektiinien tai sytokiinien määrityksillä emätineritteestä. Uudet tokolyyttiset täsmälääkkeet, kuten oksitosiini- ja sytokiiniantagonisti tai typpioksidia vapauttava nitrolaastari voivat olla tehokkaampia kuin perinteiset supistuslääkkeet.

Tapio Kurki

Selkäkipupotilaan työkykyyn ja työkyvyttömyyteen vaikuttavat tekijät

Selkävaivojen ja niistä aiheutuvan työkyvyttömyyden lisääntyminen on yleinen huolenaihe länsimaissa. Epäspesifien selkäoireiden vaikutuksia työ- ja toimintakykyyn on sen vuoksi tutkittu sekä lääketieteellisestä, psykologisesta, sosiologisesta että sosioekonomisesta näkökulmasta. Kipujen aiheuttama vajaakuntoisuus johtuu usein vain osittain fyysisestä sairaudesta, muun osan selittävät mm. psykologiset syyt ja sairauskäyttäytyminen. Toiveet vamman perusteella saatavista korvauksista sekä eläkeodotukset voivat huonontaa hoitotuloksia. Tärkeä työhön paluuta estävä tekijä on myös pitkä työstä poissaolo.

Timo Pohjolainen

Amnioinfuusio

Amnioinfuusiota on käytetty noin 10 vuoden ajan hoitona synnytyksissä, kun lapsivesi on vihreää tai sitä on niukasti tai kun sikiön sykekäyrässä näkyy vaihtelevia hidastumisia napanuorakompression merkkinä. Amnioinfuusiota pidetään lähes riskittömänä, helppona ja hinnaltaan edullisena hoitotoimena. Sykemuutosten on todettu vähenevän sen vaikutuksesta, ja synnytystoimenpiteitä sikiön uhkaavan asfyksian vuoksi on tarvittu vähemmän. Hoidon on todettu myös parantaneen sikiön vointia ja kuntoa. Kätilöopiston sairaalassa amnioinfuusio otettiin käyttöön täysiaikaisten synnytysten hoidossa kaksi vuotta sitten. Tulokset ovat pienen retrospektiivisen tarkastelun perusteella myönteisiä: yli kaksi kolmasosaa hoidon saaneista sikiöistä on syntynyt normaalisti, komplikaatioita ei ole esiintynyt.

Raija Räty, Anna-Liisa Järvenpää, Maija Haukkamaa

Perimyokardiitin ja sydäninfarktin erotusdiagnostiikka

Sydäninfarktipotilaalle nopea liuotushoito on olennaisen tärkeä iskeemisten vaurioiden minimoimiseksi, mutta sydänlihaksen ja sydänpussin tulehduksissa liuotushoito on paitsi aiheeton, joskus myös haitallinen. Rintakipupotilaan tullessa päivystysvastaanotolle on liuotushoidon aloittaminen ratkaistava yleensä anamneesin ja EKG-löydösten perusteella. Infarktin ja myokardiitin erotusdiagnostiikan kulmakivi on ST-välin nousu: infarktivauriot rajoittuvat jonkin sepelvaltimohaaran suonittamalle alueelle, myokardiitissa sydänlihassoluja vaurioituu laajemmalta alueelta ja myös ST-välin nousua esiintyy laajemmin.

Jouko Karjalainen

Keliakian seulonta aikuisilta

Keliakian diagnosointi on vaikeaa, jos tyypilliset oireet puuttuvat. Vähäoireisen tai jopa oireettoman keliakian toteaminen on kuitenkin tärkeää, koska ruokavaliohoidolla voidaan ehkäistä keliakiaan liittyviä komplikaatioita. Seerumista mitattavia vasta-aineita voidaan käyttää seulontamenetelmänä keliakian toteamiseksi. Erityisesti keliakiapotilaiden lähisukulaiset ja tiettyjä tauteja, esimerkiksi insuliinihoitoista diabetesta tai kilpirauhasen autoimmuunitauteja, sairastavat on hyödyllistä tutkia, sillä näissä riskiryhmissä tiedetään keliakiaa esiintyvän tavanomaista enemmän.

Pekka Collin

Tyydyttyneen rasvan lähteet eri väestöryhmien ravinnossa

Tyydyttyneen rasvan määrä on suomalaisten ruokavaliossa vähentynyt viime vuosikymmenellä ja sen lähteet samalla muuttuneet. Nykyään eläinrasvoista syödään entistä suurempi osa piilorasvana varsinkin lämpimissä ruoissa, kahvileivässä sekä juustossa, vähemmän leivän päällä ja maidossa. Miehet ja naiset saavat eläinrasvaa jossain määrin eri lähteistä, ja jonkin verran asiassa on myös koulutustason mukaista vaihtelua, mutta osuus on kaikkien ruokavaliossa sama. Entistä terveellisempään ruokavalioon pyrittäessä huomio tulee kohdistaa varsinkin juustojen kasvavaan suosioon ja ruoanlaitossa käytettävään rasvaan.

Eva Roos, Päivi Kleemola, Pirjo Pietinen

Alkoholiongelmaisen potilaan hoito vieroitusvaiheessa

Alkoholiongelmaisen potilaan hoito vieroitusvaiheessa on yleensä selväpiirteistä. Muutama peruslääke riittää tavallisesti hyvin, eikä niiden lyhytaikaisesta käytöstä pitäisi aiheutua merkittävää riippuvuusriskiä. Bentsodiatsepiinit eivät kuitenkaan ole suositeltavia pitkäaikaiseen hoitoon, koska potilaat tulevat niistä helposti riippuvaisiksi. Wernicken enkefalopatian ehkäisemiseksi on tärkeää antaa potilaalle tiamiinia, mahdollinen glukoosi-infuusio annetaan vasta sen jälkeen. Elektrolyyttihäiriöiden korjaamiseen riittää yleensä urheilujuoma tai tasapainoitettu kivennäisvesi, ja hypofosfatemia korjaantuu useimmiten parhaiten maidolla.

Kalevi Laitinen, Risto Roine

Alkavan nivelreuman diagnoosi ja hoito

Nivelreuman hallinnan ensimmäinen ehto, taudin varhainen toteaminen, kysyy erityisesti perusterveydenhuollon lääkäreiden valppautta ja osaamista. Tauti alkaa hitaasti viattoman tuntuisilla nivel- ja usein myös yleisoireilla. Varhaisvaiheen diagnostiikassa tärkeintä on kliininen tutkimus. Pienten nivelten tulehdukset eivät aina näy laboratoriotuloksissa, ja taudin aiheuttamat röntgenmuutokset ilmaantuvat vasta kuukausien tai vuosien kuluttua. Yleisesti pyritään niveltulehduksen entistä aktiivisempaan hoitoon jo alkuvaiheessa - tarvittaessa solunsalpaajilla. Nivelreuman lääkehoitoa tutkitaan runsaasti. Käyttökelpoisten reumalääkkeiden suppeata valikoimaa osataan jo hyödyntää entistä tehokkaammin. Tautia parantavaa hoitoa ei silti ole näköpiirissä.

Per Franzén

Koniotomia hengitysteiden hätäavauksena

Koniotomia on hyödyllinen vaihtoehto trakeostomialle sodassa ja rauhanajan joukkokatastrofeissa silloin, kun monet potilaat tarvitsevat henkeäpelastavia toimenpiteitä. Se voidaan tehdä helposti ja nopeasti tukehtumisen estämiseksi, jos kylkiasento tai nieluputki eivät riitä pitämään potilaan hengitystietä avoimena. Trakeostomia sen sijaan voi hankalissa olosuhteissa tuottaa taitavalle kirurgillekin ylivoimaisia vaikeuksia.

Yrjö H. Qvarnberg

Neurogeeninen rakkovaiva

Rakon neurogeenisellä toimintahäiriöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa sekä virtsarakon että virtsaputken hermotus on vaurioitunut. Vaikeimmissa vaurioissa rakon toiminta lakkaa kokonaan, lievissä vammoissa potilas ei havaitse mitään poikkeavaa. Vamman tason perusteella ei voi aina luotettavasti määritellä virtsarakon toimintahäiriön luonnetta, vaan sen selvittämiseksi tarvitaan urodynaamisia tutkimuksia. Neurogeenisten rakkovaivojen hoidossa on viime vuosina edistytty kovasti, ja kaikkia potilaita voidaan auttaa tavalla tai toisella. Toistokatetrointi on nykyään tärkein hoitomuoto.

Pekka Hellström

Suomalainen suositus endokardiittiprofylaksista

Mikrobilääkitys endokardiitin ehkäisemiseksi toimenpiteiden yhteydessä kuuluu riskiryhmien potilaiden hoitokäytäntöön. Suositukset endokardiittiprofylaksista ovat kuitenkin olleet eri maissa hyvinkin erilaisia, ja Suomessakin on julkaistu ainakin neljä erilaista suositusta 1980-luvulla. Kirjava käytäntö aiheuttaa hämmennystä ja turvattomuuden tunnetta potilaissa. Kansainvälisten suositusten yhdenmukaistuminen viime vuosina on ollut pohjana valtakunnallisen suosituksen laatimiselle Suomessa. Tämä työryhmän laatima suositus on arvioitu ja hyväksytty 17 ammatillisessa yhdistyksessä.

Jukka Lumio, Markku S. Nieminen, Heikki Peltola, Erkki Pesonen, Ville Valtonen

Idiopaattisen fibrosoivan alveoliitin diagnostiikka, hoito ja seuranta

Idiopaattisen fibrosoivan alveoliitin diagnostiikkaan ja seurantaan on nykyään entistä paremmat mahdollisuudet ohutleikekuvauksen ja bronkoalveolaarisen huuhtelun ansiosta. Tulokset taudin parantamiseksi ovat edelleen vaatimattomia, koska tauti on yleensä jo edennyt tulehduksesta fibroosiin, kun diagnoosi tehdään.

Klaus Tamminen, Peter Nyberg, Seppo Sutinen, Henrik Riska

Huimauspotilaan työkyvyn arviointi

Vain pieni osa monilukuisista huimauspotilaista tarvitsee kannanottoa pitkäaikaiseen työkykyyn. Haittahan on useimmiten ohimenevä. Pitkittyvä huimaus estää kuitenkin selviytymistä erityisesti vaaratilanteita sisältävissä ammateissa. Työkykykannanottoa varten tarvitaan tällöin kliinistä kokemusta huimauspotilaista sekä erityistason tutkimuksia. Arviointia vaikeuttavat usein sekä diagnostiikkaa että potilaan tilannetta koskevat avoimet kysymykset.

Mikael Ojala, Juha Liira, Juhani Juntunen

Lääketieteellisten hoitosukkien luokitus ja käyttö

Potilaalle oikein mitoitetut ja hänen sairautensa mukaan valitut hoitosukat ovat olennainen osa laskimoperäisen säärihaavan ja alaraajojen turvotuksen hoitoa. Valinnassa on otettava huomioon paitsi sukan puristusvoima sinänsä, myös että puristus vähenee nilkasta ylöspäin. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että vain osa tuotteista täyttää viimeksi mainitun vaatimuksen. Hoitosukkien laatuvaatimukset selkiintyvät, kun valmisteilla oleva eurooppalainen standardi tulee voimaan. Se sisältää vaatimukset sukkien puristuspaineesta ja sen jakaumasta sekä mm. materiaaleista, kudontatavasta ja venyvyydestä.

Kari Saarinen, Pertti Kolari, Ken Malanin, Katri Valkokari, Matti Lähdeniemi, Urpo Kiistala

Sydänperäinen rintakipu ilman sepelvaltimotautia

Rintakipuoire on yleinen hoitoon hakeutumisen syy. Useat eri syyt voivat aiheuttaa rintakipuja, tavallisin näistä on ateroskleroottinen sepelvaltimotauti. Yleensä diagnoosi selviää anamneesin, kliinisen kuvan ja noninvasiivisten tutkimusten avulla. Vaikeaoireisille potilaille tai diagnostisesti epäselvissä tapauksissa tehdään sepelvaltimoiden angiografia, ja huomattavan usein sepelvaltimot todetaan avoimiksi. Suurella osalla näistä potilaista rintakivun syy ei ole sydänperäinen. Kuitenkin sepelvaltimotaudin lisäksi eräät muutkin sydänperäiset syyt voivat aiheuttaa rintakipuja.

Juha Hartikainen, Timo Hirvonen

Miten ehkäistä immuunikatoviruksen tarttuminen äidistä lapseen

Syntyvän lapsen todennäköisyys saada tartunta HIV-infektoituneelta äidiltään on teollisuusmaissa 14-25 % ja alikehittyneissä maissa 25-30 %. Teollisuusmaissa tartuntavaaraa voitaneen merkittävästi vähentää äidin raskaudenaikaisella tsidovudiinilääkityksellä, valitsemalla synnytystavaksi keisarileikkaus ja kieltämällä äitiä imettämästä. Kehitysmaissa, nämä keinot eivät ole mahdollisia. Sen sijaan äskettäin saatu tutkimustulos äidin raskauden aikana nauttiman A-vitamiinin suojavaikutuksesta antaa toiveita juuri köyhimpien maiden AIDS-ongelmaan. Mikäli tutkimustulos osoittautuu paikkansa pitäväksi, on löydetty tehokas ja taloudellinen keino lasten HIV-epidemian rajoittamiseen alueilla, joilla aliravitsemus ja A-vitamiininpuutos ovat yleisiä.

Per Ashorn

Miten erottaa bakteeriartriitti muista niveltulehduksista aikuisen polvessa

Polvinivelen äkillinen kipeytyminen ja turpoaminen on tavallinen oire monissa sairauksissa. Bakteeritulehduksen poissulku on ensimmäinen tehtävä äkillisessä niveltulehduksessa, vaikka elävän bakteerin aiheuttama niveltulehdus onkin Suomessa kohtalaisen harvinainen sairaus. Bakteeriartriitti aiheuttaa hoitamattomana nopean rustotuhon, mutta asianmukaisesti hoidettuna sen ennuste on hyvä. Taudin diagnoosi perustuu nivelnesteen bakteeriviljelyyn. Ensivaiheen hoitopäätökselle saa parhaan tuen nivelnesteen laktaattimäärityksestä. Tulehduksen voimakkuutta mittaavat laboratoriokokeet, perifeerisen veren valkosolulaskenta ja C-reaktiivinen proteiini sekä nivelnesteen valkosolulaskenta, eivät yleensä auta vakavien artriittien

Pirkko Kortekangas, Hannu Aro

Psykososiaalisten tekijöiden osuus sairas rakennus -oireyhtymässä

Työpaikan sisäilmaan liittyvien terveysongelmien taustalta on viime vuosien tutkimuksissa etsitty myös työilmapiiriin ja työntekijöihin liittyviä tekijöitä. Tulokset ovat vahvistaneet käsitystä, että sairas rakennus -oireyhtymä on monietiologinen tila, joka syntyy työympäristön fyysisten ja psykososiaalisten tekijöiden sekä työntekijöiden yksilöllisten ominaisuuksien vuorovaikutuksesta. Mahdollisten riskitekijöiden suhteita ja vaikutusmekanismeja ei vielä tunneta. Useimmat tutkijat näkevät työstressin sääteleväksi tekijäksi, joka lisää työntekijöiden herkkyyttä työpaikan ympäristöaltisteille. "Sairas rakennus" on työpaikkana terveysriski sekä työyhteisön viihtyvyyttä ja tuottavuutta huonontava tekijä. Sitä koskevaa tutkimusta tulisi kehittää ja jatkaa muun muassa interventioin ja pitkittäisseurannoilla.

Marjaana Lahtinen, Pekka Huuhtanen, Kari Reijula