Syöpäpotilaan sekavuus

Sekavuus on syöpäpotilaan ja hänen läheistensä hyvinvointia huonontava oire, jonka yleisyys lisääntyy sairauden edetessä. Riskitekijöiden huomioon ottaminen on tärkeää sekavuuden ehkäisyssä ja hoidossa. Lääkkeet ovat tavallisimpia sekavuuden syitä, ja potilaalta tulee lopettaa kaikki ei-välttämättömät lääkkeet. Sekavuuden hoidosta on vähän kontrolloituja tutkimuksia. Hoidossa tarvitaan usein lääkkeitä, joista neuroleptit ja bentsodiatsepiinit ovat käytetyimpiä. Lääkehoidon tulisi olla osa laajempaa moniammatillista hoitosuunnitelmaa.

Timo Leino

Viivästynyt puheenkehitys ja kielellisen kehityksen erityisvaikeus foniatrisena ongelmana

Lasten kehityksellisistä viiveistä puheen kehityksen viive on yleisin. Taustalta löytyvät syyt ovat moninaiset ja osa lapsista tarvitsee tutkimuksia ja seurantaa erikoissairaanhoidon tasolla. Koska kuntoutukseen kuluu merkittävä määrä rahaa, tulee jo varhaisessa vaiheessa kiinnittää huomiota häiriöiden erotusdiagnostiikkaan ja kuntoutuksen suunnitteluun. Kouluiässä kielelliset häiriöt saattavat aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja sitä kautta kielelliset ongelmat voivat vaikuttaa ammatinvalintaan ja koko aikuiseen elämään.

Mari Qvarnström, Taisto Leppäsaari

Mikrobiologiset pikatestit kliinisessä potilastyössä - haittaa vai hyötyä?

Infektiotautien nopea diagnoosi on etu mm. mikrolääkebihoitopäätöksiä tehtäessä. Erityisesti terveyskeskuksissa on painetta pikatestien käyttöön, ja niitä on entistä enemmän tarjolla. Valitettavasti käytännön työssä pikatestien toimivuus ja luotettavuus ovat usein osoittautuneet heikoiksi. Tuloksemme myyräkuumediagnostiikkaan tarkoitetun pikatestin toimivuudesta muistuttavat jälleen siitä, kuinka tärkeitä ovat rutiinidiagnostiikassa tehdyt käyttöönottotutkimukset ennen uuden testin laajamittaista käyttöä, jotta mahdolliset valmistukseen ja säilyvyyteen liittyvät ongelmat paljastuisivat.

Marja-Leena Katila, Aino Laatikainen, Juha Kauppinen, Ulla Kärkkäinen, Tarja Ojanen

Syövän vasta-ainehoidot

Monoklonaalisia vasta-aineita opittiin tuottamaan 1970-luvulla, ja jo silloin ne nähtiin syövän hoidon täsmälääkkeinä, jotka tuhoa-vat syöpäsolun vaikuttamatta terveisiin soluihin. Kliiniseen käyttöön monoklonaaliset vasta-aineet ovat kuitenkin tulleet vasta viime vuosien aikana, sillä riittävän spesifisiä antigeeneja on ollut vaikea löytää ja lisäksi ensimmäisten vasta-aineiden teho immunologisen reaktion käynnistäjänä oli huono. Nyt ensimmäiset käytössä olevat vasta-aineet parantavat sekä lymfoomien että rintasyövän hoitotuloksia. Niiden optimaalinen käyttö on kuitenkin toistaiseksi selvittämättä. Käyttöä rajoittaa myös korkea hinta.

Tom Wiklund

Milloin epäilen potilaallani nivelreumaa?

Nivelreuma on krooninen nivelten tulehdustauti, jota esiintyy kaikkialla maailmassa 0,5-1 %:lla väestössä. Nivelreuman alkuvaiheessa ei ole mitään täysin luotettavaa yksittäistä oiretta tai löydöstä, jolla tauti voidaan varmasti määrittää. Tärkein oire on kuitenkin niveltulehdus. Hoidon aloittamisessa ei pidä viivytellä.

Riitta Myllykangas-Luosujärvi

Miksi Chlamydia trachomatis arpeuttaa?

Klamydia on suuri kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen ongelma maailmanlaajuisesti. Kudosten arpeutumisella on keskeinen rooli Chlamydia trachomatiksen aiheuttamassa infektiossa ja sen pitkäaikaisten jälkiseurausten - sokeuttavan trakooman ja munatorviperäisen hedelmättömyyden - kehittymisessä. Toistuvien ja kroonisten tulehdusten herättämä elimistön voimakas puolustusreaktio aiheuttanee suurimman osan arpeutumisista. Immuunivaste klamydian lämpösokkiproteiineille näyttää olevan tärkeä arpeutumista aiheuttava tekijä.

Asta Hautamäki, Paula Summanen, Jorma Paavonen

Polion myöhäisoireet - uusi haaste

Polio on käytännössä hävitetty Suomesta tehokkaiden rokotusten ansiosta, mutta halvausoireisen polion sairastaneita on kuitenkin maassamme elossa vielä useita tuhansia. Viime vuosina yhä useammalle heistä on alkanut ilmaantua uusia oireita: lisääntyvää lihasheikkoutta, lihas- ja nivelkipuja, uupumusta ja kylmänarkuutta. Oireet viittaavat polion myöhäisoireyhtymään, ja sen tunnistaminen terveydenhuollossa on tärkeää oikean hoito- ja kuntoutussuunnitelman valitsemiseksi sekä turhien tutkimusten välttämiseksi. Poliovammaisten kuntoutustarpeesta olisi saatava kansallinen selvitys.

Hannu Alaranta, Kirsi Valtonen, Tapani Hovi, Matti Nykänen, Timo Pohjolainen

Laboratoriotutkimukset työperäisen syövän diagnostiikassa

Vuosittain todetaan useita satoja työperäisiä syöpätapauksia, joista suurin osa johtuu aikaisemmasta altistumisesta asbestille tai kvartsille. Keuhkosyövän ja mesoteliooman diagnostiikan apuna ovat keuhkokudos- ja keuhkohuuhtelunäytteet, joista voidaan määrittää elektronimikroskooppisesti asbestikuitujen pitoisuus. Laboratoriotutkimusten avulla tehdyt ammattitautiselvitykset edellyttävät toimivaa yhteistyötä ja tiedonkulkua keuhkolääkärin, kirurgin ja patologin kesken.

Sisko Anttila

Pikamallitekniikan lääketieteelliset sovellutukset

Lääketieteellisellä pikamallitekniikalla on mahdollista valmistaa kolmiulotteinen malli potilaasta tietokonetomografiassa tai magneettikuvauksessa saadun kuvaustiedoston pohjalta. Malleja voidaan käyttää erilaisten leikkausten suunnittelussa, opiskelussa ja harjoittelussa. Lääketieteellisiä pikamalleja on Oulussa valmistettu kahdeksan vuoden ajan. Tässä katsauksessa kuvaamme käyttämämme menetelmän ja esitämme omia kokemuksiamme pikamallitekniikan sovellutuksista eri lääketieteen erikoisaloilla.

Tuomas Holma, Heikki Löppönen, Osmo Alamäki, Elsi Antila, Eero Ilkko, Lasse Jyrkinen, John Koivukangas, Jari Mahlakaarto, Tarja Mustonen, Esa Niinisalo, Jarkko Oikarinen, Hannu Pernu, Willy Serlo

Eturauhasen päiväkirurginen höyläysleikkaus

Eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoidon kultainen standardi, eturauhasen höyläysleikkaus, muodostaa noin neljänneksen urologin työsarasta. Lääkehoidon kehittymisen myötä on leikkaustarve jonkin verran vähentynyt. Silti Suomessa tehdään noin 3 000 höyläysleikkausta vuosittain. Uusien leikkaustekniikoiden ansiosta höyläysleikkauksia voidaan tehdä myös päiväkirurgisesti, mutta toistaiseksi suositusten mukainen 25 %:n päiväkirurgisten leikkausten osuus on saavutettu vain kahdessa keskussairaalassa.

Jaakko Permi

Onko vastasyntyneen varhainen kotiuttaminen vaaratonta?

Vastasyntyneen hengityksen ja verenkierron sopeutuminen kohdunulkoiseen elämään tapahtuu muutamassa minuutissa, ja niiden häiriöt havaitaan ensi elintunteina. Muita lapsen hyvinvointia uhkaavia häiriöitä ovat liika kellastuminen, kuivuma ja infektiot. Varhaisen kotiutumisen myötä länsimaissa on esiintynyt vaurioita, joiden takia lapsia on vammautunut ja menehtynyt. Viime vuosikymmenellä Suomessakin lyhennettiin terveinä ja täysiaikaisina syntyneiden lasten sairaalahoitoa. Vastasyntyneen kotiutuminen alle kahden vuorokauden iässä voidaan toteuttaa yksilöllisesti, mikäli riskitekijät otetaan huomioon.

Anna-Liisa Järvenpää

Itsensä laiminlyövät ja epäsiistit vanhukset

Kotisairaanhoito voi ohjata lääkärin vastaanotolle vanhuksen, joka on jo vuosia elänyt sosiaalisesti eristäytynyttä elämää, laiminlyönyt peseytymisen ja kaikenlaisen omasta hyvinvoinnistaan huolehtimisen. Vanhus on voinut kerätä kotiinsa sanomalehtiä, tyhjiä purkkeja ja laatikoita, ja on elänyt lian ja jätösten keskellä. Itse hän ei koe olevansa ulkopuolisen avun tarpeessa ja vastustaa vastaanotolle tuloa. Kliinisissä tutkimuksissa tällaisilta henkilöiltä löytyy hoitamattomia äkillisiä tai pitkäkestoisia sairauksia ja ravitsemushäiriöitä.

Sirkka-Liisa Kivelä, Raimo Isoaho, Elise Wasén

Oikaisu

Lääkärilehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa ilmestyneessä artikkelissa, Huovinen P, Kaukoranta H, Katila M-L, Nissinen A, Vaara M, FiRe-verkosto. Avohoidon potilaista eristettyjen bakteerien lääkeresistenssi Suomessa 1997-2000. FINRES 2001 -raportti. Suom Lääkäril 2002; 57:21-26, oli virhe, jonka kirjoittajat haluavat oikaista.

Värttinäluun distaalisten murtumien hoitoa tulee kohentaa

Suurin osa värttinäluun distaalisista murtumista paranee ongelmitta, mutta silti huonoja tuloksia esiintyy valitettavan usein. Tavallisimmin seurauksena on ranteen virheasento, pitkittynyt kiputila, liikerajoitus, tuntohäiriö, toimintakyvyn huononeminen, pitkittynyt tai pysyvä työkyvyttömyys - ja tyytymätön potilas. Radiologisen anatomian tunteminen, leikkaushoitoa tarvitsevien murtumatyyppien tunnistaminen, riittävän tarkka seuranta ja oikeaoppinen kuntoutus ovat hoidon kulmakiviä. Hoitomuoto tulee aina valita murtumatyypin ja potilaan tilanteen mukaan. Useimmiten repositio ja kipsaus ovat edelleen ensimmäinen vaihtoehto, mutta leikkaushoidon kynnys ei saa olla liian korkea.

Jarkko Vasenius, Timo Raatikainen

Ihon ja kynsien sieni-infektioiden hoito

Ihon ja kynsien sieni-infektioiden aiheuttajana on meillä lähes aina dermatofyytti eli silsasieni. Infektio varmistetaan sieninäytteen natiivi- ja viljelytutkimuksella, joka rajaa pois monet muut sienitauteja muistuttavat ihon ja kynsien sairaudet. Sieni-infektion hoito vaatii pitkää, jopa kahden vuoden seurantaa. Hoitona käytetään sisäistä ja ulkoista lääkehoitoa sekä jalkahoitajan suorittamaa kynnen mekaanista ohennusta tai kemiallista urealiuotushoitoa. Kynnen kirurgista poistoa ei suositella.

Inkeri Helander

Veripalvelu tulevaisuudessa

Veripalvelun tulee jatkuvasti kehittää omaa osaamistaan ja yhteistyötään kliinikoiden kanssa, jotta se pystyisi jatkossakin nauttimaan terveydenhuollon ammattilaisten ja suuren yleisön arvostusta. Tulevaisuudessa mielenkiintoisia uusia mahdollisuuksia tarjoavat koko hoitoketjun kehittäminen, verivalmisteiden turvallisuuden parantaminen entisestään ja kenties kantasolusiirtojen yleistyminen.

Jukka Rautonen

Milloin lapsi tarvitsee sairaalahoitoa infektion takia?

Kynnys pienen lapsen sairaalatutkimuksiin lähettämiselle on matala. Lapsi tarvitsee välitöntä sairaalahoitoa ripulin yhteydessä kuivuman vuoksi tai hengitystieinfektiossa, kun siihen liittyy selvä hengenahdistus. Septistä infektiota epäiltäessä lapsi on syytä lähettää välittömästi sairaalaan, ja myös muiden invasiivisten bakteeri-infektioiden, erityisesti pyelonefriitin ja pneumonian, tutkimukset ja hoidon aloitus kuuluvat sairaalatasolle. Vakavien bakteeri-infektioiden tunnistaminen alkuvaiheessa on tärkeää, mutta usein vaikeaa. Kliinisen silmän avuksi on kehitetty pisteytysmalleja lapsen yleistilan arviointiin. Avohoidossa otettavista laboratoriokokeista on vain rajallisesti apua, ja jos kliininen epäily vakavasta infektiosta on vahva, ei kokeita kannata lainkaan ottaa.

Merja Helminen, Timo Vesikari

Hammasperäinen infektio

Suun streptokokit ovat yleisimpiä hammasperäisen infektion aiheuttajia. Aggressiivinen infektio vaatii usein kirurgista hoitoa ja suonensisäistä mikrobilääkitystä. Märkäpesäkkeen avaus ja oikean antibiootin valinta sekä hampaan juurihoito tai poisto ovat tärkeimmät päivystystoimenpiteet hammasperäisen infektion hoidossa. Mikäli infektio hoitotoimenpiteistä huolimatta leviää, on potilas lähetettävä keskussairaalan suusairauksien klinikkaan. Lopullisesta hoidosta akuutin vaiheen jälkeen huolehtii hoitava hammaslääkäri.

Tero Soukka, Kimmo Vähätalo

Verisuonikirurgiassa käytettävät biomateriaalit 2 Endovaskulaariset istutteet ja embolisaatiomateriaalit

Verisuonisairauksien hoito toteutetaan nykyään yhä useammin primaarivaiheessa endovaskulaaristen hoitotoimenpiteiden avulla. Kehittyneet ja vähemmän invasiiviset hoitotoimenpiteet soveltuvat myös huonompikuntoisille potilaille. Kuitenkin pitkäaikaistuloksia endovaskulaaristen biomateriaalien käytöstä tarvitaan vielä, ennen kuin voidaan arvioida tarkemmin eri materiaalien ja menetelmien paremmuutta. - Kaksiosainen artikkelisarja verisuonikirurgian biomateriaaleista alkoi Lääkärilehden edellisessä numerossa.

Ilkka Uurto, Leo Keski-Nisula, Juha-Pekka Salenius

Sydämen vajaatoiminnan etiologian selvittäminen

Sydämen vajaatoiminnan kliinisen oireyhtymän pohjana on sydämen systolinen tai diastolinen toimintahäiriö joko yhdessä tai erikseen. Tavallisin sydämen vajaatoiminnan syy on sepelvaltimotauti. Diagnoosia tehtäessä tulee tutkia perusverikokeet, 12-kytkentäinen EKG ja keuhkoröntgenkuva, ja kaikille potilaille on pyrittävä tekemään myös sydämen kaikututkimus. Harkinnan mukaan tehdään tarkempia lisätutkimuksia. Tietämättä sydämen pumppausvajavuuden syytä ja syntymekanismia potilaan hoitoa ei voida suunnitella asianmukaisella tavalla.

Sari Vanninen, Kaj Groundstroem