Preanalytiikka alueellisessa laboratoriotoiminnassa

Kliinisten laboratoriomääritysten tulosten oikeellisuutta arvioidaan laboratorion sisäisillä ja ulkoisten tahojen järjestämillä kontrolleilla. Näin esille saatava analyyttinen vaihtelu on kuitenkin vain pieni osa laboratoriotuloksen mahdollisesta virheestä. Ennen näytteen tutkimista laboratoriossa siihen ovat ehtineet vaikuttaa jo monet preanalyyttiset tekijät, joiden vaikutus tulokseen voi olla suurempi kuin analyyttinen vaihtelu. Hiljattain käyttöön otettu uusi testauslaboratorioiden akkreditointistandardi SFS-EN ISO/IEC 17025 edellyttääkin preanalyyttisten tekijöiden kartoittamista analyyttisten tekijöiden ohella.

Simo Pohjavaara, Outi Malminiemi, Timo Kouri

Ulkustaudin epidemiologia tänään Kirurgisen hoidon ilmaantuvuus, sairaalahoitojaksot sekä kuolleisuusluvut Suomessa

Ulkustaudin lääkehoito on parantunut merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana.Tutkimuksemme tarkastelee ulkustaudin epidemiologiaa lääkehoidossa tapahtuneet muutokset kattavan ajanjakson aikana. Totesimme, että vuosien 1987-1997 välisenä aikana elektiivisen ulkuskirurgian vuosittainen ilmaantuvuus on laskenut yli 90 %, mutta päivystysleikkausten ilmaantuvuus puolestaan lisääntynyt 27 %. Sairaalahoitojaksojen ilmaantuvuus on vuosien 1972-1992 välisenä aikana kohonnut yli 160 % lähinnä vanhemmilla henkilöillä ilmenneen akuutin mahaverenvuodon vuoksi. Ulkustautiin liittyvä kuolleisuuden nousu näyttää sen sijaan viime vuosina pysähtyneen.

Niku Oksala, Hannu Paimela, Leena Paimela, Riitta Luosujärvi, Eero Kivilaakso

Keliakian diagnosointi

Aiemmin keliakia todettiin vasta, kun oireet olivat selviä, ja ohutsuolessa näkyi tällöin kiistaton suolinukan madaltuminen. Nykyään tauti todetaan varhaisemmin, joten dia- gnostiikassa kohdataan uusia vaikeuksia. Dia-gnoosi perustuu ohutsuolikoepalaan, mutta sen tulkinta on rajatapauksissa vaikeaa, ja siksi näytteiden on oltava laadukkaita. Lisäksi on selvitettävä oireet, sukuanamneesi ja samanaikaiset autoimmuunisairaudet. IgA-luokan endomysium- ja kudostransglutaminaasivasta-aineet soveltuvat keliakian alustavaan seulontaan. Diagnostiikassa on myös huomattava taudille ominaisten tulehdussolujen esiintyminen sekä kliininen ja histologinen vaste gluteenittomaan ruokavalioon.

Pekka Collin, Katri Kaukinen

Voidaanko posttromboottista oireyhtymää estää tehostamalla hoitoa invasiivisilla menetelmillä?

Akuutti syvä laskimotukos hoidetaan yleensä antikoagulanteilla ja lääkinnällisellä hoitosukalla. Posttromboottisen oireyhtymän ilmaantuvuus pitkäaikaisseurannoissa on konservatiivisen hoidon jälkeen 30-70 %. Korkean, pohkeesta lantioon ulottuvan laajan laskimotukoksen ennuste on hyvinkin ongelmallinen, sillä vain 10-30 % potilaista pysyy oireettomina. Optimaalisella antikoagulanttihoidolla ja hoitosukan käytöllä voidaan vaikuttaa ennusteeseen. Kajoavat hoitomuodot, kuten paikallinen katetriohjattu liuotushoito, vähentävät posttromboottisen oireyhtymän ilmaantuvuutta. Täyttä varmuutta laskimoläpän suojauksesta näilläkään menetelmillä ei ole.

Jukka Saarinen, Jorma Lahtela

Aivojen kuvantamismenetelmät psykoterapian tuloksellisuuden tutkimisessa

Moniin psykiatrisiin sairauksiin on todettu liittyvän poikkeavia aivojen kuvantamislöydöksiä. Niitä on todettu välittäjäaineiden kantajamolekyylien tiheyksissä, verenvirtauksessa ja glukoosin kulutuksessa tietyillä aivoalueilla. Psyykenlääkehoitojen aikana nämä muutokset saattavat normalisoitua. Myös psykoterapian aikana on havaittu tapahtuvan osittain samankaltaisia muutoksia verenvirtauksessa ja glukoosiaineenvaihdunnassa. Aiheesta on toistaiseksi julkaistu varsin vähän tutkimuksia, joten löydöksiä on pidettävä vasta alustavina.

Tommi Tolmunen, Mikko Joensuu, Pirjo Saarinen, Pasi Ahola, Jyrki Kuikka, Johannes Lehtonen

Olkaluun yläosan murtuma

Pääosa olkaluun yläosan murtumista aiheutuu pienienergiaisista tapaturmista. Iäkkään potilaan murtumaa pahentaa usein osteoporoosi. Valtaosa murtumista voidaan hoitaa ilman leikkausta, mutta osteoporoottisten pirstalemurtumien hoito on edelleen vaikeaa, ja toiminnallinen lopputulos on näissä tapauksissa usein huono hoitomuodosta riippumatta. Konservatiivisen hoidon tavoitteena on aikainen liikeharjoittelun aloittaminen, jolla pyritään ylläpitämään olka- ja muiden yläraajan nivelten liike. Pirstalemurtumien leikkaushoitoon on viime vuosina kehitetty uusia menetelmiä.

Jarkko Pajarinen, Jan-Magnus Björkenheim

Multippeliskleroosin nykyiset lääkehoitokäytännöt

MS-tautiin oli pitkään vain oireenmukaisia hoitoja, mutta 1990-luvun aikana ovat tulleet taudinkulkua muuntavat lääkkeet, jotka selvästi vähentävät taudin pahenemisvaiheita, relapseja ja ehkä jossakin määrin estävät taudin etenemistä. Nykykäsityksen mukaan heti diagnoosin varmistuttua olisi aloitettava joko beetainterferoni- tai glatirameeriasetaattihoito. Pahenemisvaiheet tai nopea etenemisvaihe hoidetaan steroidipulssilla. Uusilla solunsalpaajilla, kuten mitoksantronilla, voidaan hoitaa aggressiivista, tiheästi relapsoivaa tai nopeasti etenevää tautia. Erikoistilanteissa voidaan antaa gammaglobuliinia jättiannoksina suoneen ja pitkäaikaisessa estohoidossa mahdollisesti yhdistää atsatiopriini beetainterferoniin.

Markus Färkkilä

Sydämen vasemman kammion hypertrofia - keskeinen kohoneen verenpaineen kohde-elinvaurio

Sydämen vasemman kammion hypertrofian on todettu olevan sekä sydän- ja verisuonitautisairastavuuden ja -kuolleisuuden että kokonaiskuolleisuuden huomattava itsenäinen riskitekijä. Sen kliinistä merkittävyyttä lisää se, että se voidaan usein todeta vuosia ennen varsinaisen oireisen sydänsairauden syntyä. Hypertensio lisää merkittävästi sydämen vasemman kammion hypertrofian riskiä, ja kohonneen verenpaineen alentaminen elämäntapamuutoksin ja tarvittaessa lääkkein onkin hypertrofian tärkeimpiä hoitokeinoja. Verenpainelääkkeillä voi myös olla verenpainetason laskusta riippumatonta vaikutusta vasemman kammion hypertrofiaan.

Jaana Jokiniitty, Silja Majahalme, Mika Kähönen, Martti Tuomisto, Väinö Turjanmaa

Onko verenpaineen vuorokausirekisteröinnistä hyötyä sydäntapahtumien ja -kuolleisuuden ennustamisessa?

Kohonneen verenpaineen diagnoosi ja hoidon seuranta perustuvat verenpaineen yksittäismittauksiin, mutta diagnostiikassa ja hoitovasteen arvioinnissa käytetään yhä useammin myös verenpaineen 24 tunnin rekisteröintiä potilaan normaalissa elinympäristössä. Yksiselitteisiä viitearvoja ja tulkintakriteerejä vuorokausirekisteröinnillä mitattujen verenpainearvojen soveltamisesta diagnoosi- ja hoitoratkaisujen perustaksi ei ole käytettävissä. Tärkeintä sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta olisi tietää, millä tavalla mitattu verenpainetaso kuvastaa parhaiten kohde-elinvaurioiden ja sydäntapahtumien vaaraa.

Jaana Jokiniitty, Mika Kähönen, Silja Majahalme, Martti Tuomisto, Väinö Turjanmaa

Sisäilman sieni-itiöt ja mykotoksiinit

Viime vuosina home on saanut huonoa mainetta julkisuudessa puhuttaessa rakennusten kosteusvaurioista ja ihmisten altistumisesta. Rakennusmateriaaleista mikrobiologisissa tutkimuksissa löydetyt mikrobit on tulkittu kannanotoilla löytyy hometta, ja tämän perusteella on usein tehty pitkällekin meneviä johtopäätöksiä homeitiöiden aiheuttamista terveysvaikutuksista niin työpaikalla kuin kotiympäristössä. Osa lääkäreistä joutuu työssään usein arvioimaan näiden mikrobien terveysvaaraa. Tässä katsauksessa tarkastellaan homesienten mahdollista terveyshaittaa nykytiedon valossa.

Eeva-Liisa Hintikka, Tapani Tuomi, Tom Johnsson, Kari Reijula

Missä vanhustenhoidossa näyttöä? Missä sudenkuopat?

Sosiaali- ja terveydenhuollon varoista käytetään kaksi kolmasosaa vanhustenhoitoon. Valtaosa tästä summasta menee erilaisiin vanhusten laitoshoidon ja hoivan kustannuksiin. Suurin osa iäkkäistä haluaisi kuitenkin elää kotonaan mahdollisimman pitkään. On siis sekä yhteiskunnan että yksilöiden etu ylläpitää ikääntyvän väestön toimintakykyä ja heidän edellytyksiään selviytyä kotona. Vanhustenhoidoista alkaa olla näyttöä sekä toimintakyvyn ylläpidon että laitoshoidon lykkäämisen suhteen.

Kaisu Pitkälä, Timo Strandberg

Reflektorinen sympaattinen dystrofia Tunnista ajoissa suhteettoman kipeän, huonoliikkeisen, turvonneen käden sairaus

Reflektorinen sympaattinen dystrofia (RSD) eli complex regional pain syndrome-1 (CRPS I) on raajan kipuoireyhtymä, johon liittyy toiminnan huononeminen ja autonomisen hermoston säätelyhäiriö. RSD liittyy yleensä vammoihin, usein distaaliseen radiusmurtumaan. Oireyhtymässä kipu lisääntyy suhteettoman suureksi vamman laatuun nähden, käden nivelet turpoavat, niiden liike vaikeutuu ja iho on lämmin, kuiva ja punoittava. Paras tapa hoitaa RSD:tä on estää se varmistamalla mahdollisimman aikainen ja riittävä mobilisaatio, kipulääkitys ja lääkinnällinen kuntoutus. Vaikeissa tapauksissa tarvitaan aina sairaalahoitoa.

Martti Vastamäki

Opiaattiriippuvuuden näyttöön perustuva hoito ja lääkärin etiikka

Lääkärinvala velvoittaa käyttämään tutkimustiedon ja kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä, kunnioittamaan potilaan tahtoa ja täyttämään lääkärin velvollisuuden jokaista kohtaan. Tiedon lisääntyessä valan noudattamisen pitäisi olla entistä helpompaa, mutta esteenä ovat usein asenteet ja rahan puute. Lyhyet vieroitushoidot on osoitettu opiaattiriippuvaisen potilaan kokonaiskuntoutumisen kannalta tehottomiksi, mutta silti niitä käytetään suomalaisessa päihdehoidossa. Toisaalta korvaushoitoon opiaattiagonisteilla on meillä suhtauduttu torjuvasti, vaikka tieteellinen näyttö sen tehosta on vahva. Asenteiden ja tieteellisen näytön välinen kuilu on johtanut eettiseen ongelmaan, joka ulottuu yksittäisistä potilastapauksista asiantuntijoihin, virkamiehiin ja päätöksentekijöihin.

Mikko Salaspuro

Aleksitymian pysyvyys - uutta tietoa

Aleksitymiaa, kyvyttömyyttä tunnistaa ja kuvata omia tunteita, pidettiin alun perin pysyvänä persoonallisuudenpiirteenä. Tämä käsitys on kuitenkin pohjautunut varsin lyhyisiin seurantoihin ja pieniin sekä valikoituneisiin aineistoihin. Tuoreimmat yleisväestöstä ja depressiopotilaista tehdyt seurantatutkimukset kyseenalaistavat käsityksen aleksitymian pysyvyydestä. Niiden perusteella kyky tunnistaa ja kuvata tunteita voi korjaantua mm. masennuksen onnistuneen hoidon kautta.

Kirsi Honkalampi, Johannes Lehtonen, Heimo Viinamäki

Rasvahiivojen luokitus täsmentyy

Jo vuosisadan ajan on tiedetty, että pityriasis versicolor eli savipuoli on ihmisen iholla elävien rasvahiivojen aiheuttama. Rasvahiivat voivat myös pahentaa atooppisen ja seborrooisen ekseeman oireita sekä aiheuttaa folli-kuliittia ja joskus jopa systeemisiä infektioita. Nykytietämyksen mukaan rasvahiivalajeja on seitsemän ja niitä kaikkia esiintyy suomalaisissa potilasnäytteissä. Malassezia globosa on yleinen pityriasis versicolorin aiheuttaja Euroopassa, kun taas systeemisiä infektioita aiheuttavat etupäässä Malassezia furfur ja Malassezia pachydermatis. Eri rasvahiivalajien ekologiaa iholla ja osuutta eri tauteihin ei vielä tunneta riittävästi, mutta uusien lajien erottaminen helpottanee niiden aiheuttamien tautien tutkimusta.

Hanna Ranta, Jouni Issakainen, Päivi Lintu

Akuutin eteisvärinäkohtauksen hoito

Eteisvärinä on yleisin pitkäkestoinen rytmihäiriö. Akuutti eteisvärinäkohtaus aiheuttaa monia oireita, jotka saavat potilaan herkästi hakeutumaan lääkärin hoitoon. Eteisvärinän hoidossa ryhmän IC rytmihäiriölääkkeet ovat syrjäyttäneet aiemmin varsin yleisesti käytetyn kinidiinin, ja sähköiseen rytminsiirtoon käytetään yhä yleisemmin bifaasisia defibrillaattoreita. Ruokatorven kautta tehtävä sydämen kaikukuvaus on muuttanut käsityksiämme eteisvärinäkohtauksen antikoagulaatiohoidosta. Katsauksessa esitellään akuutin eteisvärinäkohtauksen uusia hoitovaihtoehtoja ja annetaan käytännönläheisiä vinkkejä eteisvärinän akuuttihoitoon.

M J Pekka Raatikainen

Hypnoosin hermostolliset mekanismit ja kliininen käyttö Uusia tutkimustuloksia

Hypnoosin kliininen käyttö lienee hitaasti vapautumassa historiallisista rasitteistaan - mystiikan ja liikaa lupailevien markkinahypnotisoijien vaikutuksesta. Positroniemissiotomografia ja herätevastetutkimukset ovat viime vuosina antaneet lisää tietoa hypnoosin vaikutusmekanismeista. Eri hoitomuotoja vertailevat systemaattiset tutkimukset taas ovat antaneet hypnoosista hyvin myönteisen kuvan monissa operatiivisissa, yleislääketieteellisissä ja psykiatrisissa käyttötarkoituksissa. Hypnoosin mielekäs oikeudellinen käyttö on sen sijaan hyvin vähäistä.

Hannu Lauerma

Itsemurhaan altistavat kognitiiviset mallit

Pelkkä mielialan mataluus tai ahdistava elämäntilanne ei johda itsemurhaan. Negatiivisilla, omaa minää, muita ihmisiä tai tulevaisuutta käsittelevillä ajatussisällöillä on huomattava merkitys mielialan ja käyttäytymisen säätelyssä. Varhain kehittyneet kielteiset sisäiset mallit aktivoituvat kriittisissä elämänvaiheissa. Ajatukset, tunteet, käyttäytyminen ja taustalla olevat kognitiiviset skeemat vaikuttavat vastavuoroisesti toisiinsa. Erityisesti toivottomuusajattelu, negatiivinen minäkäsitys, yleistykset ja kognitiivinen jäykkyys altistavat itsemurhalle. Kognitiivisten vääristymien tunnistaminen ja ratkaisuvaihtoehtojen löytäminen jopa estävät itsemurhia.

Päivi Meretoja, Juhani Laakso

Tipanlaittotaito ajan tasalle

Laskimokanyylin laitto kuuluu lääkärin perustaitoihin. Vaikka suoritus on periaatteessa yksinkertainen, voi toimenpiteestä vaikeutuessaan tulla pitkällinen, kivulias ja sekä potilaalle että lääkärille epämiellyttävä koitos. Epäonnistunut suoritus voi jäädä potilaan mieliin pitkäksi aikaa ja aiheuttaa etukäteen pelkoa vastaavassa tilanteessa. Toisaalta hyvä suoritus lisää entisestään potilaan luottamusta lääkäriinsä.

Päivi Annila, Hanna Viitanen

Vanhusten mielenterveyshäiriöiden varhainen toteaminen ja hoito

Psyykkiset häiriöt ovat vanhuksilla varsin yleisiä. Suomalaisen väestön ikärakenne vanhenee lähivuosikymmeninä voimakkaasti, ja tämän myötä ainakin iäkkäiden henkilöiden mielialahäiriöiden ja dementiaan liittyvien erilaisten käytösoireiden määrän voidaan odottaa lisäävän merkittävästi hoitokuormitusta.

Hannu Koponen