Yhdeksän päivää vuodessa
Ylilääkäri Mervi Väisänen-Tommiska on tyytyväinen täydennyskoulutuksen toteutumiseen yksikössään. Erikoislääkärit kävivät viime vuonna keskimäärin yhdeksän päivää työpaikan ulkopuolisissa koulutuksissa. Suositus on kymmenen.
Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut asetusta sote-henkilöstön täydennyskoulutuksesta hyvinvointialueilla. Tämä koskee myös niitä yksityisiä sote-palvelujen tuottajia, joilta hyvinvointialueet hankkivat palveluita.
Asetus korostaa hyvinvointialueen velvollisuutta seurata täydennyskoulutuksen toteutumista ja kehittää sen suunnittelua sekä arviointia. Sen on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2024.
Lääkärijärjestöt puolestaan antoivat joulukuussa täydennyskoulutuksesta uuden suosituksen, jossa työnantajia kehotetaan mahdollistamaan ja kustantamaan lääkärille vähintään kymmenen työpäivää ulkopuolista täydennyskoulutusta vuodessa.
Lisäksi suositellaan, että toimipaikan sisäistä koulutusta, osaamisen kehittämistä ja omatoimista opiskelua on vähintään viisi tuntia viikossa. Yksilöllisesti määrät voivat olla suurempiakin.
Erikoislääkärit olivat keskimäärin yhdeksän päivää työpaikan ulkopuolisissa täydennyskoulutuksissa viime vuonna Husin Nais-yksikön raskauden seurannan ja synnytyksen jälkeisen hoidon linjassa.
Linjajohtaja, ylilääkäri Mervi Väisänen-Tommiska on tähän tyytyväinen, koska korona-aikana Husin ulkopuolisiin koulutuksiin osallistuttiin harvoin.
Hän kysyy kehityskeskusteluissa lääkäreiltä, millaisia toiveita on seuraavan vuoden koulutuksille ja miten kuluvan vuoden koulutukset ovat toteutuneet. Yhteisenä tavoitteena on se, että koulutukset tukevat erityisosaamista.
Monilla lääkäreillä on useita erityisosaamisen alueita. Joskus syntyy ristiriitaisia kysymyksiä siitä, mikä vastuualue olisi tärkeämpi kuin toinen. Lääkärillä saattaa olla paljon pedagogista vastuuta, jonka lisäksi voi olla sekä ohjaukseen että substanssiin liittyviä velvollisuuksia.
Jatkuvaa oppimista
Väisänen-Tommiska ei esihenkilönä määrää lääkäriä tiettyyn koulutukseen.
– Kun henkilö on motivoitunut omaan vastuutehtäväänsä, hän on myös halukas hankkimaan koulutusta.
Ammattitaitoa pidetään Väisänen-Tommiskan mielestä suunnitelmallisesti yllä ottamalla oppimisen kehittäminen puheeksi. Tavoitteena on elinikäinen oppiminen.
Hän myös ehdottaa lääkäreille koulutuksia. Toisinaan jokainen haluaisi mennä samaan koulutukseen, mutta kaikki eivät voi olla samaan aikaan poissa. Tällöin neuvotellaan, olisiko mahdollista osallistua koulutukseen seuraavana vuonna.
Esihenkilön täytyy Väisänen-Tommiskan mukaan tuntea lääkärit ja pohtia heidän kanssaan, mitkä asiat ovat hyvin, mitä kukin osaa ja mitkä ovat seuraavat tavoitteet.
Reflektoimalla pedagogisesti vaikuttavia koulutuksia
Monet lääkärit Väisänen-Tommiskan yksikössä ovat lääkärikouluttajan erityispätevyyden saaneita tai tässä erityispätevyyskoulutuksessa olevia.
– Pedagogisiin koulutuksiin on hyvä syy päästä, koska ne ovat osa erityispätevyyden suorittamista. Pidän tärkeänä, että suppeita erityisosaajia ja erityispätevyyksiä tuetaan koulutuksen avulla.
Reflektointi on tärkeää, jotta koulutuksesta tulee pedagogisesti vaikuttavaa. Webinaareissa olisi hyvä keskustella yhdessä ja verkostoitua ammatillisesti. Tällä hetkellä etsitään toimintatapaa, joka edistäisi osaamisen kehittymistä.
Väisänen-Tommiskan yksikössä pidetään viikoittain akateeminen vartti, jolloin kollegat kertovat, mitä koulutuksista voitaisiin oppia.
– Haemme oppivan työyhteisön toimintatapaa. Pohdimme, miksi olemme toimineet tietyllä tavalla ja pitäisikö joitakin käytäntöjämme muuttaa. Nämä vartit ovat olleet hedelmällisiä.
Täydennyskoulutus takaa hoidon parhaan laadun
Lääkäriliiton koulutuspäällikkö Sami Heistaro sanoo, että täydennyskoulutussuosituksella on suuri merkitys.
Lääkärin eettinen oikeus ja lakisääteinen velvollisuus on pitää yllä ja kehittää ammattitaitoaan, ja työnantajan täytyy tämä mahdollistaa. Täydennyskoulutus takaa hoidon ja lääkärin toiminnan parhaan mahdollisen laadun.
– Tällä hetkellä lainsäädäntö ei anna tarkempia kehyksiä esimerkiksi täydennyskoulutuksen vähimmäismäärästä. Siksi lääkärijärjestöjen yhteinen täydennyskoulutussuositus on keskeinen, koska se kertoo minimin.
Koulutus väheni korona-aikana
Suurin osa suunnitelluista lähikoulutuksista jouduttiin perumaan koronapandemiassa. Vuonna 2020 lääkäreistä 23 prosenttia ei osallistunut kertaakaan työpaikan ulkopuolisiin täydennyskoulutuksiin Lääkäriliiton kyselyn mukaan. Vastanneista kaksi kolmasosaa ajatteli, ettei täydennyskoulutusta ollut riittävästi. Koulutuksia siirtyi verkkoon.
Heistaron mielestä sekä verkko- että lähikoulutuksia tarvitaan. Verkkokoulutusten ja virtuaalisten oppimismenetelmien monipuolisuus on lisääntynyt ja niiden laatu parantunut.
Lääkärijärjestöjen suosituksessa mainitaan lähikoulutusten merkitys, koska silloin on mahdollista tavata kollegoita kasvotusten ja verkostoitua.
– Lähikoulutukset ovat tärkeä osa ammatillista kasvamista, ja ne osaltaan lisäävät työhyvinvointia.
Hyvinvointialueiden taloustilanne haasteena
Ennen korona-aikaakaan täydennyskoulutussuositukset eivät keskimäärin toteutuneet. Lääkärit osallistuivat toimipaikan ulkopuolisiin täydennyskoulutuksiin noin 8 päivää vuonna 2015. Niitä oli 6,8 vuonna 2022.
Hyvinvointialueiden taloustilanne aiheuttaa Heistaron mukaan haasteita täydennyskoulutusten toteuttamiseen.
– Huoli on siitä, näkevätkö työnantajat koulutuksen investoinniksi henkilöstön osaamiseen ja laadukkaaseen, kustannusvaikuttavaan hoitoon. Koulutus on lisäksi rekrytoinnin erinomainen veto- ja pitovoimatekijä.
Täydennyskoulutusta on kehitettävä Heistaron mielestä järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti. Koulutustarpeet arvioidaan, laaditaan suunnitelma niiden toteuttamiseksi, ja suunnitelmaa seurataan säännöllisesti.
