Kohonneen verenpaineen hoito raskausaikana

Verenpainelääkkeiden käyttöön raskausaikana suhtaudutaan pidättyväisesti, koska se saattaa heikentää kohdun ja istukan verenkiertoa. Kun lääkehoito katsotaan äidin turvallisuuden vuoksi tarpeelliseksi, labetaloli on yleisimmin käytetty aine. Myös metyylidopaa käytetään edelleen, ja nifedipiinin käyttö on yleistymässä. Kriisitilanteissa magnesiumsulfaattihoito on lisääntymässä Yhdysvaltain mallin mukaan. Raskauden päättäminen - useimmiten keisarileikkauksella on kriisitilanteen paras hoito. Aiheesta on julkaistu suomalainen laajempi katsaus hiljattain (1).

Risto Erkkola

Hormonikorvaushoito - onko siitä haittoja?

Hormonikorvaushoito aloitetaan naisille tavallisimmin häiritsevien vaihdevuosioireiden lievittämiseksi. Sillä on myös useita muita edullisia vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksien ja osteoporoosin ehkäisyssä. Toisaalta hormonikorvaushoidon yleistymisen myötä on syytä tarkastella myös sen mahdollisia haittavaikutuksia.

Tuula Salmi

Manipulaatiohoidot - sittenkin salonkikelpoisia? kriittinen katsaus alaselkäoireisen potilaan manipulaatiohoitojen vaikuttavuuteen

Manipulaatiohoidot ovat olleet kauan tunnettuja, mutta lääketieteen parissa sangen kiisteltyjä ja perinteisen koululääketieteen piirissä jopa vieroksuttuja menetelmiä. Kuitenkin useissa eri tutkimuksissa manipulaatio- ja mobilisaatiohoidot ovat nousseet esille eräinä tehokkaimmista menetelmistä selkäkivun hoidossa. Sekä kansainvälisissä että kansallisessa hoitosuosituksessa manipulaatiohoitoa suositellaan akuutin, kahdesta neljään viikkoa kestäneen selkäkivun käyväksi hoidoksi, kun välitöntä operatiivisen hoidon tarvetta ei ole. Aivan viimeaikaisista tutkimuksista on saatu lisää näyttöä manipulaatiohoidon edullisesta vaikutuksesta myös kroonisen selkäkivun hoidossa. Manipulaatiohoitojen käyttöindikaatioiden ja vasta-aiheiden tunteminen sekä manipulaatiohoidon käytännön toteutus tehokkaasti ja turvallisesti vaatii sekä lääkäreiltä että muulta terveydenhuoltohenkilöstöltä jatko- ja täydennyskoulutusta.

Olavi Airaksinen, Timo Rousi, Eero Penttinen, Karl-August Lindgren

Masennuksen hoito terveyskeskuksessa

Masennus on hyvin yleinen sairaus. Sen vuoksi pääosa näistä potilaista tulee hoitaa perusterveydenhuollossa. Masennuksen diagnosointi on osoittautunut vaikeaksi, mutta sen onnistumista voidaan edistää tietyntyyppisellä vastaanottokäytännöllä. Tärkein osa hoitoa on potilaan ja lääkärin hyvään vuorovaikutukseen perustuva turvallinen hoitosuhde. Masennuslääkkeitä tarvitaan lähinnä keskivaikeiden ja vaikeiden tilojen hoidossa. Sosiaaliset selvittelyt ja interventiot tukevat hoitoa.

Outi Poutanen

Raskausajan infektioseulonnan laajentamiseen perusteita

Virukset, bakteerit ja parasiitit aiheuttavat 2-3 % vastasyntyneen sairauksista ja kehitysvammaisuudesta. Primaari-infektio alkuraskauden aikana on yleensä haitallisin. Ennenaikaisuus infektion seurauksena voi olla jopa tärkeämpi haitta kuin suoranainen infektio. Osa infektioista, esimerkiksi sytomegalovirus- ja toksoplasmainfektio, jatkuu vielä syntymän jälkeenkin. Käsitykset mikrobien vertikaalisesta transmissiosta ja niiden haitoista raskausaikana muuttuvat jatkuvasti. Nykytieto antaakin lääketieteellisiä, eettisiä ja taloudellisia perusteita laajempaan raskaudenaikaiseen infektioseulontaan ja -profylaksiin.

Tapio Kurki, Vilho Hiilesmaa

Huumeet infektioiden levittäjänä

Ensimmäinen huumeaalto kohtasi Suomea 1970-luvulla. Nyt Suomi ratsastaa toisen huumeaallon harjalla. Suoneen ruiskutettavien huumeiden käyttö on lisääntynyt ja käyttäjät ovat siirtyneet kovempiin aineisiin, kuten amfetamiiniin ja heroiiniin. Huumeiden käyttö lisää monien infektioiden tartuntariskiä, ja huumeiden käyttäjien keskuudessa onkin todettu useita epidemioita viime vuosina.

Tarja Potasev, Kai Savolainen

Yleistynyt tuskaisuus

Yleistynyt tuskaisuus on ahdistuneisuushäiriöistä vähiten tutkittu ja jäänyt usein myös vaille huomiota. Kuitenkin se on tavallinen, varhain alkava ja pitkäaikainen ahdistuneisuushäiriö. Sitä esiintyy usein samanaikaisesti muiden ahdistuneisuushäiriöiden ja masennuksen kanssa. Yleistynyt tuskaisuus heikentää toimintakykyä ja aiheuttaa huomattavaa hoidon tarvetta.

Ulla Lepola, Hannu Koponen

Sarveiskalvon pinnallisen haavauman käypä hoito

Sarveiskalvon pinnallinen haavauma eli eroosio on epiteeliin rajoittuva kudospuutos, joka yleensä syntyy vamman seurauksena. Haavauma todetaan tyypillisten oireiden ja fluoreseiinivärjäyksessä näkyvän epiteelipuutoksen perusteella. Hoitona käytetään antibioottivoidetta, salvalappua ja kivun lievitykseen tulehduskipulääkettä sekä tarvittaessa mustuaista laajentavia silmätippoja. Eroosio paranee yleensä nopeasti, mutta joskus se saattaa uusiutua silmäluomien irrottaessa haavaumakohdan epiteelin toistuvasti. Vaikka viimeaikaisissa tutkimuksissa on esitetty salvalapun hidastavan joidenkin eroosioiden paranemista, tulokset eivät toistaiseksi puolla salvalappuhoidosta luopumista. Sitkeästi uusiutuva pinnallinen haavauma saattaa vaatia kirurgista hoitoa.

Tero Kivelä

Rintasyövän liitännäislääkehoito

Primaarivaiheessa annettava liitännäislääkehoito parantaa rintasyöpäpotilaan ennustetta. Tuoreimpien meta-analyysien mukaan noin yksi viidestä rintasyöpäkuolemasta voidaan välttää hoitamalla nuoret potilaat yhdistelmäsolunsalpaajahoidolla ja vanhemmat potilaat antiestrogeeneillä. Monet hoitoon ja sen toteutukseen sekä potilaan fyysiseen ja psykososiaaliseen selviytymiseen ja kustannuksiin liittyvät kysymykset ovat kuitenkin edelleen osin avoimia.

Kaija Holli

Alzheimerin taudin nonkognitiiviset oireet

Viime aikoihin asti Alzheimerin taudin tutkimus on kohdistunut ensi sijassa kognitiivisiin oireisiin. Etenevän kognitiivisten kykyjen heikkenemisen ohella taudin neurobiologiseen prosessiin liittyy kuitenkin usein myös psykiatrisia oireita ja käytöshäiriöitä. Vaikka Alzheimerin taudin syntymekanismi on epäselvä, näihin nonkognitiivisiin oireisiin voidaan vaikuttaa lääkkeettömällä hoidolla, hoitoympäristöön kohdistuvin toimin sekä kohdennetulla psyykenlääkehoidolla.

Tuula Saarela, Hannu Koponen, Timo Erkinjuntti, Kari Alhainen, Petteri Viramo

Vastasiko talven 1996-97 influenssaepidemia odotuksia?

Viime talven influenssaepidemia oli Euroopassa keskimääräistä rajumpi mm. Englannissa ja Ranskassa. Kolumbiassa epidemia oli erittäin ankara. Yhdysvalloissa influenssasta ja keuhkokuumeesta johtuva kuolleisuus ylitti keskiarvot poikkeuksellisen pitkään. Pitkään kesti epidemiakautta muuallakin, mutta esimerkiksi Suomessa epidemia jäi vaisuksi. Talvi oli oiva esimerkki siitä, miten vaikeaa on ennalta arvioida alati muuttuvien influenssavirusten aiheuttamien epidemioiden kokoa. Usein luotettava maakohtainen ennuste ei ole mahdollinen. Talvi oli ongelmallinen myös muussa suhteessa, esimerkiksi amantadiiniprofylaksin osalta.

Reijo Pyhälä, Minna Haanpää, Marjaana Kleemola, Leena Kinnunen, Niina Ikonen, Timo Rostila

Rokotukset ja spesifinen lääkehoito influenssaepidemioiden hallinnassa

Viralliset suositukset influenssan ehkäisystä ja hoidosta Suomessa rajoittuvat ns. lääketieteellisten riskiryhmien rokottamiseen valtion kustantaman yleisen rokotusohjelman osana. Syksyllä 1996 tähän tarkoitukseen käytettiin noin 300 000 rokoteannosta. Samaan aikaan yksityissektorilla myytiin noin 500 000 rokoteannosta. Kiinnostus influenssarokotuksiin työterveyshuollon osana näytti kasvaneen. Influenssan ehkäisyyn voidaan periaatteessa käyttää myös viruksen lisääntymistä estävää lääkeainetta, amantadiinia. Sitä ei kuitenkaan tule pitää rokotuksen vaihtoehtona mm. siksi, että se tehoaa vain influenssa A -viruksiin. Amantadiinin käytön tekee hankalaksi myös se, että hyvän ehkäisytehon saavuttamiseksi sitä pitäisi syödä päivittäin koko epidemiakauden ajan. Amantadiinilla on osoitettu olevan myös kohtuullinen hoitovaikutus, jos sen käyttö aloitetaan pian oireiden alettua. Seuraavassa pohditaan yhtäältä influenssarokotteen käytön aiheita myös muissa kuin riskiryhmissä ja toisaalta influenssan lääkehoidon mahdollisuuksia ja ongelmia.

Tapani Hovi, Pekka Honkanen, Pentti Huovinen, Tapani Kuronen, Olli Meurman, Reijo Pyhälä

Kansanterveyslaitoksen suositus influenssarokotteen käytöstä syksyllä 1997

Jokasyksyiset influenssarokotukset ovat pian taas edessä. Kansanterveyslaitos on lähettänyt lääketieteellisten riskiryhmien rokotuksista seuraavassa julkaistavan suosituksen terveyskeskuksiin. Maksuttomiin rokotuksiin käytettävien rokotteiden määrää on lisätty 10 %:lla viimevuotisesta. Maailman terveysjärjestö WHO on vaihtanut rokotteisiin suositellun A/H1N1-viruskannan uudempaan antigeeniseen muunnokseen.

Tapani Hovi, Tapani Kuronen, Kansanterveyslaitoksen Rokotussuositustyöryhmä

Sydänsairaudesta johtuva leikkausriski

Väestön ikääntyessä leikkausta vaativien sairauksien määrä lisääntyy. Ikääntyminen lisää myös sairastuvuutta sydäntauteihin huolimatta tehokkaasta ehkäisevästä hoidosta. Joudumme yhä useammin arvioimaan sydänsairauden aiheuttamia ongelmia leikkausta suunniteltaessa. Leikkausriskiin vaikuttavat pääasiallisesti toimenpiteen kohteena oleva sairaus ja mahdolliset muut sairaudet. On selvää, että vaikeasta sydänsairaudesta kärsivälle potilaalle leikkaus tehdään vain, jos se merkittävästi pidentää potilaan elinikää tai ratkaisevasti parantaa potilaan elämänlaatua. Ongelmatapauksissa tarvitaan erikoisalojen yhteistyötä unohtamatta potilaan omaa mielipidettä.

Juhani Koistinen

Naltreksoni alkoholiriippuvuuden hoidossa

Alkoholinhimoa säätelevät ainakin keskushermoston serotoniini-, dopamiini-, G

Pekka Heinälä

Geeniterapian mahdollisuudet aivokasvainten hoidossa

Geeniterapia on kokeiluvaiheessa oleva uusi hoitomuoto pahanlaatuisiin aivokasvaimiin, joihin sairastuneiden ennustetta kirurgisten ja sädehoitomenetelmien kehitys ei juurikaan ole parantanut. Aivokasvaimet sopivat hyvin geenihoidon kohteeksi, koska ne ovat paikallisia eivätkä lähetä etäpesäkkeitä. Hoito voidaan myös kohdistaa täsmällisesti, sillä pahanlaatuista proliferoituvaa solukkoa ympäröi jakautumaton aivokudos. Merkkigeeninsiirrot ovat onnistuneet odotetusti ja osoittautuneet hyvin siedetyiksi. Hoitotarkoituksessa tehtyjen geeninsiirtojen alustavia tuloksia voidaan odottaa vuoden tai parin kuluttua. Ennen kuin hoitomuodon todellista tehoa voidaan ryhtyä arvioimaan, tarvitaan kuitenkin vielä paljon niin perustutkimusta kuin soveltavaakin tutkimusta.

Anu-Maaria Puumalainen, Matti Vapalahti, Seppo Ylä-Herttuala

Tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien injektiohoidot

Tuki- ja liikuntaelimistön sairauksissa ja kiputiloissa paikallisilla injektiohoidoilla on oma tärkeä asemansa. Erilaiset kortikosteroidivalmisteet ovat markkinoille tulostaan lähtien olleet tärkeimpiä pistoksina annettavia paikallishoitolääkkeitä. Tukielinten kiputilojen puuduttaminen auttaa sekä diagnostiikassa että usein myös terapeuttisesti. Kondroprotektiiveja eli nivelrustoa suojaavia valmisteita on alettu käyttää yhä enemmän myös Suomessa.

Sakari Orava, Martti Kvist

Alkoholi ja perheväkivalta

Perheväkivalta ja runsas alkoholin käyttö liittyvät usein yhteen. Alkoholi lisää väkivallan todennäköisyyttä joko kemiallisen vaikutuksensa tai opittujen käyttäytymismallien kautta. Tutustuminen perheenjäsenten taustaan ja perheen nykytilanteeseen auttaa suunnittelemaan perhekohtaisia ennaltaehkäisyn ja hoidon keinoja. Lääkärin kannattaa ottaa puheeksi sekä päihteiden käytön että väkivallan mahdollisuus avoimesti, neutraalisti ja moralisoimattomasti, koska potilailla on monia syitä salailla näitä ilmiöitä. Hoitoa on tarjottava kaikille osapuolille sekä akuuttitilanteessa että sen jälkeen. Erityisesti on otettava huomioon perheen lasten mahdollinen hoidon tarve, kun he ovat olleet joko perheväkivallan todistajia tai kohteita.

Rauno Mäkelä

Geenitekniikat ja lääkekehitys

Lääkemolekyylien biologinen seulonta ja lääkkeen keksiminen perustuu nykyään kemiallisten rakenteiden tehokkaaseen seulontaan. Onnistuneen seulonnan tuloksena saadaan lääkekehittelyn lähtökohta, johtomolekyyli. Sitä parantelemalla toivotaan päästävän lääke-ehdokasmolekyyliin, joka sitten viedään kohti kliinisiä kokeita ja markkinoita. Johtomolekyyliin voidaan päätyä rationaalisen suunnittelun pohjalta tai sitä voidaan etsiä tunnetuista kemiallisista rakenteista kootuista tietokannoista. Toisaalta ns. kombinatorisilla menetelmillä kyetään valmistamaan valtavia erilaisten satunnaisten rakenteiden koosteita, kombinatorisia kirjastoja. Molekyylien seulontamenetelmien kehittyminen mahdollistaa jopa miljoonien erilaisten rakennevarianttien läpikäymisen varsin nopeasti. Uusien lääkkeiden keksiminen ja kehitystyö onkin viime aikoina tehostunut olennaisesti, ja tärkeä osa tässä kehityksessä on ollut geenitekniikoiden soveltamisella.

Ismo Ulmanen, Jukka Tenhunen, Juha-Matti Savola

MS-potilaan lääkehoito

Multippeliskleroosin lääkehoito on kohdistunut pitkälti oireisiin. Sairauden etenemiseen ei lääkkein ole paljonkaan pystytty vaikuttamaan, ja moni alkuun lupaava lääke on vuosien kuluessa osoittautunut tehottomaksi. Nyt tilanne on muuttumassa, sillä lääketeollisuus on kehittänyt ja kokeilee parhaillaan useita lupaavia molekyylejä. Ensimmäiset niistä ovat jo käytössä Suomessa. Pessimismin on aika väistyä MS-taudin hoidosta.

Juhani Ruutiainen