Aivokasvainten oireet, diagnostiikka ja hoidon porrastus

Aivokasvaimet tulee diagnosoida nykyisin jo vähäisten alkuoireiden perusteella; oppikirjojen oirekuva päänsärkyineen ja oksenteluineen on merkki jo pitkälle edenneestä kasvaimesta. Tietokonetomografia on 80-luvulla täysin muuttanut diagnostisen käytännön ja leikkausmikroskooppi parantanut useimpien kasvainten hoitotuloksia. Aivokasvainpotilaiden seuranta tulee keskittää keskussairaaloiden neuro-onkologisiin yksiköihin.

Markus Färkkilä

Olkaluun epikondyliitti

Olkaluun epikondyliitti on yläraajan rasitussairaus, joka on tunnettu jo yli sadan vuoden ajan. Sairaus yhdistettiin alun perin kättä kuormittavaan työhön sekä urheiluun, ja sama käsitys on vallalla tänäkin päivänä. Epikondyliitin hallitseva oire on olkaluun nivelnastan seudussa tuntuva kipu, joka tulee esiin kättä käytettäessä. Sairauden diagnoosi on helppo, mutta hoito usein hankalaa. Olkaluun epikondyliitillä on taipumus parantua ajan myötä itsestään. Valitettavasti paranemiseen kuluva aika on usein varsin pitkä, kuukausia, joskus jopa vuosia, ja siksi paranemista on syytä jouduttaa oikeilla hoitotoimenpiteillä.

Pertti Kivi

Kaularangan manipulaatio: vaikuttavuus, komplikaatiot ja vasta-aiheet

Tutkimuksia kaularangan manipulaatiosta on niukasti ja potilasaineistot ovat olleet yleensä pieniä ja huonosti eriteltyjä. Erittelemättömissä niskakipuryhmissä manipulaatiohoidosta on ollut hyötyä ensimmäisinä viikkoina kipulääke- ja lepohoitoon verrattuna. Vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia siihen nähden, miten paljon hoitoja annetaan. Yleisin vakava komplikaatio, nikamavaltimovaurio ja aivorunko-pikkuaivoinfarkti, on kuitenkin hengenvaarallinen ja johtaa usein elinikäiseen vammautumiseen. Useimmat vammautuneet ovat lisäksi aiemmin terveitä, nuoria tai keski-ikäisiä. Manipulaatioterapeutilta vaaditaan komplikaatioiden välttämiseksi myös diagnostisia tietoja ja taitoja ja uskallusta olla käsittelemättä jokaista manipulaatiota haluavaa. Nikamavaltimovauriot ovat syntyneet yleensä kaularangan yläosan kiertomanipulaatiossa, ja siksi sen ainakin rutiininomaisesta käytöstä tulisi luopua.

Kari Hurskainen

Voidaanko allergiaa ehkäistä?

Allergiat ovat korkean elintason ja kaupunkiasumisen myötä jatkuvasti lisääntyneet, siitä huolimatta, että lasten herkistymistä on kodeissa yleisesti pyritty ehkäisemään. Ovatko siis nykyiset keinot riittämättömiä tai väärin suunnattuja? Tutkimustulokset eivät anna tähän montakaan yksiselitteistä vastausta.

Matti Hannuksela

Kaularangan liikkeiden vaikutus nikamavaltimoon

Toisin kuin muut valtimot, nikamavaltimo kulkee lukuisten luurenkaiden lävitse nikamapilarissa ja tekee voimakkaan mutkan yläkaularangassa. Kaularangan kiertoliikkeessä kiertosuunnalle vastakkaisen puolen valtimo joutuu voimakkaaseen venytykseen ja jyrkälle mutkalle. Valtimon vaurioitumisriski lisääntyy, jos kiertoliikkeeseen yhdistyy kaularangan ojennus- tai venytysliike ja jos nämä liikkeet suoritetaan nopeasti, voimakkaasti ja ääriasennoissa. Tällainen tilanne syntyy yleensä vain ulkoisen voiman vaikutuksesta, kuten tapaturmien ja manipulaation yhteydessä. Valtimon pinnalla kulkeva runsas sympaattinen hermotus selittänee moninaisia kaularanka- ja joskus valtimoperäisiäkin oireita.

Kari Hurskainen

Ekstaasin nälkä ‹ Psykoaktiivisten nautintoaineiden käyttö ja aivojen mielihyvämekanismit

Psykoaktiivisia nautintoaineita, huumeita, käytetään varsinkin niiden mielihyvää tuottavien vaikutusten vuoksi. Biologisesti mielihyvä liittyy etenkin viettikäyttäytymiseen, ja sekä huumeet että viettien tyydyttäminen aktivoivat aivojen mielihyvärakenteita. Eläinkokeiden perusteella näyttää siltä, että mielihyvärakenteet voivat herkistyä toiminnallisesti eri tekijöiden vaikutuksesta altistaen pakonomaiselle mielihyvän haulle. On mahdollista, että monen kohtuuttoman käyttäytymismuodon taustalla on "mielihyvähäiriö". Tietämys huumeriippuvuuden biologisesta olemuksesta ja yhtymäkohdista riippuvuuden ja kohtuuttoman käyttäytymisen muihin muotoihin on viime aikoina lisääntynyt. Mielihyvärakenteisiin vaikuttavien lääkeaineiden käyttöä potilaiden hoidon osana tutkitaan aktiivisesti.

Petri Päivärinta, Esa R. Korpi

Miten tunnistan vakavan A-streptokokki-infektion

Vakavien A-streptokokki-infektioiden määrän pelätään lisääntyvän tämän syksyn kuluessa. Syyskuun loppuun mennessä todettiin 61 invasiivista A-streptokokki-infektiota, ja määrä on jo lievästi suurempi kuin koko viime vuoden määrä. T1M1-serotyypin kantoja on tähän mennessä löytynyt neljä; tämä serotyyppi oli yleinen edellisen epidemian aikana vuosina 1989-91. Viime vuonna tätä serotyyppiä ei todettu lainkaan. T1M1-serotyypin ilmaantuminen Suomeen saattaisi viitata uuden epidemian alkuun.

Maija Rummukainen, Jaana Vuopio-Varkila

Äkillisesti sairastuneen lapsen hematuria

Äkillisesti sairastuneen lapsen verivirtsaisuuden syy on yleensä selvitettävissä. Joskus kyseessä voi olla viaton virtsan värin muutos tai kontaminaatio. Rakon ärsytysoireet ja virtsauksen loppuun ajoittuva hematuria antavat usein viitteen alempien virtsateiden sairausprosessista. Munuaisten rakennepoikkeamat ja mm. verenkiertohäiriöt voivat myös olla hematurian syynä. Glomerulonefriittipotilas on yleensä kuumeinen ja väsynyt ja virtsa on tummaa; tämä johtuu proteiinista ja dysmorfisista punasoluista virtsassa. Tutkimukset ja hoito määräytyvät sairauden tasodiagnostiikan ja vaikeusasteen mukaan.

Olli Koskimies

Sydäninfarktiin liittyvän kardiogeenisen sokin hoito

Sydäninfarktiin liittyvän kardiogeenisen sokin ennustetta on pidetty viime aikoihin asti lähes toivottomana. Murheellista ennustetta voidaan parantaa huomattavasti siltä osalta potilaista, joiden peruskunto on ennen infarktiin sairastumista ollut hyvä. Onnistuminen edellyttää sokin syyn viivytyksetöntä selvittämistä sydämen kaikututkimuksella ja keuhkovaltimon katetrisaatiolla sekä hoidon aloitusta heti sokin varhaisvaiheessa. Oleellista on ehkäistä sokkia infarktin kokoa rajoittavilla ja vaurioalueen verenvirtausta palauttavilla hoidoilla.

Timo Hirvonen, Juha Hartikainen

Huimauspotilaan esitutkimus ja hoito terveyskeskuksessa

Perusterveydenhuollon lääkäri kohtaa varsin usein huimauksesta kärsiviä potilaita. Vaiva on yleensä hyvänlaatuinen ja paraneva, mutta lääkärin on silti syytä pitää mielessä myös kiireellistä sairaalahoitoa vaativien tilojen mahdollisuus. Diagnoosiin voidaan päästä varsin yksinkertaisin keinoin, ja useimmiten potilaan hoito voidaan aloittaa terveyskeskuksessa.

Tapani Rahko

Bethesdan järjestelmä gynekologisessa sytologiassa

Gynekologisen irtosolunäytteen vastauskäytännössä ollaan yhä laajemmin siirtymässä ns. Bethesdan järjestelmään, joka on alan yhdysvaltalaisten ja kanadalaisten asiantuntijoiden konsensuskokouksessaan luoma runko näytevastauslomakkeille. Bethesdan järjestelmä merkitsee kiistatta edistystä nykyiseen käytäntöön verrattuna, joskin arvosteluunkin on aihetta.

Pekka Nieminen, Tuomo Timonen

Allergian siedätyshoidon periaatteet

Siedätyshoito, hyposensibilointi eli spesifinen immunoterapia on erityisesti siitepölyallergioihin sopivaa syyn mukaista hoitoa, jossa allergeeniuutetta annetaan potilaalle ihonalaisina pistoksina. Hoito aloitetaan pienillä annoksilla ja annosta suurennetaan viikon välein, kunnes saavutetaan korkein siedetty annos. Hoitoa jatketaan tällä ylläpitoannoksella 3-5 vuotta - siitepölykausien ajaksi annosta kuitenkin pienennetään. Parhaassa tapauksessa oireet häviävät kokonaan ja teho kestää ilmeisesti ainakin kuusi vuotta. Tarvittaessa hoito voidaan uusia. Tuoreet tutkimustulokset siedätyshoidon immunologisista vaikutusmekanismeista puoltavat hoidon aloittamista jo taudin varhaisessa vaiheessa.

Erkki O. Terho

Opiaatinsalpaajat alkoholismin hoidon tehostajina

Alkoholismi on vaikeahoitoinen ja yhteiskunnalle kallis sairaus. Koska perinteiset hoitomenetelmät ovat olleet suhteellisen tehottomia, on erilaisten lääkeaineiden käyttö alkoholismin hoidossa noussut vilkkaan tutkimuksen kohteeksi. Erittäin lupaavia tuloksia on tähän mennessä saatu aivojen luontaisen opiaattijärjestelmän salpaavilla aineilla. Tutkimustulokset osoittavat, että juomishimo vähenee opiaatinsalpaajahoidon avulla. Näin alkoholistin on myöhemmin helpompi vastustaa juomisretkahduksia. Opiaatinsalpaajat ovatkin avaamassa uusia tehokkaampia mahdollisuuksia alkoholismin hoitoon.

Iiro P. Jääskeläinen, John David Sinclair, Kalervo Kiianmaa, Pekka Heinälä, Pekka Sillanaukee

Granulosyyttikasvutekijät - kokemuksia veritautipotilaiden hoidossa

Luuytimen granulosyyttituotannon stimulointi granulosyyttikasvutekijällä tai granulosyytti-makrofagikasvutekijällä tarjoaa uusia mahdollisuuksia neutropenioiden hoitoon ja ehkäisyyn. Teollisina valmisteina nämä luuydinhormonit on viime aikoina otettu melko laajaan käyttöön hematologiassa ja onkologiassa, vaikka kontrolloituja tutkimuksia hoitojen aiheista ja tuloksista onkin toistaiseksi vähän. Kirjoittajat selvittelevät uusien lääkkeiden merkitystä kirjallisuuden perusteella ja esittävät omat kokemuksensa niiden käytöstä veritautipotilaiden hoidossa.

Kari Remes, Robert Paul, Seppo Vanhatalo

BCG-rokotuksen aiheuttamat komplikaatiot

Tuberkuloosin ehkäisyyn tarkoitettu BCG-rokote on vanhin edelleen laajassa käytössä oleva rokote. Sitä on aina pidetty turvallisena rokotteena, joskin sen tehoa ja hyödyllisyyttä on aika ajoin epäilty. Tärkeimmät BCG-rokotuksen sivuvaikutukset ovat imusolmuketulehdukset, osteiitit sekä vakavat yleistyneet tulehdukset. BCG-rokotuksen komplikaatioiden ilmaantuvuus vaihtelee eri maissa suurestikin. Vaihtelulle on ilmeisesti useitakin selityksiä: ainakin rokotevalmiste ja rokotustekniikka vaikuttavat siihen, mutta jopa geneettisten tekijöiden merkitystä on pohdittu. Suomessa osteiittikomplikaatioiden ilmaantuvuuden vaihtelu on ollut selvästi kytköksissä siihen, mitä rokotevalmistetta on käytetty.

Liisa Kröger

Kaulavaltimoahtauman kirurginen hoito

Kaulavaltimoahtauman kirurgisella hoidolla on takanaan jo yli neljän vuosikymmenen perinteet, mutta hoitomuoto on välillä kyseenalaistettu täysin joidenkin huonojen tulosten vuoksi. Viime aikojen satunnaistetut monikeskustutkimukset ovat auttaneet löytämään leikkausindikaatioiden päälinjat. Yhtä mieltä ollaan siitä, että kaulavaltimokirurgia on oikeutettua vain, jos komplikaatioluvut saadaan pidettyä pieninä.

Rauno Luosto

Psykoterapian ja psyykenlääkityksen yhdistäminen

Lääkäri yhdistää usein somaattiseen hoitoon psykoterapeuttisia tekijöitä ja psyykenlääkkeitä. Etenkin neuroosia vaikeampia mielenterveyshäiriöitä psykoterapian avulla hoidettaessa joudutaan monesti käyttämään samanaikaisesti psyykenlääkkeitä. Osaava yhdistäminen parantaa usein hoitotuloksia. Yleislääkärin antamassa ja tukea-antavassa psykoterapiassa sama lääkäri voi yleensä toteuttaa molemmat hoitomuodot. Kun psykoterapeutti ei ole koulutukseltaan lääkäri tai kyseessä on vaativa intensiivinen psykoterapia, yksi henkilö toteuttaa yleensä lääkityksen ja toinen psykoterapian. Jaettu toteutus edellyttää terapeuttien yhteistyötä.

Matti Isohanni

Rintasyövän hoito intensiivisen kemoterapian ja kantasolujensiirron avulla

Solunsalpaajahoitoa metastasoineeseen rintasyöpään saaneiden joukosta ei juuri parantuneita löydy. Tilanne näyttää kuitenkin olevan muuttumassa. Potilaiden elinikää voidaan valikoiduissa tapauksissa ilmeisesti tuntuvasti pidentää intensiivisellä kemoterapialla, jonka aiheuttama luuytimen tuho korjataan kantasolujensiirrolla.

Eero Niskanen, Carl Blomqvist, Tom Wiklund

Kammiotakykardioiden luokittelu, diagnosointi ja hoito

Kammiotakykardiarytmin tunnistaminen ja oikean hoidon valinta on tärkeää, koska rytmihäiriö usein uusiutuu ja äkkikuoleman vaara kasvaa ilman hoitoa tai virheellisesti valitulla hoidolla. Mikäli kammiotakykardian aiheuttaja ei ole ohimenevä, tarvitaan useimmiten kardiologisia erikoistutkimuksia parhaan mahdollisen hoidon valitsemiseksi, sillä hoitolinjat määräytyvät kammiotakykardian tyypin ja taustalla olevan sydänvian etiologian ja vaikeusasteen mukaan. Lääkehoito on edelleen ensisijainen hoitomuoto, mutta invasiiviset erikoishoidot, katetriablaatio, kirurginen hoito ja tahdistinhoito yhdistettynä implantoitavaan defibrillaattorihoitoon, ovat syrjäyttämässä sitä.

Heikki Huikuri

Ympäristö atyyppisten mykobakteerien tartuntalähteenä

Atyyppiset eli ympäristömykobakteerit ovat tuberkuloosibasillin sukuisia ympäristön bakteereita, joista osa on myös taudinaiheuttajia. Toisin kuin tuberkuloositartunta, näiden infektioiden tartunta saadaan mykobakteereita sisältävistä ympäristöistä, kuten vesistä tai maaperästä. Tartuntaketjuja ei yleensä ole pystytty osoittamaan. Ympäristömykobakteerien potilaslöydökset alkoivat lisääntyä Suomessa ja muissa länsimaissa 1970-luvun lopulla. Samoihin aikoihin taudinaiheuttajiksi ilmaantui myös aikaisemmin tuntemattomia lajeja, kuten Mycobacterium malmoense, jota on nyt löydetty Suomen suoperäisistä vesistä. Mahdollinen selitys löydösten ja lajiston lisääntymiseen ovat viime vuosikymmeninä tapahtuneet ympäristömuutokset.

Eila Iivanainen, Pirjo Torkko, Pertti J. Martikainen, Marja-Leena Katila