"Yksi keksii, kaikki hyötyvät"

Mitkä hoidot antavat parhaat hyödyt? Maltetaanko vanhoista luopua? Valmisteilla oleva kansallinen vaikuttavuuskeskus edistää hyvien käytäntöjen leviämistä. Työ on vasta alussa.

Suvi Liimatainen johtaa kansallisen vaikuttavuuskeskuksen valmistelua.

Terveydenhuollon vaikuttavuus kiinnostaa, ja siitä kerätään nyt tietoa kansallisen vaikuttavuuskeskuksen valmistelussa.

– Jos ei joku vaikuttavuutta johda ja kokoa yhteen, se hajautuu emmekä saa sitä hyödyksi. Ajatus on, että yksi keksii, kaikki hyötyvät, sanoo valmistelutyöryhmän puheenjohtaja Suvi Liimatainen. 

Valmistelu on osa hänen virkatyötään Pirkanmaan hyvinvointialueen sairaalapalveluiden hallintoylilääkärinä.

Pirkanmaa aloitti vaikuttavuustyön 2019, jolloin luotiin rakenteet systemaattiseen vaikuttavuuden johtamiseen. 

Avautui polku, joka vei siihen, että Pirkanmaa otti johtaakseen kansallisen vaikuttavuuskeskuksen valmistelua. Työryhmässä ovat mukana yliopistolliset hyvinvointialueet ja Hus.

Mutta ennen kuin hyviä käytäntöjä päästään levittämään kansallisessa verkostossa, projektissa on määrä koota hajallaan olevaa vaikuttavuustietoa ja tietotarpeita yhteen. 

Tietoa tuottavat ja kokoavat esimerkiksi yliopistot, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, FINCCHTA, Kela, Proshade-hanke ja Duodecim Käypä hoito -suosituksineen. Lisäksi hyvinvointialueilla on meneillään kehityshankkeita, joita rahoitetaan muun muassa EU:n elpymisrahastosta. 

Myös Pirkanmaan johtaman kansallisen vaikuttavuuskeskuksen valmistelu tapahtuu elpymisrahaston myönnetyn kahden miljoonan euron turvin. Työhön on tänä vuonna palkattu projektipäällikkö. Suunnitteilla on palkata kaksi suunnittelijaa.

Vaikuttavuutta peruspalveluihin

Tärkeä tavoite on tukea vaikuttavuustyötä perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa. Erikoissairaanhoidossa se on ollut pidempään mukana.

–­ Peruspalveluiden vaikuttavuus on se, mitä meidän pitää tässä erityisesti ratkaista, Liimatainen sanoo.

Pirkanmaalla mietitään perusterveydenhuollon vaikuttavuusasioita myös paikallisesti, ja Liimatainen on työssä mukana.

Peruspalvelujen vaikuttavuutta on lähdetty kehittämään miettimällä mittareita, joilla selvitetään potilaan saamaa hyötyä häneltä kysymällä.

Harkinnassa on ollut erikoissairaanhoidossa jo käytössä ollut NPS-mittari, elämänlaatumittari 15D sekä yhden kysymyksen PEI-mittari (patient enablement instrument). Kokeilujen avulla on määrä etsiä sopiva mittari ja sen käyttötapa peruspalveluissa.

–­ On iso muutos, että mennään ammattilais- ja organisaatiolähtöisyydestä kohti aitoa asiakasnäkökulmaa. Että ammattilaisen mielestä leikkaus onnistui erinomaisesti, mutta saiko potilas avun, Suvi Liimatainen sanoo.

Kun hyödystä tai sen puutteesta saadaan tietoa, saadaan varsinaiselle kehittämiselle tietoperusta.

Resurssi ei ole vain rahaa

Entä kustannusvaikuttavuus?

– Vaikuttavuus on muutakin kuin kustannuksia, mutta kyllä se on totta kai vahvasti mukana.

Resursseissa ei ole kyse vain rahasta. Riittävätkö ammattilaiset, entä tilat ja laitteet?

– Kysyntä on pohjatonta. Sitä suuremmalla syyllä meidän pitää kohdistaa rajalliset resurssit siihen, mikä on kaikkein vaikuttavinta.

Raha ratkaisee, kun puhutaan vaihtoehtoiskustannuksista. Millaisen terveyshyödyn sadan tuhannen euron satsaus toisi esimerkiksi kansalaisten terveyden edistämiseen tai toisaalta yhden potilaan lääkkeeseen?

Kattavaa tietoa terveydenhuollon palveluiden kustannusvaikuttavuudesta ei ole saatavilla.

– Kustannusvaikuttavuustiedon kerääminen on lapsen kengissä vielä, Liimatainen sanoo.

Kustannuksia säästyy, jos vanhoista, heikosti vaikuttavista menetelmistä luovutaan, kun parempia menetelmiä otetaan käyttöön.

Näin ei Liimataisen mukaan läheskään aina käy. Toisaalta hyviäkin esimerkkejä on. Esimerkiksi ortopediassa on tutkittu ja muutettu toimintatapoja jo pitkään. 

Rahoituspohja on auki

Vaikuttavuuskeskuksen projektisuunnitelma on laadittu kolmeksi vuodeksi. Pohjana on Paulus Torkin ja Tomi Mäki-Oppaan tekemä vaikuttavuusselvitys vuodelta 2021. Kyseessä oli Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ja Itä-Suomen yliopiston Vaikuttavuuden talon yhteistyöprojekti, jossa kuultiin kymmeniä asiantuntijoita ja sote-johtajia. 

Selvityksessä ehdotetussa mallissa keskus on viiden hyvinvointialueen yhteinen. Muut hyvinvointialueet ovat mukana yhteistyössä. Kansalliset toimijat kuten THL ovat myös tiiviisti osallisia keskuksen toimintaan. 

Pysyvä rahoituspohja on vielä auki. Esillä on ollut, että hyvinvointialueet omistaisivat keskuksen yhdessä.

Näin vanhasta luopuminen onnistui

Kun ortopedi Heikki Nurmi aloitti kirurgin työt 1995, oli polvikierukan resektio tähystyksessä yleinen toimenpide. Siinä kierukan revennyt osa poistettiin.

– Lääkärille on vaikeaa olla tekemättä mitään, ja kirurgille se on vielä vaikeampaa, Heikki Nurmi sanoo.

Nyt niiden määrä on kutistunut, eikä Nurmikaan tee niitä kuin erikoistapauksissa. Hän työskentelee Sairaala Novassa Keski-Suomen hyvinvointialueella ja Terveystalossa.

Käänne alkoi yli kymmenen vuotta sitten, kun satunnaistettu, sokkoutettu tutkimus osoitti kierukan revenneen osan poistoleikkauksen eli resektion olevan suhteellisen tehoton hoito. Paljon huomiota saanut tutkimus julkaistiin 2013 The New England Journal of Medicine -lehdessä. Nurmi osallistui tutkimuksen tekoon.

Millaista vanhasta luopuminen oli?

Alkuun muutos lähti liikkeelle verkkaisesti. Pinttyneitä hoitokäytäntöjä oli vaikea muuttaa, kun potilaat ja lähettävät lääkäritkin olivat tottuneet niihin.

Potilas saattoi ihmetellä, miksei resektiota tehtäisi, olihan toinenkin polvi tullut hyväksi toimenpiteen jälkeen. Selitä siinä sitten, että polvi olisi tullut hyväksi ilmankin.

Opettelua oli itselläkin.

– Lääkärille on vaikeaa olla tekemättä mitään, ja kirurgille se on vielä vaikeampaa.

Muutos ei tapahtunut yhdessä yössä. Iso laiva ei käänny hetkessä eikä yksi pääsky tai tutkimus tee kesää.

– Ei se loppunut kuin seinään, että maanantaina tehtiin ja tiistaina ei. Ei onnistu sillä tavalla mitenkään. On niin kova paine joka puolelta, että tekeminen vaan jatkuu hetken aikaa, ja pitää mennä virran mukana, mutta virtaa voi yrittää kääntää.

Polvikierukan resektio tähystyksessä oli aiemmin yleinen toimenpide. 

Ja virta on tosiaan kääntynyt. Vuonna 2012 tehtiin 12 272 kierukkaresektiota, vuonna 2021 enää 2 618. Nurmen mukaan on tilanteita, joissa toimenpide on paikallaan, eikä luvun tarvitsekaan olla nolla.

Ortopediassa on muitakin laajaa huomiota saaneita muuttuneita hoitosuosituksia. Yksi niistä on olkapään avarrusleikkaus, jolla on pyritty hoitamaan olkapään alaista kipuoireyhtymää. Sitä ei enää suositella tehtäväksi.

Tämä muutos ei vaikuttanut Nurmen työhön, koska hän operoi lähinnä polvia. Sen sijaan esimerkiksi rustosolusiirteiden käytöstä hän on kierukkaresektion tapaan opetellut pois, koska ne ovat osoittautuneet kalliiksi ja tutkimuksissa samanveroisiksi kuin muutkin toimenpiteet.

Akillesjänteen repeämistä suurin osa hoidetaan nykyään kipsillä. Nurmi muistaa, kuinka konservatiivisen hoidon toimivuus aluksi yllätti hänet.

– Ihan yhtä hyvä mieli tulee, kun se paranee, on se leikattu tai ei.

Poisoppimisessa auttaa, että asioista keskustellaan työpaikalla ja erilaisissa ortopedien kokoontumisissa.

– Onhan se itsellekin mukavampaa, että teet työtä, jolla on merkitys, eikä huuhaa-työtä.