Yksityisvastaanottoa pitävät kokeneet erikoislääkärit

Joka kymmenennellä työikäisellä lääkärillä on päätoiminen yksityisvastaanotto, kertoo Lääkäriliiton työmarkkinatutkimus.

Työmarkkinatutkimukseen vastasi viime marraskuussa 3 197 työikäistä työssä olevaa lääkäriä. Vastanneista neljäsosa työskenteli yksityisellä sektorilla. Siihen lasketaan mukaan niin lääkäripalveluja tarjoavat suuret yritykset ja ammatinharjoittajat kuin lääketeollisuudessa, säätiöissä, järjestöissä ja yleishyödyllisissä yhteisöissä työskentelevät lääkärit.

– Tutkimme tarkemmin yksityisvastaanottoa pitäviä. Joka kymmenennellä työikäisellä lääkärillä oli päätoiminen yksityisvastaanotto. Sivutoimisia yksityislääkäreitä oli enemmän, yhteensä viidesosa lääkäreistä, Lääkäriliiton tutkija Piitu Parmanne kertoo.

Päätoiminen yksityisvastaanotto oli yleisintä yli 55-vuotiailla lääkäreillä. Useat lääkärit jatkavat yksityisvastaanottotyötä vielä tyypillisen eläkkeelle siirtymisiän jälkeen.

Sivutoimista vastaanottoa harjoittavat useimmin sairaalassa päätoimisesti työskentelevät yli 45-vuotiaat erikoislääkärit. Sivutoimiset yksityislääkärit olivat usein myös akateemisesti ansioituneita, kuten väitelleitä tai dosentteja. Heillä on myös keskimääräistä useammin jokin Lääkäriliiton myöntämä erityispätevyys.

Pääosa yksityisvastaanotoista etelässä

Yksityisvastaanotto oli yleisintä korva-, nenä- ja kurkkutautien, silmätautien ja naistentautien erikoisaloilla. Päätoimisia yksityislääkäreitä on paljon myös neurologian, psykiatrian ja työterveyshuollon erikoisaloilla. Sivutoimisia yksityislääkäreitä oli keskimääräistä useammin kirurgian, lastentautien ja radiologian erikoisaloilla.

Alueellisesti tarkasteltuna yksityisvastaanotolla toimii suhteellisesti eniten lääkäreitä Etelä-Suomessa, etenkin Hyks- ja Tyks-erityisvastuualueilla. Pääosa pitää vastaanottoa yli 50 000 asukkaan kaupungeissa, mutta myös pienillä paikkakunnilla oli yksityisvastaanottoja.

Parmanne on pohtinut, missä määrin yksityislääkärit voisivat helpottaa sote-kriisiä.

– Datan mukaan yksityissektorin hyödyntämisestä voisi olla apua perusterveydenhuollon ongelmiin suurissa kaupungeissa, mutta syrjäseutujen asukkaiden hoitoon pääsyä se ei ratkaisisi.

Tyypillisin vastaanottoaika 20 minuuttia

Yksityisvastaanoton potilasmäärät vaihtelivat lääkärin työajan mukaan. Päätoimisilla yksityisvastaanoton lääkäreillä oli tavallisen työviikon aikana tyypillisesti 40 potilaskontaktia ja kymmenen puhelinkontaktia. Sivutoimisilla lääkäreillä oli vastaavasti kuusi potilaskontaktia ja kaksi puhelinkontaktia.

Yli puolet päätoimisista ja kolmasosa sivutoimisista yksityislääkäreistä piti myös etävastaanottoa. Mediaanipalkkiot olivat potilasvastaanotosta 115 euroa, etävastaanotosta 85 euroa ja puhelinkontaktista 40 euroa.

– Tyypillisin vastaanottoaika niin lähi- kuin etävastaanotolla oli 20 minuuttia. Etävastaanotoilla viidesosalla lääkäreistä oli kymmenen minuutin pituisia aikoja, mutta lähivastaanotoilla yhtä lyhyitä aikoja ei ollut käytössä juuri lainkaan, Parmanne kertoo.

Puolen tunnin vastaanottoajat olivat yleisimpiä naistentautien, silmätautien ja sisätautien erikoisaloilla. Pitkät vastaanottoajat, 45–60 minuuttia, olivat yleisimpiä neurologian ja psykiatrian erikoisaloilla.

Yksityisvastaanotoilla on usein potilaita, jotka tulevat vakuutusyhtiön tai työterveyshuollon sopimuksen perusteella tai palvelusetelillä. Sopimuspotilaita hoitavien osuus oli kolme neljäsosaa lääkäreistä. Heistä suurin osa ilmoitti, etteivät he voineet lainkaan vaikuttaa sopimuspotilaiden maksujen suuruuteen.